Tähän ketjuun voi laittaa tekstinpätkiä kirjoituksistaan :)

Kukaan ei kommentoinu sanallakaan mun tekstiä....

 

Tytsi on mielestäni tyypillinen kirjoittamisen tosissaan ottava ja siihen paneutuva kirjoittaja, jollaisia on jokaisessa koulussa aika monta ikäluokassaan. Tekstit ovat melko virheetöntä ja sujuvaa kieltä, mutta mitään erityistä massasta erottavaa niissä ei valitettavasti ole. Täytyy sanoa, että opettajana luen vastaavan tasoisia tekstejä jatkuvasti.

Sitä on mahdotonta tietää, millaiseksi kirjoittajaksi Tytsi kehittyisi, jos saisi erityistä opetusta tai ohjausta proosatekstien luomiseen. Urakka varmasti olisi kova ennen kirjailijan mahdollista titteliä. Tärkeintä ei lienekään se, että kaikkien kirjoittajien tekstit kustannetaan ja painetaan. Kirjoittaminen on kenelle tahansa mukava harrastus ja esimerkiksi päiväkirjat oman elämän varrelta ovat paljon suurempi aarre kuin jokin julkaistu tusinatuote. Nuorena sitä kuvittelee muistavansa kaiken aina, mutta jo nelikymppisenä voi tutkailla nuorena tai lapsena kirjoittamiaan tekstejä suurella kiitollisuudella ajatellen, että tätäkään en olisi muistanut, jos en olisi aikoinaan päiväkirjaan kirjoittanut!

Niin että Tytsi, jatka ihmeessä kirjoittamista ainakin päiväkirjaan!

Tytsi, eikö tämäkään kritiikki ollut mielestäsi asiallista? Jos tämä on mielestäsi epäasiallista, voit kai ystävällisesti kertoa, mikä saa sinut tuntemaan niin!

 

Tässäpä pieni pätkä Tytsille ja muille arvioitavaksi!

Vetäessäni rullaverhoa ylös näin, miten naapurin Lauri loittoni bussipysäkin suuntaan. Reppu roikkui hihnastaan toisella olalla, ja hän näkyi puhuvan kännykkään. Ruoho kimalsi auringon paisteessa ja varjopaikoissa sillä oli vielä yllään vaalea yöhallan viitta. Vilkaisin varjossa olevaa mittaria ja se näytti vielä muutamaa miinusastetta. Ajattelin, että Lauri oli lähtenyt liian vähissä vaatteissa; ei ilman takkia vielä tarkenisi. Kevätpäivän säätä pohtiessani painoin tiedostamattani mieleeni Laurin vaatetuksen. En voinut silloin mitenkään arvata, tätä huomiotani kyseltäisiin tarkasti useammankin kerran. Poliisitutkimuksissa seuraavien viikkojen aikana osoittautui, että se oli viimeinen Laurista tuona päivänä tehty varma havainto.

 

Kukaan ei kommentoinu sanallakaan mun tekstiä....

Aika moni muukin teksti taisi jäädä kommentitta :hug:


(Mä en vielä lukenut kaikkia)

 

Pakko on minunkin jotain laittaa, mahtaako kukaan enää jaksaa kommentoida:

Saara tuijotti eteistä ja se edusti juuri sitä samaa kuin hänen koko elämänsä, beessiä, ei oikein minkään väristä. Olihan talo ihana, sisältäpäin jo oikein kodikas ja mahdollisuuksia täynnä. Heillä oli rauhallisia iltoja, kumpikin sai puuhastella omiaan tai sitten he katselivat elokuvia, joskus juttelivatkin jotain. Aika harvoin he kävivät missään. Joskus elokuvissa tai jollain kaverilla kylässä. Baarissa varmaan kolme kertaa vuodessa, jos silloinkaan. Yhdessä he eivät olleet matkustaneet koskaan, Kaarlon mielestä se oli turhaa rahan tuhlausta. Oikeasti Saara epäili sen johtuvan siitä, että Kaarlo ei halunnut outoon ympäristöön, missä hän ei varmasti tietäisi miten pitää toimia. Kaarlon mielestä kotona oleilu oli mukavaa, hän harrasti lintujen bongausta ja piti muutenkin metsissä vaeltelusta. Kotona ollessaan hän usein luki tai katseli elokuvia. Saara epäili, että Kaarlo oli muuten oikein tyytyväinen heidän suhteensa, mutta Saaran kiukkukohtauksia hän ei voinut sietää. Heidän suhteensa alkuaikoina Kaarlo oli vielä yrittänyt väittää hänelle vastaan, mutta nykyään Kaarlo järjestäin käveli ovesta ulos ja häipyi. Kaarlo olisi koska vaan valmis hankkimaan lapsen. Saara tiesi hänen haaveilevan perheidyllistä. Heillä olisi lapsi, he asuisivat tässä talossa sopuisasti ja mukavasti, Kaarlo voisi opettaa lapselle metsässä samoilua ja lintuja ja kaikki olisivat onnellisia aina ja aina vaan. Saarasta tuntui kuin joku yrittäisi solmia häntä kiinni tähän taloon, elämään ja Kaarloon. Kietoi köysiä hänen kaulansa ympärille ja siitä taas Kaarlon ja tämän beessin eteisen ympärille. Koko lopun elämänsä hän kulkisi tässä eteisessä, saisi Kaarlon näköisen pojan ja alkaisi lopulta käyttää beessejä housuja ja harmaita paitoja. He kaikki pyörisivät tässä talossa, söisivät tavallista perusruokaa, katsoisivat telkkarista uutisia ja saippuasarjoja ja tietokilpailuja, räpiköisivät välillä metsässä ja palaisivat taas pesemään beessejä housujaan, harmaita puseroitaan ja ruskeita takkejaan. Joskus he puhuisivat jotain, mutta ei kovin usein, eikä kovin pitkään. Koskaan he eivät tappelisi, hymistelisivät kaikille ikäville asioille ja yrittäisivät unohtaa ne saman tien. Lopulta he maalaisivat talonsakin beessiksi ja lakkaisivat tapaamasta niitä ystäviään, joilla oli kova ääni tai jotka jollakin muulla tavoin ärsyttäisivät Kaarloa. Saara puistatti ja hän jäi tuijottamaan omaa kuvaansa eteisen peilistä.

 

|O Kappalejakoja, ystävät hyvät, KAPPALEJAKOJA!!! |O Kiitos.

 

Kiitos Smartass, vaikkei tarviikaan huutaa ;-). Kun kirjoittaa tarpeeksi pitkää juttua, josta tuo oli siis katkelma, sitä vähän sokeutuu omalle tekstilleen. Tuo yllä oleva on yksi kappale eli harrastan kappalejakoa kyllä. Lyhemmät kappaleet ovat todellakin tarpeen ja huomautuksesta kiitos sinulle.

Saara tuijotti eteistä ja se edusti juuri sitä samaa kuin hänen koko elämänsä, beessiä, ei oikein minkään väristä. Olihan talo ihana, sisältäpäin jo oikein kodikas ja mahdollisuuksia täynnä. Heillä oli rauhallisia iltoja, kumpikin sai puuhastella omiaan tai sitten he katselivat elokuvia, joskus juttelivatkin jotain. Aika harvoin he kävivät missään. Joskus elokuvissa tai jollain kaverilla kylässä. Baarissa varmaan kolme kertaa vuodessa, jos silloinkaan. Yhdessä he eivät olleet matkustaneet koskaan, Kaarlon mielestä se oli turhaa rahan tuhlausta. Oikeasti Saara epäili sen johtuvan siitä, että Kaarlo ei halunnut outoon ympäristöön, missä hän ei varmasti tietäisi miten pitää toimia. Kaarlon mielestä kotona oleilu oli mukavaa, hän harrasti lintujen bongausta ja piti muutenkin metsissä vaeltelusta. Kotona ollessaan hän usein luki tai katseli elokuvia.

Saara epäili, että Kaarlo oli muuten oikein tyytyväinen heidän suhteensa, mutta Saaran kiukkukohtauksia hän ei voinut sietää. Heidän suhteensa alkuaikoina Kaarlo oli vielä yrittänyt väittää hänelle vastaan, mutta nykyään Kaarlo järjestäin käveli ovesta ulos ja häipyi. Kaarlo olisi koska vaan valmis hankkimaan lapsen. Saara tiesi hänen haaveilevan perheidyllistä. Heillä olisi lapsi, he asuisivat tässä talossa sopuisasti ja mukavasti, Kaarlo voisi opettaa lapselle metsässä samoilua ja lintuja ja kaikki olisivat onnellisia aina ja aina vaan.

Saarasta tuntui kuin joku yrittäisi solmia häntä kiinni tähän taloon, elämään ja Kaarloon. Kietoi köysiä hänen kaulansa ympärille ja siitä taas Kaarlon ja tämän beessin eteisen ympärille. Koko lopun elämänsä hän kulkisi tässä eteisessä, saisi Kaarlon näköisen pojan ja alkaisi lopulta käyttää beessejä housuja ja harmaita paitoja. He kaikki pyörisivät tässä talossa, söisivät tavallista perusruokaa, katsoisivat telkkarista uutisia ja saippuasarjoja ja tietokilpailuja, räpiköisivät välillä metsässä ja palaisivat taas pesemään beessejä housujaan, harmaita puseroitaan ja ruskeita takkejaan. Joskus he puhuisivat jotain, mutta ei kovin usein, eikä kovin pitkään. Koskaan he eivät tappelisi, hymistelisivät kaikille ikäville asioille ja yrittäisivät unohtaa ne saman tien. Lopulta he maalaisivat talonsakin beessiksi ja lakkaisivat tapaamasta niitä ystäviään, joilla oli kova ääni tai jotka jollakin muulla tavoin ärsyttäisivät Kaarloa. Saara puistatti ja hän jäi tuijottamaan omaa kuvaansa eteisen peilistä.

 

Kiitos Smartass, vaikkei tarviikaan huutaa ;-). Kun kirjoittaa tarpeeksi pitkää juttua, josta tuo oli siis katkelma, sitä vähän sokeutuu omalle tekstilleen. Tuo yllä oleva on yksi kappale eli harrastan kappalejakoa kyllä. Lyhemmät kappaleet ovat todellakin tarpeen ja huomautuksesta kiitos sinulle.

Saara tuijotti eteistä ja se edusti juuri sitä samaa kuin hänen koko elämänsä, beessiä, ei oikein minkään väristä. Olihan talo ihana, sisältäpäin jo oikein kodikas ja mahdollisuuksia täynnä. Heillä oli rauhallisia iltoja, kumpikin sai puuhastella omiaan tai sitten he katselivat elokuvia, joskus juttelivatkin jotain. Aika harvoin he kävivät missään. Joskus elokuvissa tai jollain kaverilla kylässä. Baarissa varmaan kolme kertaa vuodessa, jos silloinkaan. Yhdessä he eivät olleet matkustaneet koskaan, Kaarlon mielestä se oli turhaa rahan tuhlausta. Oikeasti Saara epäili sen johtuvan siitä, että Kaarlo ei halunnut outoon ympäristöön, missä hän ei varmasti tietäisi miten pitää toimia. Kaarlon mielestä kotona oleilu oli mukavaa, hän harrasti lintujen bongausta ja piti muutenkin metsissä vaeltelusta. Kotona ollessaan hän usein luki tai katseli elokuvia.

Saara epäili, että Kaarlo oli muuten oikein tyytyväinen heidän suhteensa, mutta Saaran kiukkukohtauksia hän ei voinut sietää. Heidän suhteensa alkuaikoina Kaarlo oli vielä yrittänyt väittää hänelle vastaan, mutta nykyään Kaarlo järjestäin käveli ovesta ulos ja häipyi. Kaarlo olisi koska vaan valmis hankkimaan lapsen. Saara tiesi hänen haaveilevan perheidyllistä. Heillä olisi lapsi, he asuisivat tässä talossa sopuisasti ja mukavasti, Kaarlo voisi opettaa lapselle metsässä samoilua ja lintuja ja kaikki olisivat onnellisia aina ja aina vaan.

Saarasta tuntui kuin joku yrittäisi solmia häntä kiinni tähän taloon, elämään ja Kaarloon. Kietoi köysiä hänen kaulansa ympärille ja siitä taas Kaarlon ja tämän beessin eteisen ympärille. Koko lopun elämänsä hän kulkisi tässä eteisessä, saisi Kaarlon näköisen pojan ja alkaisi lopulta käyttää beessejä housuja ja harmaita paitoja. He kaikki pyörisivät tässä talossa, söisivät tavallista perusruokaa, katsoisivat telkkarista uutisia ja saippuasarjoja ja tietokilpailuja, räpiköisivät välillä metsässä ja palaisivat taas pesemään beessejä housujaan, harmaita puseroitaan ja ruskeita takkejaan. Joskus he puhuisivat jotain, mutta ei kovin usein, eikä kovin pitkään. Koskaan he eivät tappelisi, hymistelisivät kaikille ikäville asioille ja yrittäisivät unohtaa ne saman tien. Lopulta he maalaisivat talonsakin beessiksi ja lakkaisivat tapaamasta niitä ystäviään, joilla oli kova ääni tai jotka jollakin muulla tavoin ärsyttäisivät Kaarloa. Saara puistatti ja hän jäi tuijottamaan omaa kuvaansa eteisen peilistä.

Ei hitto, mulla tuli kahdesta viimeisestä kappaleesta erittäin elävästi mieleen eräs tuttavapariskunta

 

Ja on moni juttu ollu luettavana ihan ammatti ihmisillä jotka on ihan oikeasti ollut sitä mieltä että mun pitäis oikeen kirjailijaksi. :ashamed: =)

Mun mielestäni tuo tytsin kirjotus oli tosi hyvä,kivasti ripoteltu pieniä yksityis kohtia jotka kiinnostaa aina lukijaa mm.henkilöiden ulkonäön kertominen jne.

Tarina hyvä,mä korjailisin pääasiassa joitain sana lauseita eri muotoon,jättäisin joitain sanoja pois välistä jne.

Tää mun mielipide. =) =) =)

 

niih, mahtaakohan tää tosiaan olla aikuisten palsta jätkä??

 

Kiitos Smartass, vaikkei tarviikaan huutaa ;-). Kun kirjoittaa tarpeeksi pitkää juttua, josta tuo oli siis katkelma, sitä vähän sokeutuu omalle tekstilleen. Tuo yllä oleva on yksi kappale eli harrastan kappalejakoa kyllä. Lyhemmät kappaleet ovat todellakin tarpeen ja huomautuksesta kiitos sinulle.

 

Miksi kuvittelet, että se muuttuisi tästä yhtään paremmaksi? Luuletko, että sinut hakee täältä prinssi, ja saat linnan ja puoli valtakuntaa haltuusi?

Miksi sinä olisit yhtään sen parempi, kuin mitättömin kerjäläinen haaveiden kaupunkisi kurjimmalla kujalla?

Sinä et ole mitään.
Etkä sinä ansaitse mitään. Et yhtään mitään.

*

Minun kummitukseni. Ne, mitkä pää kallellaan katsovat minua, ne, joilla on silmien tilalla valkoista ja mustaa. Tyhjyyttä, ja vihaa ja sanoin kuvaamattoman pelottavaa. Jotakin, jonka voi vain aavistaa, ja jo se riittää.

Minun kummitukseni, seuralaiseni.

Minä olen heidän palvelijansa, nöyrä ja mitätön.

*

Katso ympärillesi! Näetkö mitään?

Kaikki ovat lähteneet. He jättivät sinut tänne. Turha sinun on huutaa, kukaan heistä ei kuule. Sinun itkusi on tyhjää vain.

*

.

 

Tytsille on ketjussa pari kysymystä!

 

Kumma juttu et just kun tytsi ite tuli palstailemaan, niin sitten joku harmaa nostaa vanhan ketjun, et tytsi pääsis taas jatkamaan...

Jos sun tytsi on pakko nostaa ni tee se sit rohkeesti omalla nimelläs äläkä ota noita sun kaksoisminiäs (=harmaita) AINA ketjuun mukaan. TÄNKS!

 

Nostin tämän ketjun, koska huomasin tytsin olevan palstalla. Olisin halunnut hänen kommentoivan äikän open kritiikkiä (ei ole pelkkää kehua) ja olisin toivonut hänen myös arvioivan julkaisukynnyksen ylittäjän tekstiä. Ilmeiseti häneltä ei riitä kuitenkaan mielenkiintoa lukea ja arvioida toisten tekstejä, haluaa vain muiden lukevan omiaan!

 

up

 

Her Royal Highness, Tytsi-89 The 1st ei katsi arvolleen sopivaksi enää palata aiheeseen koska sai osakseen ikävää kritisointia ja liian vähän suitsutusta.

 

Nykkiläiset ei muuten oikein diggaa Long Islandin porukasta :xmas: Juppeja tyynni

 

Siihen äikän open kritiikkiin, asiallinen oli enkä ole muuta väittänytkään.

Ja kaikki teidän tekstit on ollu mun mielestä mukavaa luettavaa =)

 

Ja on moni juttu ollu luettavana ihan ammatti ihmisillä jotka on ihan oikeasti ollut sitä mieltä että mun pitäis oikeen kirjailijaksi. :ashamed: =)

Mun mielestäni tuo tytsin kirjotus oli tosi hyvä,kivasti ripoteltu pieniä yksityis kohtia jotka kiinnostaa aina lukijaa mm.henkilöiden ulkonäön kertominen jne.

Tarina hyvä,mä korjailisin pääasiassa joitain sana lauseita eri muotoon,jättäisin joitain sanoja pois välistä jne.

Tää mun mielipide. =) =) =)

Jos haluat kirjailijattareksin, opettele ihan ekaksi yhdyssanan käyttö, hyvä ihminen! Yksityiskohta yhteen, mitä tarkoittaa " joitain sana lauseita"? No, lause koostuu sanoista, eikö?

Mitä ja ketä ne sinun ammatti-ihmisesi ovat, jotka ovat lukeneet tekstejäsi? Kiinnostaisi ihan tietää. Mutta hei, jos tosissaan aioit kirjoittaa, niin suosittelisin ihan oikeinkirjoituksen pikakurssia.


Huokauksien huokaus!

 

Eikö sulla Tytsi muuta sanottavaa ollut? Ei oikeasti, eti seuraa muualta.

 

Siihen äikän open kritiikkiin, asiallinen oli enkä ole muuta väittänytkään.

Ja kaikki teidän tekstit on ollu mun mielestä mukavaa luettavaa =)

Minusta tämä ei ole kovinkaan syvällistä arviointia. Lähinnä tulee mieleen, että velvollisuudentunnosta on jotain pitänyt sanoa. Pettynyt olen vähän tytsin asenteeseen; hänhän niitä tekstejä pyyteli palstalaisilta!

 

Siihen äikän open kritiikkiin, asiallinen oli enkä ole muuta väittänytkään.

Ja kaikki teidän tekstit on ollu mun mielestä mukavaa luettavaa =)

Minusta tämä ei ole kovinkaan syvällistä arviointia. Lähinnä tulee mieleen, että velvollisuudentunnosta on jotain pitänyt sanoa. Pettynyt olen vähän tytsin asenteeseen; hänhän niitä tekstejä pyyteli palstalaisilta!

Mustakin vähän näyttää siltä. Häntä kehuu niin hän kehuu. Omaa mielipidettään puolustaa henkeen ja vereen, ei pysty näkemään asoista kuin yhden puolen. Mun on ihan pakko sanoa, mutta tulee mieleen ihminen joka on aina saanut kaiken, vähän kuin lapseni ex kummi =) Luulee olevansa oikeutettu ripittämään muita, määräävänsä kuinka asiat kulkee jne. Ja mikä hauskinta ei ole kysynyt edes mitään ja kyttää muo tällä palstalla ja siis syyttää siitä kun olen kuulemma aina täällä ja lapseni pitäisi huostaanottaa :xmas: Mitäköhän arvon rouva itse tekee :xmas: Mutta eipä tämäkään juttu tullut aikaisemmin mieleen, on vaan kaksi niin samanlaista ihmistä. Itserakkaus on ihan ok, mutta kaikessa kulkee rajansa. Taitaa molemmilla vain olla helvetin heikko itsetunto, ei sitä ihminen muuten näin toimisi.

 

siinä on teille äidinkielellisiä lahjakkuuksia.

 

En mä taida.

Sinkoaa koko ketju vielä ihan väärään osioon. :xmas: