ap
päivä on ollut ihan outo :/ olo on ihan ok aina jos istun sohvalla vauva sylissä, mutta kamala ahdistus iskee heti jos vauva on esim. toisessa huoneessa nukkumassa ja olen ihan yksin.
sekoamassa minä kai olen.
sekoamassa minä kai olen.
ap
en halua huolestuttaa sitä :'( ja mun mies on ihan liian hyvä ihminen minulle, ansaitsisi paljon paremman vaimon. ehkä vauvan ja miehen olisi parempi olla ilman minua :'(
vieras
Synnytyksen jälkeinen masennusko sulla on? Kuulostat siltä. Sulle on annettu tommonen pieni - ite viimeksi tänään ajattelin juuri noin - haluan kadota tästä elämästä, sillä lasten ja miehen on parempi ilman minua. Sun on ihan pakko koittaa puhua jollekin, itkeä jollekkin tuota tuskaasi, sie muuten lyhistyt sen alle!!!! HALAUS!
vieras
Hormonit tekee tepposia tuossa vaiheessa, ilmeisesti vauvasi on vielä melko pieni. Mulla alkoi olo tasaantumaan vasta n. 6kk päästä synnytyksestä. Olo oli aina levoton jos vauva ei ollut ihan näkö- ja kuuloetäisyydellä, enkä oikein pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin vauvaani. Muutenkaan en tuntenut olevani täysin oma itseni.
EI OLISI, kukaan ei voi rakastaa sinun lasta niin paljon kuin sinä rakastat. Hän ansaitsee sinut terveenä ja onnellisena. Sen olet lapsellesi velkaa että nyt menet miehesi luokse ja kerrot mitä tunnet. Hän varmasti auttaa sinua ja yhdessä keksitte ratkaisut. Tämä on vain pieni hetki sinun elämää, kun lapsesi oppii puhumaan hän kertoo sinulle kuinka tärkeä olet. Olen aivan varma että jos tietäisit kuinka ihania ja hassuja asioita lapsesi tulee vielä tekemään niin et voisi edes kuvitella sitä mahdollisuutta että et olisi niitä asioita näkemässä.Alkuperäinen kirjoittaja ap :
vii
ET SIE OLE SEKOAMASSA, masentunut vain.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Hui kun luin ton sinun kirjoittamasi jutun niin oikein puistatus kävi kun tuli mieleen, ne omat ahdistuskohtaukset, ja kenellekkään en niitä kertonut, ja nyt kun esikoinen jo koulussa, niin nytten olen sitten sairastunut masennukseen ja olen pitkällä sairaslomalla
ap
en kyllä usko että on masennusta. kun on mulla joskus aiemmin diagnosoitu masennus ja ollut lääkitys siihen mutta en usko että nyt on
Iso :hug: ! Jonkun pitäisi nyt antaa sulle rakkautta, huolenpitoa ja hyväksyntää ihan superpaljon! Pliiispliis kerro jollekkin tuosta sinun pahasta olostasi, noista tunteistasi, mitä pikemmin sen teet sitä nopeammin pääset varmasti eteenpäin ja masennus ei pääse valtaamaan sua ihan kokonaan! Mutta puhu. Puhuthan? :heart:
Ei ole MITÄÄN anteeksi pyydettävää, mutta saat kuitenkin anteeksi, jos se helpottaa oloasi! :heart: Tiedän tunteen, jos kyse on siitä, että ei uskalla myöntää tuntevansa mitä tuntee tai ei halua kaikkien tietävän, miten huonosti voi vaan haluaa pitää kulissit ylhäällä...ja siksi siis ei voi puhua kenellekään. :| Oot rakas - Jeesukselle. Voi paremmin!
tutun kuuloista
minä toimin tilanteessasi näin.
soitin neuvolaan sanoin että en jaksa.saimme kotiapua ja minä sain diagnoosin synnytyksen jälkeinen masennus. sian lääkeet ja terapiaa ja nyt elämä taas hymyilee
voimia oikein kovasti
t: kahden pienen äitee
soitin neuvolaan sanoin että en jaksa.saimme kotiapua ja minä sain diagnoosin synnytyksen jälkeinen masennus. sian lääkeet ja terapiaa ja nyt elämä taas hymyilee
voimia oikein kovastit: kahden pienen äitee