:(
Onko sun mies kotona? Jos ihan oikeesti tuntuu että sekoat kohta niin soita vaikka ambulanssi ja saat apua! ""
Tuossa on hyvä neuvo jos oikeasti tuntee sekoavansa. Voit tarvita vaikka ihan osastohoitoa.
Tuossa on hyvä neuvo jos oikeasti tuntee sekoavansa. Voit tarvita vaikka ihan osastohoitoa.
m
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ikäväkseni sanon kyllä että on tuo masennusta, itse sen läpi käyneenä voin vain tuntea noi sun olotilasi <3
mulla kesti synnytyksen jälkinen masennus pahimmillaan kolme kuukautta, 24 h vrk ahdistus oli ihan kaameeta ja kuolemantoiveet vielä pahemmat!
voimia voimia ja voimia, tiedän että matka tuntuu pitkältä, mutta se helpottaa kyllä, hae apua pian, voimia!
mies tuli kotiin ja yritin puhua sille mutten oikein saanut mitään sanottua kun itkin vaan. tai siis sanoin oikeastaan vaan että ahdistaa ja oon väsynyt kaikkeen... ja sitten itkin vain ja nukahdin ja mies oli sillä aikaa käynyt vauvan kanssa hakemassa meille pitsat ettei mun tartte tänään enää tehdä ruokaa. se on kyllä mulle ihan liian kiltti, en ansaitse noin hyvää miestä :'( toivottavasti en huolestuttanut sitä liikaa. :'(
tulikellukka harmaana
Kuin minä myös,kun toinen lapsi oli syntynyt.Nyt lapsia neljä,ja ei ole enää näkynyt masennusta.Alkuperäinen kirjoittaja tutun kuuloista:minä toimin tilanteessasi näin.
soitin neuvolaan sanoin että en jaksa.saimme kotiapua ja minä sain diagnoosin synnytyksen jälkeinen masennus. sian lääkeet ja terapiaa ja nyt elämä taas hymyileevoimia oikein kovasti
t: kahden pienen äitee
Tsemppiä! Neuvolaan soitat heti aamulla.Itket ja annat tulla kaikki tunteesi.Mä istuin silloin kylppärin lattialla ja itkin neuvolaterkalle,et kävin esikoiseen käsiksi,ja rynkytin vaunuja...ensin olin soittanut äidille.Mulle tuli sellanen musta hetki,etten tajunnut mitä tein...niitä tullut useitakin,mut olen saanut itseni kiinni,ja lopettanut ajoissa
Sun miehes ansaitsee tietää mitä on meneillään, on kyse hänen vaimostaan ja lapsestaan - älä pelkää kertoa hänelle! Tarvitset apua.
Tunne on lievästi tuttu itsellekin, ei ihan noin pahana, mutta kuitenkin. Ihan akuuttiin ahdistukseen tämä ei varmaankaan auta, mutta jos vauva kerran nukkuu paremmin ulkona, parantaisiko oloasi jos lähtisit vauvan nukkuessa hänen kanssaan kävelylle? Silloin saisit olla "vauvan kanssa" silloinkin kun se nukkuu ja liikuntahan tutkitustikin parantaa ahdistusta/masennusta. Tiedän että tämä nyt oli vähän laimea neuvo jos tuntuu siltä että koko maailma kaatuu päälle, mutta ehkä tämä voi jotakuta muuta samassa tilanteessa olevaa helpottaa, jos ei ap:ta. Sohvalla yksin ahdistuneena istuminen ei ainakaan tilannetta pura, jos vain on voimia, niin kannattaa yrittää lähteä liikeelle.
Joka tapauksessa, paljon voimia aloittaneelle!
Tunne on lievästi tuttu itsellekin, ei ihan noin pahana, mutta kuitenkin. Ihan akuuttiin ahdistukseen tämä ei varmaankaan auta, mutta jos vauva kerran nukkuu paremmin ulkona, parantaisiko oloasi jos lähtisit vauvan nukkuessa hänen kanssaan kävelylle? Silloin saisit olla "vauvan kanssa" silloinkin kun se nukkuu ja liikuntahan tutkitustikin parantaa ahdistusta/masennusta. Tiedän että tämä nyt oli vähän laimea neuvo jos tuntuu siltä että koko maailma kaatuu päälle, mutta ehkä tämä voi jotakuta muuta samassa tilanteessa olevaa helpottaa, jos ei ap:ta. Sohvalla yksin ahdistuneena istuminen ei ainakaan tilannetta pura, jos vain on voimia, niin kannattaa yrittää lähteä liikeelle.
Joka tapauksessa, paljon voimia aloittaneelle!
mies sanoi että aikoo olla viikon pois töistä, ettei mun tartte olla yksin kotona vauvan kanssa :'(
Olit rohkea kun sanoit asiasta miehellesi! Sairautesi vääristää ajattelusi, mutta myöhemmin tulet varmaan ymmärtämään että miehelle kertominen kannatti, ja se "harmi" joka sinun auttamisesta aiheutuu on pientä verrattuna siihen, että kärsisit ja samalla myös vauvasi kärsisi. Nyt vauvallakin on mahdollisuus saada onnellinen äiti, jolloin hänelle tulee onnellinen lapsuus ja perusluottamus ihmisiin ja itseensä.
Ei pidä paikkansa, vaikka susta nyt tuntuu siltä :hug:Alkuperäinen kirjoittaja hullu ämmä:
mun olis oikeasti pitänyt lähteä vaan eikä sanoa mitään kenellekään. se olis ollut kaikkein paras :'(
Sun pieni vauvasi olisi jäänyt kaipaamaan sua, ja miehesi olisi itkenyt perääsi ihmetellen miksi et avautunut hänelle. Jos olet ihan oikeasti tuota mieltä etkä vain liioittele (sori mutta täällä on aina vaikka mitä provoja) niin voisithan mennä jo tänä iltana päivystykseen hakemaan apua! Nyt kun miehesikin lupasi olla kotona niin voisit keskittyä oman avun saamiseen eikä tarvitsisi huolehtia vauvan hoitamisesta.
vieras
Ettäs kehtaat , toisella on selvästi hätä! itkevälle voimia hakea apua ,heti.Alkuperäinen kirjoittaja huomionhakuisuutta:
mummo
Ota apu vastaan , et kuule ole ainoa, hyvä mies sulla kun ymmärtää.Alkuperäinen kirjoittaja hullu ämmä: