Tää on vaan mun mielipide...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PeggyBundy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
Alkuperäinen kirjoittaja no:
ps. olen kokenut synnytyksen jälkeisen masennuksen hormonien johdosta, mutta ei siihen mitään apuja tarttenut vaan maalaisjärkeä ja ajan kulumista. lisäksi siskoni on masentunut, joten tiän mimmosta se on, mutta hän ei olekaan antanut periksi vaan paransi itsensä.

TÄTÄ MÄ TARKOITAN!HIENOA! :)
 
Kun miettii yhteiskuntaamme ja maailmaamme ja sen pinnallisuutta, tyhjyyttä, ratkaisuja vailla olevia ongelmia, yhä kutistuvia sosiaalisia verkkoja, kasvavia suorituspaineita ym. niin ei musta ole yhtään ihme, jos masennus on lisääntynyt. Ei sitä kannata muoti-ilmiöä vähätellä. Se on vakava sairaus ja sanoisimpa jopa, että aikamme sairaus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Haista vittu.:

Ja millähän pätevyydellä tähän tulokseen oot päätyny?

heh, ihan kattomalla ihmisiä ja kuuntelemalla heidän juttujaan. lisäki yksi ystäväni hoitaa masentuneita päivittäin ja häneltä kuulee mielenkiintoisia tarinoita. esim eka suhde kun kariutuu, ollaan heti vetämässä ranteet auki. luullaan, että elämä menee aina omien suunnitelmien mukaan (että ollaan maailman napa) ja että elämä olisi helppoa. missä on suomalainen sisu?


No se kariutunut suhde tuskin on ensimmäinen vastoinkäyminen, se van on se korsi, joka katkaisee kamelin selän. Masennus toimii juuri niin, että ihminen sinnittelee ja sinnittelee, kunnes jossain vaiheessa vaan päässä napsahtaa, eikä milään ole enää väliä ja se napsahduksen aikaansaava trauma voi olla aika pieni ulospäin.
Olen Vilin Viisikon kanssa amaa mieltä; liikaa on sitä "syö nappis ja pysy poissa" hoitoa julkisella puolella. Jos sais apua ajoissa, ennen kun on sitten ihan "oikeasti masentunu" ei ehkä ikinä tarttis niitä nappeja ja toisaalta ne napit poistaa vaan oireet, ei syytä, aina pitäs osata vaatia myös muuta hoitoa kun ne napit, ja masentuneena taas ei aina oikein jaksa ja edes osaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Haista vittu.:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
osittain peesaan. johtuu siitä, että annetaan periksi heti ku ei mee kaikki niinku ite tahtoo. syynä osittain kotikasvatus joillakin tyyliin "eihän me vanhemmat koskaan haluttu lapselle pahaa mieltä". lisäksi, monien odotusarvot elämästä ovat telkkarista ja näin ollen tuulesta temmattuja, arki ei enää riitä.

Ja millähän pätevyydellä tähän tulokseen oot päätyny?

heh, ihan kattomalla ihmisiä ja kuuntelemalla heidän juttujaan. lisäki yksi ystäväni hoitaa masentuneita päivittäin ja häneltä kuulee mielenkiintoisia tarinoita. esim eka suhde kun kariutuu, ollaan heti vetämässä ranteet auki. luullaan, että elämä menee aina omien suunnitelmien mukaan (että ollaan maailman napa) ja että elämä olisi helppoa. missä on suomalainen sisu?

Usein ne, jotka on itsemurhan partaalla, ovat päätyneet siihen oloon ihan muistakin syistä johtuen, kun pelkästään vaikka suhteen loppumisesta. Kyllä voi ihmisen järjenköyhyys ja ylimielisyys kohdata yhdessä henkilössä näköjään oikein hyvin.
 
Kannattas miettiä ap mitä päästelet sieltä näppikseltä :headwall:

jos masennus on muotitauti niin milloin siitä on tullut sellainen?

luuletko että ihmiset huvikseen mättää useita satoja kuussa lääkkeisiin rahaa vain koska se on muotia?

Luuletko että ihmiset on sairaalassa vain lomalla?

Luuletko että minä itse henk.koh olen halunnut sähköhoitoa itselleni vain koska masennus on muotia ja halusin mennä muodin mukana

Luuletko että kannan nämä arvet koko loppuelämäni mukana vain muodin vuoksi?
 
itsemurha on luusereita varten. mun järjessä ei ole mitään vikaa enkä ole ylimielinen. kunhan vaan peesaan tosiasiaa, että nykyään joo: masennutaan ja annetaan periksi liian helpolla. eikä murtunutta jalkaa voi ite parantaa tai en oo kokeillu, mutta oman pään sisään ei näe kukaan muu ku ite ja siksi sen voi ite parantaa. vaatii luonnetta ja sisua, mitä täällä ei näköjään näy.
 
Masennus on vakava sairaus. Se vaatii apua ja hoitoa.

Mutta... joskus tuntuu, että semmosiin elämän solmuihin ihmiset hakee pillereitä, kun ne solmut pitää vain selvittää ja aukoa. Tämmöinen lause jäi mieleen jostain artikkelista, että "Miksi me emme itke läheisen olkapätä vasten, vaan menemme lääkäriin."

Siis tässä puhutaan nyt kahdesta ihan eri asiasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
itsemurha on luusereita varten. mun järjessä ei ole mitään vikaa enkä ole ylimielinen. kunhan vaan peesaan tosiasiaa, että nykyään joo: masennutaan ja annetaan periksi liian helpolla. eikä murtunutta jalkaa voi ite parantaa tai en oo kokeillu, mutta oman pään sisään ei näe kukaan muu ku ite ja siksi sen voi ite parantaa. vaatii luonnetta ja sisua, mitä täällä ei näköjään näy.

Huhhuh. Toivon ettet saa koskaan lapsia ellet niitä ole vielä saanut. Noin kylmä ja empatiakyvytön ihminen jos kuka tarvitsisi hoitoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PeggyBundy:
mut mun mielestä toi masennus on kun joku muoti-ilmiö ,kun joka toisella tuntuu se olevan...liian helposti laitetaan kaikki "masennuksen" piikkiin.....

No minun muutamalla ystävälläni on/on ollut masennus. osalla on ollut diagnoosi jo 10 vuotta. Takana on sairaalajaksoja ja monenlaista terapiaa ja lääkityksiä on vaihdeltu.
Suurimmalla osalla näistä on esim. sukurasite (masennus johtuu myös perintötekijöistä ) ja sukulaisia on aikoinaan tehnyt itsemurhiakia.

Ennen masennuksesta ei puhuttu ja siksi monet ovat lähteneen oman käden kautta. Onneksi nykyään masennus ei ole enää mikään laiskan tai turhanitkijän merkki vaan on tunnustettu ihan oikeaksi sairaudeksi ja siihen saa apua ja lääkitystä.

Kaukaa on hyvä huudella jos ei itse ole koskaan sairastanut masennusta tai lähimmäinen ei ole sairastanut sitä. Ja masennus on jotain ihan muuta kuin että on alakuloinen tai vähän harmittaa joku juttu. se on invadilisoiva sairaus joka voi hoitamattomana johtaa psykoosiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Masennus on vakava sairaus. Se vaatii apua ja hoitoa.

Mutta... joskus tuntuu, että semmosiin elämän solmuihin ihmiset hakee pillereitä, kun ne solmut pitää vain selvittää ja aukoa. Tämmöinen lause jäi mieleen jostain artikkelista, että "Miksi me emme itke läheisen olkapätä vasten, vaan menemme lääkäriin."

Siis tässä puhutaan nyt kahdesta ihan eri asiasta.

Kaikilla ei ole olkapäätä jota vasten itkeä. :<
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sairasta..:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
itsemurha on luusereita varten. mun järjessä ei ole mitään vikaa enkä ole ylimielinen. kunhan vaan peesaan tosiasiaa, että nykyään joo: masennutaan ja annetaan periksi liian helpolla. eikä murtunutta jalkaa voi ite parantaa tai en oo kokeillu, mutta oman pään sisään ei näe kukaan muu ku ite ja siksi sen voi ite parantaa. vaatii luonnetta ja sisua, mitä täällä ei näköjään näy.

Huhhuh. Toivon ettet saa koskaan lapsia ellet niitä ole vielä saanut. Noin kylmä ja empatiakyvytön ihminen jos kuka tarvitsisi hoitoa.

heh, neljäs tulossa ja kasvatan lapseni kohtaamaan ongelmat ja elämän vastoinkäymiset enkä luikkimaan pakoon niitä. empatiaa löytyy, mutta tässä olikin kyse siitä, että olen kanssa sitä mieltä, että masennutaan liian herkästi. julkkikset ruokkii tätä imagea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Villi viisikko:
Minä taas uskon että on sitä ennenkin ollut mutta siitä ei vain ole puhuttu julkisesti.

Sitä en ymmärrä että masennusta hoidetaan vain lääkkeellä, ei terapialla (edes keskustelua vertaistukiryhmässä tms.) jolloin lääkityksestäkin olisi varmasti enemmän tukea/apua parenemisprosessissa.

Tästä mä olen ihan samaa mieltä. Lähipiirissä henkilön pahaa masennusta (oli diagnosoitukkin ihan) hoidettiin vaan määrämällä lääkkeitä... kukaan ei katsonut söikö niitä, tai oliko niistä apua. psykiatrille/psykologille (en tiedä kumpi on oikea) annettiin aika vasta reilun vuoden kuukausitaisen lääkärissä käyntien ja sairaslomien jälkeen,mutta toisaalta liian myöhään. Tämä ihminen päätti itse ratkaista ongelmansa itserakkaalla teolla,vain paria päivää ennen terapia-aikaa ja vain paria tuntia jälkeen viimeisen lääkärissä käynnin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Menen lääkäriin.:
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Masennus on vakava sairaus. Se vaatii apua ja hoitoa.

Mutta... joskus tuntuu, että semmosiin elämän solmuihin ihmiset hakee pillereitä, kun ne solmut pitää vain selvittää ja aukoa. Tämmöinen lause jäi mieleen jostain artikkelista, että "Miksi me emme itke läheisen olkapätä vasten, vaan menemme lääkäriin."

Siis tässä puhutaan nyt kahdesta ihan eri asiasta.

Kaikilla ei ole olkapäätä jota vasten itkeä. :<

Totta. Ja tuo on hirveän surullista. Nykyään ei niitä turvaverkkoja niin vain ole. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
mutta oman pään sisään ei näe kukaan muu ku ite ja siksi sen voi ite parantaa. vaatii luonnetta ja sisua, mitä täällä ei näköjään näy.

No kas kun masennus on just sitä, ettei näe ite sinne oman pään sisään ja ammattilainen osaa esittää oikeat kysmykset, että alkaa taas nähdä sinne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Sairasta..:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
itsemurha on luusereita varten. mun järjessä ei ole mitään vikaa enkä ole ylimielinen. kunhan vaan peesaan tosiasiaa, että nykyään joo: masennutaan ja annetaan periksi liian helpolla. eikä murtunutta jalkaa voi ite parantaa tai en oo kokeillu, mutta oman pään sisään ei näe kukaan muu ku ite ja siksi sen voi ite parantaa. vaatii luonnetta ja sisua, mitä täällä ei näköjään näy.

Huhhuh. Toivon ettet saa koskaan lapsia ellet niitä ole vielä saanut. Noin kylmä ja empatiakyvytön ihminen jos kuka tarvitsisi hoitoa.

heh, neljäs tulossa ja kasvatan lapseni kohtaamaan ongelmat ja elämän vastoinkäymiset enkä luikkimaan pakoon niitä. empatiaa löytyy, mutta tässä olikin kyse siitä, että olen kanssa sitä mieltä, että masennutaan liian herkästi. julkkikset ruokkii tätä imagea.

Otan osaa lapsiesi puolesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Henna:
Mä oon ihan samaa mieltä. Nykyään varmaan joka toinen on "masentunut".
Vaikka sitä itekin on kokenut pahojakin vaikeuksia, mut aina niistäkin on selvitty tai ainakin ylipäästy ilman _masennusta_. Ihan liian helposti annetaan periksi..
Eriasia on sitten kun OIKEESTI on masennus kyseessä.

Koska se masennus on OIKEETA? Mä en tajunnut olevani masentunut, suunnittelin itseni ja lasten tappamista, kun exä lähti. Jotenkin vaan selvisin sen sumun läpi, eikä mitään pahaa tapahtunut, onneksi. Vaikka apua olisin tarvinnut.

 
Olen sairastanut erittäin vaikeaa masennusta, kymmenen vuotta sairastin, välillä oli "parempia" kausia ja viimeisimmästä todella pahasta masennuksesta selviytymiseen ja paranemiseen meni neljä vuotta. Nyt vihdoinkin olen terve ja onnellinen siitä että vihdoinkin vuosien helvetti on ohi.
Toiset pitävät itseään masentuneena muutamia viikkoja kestäneen "masennuksen" jälkeen, masennus on pitkäaikainen sairaus ja mua ainakin vituttaa kun joku tulee vinkumaan että voi kun mua masentaa ja on vähän paska fiilis. Sitten kun olet ollut siellä helvetissä kuukausia tai jopa vuosia voit tietää mitä on olla masentunut. Pahimpina aikoina en edes noussut sängystä yms.. Sairaalassa olin viimeisimmän masennus kauteni aikana kuusi kertaa, monta viikkoa kerrallaan ja kolme vuotta kävin terapiassa ja sen avulla sain itseni kuntoon, lääkkeitä en syönyt koska ne eivät todellakaan niitä ongelmia ratkaise vaan itse on tehtävä kaikki se työ paranemisen eteen.
Toiset ihmiset hakevat lääkkeet heti kun on jotain pientä alakuloisuutta ja kuvittelevat että lääkkeet tuovat hyvän olon, masennus ei todellakaan hoidu pelkällä lääkityksellä, masennukseen on aina jokin syy mikä täytyy selvittää ja käsitellä esim terapiassa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Psykoko.:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Sairasta..:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
itsemurha on luusereita varten. mun järjessä ei ole mitään vikaa enkä ole ylimielinen. kunhan vaan peesaan tosiasiaa, että nykyään joo: masennutaan ja annetaan periksi liian helpolla. eikä murtunutta jalkaa voi ite parantaa tai en oo kokeillu, mutta oman pään sisään ei näe kukaan muu ku ite ja siksi sen voi ite parantaa. vaatii luonnetta ja sisua, mitä täällä ei näköjään näy.

Huhhuh. Toivon ettet saa koskaan lapsia ellet niitä ole vielä saanut. Noin kylmä ja empatiakyvytön ihminen jos kuka tarvitsisi hoitoa.

heh, neljäs tulossa ja kasvatan lapseni kohtaamaan ongelmat ja elämän vastoinkäymiset enkä luikkimaan pakoon niitä. empatiaa löytyy, mutta tässä olikin kyse siitä, että olen kanssa sitä mieltä, että masennutaan liian herkästi. julkkikset ruokkii tätä imagea.

Otan osaa lapsiesi puolesta.

ei tartte, he eivät tule tänne ruikuttamaan masennustaan isoina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Psykoko.:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Sairasta..:
Alkuperäinen kirjoittaja no:

ei tartte, he eivät tule tänne ruikuttamaan masennustaan isoina.

Niinpä...ei olis tullu mullekkaan pieneen mieleen kertoa diagnoosista vanhemmilleni :flower: Kas kun niillä on just samanlainen ajatusmaailma kun sulla :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
Kannattas miettiä ap mitä päästelet sieltä näppikseltä :headwall:

jos masennus on muotitauti niin milloin siitä on tullut sellainen?

luuletko että ihmiset huvikseen mättää useita satoja kuussa lääkkeisiin rahaa vain koska se on muotia?

Luuletko että ihmiset on sairaalassa vain lomalla?

Luuletko että minä itse henk.koh olen halunnut sähköhoitoa itselleni vain koska masennus on muotia ja halusin mennä muodin mukana

Luuletko että kannan nämä arvet koko loppuelämäni mukana vain muodin vuoksi?
Hei!Saahan täällä mielipiteensä sanoa!!!Kertaakaan en ole sanonut ettei masennusta ole oikeasti kenelläkään ja onneksi moni mun pointin onkin oikein ymmärtänyt...

 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä