Iltaa, kovaa vauhtia täälä viestit menee!! :wave: Kiitos kaikille pahotteluista ja anteeks siitä, kun en ole vastaillut kysymyksiin... Ei sitä tässä hässäkässä ehdi hirveesti koneella istua. Tässä mun tarina:
"tein positiivisen raskaustestin marraskuun puolivälissä, jonlloin viikkoja olisi ollut jo kahdeksan edellisten menkkojen mukaan. kierto oli tosi epäsäännöllinen niin viikkoja ei osannut oikein sanoa. sitä oltiin onnesta pyöreitä muutaman päivän ja vanhemmille myös kerrottiin.
viikon verran sitä onnea jatkui kunnnes joku mussa sanoi ettei kaikki ole hyvin itkin vaan pari päivää ja ajattelin että kai ne hormoonit aiheuttaa tai jotain. varasin seuraavalle päivälle ajan gynelle ja sielä oli hyvin töykeä lääkäri joka ilmaisi asian niin, että viikkoja on vain n.5 tai kyseessä on tuulimuna. hän käski tulla kahden viikon päästä uudestaan. tässä tuli se todellisuus että me ei ehkä saadakkan lasta!!
puolentoista kamalan, odottavan ja epätoivoisen viikon jälkeen oli uusi ultra. täälä varmistui, että kyseessä on tuulimuna. tuntojani en siitä osaa/halua kuvailla, muuten tekstiä tulisi monta sivua.kaksi päivää tämän diagnoosin jälkeen keskenmeno lähti itsellään käyntiin. kivut olivat todella suuret fyysysesti, henkisistä puhumattakaan. kävin lääkärissä,jossa käskettiin parin päivän päästä uudelleen tarkastukseen. tarkastuksessa kävi ilmi, että kaikki on tullut pihalle.
kaiken surun, murheen, syytöksien ja epätoivon keskeltä löysin positiivisia asioitaa, joita muilla km:n kokeneilla ei ehkä ole: tiesin ennen km:n alkamista tilanteen, eli osasin odottaa. kaikki tuli itsellään pihalle niin ei tarvittu kaavintaa. tällä hetkellä vuoto on jo lakannut. (tänään tasan 2 viikkoa ). kaiken lisäksi olen saanut tukea ja ymmärrystä niin perheeltä kun töistä ja ystäviltäkin."