aah..ihana rauha..lapset nukkuu ja itse sai pyllyn ährättyä tietokoneen eteen
onnittelut
alizia vauvoista :flower: :heart:
kuin myös
ainoskalle onnittelut :flower: :heart:
ja
pippurimammalle synttärionnittelut :flower: :flower:
halinalle paljon tsemppiä sulle
heti tuli mieleen omat fiilarit maanantaiaamulta kun vihdoin saatiin päätös käynnistyksestä tehtyä
ja jos vaikka koittais sitä synnytyskertomusta sitten kyhätä..mä oon kyllä aika huono kirjottamaan joten koittakaa kestää
eli maanantaina 3.9. menin siis äitipolille jälleen kontrolliin raskausmyrkytysepäilyn vuoksi, jälleen eri lääkärille joka sitten tutki ja mittaili todella tarkkaan alakerran tilannetta ja vauvaa mittaili huolella, tän jälkeen juteltiin vielä pitkään mun omasta olotilasta ja viime raskaudesta, tuli lääkäri sitten siihen tulokseen että parempi käynnistää tämän viikon aikana että ei pääse enempää huononemaan mun vointini vaikka verikokeet ei näyttäneetkään vielä mitään..
kätilö lähti sitten salin puolelta kysymään että mikäs tilanne näyttää tän viikon osalta josko mahtuis yksi käynnistykseen niin sieltä sanottiin että mahtuuhan tänne vaikka heti
joten ei siinä sitten mitään, soitin miehelle että vois töistä tulla seuraksi kun aika tulee kuitenkin pitkäksi odotellessa..
klo 9.00 kätilö otti mut vastaanottohuoneeseen ja juteltiin siinä sitten mitä tarkoittaa käynnistys kalvojen puhkaisulla kun ei mulla ollut mitään hajua asiasta, peräruisketta en saanut kun olin vatsaani jo useamman päivän toimitellut.. siitä siirryttiin salin puolelle, ja mua alkoi jännittämään ihan tajuttomasti kun tajusin että vauvahan syntyy ihan koska vaan
mies tuli puol kympin maissa siihen ja lääkäri kerkes sectiosta kymmeneksi saliin ja puhakas kalvot, ja laittoi scalpin vauvan päähän, itse asiassa selvisi myöhemmin että se oli mun sisuskaluissa jossain kiinni joten ei piirtänyt näyttöön mitään.. siinä oli uusi lääkäri mukana joten tutkittiin oikein urakalla koko aamun aikana..
tässä vaiheessa klo 10.05 auki sormelle
klo 11 supisteli 6-8 min välein välillä tosi napakasti ja välillä vähän höllemmin, edelleen vaan sormelle auki ja kanavaakin vielä 1cm jäljellä.. laitettiin sitten supistustippaa vähän vauhdittamaan touhuja klo 12.34 ettei turhaa veny hommat..
klo 13.20 mua supisteli 2 minuutin välein ihan tajuttoman kipeästi, mä lauleskelin ja hengittelin, välillä ilokaasua välillä en, jälleen siitä tuli mulle huono olo joten aika vähän nautiskelin sitä ainetta.. supistukset oli jo sitä luokkaa että kysyin koska vois saada jotain kipuun että keretään antaa, kätilö vaihtui tässä välissä, joka totesi että ei vielä, kyllä se synnytyskipu täytyy kestää, ja ajattelin että onpas nipo kohta täytyy pyytää vaihtoa että eihän meillä suju ollenkaan.. klo 15.15 olin niin kipeä että kätilö sanoi että hän homaa epiduraalin että saadaan tilannetaa eteenpäin, oli edelleen sormelle vaan auki ja niin kipeä että mä vaan huusin, mies laski kellosta sekunteja aina kun suoistus tuli joten tiesin aina paljonko vielä kestää.. tää tuntu silloin ihan hirveelle kivulle mut näin jälkikäteen se oli täysin hallittavissa kun vaan keskittyi siihen hengittämiseen ja rentoutumiseen..
klo 15.22 auki 2cm
sain jo nukahdettuakin kun puudutus alkoi tehota, tuntui ainoastaan sellasta jomotusta kun supistus tuli..
klo 16.11 auki 4cm, mies lähti viemään auton avaimia veljelleen sairaalan pihalle kun se tuli hakeen meiän toista autoa poies, kävi viel kahvillakin kaikessa rauhassa, klo 17 auki 7cm, supistukset alko taas tuntumaan ja pyysin lisää epiduraaliannosta, kätilö tutki ja sano että puolet hän antaa ettei homma tyssää, pisti lisäannoksen ja mä sanoin että mua ponnistuttaa ihan kauheesti ja ähkin siinä sängyllä klo oli 17.15 ja kätilö sano että muutama sentti viel hän kattoo, ähki aina kun ponnistuttaa, ja hups 10cm auki, mies pihalla ja minä pidättelen kun halusin miehen mukaan, kätilö naureskeli että hän pitää kättä edessä sen aikaa ettei kerkee syntyä..
samassa mies tuli sisään ja siinä ponnisteltiin aina kun tuli supistus, kätilö samoi että hän ei ajele karvoja kun ne on ilkeet kun kutittaa ja epparia hän ei leikkaa kun on niin laiska ompelemaan
ja klo 17.23 poika oli ulkona, ponnisutsvaihe kesti 10min ja koko kestoksi merkattiin 4h10min, siitä kun tippa laitettiin tippumaan.
sain pojan heti rinnalle ja tunti siinä ihmeteltiin kunnes kätilö tuli takasin ja pesi pojan ja punnitsi+mittasi.. ja takaisin rinnalle, siinä tissiteltiin vielä hetki ja sitten lähdin pyörätuolilla osastolle ja kivut oli niin minimaaliset verrattuna viime kertaan kun eppari tehtiin, pari repeämää tuli ja 2 tikkiä ommeltiin..
kätilö paineli ponnisutsvaiheessa lämpösellä pyyhkeellä välilihaa jotta ei repee niin pahasti..
ja vaikka tosiaan vuoron vaihtuessa ajattelin että sain taas kauhukätilön niin tämä kätilö oli aivan ihana, sanoinkin hänelle siitä kun kärräs meitä osastolle ja kiittelin että jäi todella hyvät fiilikset synnytyksestä.. samainen kätilö on ollut miehen siskon ja toisen veljen auttamassa maailmaan ja myös miehen äiti kovasti kiitteli samaa kätilöä
toivottavasti ei ollut kovin sekavaa tekstiä..
nyt jälleen syöttöpuuhiin, musta on tullut ihan hirvee meijeri.. ei ole pelkoa että ihan niin lyhyeen loppuu imetys kuin esikoisella.. ainakaan vielä.. poika ei edes jaksa syödä kaikkea mitä tarjolla olis :ashamed: