Mayah..tervetuloa ja onnea :heart: :flower:
Ja iso :hug: kaikille niille jotka stressaa. Sitä tää odotus oikeesti on...stressiä pukkaa joka väliin. Ensin stressataan nää ensimmäiset viikot, että pysyykö pieni mukana ja onko oikeassa paikassa. Sitten kun saadaan tietää, että pikkuiset on oikeissa osotteissa ja sydänkin sykkii, niin jää kuitenkin pikku epäilys ja pahimmassa tapauksessa saa np-seulasta hälyttävän tuloksen ja taas stressataan. Sitten tuntee ne kauan kaivatut ensimmäiset liikkeet...mutta auta armias, kun ne ei taas yhtenä päivänä tunnu, niin on taas kauhee stressi päällä. :kieh: No sitte seuraava stressin aiheuttaja voi olla rakenneultra, jos siinä ilmenee jotain poikkeavaa. No tästä kun pääsee taas yli, niin alkavat harjoitussupparit ja pelkää, että pieni syntyy liian aikaisin ja edelleen liikkeiden vähyys saattaa hermostuttaa. Lopulta kuitenkin saatamme stressata täällä yliviikoilla sitä, että miksei synny jo.
Eli stressiä stressiä ja stressiä ja tästä puuttui varmaan vielä monta stressin aiheuttajaa. Ja kaikissa opuksissa lukee, että äidin tulee saada rentoutua ja levätä...no millä se tuommoisella stressimäärällä onnistuu.
:kieh:
Viime raskauden ainakin stressasin ihan hirveesti ja ihan varmaan nytkin tulee niin käymään (jos tuolla masussa nyt kaikki hyvin on :/ )
mamitukselle kans tsempit ultraan ja muillekin jotka lähipäivinä menossa :hug: ja tulkaahan sitten tosiaan kertomaan kuulumiset.
katjuska ja vilpertti 7+2 :heart: