SUURET onnittelut kaikille jo vauvelin saaneille! Mä olen täältä taustalta seuraillut tilanteita, vaikka itse olenkin tosi laiska kirjoittelemaan. Omaa napaa sen verran, että mulla alkoi raskaushepatoosi oireilemaan heti äitiysloman alettua ja nyt sitten vauvan vointia tarkkaillaan äippäpolilla pari kertaa viikossa. Maksa- ja sappihappoarvot on saatu ihan hyvin kuriin lääkkeillä, mutta voivat loppuraskaudesta muuttua nopeastikin, joten mun pitää jatkuvasti tarkkailla vauvan liikkeitä. Ja mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään niin sitä suuremmaksi riskit vauvalle kasvavat, joten eipä täällä paljon muuta mielessä liiku, kuin että TULIS JO! Jos ei perjantaihin mennessä tule, niin sovitaan aika käynnistykseen, mikä on tosi helpottava tieto, sillä vähän henkisesti raskasta tämä jatkuva voinnin tarkailu ja murehtiminen. Olis kiva kuulla Ninnipolta ja muilta kokemuksia
käynnistämisestä, kun mua jotkut tutut (jotka ei tosin itse ole sitä kokenut) on sillä niin pelotellut.
Mulla vähän samanlainen fiilis kuin
Maariankämmekkä kertoi yhdestä raskaudestaan. Mulle kun tehdään sisätutkimus, ultra ym. joka viikko niin olen aika hyvin perillä, miten paikat kypsyy. Joka viikko on editystä tapahtunut ja viime viikolla kohdunkaula käytännössä hävinnyt ja suu "melkein kahdelle sormelle auki". Lisäksi ovat jo pitkään hokeneet polilla ja neuvolassa, että vauvan pää on ihna hirmualhaalla ja että "ei taida enää kauaa siellä pysyä" ja "sun ei välttämättä tarvitse tulla tänne ensi viikolla" ja "seuraavaksi taidat tulla tänne synnyttämään". Aina lähden sieltä hyvillä mielin, että jokos jo tällä viikolla ja sitten taas seuraavalla viikolla löydän itseni siellä samoista kontrolleista. Aarg! Lisäksi heittävät lisää löylyä sydänkäyrässä: "että tosi mielenkiintoisia nämä sun supistukset, tällaisia vois olla jo synnytyssalissa" ja "näistä vois päätellä, että synnytys jo käynnissä", mutta supistukset on mulle täysin kivuttomia eli ihan harjoitussuppareita vaan. Parina päivänä oon nyt vähän tuntenut sellaista nipistelyä niiden aikana, mutta mistään kivuliaista supistuksista ei voida vielä todellakaan puhua. Odottavan aika on pitkä, tosiaan!
Mullakin pieniä
kyllästymisen merkkejä alkaa olla tähän kotona olemiseen, varsinkin kun miehenkin opiskelut taas alkoivat, eikä ole täällä pitämässä mulle seuraa. Tohon hepatoosiin liittyy enneaikaisuuden riski (esim. mun veljet syntyneet sen vuoksi rv 34 ja 36), joten kun sain diagnoosin niin laitettiin huusholli kauheella hössötyksellä valmiiksi vauvaa varten. Nyt saa sitten pinnasängystä ja sairaalakassista vaan pyyhkiä pölyjä
. Kaapit on myös siivottu ja ruokaa tehty kilokaupalla pakkaseen. Kiitos vaan teille ikkunoita pesseille vinkistä; huomasin, että se onkin vielä tekemättä. Ehkä otan sen tämän päivän projektiksi, jos ilmat sallivat. Toisaalta vähän sama meininki kuin
Koiramammalla, että tekis mieli jotain puuhailla, mutta toisaalta aika väsähtänyt olo, ettei hirveesti saa kuitenkaan mitään aikaiseksi.
Mutta tällaista täällä. Hyviä vointeja ja paljon synnytystä edistäviä "ässiä" kaikille!
Hippopotame + la Patate 38 + 5