Huomenia!
Täällä on tapahtunut taasen paljon sitten viime käynnin!
Ail:ille ensimmäisenä osanotto koiraystävän poismenosta, voin vain kuvitella sen pahan olon jos joutuisin omastani luopumaan, :hug: muutenkaan ei teidän tilanteessa ole helppoa, niin vielä tuollainen koettelemus päälle... Voimia paljon, asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Luulen kuitenkin että kaikesta huolimatta ammattiapu olisi tarpeen, vaikka itse varmasti olisin samaa mieltä samassa tilanteessa, etten haluaisi kotoa mihinkään lähteä!!
Omaa napaa, anteeksi... TJ 2!!
Meidän pieni istuu edelleen tukevasti masussa, joten perjantaina on sitten se h-hetki ja jännittää ihan hel*etin paljon!! Monta kertaa on jo itku päässyt kun ei tiedä miten "selviää" sektiosta ja osaako sitä lasta hoitaa oikein jne jne... :ashamed: Sairaalassahan sitä ollaan ja kyllä varmasti luonto opettaa, mutta epävarmuus kalvaa silti...
Onko täällä muita jotka eivät tykkää olla sairaalassa, toisinsanoen tulee ns koti-ikävä eikä saa muiden "ääntelyiltä" nukuttua ja itkettää ja suututtaa olla siellä? Mua hirvittää etukäteen aikas paljon se tilanne, kun olen osastolla ja en ole omieni joukossa... saatikka omassa sängyssä! :/
No mutta, huomenna on vielä lääkäri ja otetaan verikokeet, kun taas löytyi tunnistamattomia vasta-aineita verestä... Sitten se olis menoa... :$
Kassellaan jos jossain välissä pääsee sitten kirjotteleen tänne, et mikä sieltä oikein ilmestyi...
Voimia kaikille viimeiseen rypistykseen ja halauksia krempoille!!! =)
Liiko + termiitti 38+4, sektio perjantaina 12.9