Kirjoittelenpa minäkin pitkästä aikaa, vaikka kuten
syysmama tunnen minäkin itseni välillä hiukan ulkopuoliseksi. Välissä oli pitkä jakso, ettei ehtinyt kirjoitella, joten siinä tuli hiukan tiputtua kyydistä. Anyhow, koitetaan vängätä takaisin
Suhveli, osanotto suruusi. :hug: Oma isoäitini siirtyi ajasta ikuisuuteen vajaa vuosi sitten ja muistan kyllä sen yllättävän tunteen, vaikka poismeno olikin odotettu. Hautajaisista muodostui kaunis ja lämminhenkinen tilaisuus, toivottavasti teillä myös! Vanhan, ja etenkin sairaan, ihmisen poismeno on kuitenkin myös luonnollinen asia.
Coralle myös pahoittelut! Itse en ole erityisen eläinihminen, mutta ymmärrän kyllä, miten eläimeen voi kiintyä. Monella tapaahan eläin on uskollisempi ystävä, kuin mihin ihminen ikinä kykenee. Jaksuja molemmille menetyksen kokeneille!
Jouskari, minkä ikäinen esikkosi on? Vaikeaa antaa sinulle neuvoja, mutta pidä nyt kuitenkin mielessä, että olet ehkä vielä "shokkivaiheessa", kun olet vasta jäänyt kotiin. Jos olet rutiini-ihminen, luo sellaiset kotiinkin. Ei elämän kotona tietenkään tarvitse olla minuutilleen aikataulutettua, mutta luo jotkut raamit, joiden mukaan mennään. Kesällä on varmaan yksinäisempää, kun kaikki kerhot ym. ovat kesätauolla ja kaverit lomalla, mutta kunhan syksy koittaa, on helppoa saada kalenteri täyteen. Ymmärsin, että sinulla on kotona olevia ystäviä. Sopikaa vaikka joka torstai lounastreffit, tms. jokaviikkoinen kokoontuminen. Yhtenä päivänä käytte jossain esikoisen aktiviteetissa ja yhtenä vaikka vauvamuskarissa. Väliin kirjastoa, kauppailua yms., niin eiköhän se vapaapäivä kotonakin ala jo tuntumaan ihan mukavalle! Avoimet päiväkodit ovat myös paikkoja, joissa lapset viihtyvät ja mamma saa seuraa! Muistan, kun oma esikoinen syntyi. Talvipakkaset paukkuivat hurjina ja lapsen pienen painon vuoksi emme saaneet mennä ulos. Yrittäjämiehelle sattui kamala työputki juuri kotiutumisviikolla, joten istuin yksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä aamusta iltaan itkua vääntäen ja mietin, miten homman saisi vielä peruttua. Silloin ajattelin, että toista lasta meille ei tule ikinä, tämähän on kamalaa! Mutta heti, kun päästiin ulos liikkumaan alkoi helpottaa. Nyt taas välillä tuntuu, että ihanaa, kun saisi olla vaan kotona!
Mites teillä muilla nuo
hemppa-arvot? Itselläni on aina ollut vähän liiankin hyvä hemoglobiini (olisin varmaan ollut hyvä hiihtäjä
), mutta nyt se oli yllättäen tippunut 140:stä sadan pintaan! Ei kai ihmekään, että olen ollut viime aikoina todella väsynyt eikä oikein mikään ole jaksanut kiinnostaa. Kävin sitten eilen hakemassa apteekista rautatabuja, toivotaan, että niistä olisi pikaisesti apua! Oletteko syöneet vielä jotain muita vitamiinivalmisteita? Minä söin aiemmin niitä multitabs raskaus -tabuja, mutta purkki pääsi loppumaan. Vieläköhän kannattaisi ostaa uusi?
Hankinnoista on varmaan ollut täällä puhetta jo tuhanteen kertaan, mutta mitäs olette hankkineet tai aiotte vielä hankkia? Minulla ei ole vielä oikein mitään laitettuna! Pinnasänky olisi nyt ehkä kiireisin hankinta. Haluaisin Brion sängyn ja siihen sen hoitotason, mutta en ole vielä onnistunut löytämään käytettynä. Vaatevarastot ajattelin inventoida, kunhan loma alkaa parin viikon kuluttua. Minulla on vielä pari viikkoa kesälomaa, jään siitä sitten suoraan mammalomalle. Ihanaa, lasken jo päiviä!
Sänkypuuhista oli joku kysellyt ja täytyy sanoa, että viime aikoina on ollut hiljaisempaa sillä saralla. Alkaa olla tuo maha molempien tiellä! Mies sanoi, että tarvitsisi jonkun telineen ylettääkseen pökkimään kunnolla...
Eikä itsekään oikein löydy kunnon asentoa. Nukkuminenkin alkaa olla masun kanssa hankalaa ja hikeä pukkaa ihan jatkuvasti!
Painoarvioista joku kyseli. Esikoisen kohdalla en saanut painoarviota missään vaiheessa ja Helsingissä siis asutaan. Esikoinenhan syntyi sitten yllättäen pienipainoisena, kuitenkin täysiaikaisena, joten nyt tätä kakkosen kasvua on seurattu tarkempaan. Olen käynyt nyt kolme kertaa äippäpolilla sikiön kasvukontrollissa ja siellä saa aina painoarvion. Eilinen lekuri sanoi, että arvion luotettavuus on siinä 10-15 prosentin luokkaa, joten arviosta todella on kysymys. Eilen, viikoilla 30+6, painoksi arvioitiin 1500g, mikä sijoittui käyrällä ala- ja keskikäyrän välimaastoon. Esikoinen onkin sitten painellut reippaasti alakäyrän alapuolella. Mikäli kasvu jatkuu loogisesti näin ja vauva syntyy täysiaikaisena, arvioi eilinen lääkäri syntymäpainoksi noin kilon enemmän kuin esikoinen (2300g --> 3300g). Menen vielä yhteen kontrolliin 36. viikolla.
Mutta nyt täytynee koittaa palautua töiden pariin.. Vielä viimeinen rutistus ennen lomia..