***SYYSMASSUKAT 2008 heinäkuun helteissä***

Suhvelille Iso :hug: ja osanotto, aina se koskettaa vaikka olisi ollut odotettavissakin
syysmama Otappahan nyt ihan iisisti ettei se vauveli tuu sielt ennen aikojaan kummiska... Jätä se remontointi muille keitä sä kahvia vaa, niin mäki tein ku esikoista odoteltaessa rempattiin taloo
koiramamma tosi mälsää tommonen ku saa aina tapella kelan/työpaikan kans jostai raha asioista yritähän jaksaa niitten kans ja toivotaan et kaikki menis kuitenki hyvi senkin suhteen.
Meillä oli astetta verran rankempi ilta...Sain ekan kerran kunnon jymäyksen mahaani esikoiselta kun neiti ei ollut samaa mieltä puuron syönnistä kun mä, totesinpa vaan että neidil on ihan järkyttävä uhma, tiedä sit vaistooko sitäki et kohta se vauva oikeesti tulee vai mikä mahtaa olla. Niin paljon on kyllä saanu tapella sen kans et huokasin helpotuksesta kun sain mamman maate!!! Asukki ei onneks ollu moksiska potkas vaan takas
Kaippa se siitä neidilläki joskus toi uhma menee ohi. Kunnes taas tulee seuraava!
No siinä ne valitukset taas tuli :ashamed:
Jätänpä teidät tältä erää rauhaan.

 

Oli pakko tulla tänne muistuttamaan kaikkia kissojen ystäviä ja omistajia: pitäkää parvekkeiden ovet kiinni kissoilta! Kannattaa olla erittäin huolellinen myös parvekelasien kanssa....
....koska tänään yksi rakas kissa lensi taivaaseen, minun rakas Julle-kissa. :heart: 6-vuotias Julle oli kiipeilly parvekkeella ja liukastunut. Siltä oli katkennut kummatkin etutassut, kitalaki, sisäelimiä yms. Onneksi ehti saada tuskiinsa rauhottavan piikin...

Jostakin voi tuntua hassulta surra kissaa näin paljon, mutta mä rakastin ja rakastan kissaani ihan kamalasti. Meidän rakas Julle oli niin persoonallinen ja hellä ihana otus, enkä voi uskoa, etten enää koskaan saa Julskua silittää. :'(

Joten rakkaat kissan ystävät, pitäkää kissoistanne huolta!

 

Jatkan "valitusvirttä" kun todella toivon ja oletan että täällä saa keskustella negatiivisiakin asioita...nimittäin tänään oli erittäin harmaa päivä eli ensimmäinen lomapäivä eikä mitään "tekemistä"(tiedän että kuulostaa lapselliselta) jäätiin siis esikon kanssa kotiin ja mies aloittaa lomansa vasta 4 elokuuta.

Tuntuu että yhden pvän aikana teki jo "kaikkea" mitä seuraavan kahden vuoden aikana pitäisi päivästä toiseen jaksaa;käytiin kaupassa ja asioilla ja rannalla(pilvistä oli) ja kun esikoinen ei tunnu noita päikkäreitä nukkuvan enää ni KOKO AJAN tietenkin täytyy hänen kanssaan jotain touhuta..sitten me piirrettiin,maalattiin ja askarreltiin ja tein ruokaa ja kun iltapvä koitti mun oli pakko laitta pojalle piirretyt pyörimään että sain vihdoin vähän "nukuttua" sohvalla...kaikki on lomilla jossain ja kavereita ei oo missään,ilmat on olleet extra huonoja ja kertakaikkiaan mielen valtaa semmonen tunne että ollapa töissä mielummin...moni tietysti ajattelee että mitä h..vettiä tommoset lapsia ees hankkii mutta mulla siis EI ole mitään lastani "vastaan" vaan tätä tilannetta ja kotona olemista!Päin vastoin lapseni on elämäni tarkoitus :heart: en vaan tiedä miten yhdistää työ ja perhe ja ystävät niin että kaikki ois ees JOTENKIN sopusoinnussa!

Mun monet kaverit rakastaa kotona olemista ja ykskin just sanoi että on niin KADE kun saan jäädä kotiin eikä tarvi mennä töihin..just joo...mun ainaki täytyy saada "kuulua" jonnekkin ja olla ne päivittäiset rutiinit että on semmonen "turvallinen" olo itellä.Kun jää "pelkästään" kotiin eikä tiedä ennalta mitään on jotenki semmonen ahdistava olo että tätä samaa päivästä toiseen...

Toisaalta toivois vaan että lapset ois jo molemmat semmosia 5-6 vanhoja ja päästäis kunnolla niiden kanssa reissaan ja olis itekki töissä ja elettäis semmosta tavallista arkea...

Kauheet paineet siitä minkälaisia virikkeitä sitä osaa lapsilleen tarjota päivät pitkät että niistä kasvais kunnon aikuisia jonain pvänä...eikä niin että äiti vaan makaa sohvalla ja" nukkuu "puolet pvästä eikä jaksa tehdä mitään....

Tää nyt oli ehkä hieman kärjistetyn kuulosta enkä tiedä hiffasko kukaan mitä tarkoitan-ehkä en tajua itekkään mutta mulle tämmöset muutokset ottaa aina tosi koville jotenki...mies käy edelleen töissä eikä sen arki kuitenkaan muutu juurikaan...sitten se saa kaiken p..skan niskaansa heti kun astuu ovesta sisään...

No niin helpottipa vähäsen kun sai hieman purkaa...

Lähdenkin keskiviikkona pojan kanssa mökille äidin luo(mitähän siitäkin seuraa..) onneks mun veli lähtee mukaan ni vajaaks pariks vkoks ni en oo tukkimassa täällä palstaa hetkeen...koitan irrottautua tietokoneesta ja muustakin ja ottaa rennosti...sitten kun palaan on jo melkein elokuu-hui!


vielä tuosta saunan pesusta ym:sta kun tein kaikkeni esikoisen kanssa,siivosin.lenkkeilin,saunoin,harrastettiin seksiä,pesin myös sen saunan jne jne vaikka päälläni seisoin ni ei tullut maailmaan ei, vasta kun 2 vkoa yli lasketun-kun oli siihen valmis...joten ei meikäläinen ainakaan poppaskonsteilla synnytystä saanut käynnistymään...

Mutta palaillaan parin vkon päästä asiaan,mä koitan "rauhottua" vähän siellä maaseudun rauhassa...
Jouskari&33+3

 

Voi cora herran jumala mitä olet joutunut kokemaan!

Ymmärrän täysin ja todellakin sinua!

Vein oman rakkaan kissani viime joulukuun lopulla pois pitkän ja ihanan yhteisen taipaleemme päätteeksi(18vuotta) ja se oli elämäni tähän astisista päivistä kamalin.

Monien on ehkä vaikea käsittää eläinrakkautta mutta siinä on jotain ainutlaatuista.

Meidänki kissa aikoinaan kun asuimme vielä kerrostalossa,tippui ikkunasta kylläkin "vahingossa" kun ikkuna oli pienellä ja säpissä mutta tuuli paiskaisi sen ilmeisesti kiinni ja kissa siellä välissä ja lensi kuin leppäkeihäs alas.Muistan aina sen tunteen kun sydän pamppaillen menin ikkunaan ja kurkkasin alas...mutta me selvittiin silloin säikähdyksellä onneksi....

En voi muuta sanoa kuin :hug: :hug: :hug: ja onneksi kissan ei tarvinnut kitua kauaa.

Olkoon hänen hyvä nyt siellä autuammilla hiiren metsästysmailla! :'(

 

Iltaa vielä!

Suhvelille :hug: ja osanotto suruun. Kyllä nuo menetykset aina tuntuu, vaikka olisi osannut odottaakin.

cora :hug: myös sulle ja voimia! Kissan omistamisesta en tiedä mitään, mutta pitkäikäisen lemmikin menettäneenä tiedän, että kyllä siinä perheenjäsenen kuitenkin menettää, ja koville se ottaa.

Jouskari mulle tuli niin tuttu fiilis kun kerroit siitä kuinka yhdessä päivässä tuntuu olevan se "kaikki", mitä ylipäätään vastaisuudessa tehdään. Mulla on kans välillä just sellainen olo, että se "pelkkä" kotona olo ja rutiinin pyörittäminen ei innostais. Mä ehdin sentään olla töissä vaan vuoden, ja vaikka työstäni pidänkin, niin ei se mitenkään erityisen autuasta sekään aika ollut. Tuntui ettei minusta meinaa riittää kaikille - työ imee energian, sen jälkeen lapselle se mitä jää... puolisolle saati itselle ei sit jääkään mitään. Joten nyt yritän lohduttautua sillä, saa sentään käydä vaan yhden rintaman sotaa entisen kahden sijasta. Ja kyllähän sitä lasten kanssa iloakin arjessa piisaa... Mutta halusin vaan sanoa siis, että ymmärrän ton tunteen niin hyvin. Lapset on rakkaita, mutta arki välillä tylsää.

hemulihaisuli mä oon kyllä miettinyt välillä tota ihan samaa tai siis ylipäätään, et miten ne voi viihtyä pää alaspäin? Johtuuko se siitä lapsivedestä et se ei tunnu samalta kuin jos ite killuis tuntikausia pää alaspäin?

Joku pohdiskeli sitä raivotarjontaa niin eikös se sana tuu siitä, että lapsen takaraivo on tulossa ensin, eli tarjoutuvana osana?

Neuvolasta kuulumisia:
pissa puhdas
paino 190g/vk (jee, ehkä mahatauti vähän auttoi )
verenpaine 128/77 (epätavallisen korkea mulle, hm)
raivotarjonnassa siellä onneks oltiin edelleen, ja syke oli aika korkea, 150.

Hohhoh. Tänään kävin palauttamassa töihin puhelimen ja avaimen, tyhjensin sähköpostin ja palautin viimeisen kilometrikorvauslapun. Nyt on sitten edessä äippäloma. Eilinen oli tosi raskas työpäivä, olin kotona kasin aikaan illalla - ja mies oli sit vihdoinkin saanut sen meidän mahataudin, joten eipä voinut kotonakaan heittäytyä vaan sohvalle. Yö sit valvottiin enemmän tai vähemmän, ja tänään aikaisin aamulla neuvolaan ja sit kaupungille neidin kans noita asioita hoitamaan... Kyllä sitten huomas kun alko aikas napakasti pitkästä aikaa masukin kiristyä päivän mittaan. Jeps. Mutta huomenna lähdetään mökille n. viikoksi, ja samalla päästään vähän Pori Jazzeillekin, kivaa! Olis vaan nyt hyvät kelit.

Jaahas, eiköhän nyt oo tukittu tätä palstaa tarpeeksi... =) Hyvää yötä!
toivoo lomalainen B)
snodgrass ja neponen 32+4

 

Jälkikäteen vielä suhvelille isot jaksamiset ja :hug: .

Tietääkö kukaan, mistä hankkia eläinten hautakiviä?

 

Suhvelille osanotto. Ja Coralle halaus.

Meidän rymistin vaihtoi taas yöllä paikkaa niin, että siihen heräsi. Vaikka eilen leikattiin kynnet ja tassunpohjakarvat niin koira rapisee ja liukastelee niin, että siihen herää. Toisella korvalla kun kuuntelee, että milloin se siirtyy ovelle haukkumaan ulospääsyä niin on alkanut herätä jo silloin, kun se lähtee liikkeelle. Ja osa on sitten vääriä hälytyksiä, nukkumapaikkaa vaan vaihdetaan.

Kissojakin on ollut, 2003 ja 2002 ja 1994 ovat siirtyneet meiltä ajasta ikuisuuteen.

Pää alaspäin olosta: voisiko kyseessä olla sama efekti, kuin lentäjien G-puvuissa? Lapsiveden ja kohtulihaksen paine pitää verenpaineet kohdalla, varsinkin kun verenkierron hoitaa istukka? Melkeinhän vauva vatsassa on painottomassa tilassa kun uiskentelee lapsivedessä.

Jouskari:
Joo, meillä kans tuo ohjelmatoimistona oleminen mietityttää. Tietty tilannetta helpottaa se, kun mies hoitaa meillä ruoanlaiton ja puistoilut näin lomalla, mutta mamma sitten aloittaa aamut auto- ja pehmoleluleikeillä, jatkaa temppu ja sirkusesitysten kuuluttajana ja yleisönä, osallistuu muovailu- ja maalailusessioihin (hakee paperia, nostelee pudotettuja tavaroita, syöttää, juottaa.. ) toimii mikrotukena pc pelejä pelattaessa, lukee, laulaa, laskee, jne. Päikkäreitä ei enää nukuta, joten kun yön koiran kanssa valvonut mamma haluaa illalla nukkumaan, tuodaan vielä yks kirja luettavaksi, kysytään vielä yksi kysymys ('entä jos taivas putoaa niskaan?' ) ja halutaan vielä yks lasi vettä, kunnes on taas puoliyö. Päivällä ei voi selkäänsä kääntää, kun suuhun on kiva vieläkin tunkea kaikki marmorikuulista kaukosäätimen pattereihin. Jos laittaa ovet takalukkoon ja videon pyörimään, jotta sais itse nukahdettua herää siihen, että toinen on laskemassa itselleen kylpyä. Jos ovi ei ole takalukossa, kuuluu 'Hei hei, lähden naapuriin leikkimään!' ja sitä sitten juostaan perään tarkistamaan, että onko naapurissa kukaan kotona, ovatko pihassa, onko pihassa tai kotona aikuisia jne. Eihän hommassa mitään vika olis, jos vaan itse pysyis perässä mutta kun päivisin on niin väsynyt ja kömpelö ja liikkuminen hankalaa olisi onnellinen, jos vaikka saisi vain istua ja katsella kun toinen ajaa fillarilla tai potkulaudalla. Eikä tarvitsisi yrittää saada mitään tavaraa lattialta tai muualtakaan matalalta, ei tarvitsisi siirtyä kerroksesta toiseen hakemaan sitä vettä, nenäliinaa, voileipää, vessaa tai edes tuolia.
Eli kyllä sitä on onnellinen jokaisesta hetkestä, jonka saa lapsensa kanssa viettää, mutta tässä vaiheessa sitä jo alkaa tuntea raskausajan painon. Illalla sitten kun on jo ihan loppu ja tuntuu, ettei pysty edes kylppäriin raahautuman hammaspesulle tulee joku pieni siihen viereen (ensin hypittyään sängyllä niin, että oon saanut pelätä päälle pomppimista ja huutanut kivusta kun selkä ei tykkää tärinästä ) ja ottaa kädestä kiinni ja sanoo, ettei uskalla nukahtaa jos ei saa pitää kiinni on se päivän paras hetki. Jos hän tietty ei taas hetken kuluttua karkaa pihalle.

Koiramamma:
Mutta tosiaan, kohta on se 35 viikkoa täynnä ja voi jopa haaveilla kotiin pääsystä vauvan kanssa yhdessä. Siinä onkin ihan hurja opetteleminen, että miten vastasyntynyttä hoidetaan. Eniten mua panikoittaa se napa! Kun oma napakin kammoksuttaa, niin kuinka selviää vauvan navan hoidosta?

No, kohta on taas vuorokautinen 'oma aika' kulunut. Hyvässä lykyssä saa vielä unen, huonossa ei ja sitten harmittelee taas koko päivän kun on niin väsynyt. 3h yöunet kun on aika vähän. Niin, alkuraskaudessa, töissä ollessa, yritin kysyä neuvolalääkäriltä reseptiä johonkin rauhoittavaan. Olisi hän diapamia kirjoittanut, mutta kun ei tiennyt paljonko koiralle pitää annostella jäi se siihen. Koiralla olikin korvatulehdus ja siksi se halusi 2h välein öisin ulos haukkumaan. Nyt siis kaikki olis periaatteessa hyvin, mutta kun sitä oppi heräämään noihin koiran liikkumisiin. :headwall:

Hexa ja pikkusisko 32+3

 

Huomenet tännekin!just tonne pikkukakkosten pinoon valittelin kun poika heräs jo viideltä |O
No, saadaan ehkä jotain aikasekskin kun herättiin näi aikasin.
aatumaria munkin mielestä se on raivotarjonta siks kun takaraivo edellä se vauva sieltä tulee...tai niin mä oon aina luullu!tiiä sit onko oikeesti niin.
Suhveli osanottoni täältäkin, ei siihen koskaan sillee osaa varautua vaikka tietäiskin että lähtö on lähellä :hug:
Tinii tervetuloa takas palsta-maailmaan :wave:
Hemulihaisuli mä oon ymmärtäny että se on ihan paineeton olotila siellä masussa kölliä ettei se veri mee sillee vauvalle "päähän".
mä en oo saanut tulokkaasta mitään paino-arvioo, varmaan sitten rv36 kun on synnytystapa-arvio niin heittää jonkun arvauksen.
syysmama koitahan ottaa vaan rennosti ja ottaa se työnjohtajan asema.
cora85 :hug:
Jouskari ymmärrän kyllä pointtisi, itekin tuntuu joskus et tätäkö tää on päivästä toiseen...silti tää kotona olo on mulle luonnikkaampaa kun se että tasapainoilen kodin ja työn välillä, kuitenkin mun luonne vaatii sitä omaakin aikaa...
mut tosiaan kun koittaa keksiä ees muutamalle päivälle viikosta jotain "kivempaa" tekemistä niin aikakin tuntuu menevän paremmin.Mä oon surkee äiti siinä mielessä et mun mielestä lasta ei ees tarvii ihan koko ajan viihdyttää, kyllä hetken saa leikkiä yksinkin, ja joskus jopa kattella niitä hirveitä piirrettyjäkin!tuskin se lapsen mieli siitä heti tylsistyy...
Ja syksyllä sit tuleekin taas uudet kuviot kun vauva tulee!
Hauskaa lomaa ja koita ottaa rennosti!
Hexa hih, kuulostaa hassulta et joku muukin on nii outo kun tuo mun ukko, jolla on joku ihmeellinen napa-kammo , no ei pitäis kai pilkata kun ite en voi sietää varpaita!mikäköös ihme siinäkin on..vauvojen ja pikkulasten varpaat menee mutta sitä isommat ei.
josko sit loppuis tää romaani jo, laitoinpas masu-päivitystä tonne masukuva-pinoonkin.just aattelin että muutaman masukuvan saa vielä ottaa, sit toivottavasti on jo vauva maailmassa!
Mukavaa päivää kaikille! :wave:

d. ja pipana 33

 

Daydreams:
On, joo, nää outoja nää meidän kammoalueet!

Loppujen lopuks 4,5h ruhtinaalliset unet. Koira tuli sitten raapimaan parvekkeen ovea eikä kukaan muu siihen herännyt. Nyt viihdytetään sitten koiraa, ennen kuin se menee piiloon nukkumaan päiväuniaan. Koira parka, entä kun siinä on kaks kiskomassa turkista ja korvista? Kaks innokasta kävelyttäjää ja koira, jolta pettää jo jalat alta?

 

Huomenet

Suhvelille osanotto sinne surun keskelle :hug: Aina se kuolema pysäyttää...

Coralle :hug: Raskasta se on rakkaasta lemmikistä joutua luopumaan

Tinii Tervetuloo takasin tänne sivistyksen pariin sieltä metsästä

Syysmama Otahan rauhallisesti siellä ja koeta mahdollisuuksien mukaan antaa toisten tehdä sitä remppaa. Vaikeetahan se oikeesti on olla tekemättä, mutta yritä ainakin oikein kovasti. =)

Jouskarille Rauhoittaa mökkeilyä B)

Snodgrassille Mukavaa äippälomaa :heart: Ja toivottavasti teilläkin tuo sairastelu jo loppuu. Kyllä se rassaa kaikkia, kun yks on perheestä sairaana...

Hexalle sinne supermuorin voimat huonosti nukutun yön jälkeen :hug:

Kotona olo ja rutiinit Välillä nää rutiinit kyllä tuntuu niin niin tylsältä ja pitkästyttäviltä ja meinaa pää hajota, mutta tossa silloin keväällä kun meillä oli se pitkäkestoinen oksutauti, niin tuli jo ihan ikävä sitä rutinoitunutta päivää oikeesti :kieh:
Itse ainakin huomasin siinä vaiheessa, että kuinka paljon oikeesti ne rutiinit helpottaakaan tätä elämää...
Ite oon Daydreamsin kanssa samoilla linjoilla, että en kokopäiväisenä lasten viihdyttäjänä toimi vaan saavat itsekseenkin touhuilla. Nytkin nuo leikkii yhdessä tuolla yläkerrassa ja äiti näpyttelee täällä alakerrassa. :saint: :ashamed:

Jeps jeps... Eipä mulla mitään järkevää sanottavaa omasta navasta sen kummemmin oo, kuin että eilen oltiin niin sykkeröllä ja mykkeröllä taas tossa ihan ylhäällä ja alaosa masusta oli ihan tyhjillään. Että hyvin vissiin vielä volttiakin pääsee tekemään tuolla :kieh:

Painoarviosta... Kakkosta ootellessa sain vasta synnärillä ekaa kertaa arviota ja niin taitaa nytkin käydä... Esikosta silloin synnytystapa-arviossa.

Katjuska ja Vilpertti 31+5 :heart:

 

aijuu, Katjuska sulta piti kysymänikin että kun menee synnyttään nii otetaanko sinne mukaan aiempien raskauksienki äitiyskortti?ihan tyhmä kysymys mut tuli vaan mieleen...

 

Daydreams Mulla viimeks oli varoiks mukana, mutta ei kukaan ainakaan kyselly mittään. No kakkosen kortti nyt pyöriikin tuolla mun kassissa edelleen, jotein varoiks sitte on taas mukana. Nykyään kuiteski ne näkee kaikki tiedot koneelta niin näpsäkkäästi, mutta ennen kuin kaikki oli vaan paperilla, niin varmaan vaadittiinkin nuo vanhatkin äippäkortit ottamaan mukaan...

 

Kirjoittelenpa minäkin pitkästä aikaa, vaikka kuten syysmama tunnen minäkin itseni välillä hiukan ulkopuoliseksi. Välissä oli pitkä jakso, ettei ehtinyt kirjoitella, joten siinä tuli hiukan tiputtua kyydistä. Anyhow, koitetaan vängätä takaisin

Suhveli, osanotto suruusi. :hug: Oma isoäitini siirtyi ajasta ikuisuuteen vajaa vuosi sitten ja muistan kyllä sen yllättävän tunteen, vaikka poismeno olikin odotettu. Hautajaisista muodostui kaunis ja lämminhenkinen tilaisuus, toivottavasti teillä myös! Vanhan, ja etenkin sairaan, ihmisen poismeno on kuitenkin myös luonnollinen asia.

Coralle myös pahoittelut! Itse en ole erityisen eläinihminen, mutta ymmärrän kyllä, miten eläimeen voi kiintyä. Monella tapaahan eläin on uskollisempi ystävä, kuin mihin ihminen ikinä kykenee. Jaksuja molemmille menetyksen kokeneille!

Jouskari, minkä ikäinen esikkosi on? Vaikeaa antaa sinulle neuvoja, mutta pidä nyt kuitenkin mielessä, että olet ehkä vielä "shokkivaiheessa", kun olet vasta jäänyt kotiin. Jos olet rutiini-ihminen, luo sellaiset kotiinkin. Ei elämän kotona tietenkään tarvitse olla minuutilleen aikataulutettua, mutta luo jotkut raamit, joiden mukaan mennään. Kesällä on varmaan yksinäisempää, kun kaikki kerhot ym. ovat kesätauolla ja kaverit lomalla, mutta kunhan syksy koittaa, on helppoa saada kalenteri täyteen. Ymmärsin, että sinulla on kotona olevia ystäviä. Sopikaa vaikka joka torstai lounastreffit, tms. jokaviikkoinen kokoontuminen. Yhtenä päivänä käytte jossain esikoisen aktiviteetissa ja yhtenä vaikka vauvamuskarissa. Väliin kirjastoa, kauppailua yms., niin eiköhän se vapaapäivä kotonakin ala jo tuntumaan ihan mukavalle! Avoimet päiväkodit ovat myös paikkoja, joissa lapset viihtyvät ja mamma saa seuraa! Muistan, kun oma esikoinen syntyi. Talvipakkaset paukkuivat hurjina ja lapsen pienen painon vuoksi emme saaneet mennä ulos. Yrittäjämiehelle sattui kamala työputki juuri kotiutumisviikolla, joten istuin yksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä aamusta iltaan itkua vääntäen ja mietin, miten homman saisi vielä peruttua. Silloin ajattelin, että toista lasta meille ei tule ikinä, tämähän on kamalaa! Mutta heti, kun päästiin ulos liikkumaan alkoi helpottaa. Nyt taas välillä tuntuu, että ihanaa, kun saisi olla vaan kotona!

Mites teillä muilla nuo hemppa-arvot? Itselläni on aina ollut vähän liiankin hyvä hemoglobiini (olisin varmaan ollut hyvä hiihtäjä ), mutta nyt se oli yllättäen tippunut 140:stä sadan pintaan! Ei kai ihmekään, että olen ollut viime aikoina todella väsynyt eikä oikein mikään ole jaksanut kiinnostaa. Kävin sitten eilen hakemassa apteekista rautatabuja, toivotaan, että niistä olisi pikaisesti apua! Oletteko syöneet vielä jotain muita vitamiinivalmisteita? Minä söin aiemmin niitä multitabs raskaus -tabuja, mutta purkki pääsi loppumaan. Vieläköhän kannattaisi ostaa uusi?

Hankinnoista on varmaan ollut täällä puhetta jo tuhanteen kertaan, mutta mitäs olette hankkineet tai aiotte vielä hankkia? Minulla ei ole vielä oikein mitään laitettuna! Pinnasänky olisi nyt ehkä kiireisin hankinta. Haluaisin Brion sängyn ja siihen sen hoitotason, mutta en ole vielä onnistunut löytämään käytettynä. Vaatevarastot ajattelin inventoida, kunhan loma alkaa parin viikon kuluttua. Minulla on vielä pari viikkoa kesälomaa, jään siitä sitten suoraan mammalomalle. Ihanaa, lasken jo päiviä!

Sänkypuuhista oli joku kysellyt ja täytyy sanoa, että viime aikoina on ollut hiljaisempaa sillä saralla. Alkaa olla tuo maha molempien tiellä! Mies sanoi, että tarvitsisi jonkun telineen ylettääkseen pökkimään kunnolla... Eikä itsekään oikein löydy kunnon asentoa. Nukkuminenkin alkaa olla masun kanssa hankalaa ja hikeä pukkaa ihan jatkuvasti!

Painoarvioista joku kyseli. Esikoisen kohdalla en saanut painoarviota missään vaiheessa ja Helsingissä siis asutaan. Esikoinenhan syntyi sitten yllättäen pienipainoisena, kuitenkin täysiaikaisena, joten nyt tätä kakkosen kasvua on seurattu tarkempaan. Olen käynyt nyt kolme kertaa äippäpolilla sikiön kasvukontrollissa ja siellä saa aina painoarvion. Eilinen lekuri sanoi, että arvion luotettavuus on siinä 10-15 prosentin luokkaa, joten arviosta todella on kysymys. Eilen, viikoilla 30+6, painoksi arvioitiin 1500g, mikä sijoittui käyrällä ala- ja keskikäyrän välimaastoon. Esikoinen onkin sitten painellut reippaasti alakäyrän alapuolella. Mikäli kasvu jatkuu loogisesti näin ja vauva syntyy täysiaikaisena, arvioi eilinen lääkäri syntymäpainoksi noin kilon enemmän kuin esikoinen (2300g --> 3300g). Menen vielä yhteen kontrolliin 36. viikolla.

Mutta nyt täytynee koittaa palautua töiden pariin.. Vielä viimeinen rutistus ennen lomia..

 

Facebookilaiset ja kaksplussalaiset syysmasut, tänään siis tapaaminen kauppakeskus Sellon ravintola Basessa.
Nähdään siinä ravintolan edessä ja jos istumaan haluaa jo päästä niin pöytävaraus on nimellä: Rasila....
Tein kuudelle varauksen, mutta mukaanhan mahtuu aina! Nähdään pian!

kehäkukka74+pomelo 32+4 :flower:

 

Voi hitsiläinen kun ois kiva päästä tapaamiseen mukaan. No aina ei voi voittaa :kieh: Tuli muuten mieleen tossa, kun lauantaina siellä Espoossa käytiin ja pikkasen sit ajettiin harhaan ja piti neuvoa kysyy niin se keltä neuvoo kysyin oli kans samassa kuosissa kuin minäkin, niin heti alkoi miettii, että onkohan tuokin joku palstamamma :xmas: Kaikki raskaana olevathan on pakko olla kaksplussan palstamammoja

Kamiliya Mulla kans yleensä ollut hemppa korkea ja viime raskaudessa en rautaa tarvinnut, mutta tällä kertaa pääsi laskemaan mokoma.

Täällä edelleen ne tuplarattaat hankimatta :ashamed: Ei vaan saa aikaseks... Tai tilata mä oon ne aatellu ja nyt niitä ei viimeks soittaessa ollut varastossa :kieh: Sitte kaikkea pientä tuttia ja tuttipullon tutteja pitäs hommata vielä ainakin ja ehkä muuten sit täydentää rasva ja hoitotarvikevarastoa...

 

Moi!

Eilen hain lisää sairaslomaa, ku ei nuo supistukset ole helpottaneet. Nyt on alkanu jonki verran oleen kipeitäkin, ei onneksi kovin kipeitä, mut tuntuu kuitenki. Lääkäri jolta hain saikkua, oli saksalainen huonoa suomea puhuva. Ei ymmärtäny mikä mua vaivaa, ku sanoin, et supistelee. No sit se sano ymmärtävänsä, ku sanoin olevani raskaana. Saikun syyksi ei kuitenkaan laittanu supistelut vaan selkäkivut...? No syykö syy, saikkua tarvin kuitenki. Pomo voi vain vähän ihmetellä, ku mä oon puhunu supistuksista...

Tänään kävin painoarviossa ja sulo oli viikkoihin nähden sopivan kokonen eli käyrällä mennään, 1,5 kg oli painoarvio. Lapsivettä on vaan normaalia enemmän, mut siitä määrästä ei ole onneksi mitään haittaa.

Suhvelille osanotto!

Coran kissallekaan ei tod. ole käynyt mukavasti. :hug:

Hemppa-arvoistakin joku kyseli. Mä oon muutaman päivän jossain välissä syöny rautalääkkeitä, ku hemppa oli laskenu 140:stä 113:sta. TOsiaan söin vain pari päivää, ku mun maha ei kestäny sitä. Parissa päivässä se onneks nouski 123:een. Ja nyt on ollu noilla vaiheilla hemppa kokoajan.

Katjuska: Mie ostin huuto.netistä käytetyt emmaljungan twin ceroxit. En jostain syystä tukänny niistä carenoista, mistä joskus oli puhetta. Oletko tilaamassa niitä? Halvalla sain nuoki vaunut ja hyvässä kunnossa ovat. Kolme vuotta vanhat.

Jep jep, mut täytyy lähteä lepäilemään

hippos ja sulo 30+1 Jiihaa enää 10-12 viikkoa enintään h-hetkeen!!!!

 

Mitä, mitä, mitä? Uskokaa ta älkää mä heräsin siihen kun pentunen yrittti väen vängällä kääntyä väärinpäin. Pirulainen oli jo puolessa välissä eli poikkittain menossa, mä kiljuin lapsi paralle että älä kuvittelekaan ja tämä pukertaa kaikin voimin. Nyt en sitten osaa sanoa jäikö se jumiin kun kyljissä tuntuu ihan kauheelle... Täytyy seurata sen liikkeitä päivän mittaan. Rupesin ihmettelemään aluksi kun hikotteleva pää nousee ja nousee lantiosta että mitäs nyt... yritin silittää takapuolesta niin että kääntäs sen ylös päin...

Coralle suuri :hug: olen tosi pahoillani että teille kävi noin ikävästi. Kyllä vaan se eläimenkin luolema aiheuttaa suurta surua, eteenkin tuollainen yllättävä johon ei ole ollenkaan varautunut.

Suhvelille myös osan otto :hug: Surulle täytyy vain antaa aikansa ja tilansa!

Syysmammalle rauhoittavia *ojentaa nappuloita* Parempi olla nyt vielä muutama viikko rauhassa ja antaa muiden hoitaa raskaat remontit. Ymmärrän kyllä että ahdistaa kun pitäs saada valmista aikaseksi mutta enemmän olet haitaksi jos joudut sairaalaan tms. Piiiitkäää pinnaa ja voi kai sitä vähäsen tupsutella jos varovasti tekee

Täällähän oli ensimmäisiä siirtynyt virallisesti pois työelämästä, ei voi kai muuta kuin onnitella. Kyllä tämä taas vaatii totuttelua mutta kyllä se siitä. Loppu pelistä moni asia on vain asenne kysymys joten asennetta kehiin massukat Äkkiä sitä tottuu tähän kotona olemiseen. Mun täytyy kyllä myöntää että olen nauttinut sydän juuriani myöten, mä en ole ollut lomalla neljään vuoteen ja sijaisihommia vuositolkulla tehneenä kaikki pyhät töissä viettäneenä olen ollut hyvin onnellinen koko kesän kattavasta lomasta. Koskaan ei tule enää tälläistä että olisin yksin kotona koko kesän, saa rauhassa levätä ja tehdä omaan tahtiin...

Raivotarjonnassa tosiaan tullaan takaraivo edellä, avotarjonnassa taas vauvalla ei ole leuka rinnassa vaan tulee kasvot edellä. Muita pää edellä tarjontoja ei taida olla, sitten nämä rotatio hommat on erikseen eli se mihinkä päin kasvot ovat missäkin vaiheessa, siinä saattaa vauvalla mennä suuntavaisto sekaisin...

Nyt aamukahville! Ja harkitsemaan vahvasti törsäilyä kun palkkakin tuli....

Koiruus ja pentunen rv 32+6

 

Ai niin mun piti vielä toivottaa mukavaa tapaamista, harmi kun asun näin kaukana olisin halunnut ehdottomasti tulla! Pitäkäähän oikein hauskaa meidän muidenkin puolesta...

koiruus

 

Hippos Niitä juu oon aatellu edelleen. Mikä sulla oli niissä rattaissa sellaista josta et tykänny??? Tässä kun vielä oo mitään 100 % päätöstä tehnyt niiden suhteen ja oon koittanut mitäs nyt puolella kyselläkin niiden rattaiden hyviä ja huonoja puolia....

Koiramammalle tsemit sinne jumittavan pentusen kanssa Jos hän vaan halus äiteellä näyttää jo nyt, että omaa tahtooki löytyy ja käännyn jos oon kääntyäkseen :kieh:

 

Neuvolakuulumisia...

Muuten kaikki meni mukavasti, mutta kohdunpohjan korkeus jäi vaivaamaan mieltä. Käyrä oli vähän laskeva. Olenkin ihmetellyt täällä muiden "hurjia" lukemia - mutta ajatellut, että olen itse pieni ja melko hoikka odottaja, ja jos ensikertalaisella ei maha kasvakaan niin paljon tai jotain... helppo turvautua kaikkeen mutu-tuntumaan kun ei ole oikeaa tietoa. Tänään, 31+0, korkeus oli 25, eli olin saanut vain sentin lisää kuukaudessa. Terkkari sanoi, että hän kyllä mittaa aina kovin tiukkoja mittoja ja kun kaikki kolme mittaa ovat olleet eri henkilön ottamia, että se voi vaihdella paljon. Ei ollut lähettämässä minnekään jatkotutkimuksiin vielä, pääsen itse asiassa jo ensi maanantaina uudestaan eri tätin mitattavaksi. Saa nähdä.

Muuten kaikki tosiaan oli ok:

Verenpaineet: 105/67
Painoa tullut: 130g/ viikko. Yhteensä 6kg600g.
Pissa: puhdas
Vauvan syke: vahva 148 ja liikkui koko kuulostelunkin ajan

Ja ilmeisesti raivotarjonnassa on hän.

Nyt alan selata tätä keskustelua läpi ja katsoa, onko jollain edes suurin piirtein yhtä pieniä lukemia tuohon kohdunpohjankorkeuteen. . . :ashamed:

 

Kiitos kaikille osanotosta! :heart:

ja coralle halaus!

Ihan hirmusesti alkanut tuo synnytys jännittämään... :/ no, ens maanantaina pääsee tutustumaan ja valmennukseen, niin josko helpottais...

Äsken pyörin tunnin huuto.netissä tenavalle roinaa etsien.. lopulta en huutanut kuin yhtä bodyä

Hoh hoh, nyt ei oikein juttu luista.. seuraavaan kertaan siis!

 

Hei kaikille!!
Suhvelille osanotto ja :hug:
Coralle myös :hug:

Viime keskiviikkona lähdimme ukon kanssa pohjoiseen ku lauantaina oli ukon serkun tytön häät ja ne oliki sit sellaiset perinteiset isot kylähäät.
Oli kyllä mukava reissu.Vaatteiden kanssa meni kyllä hieman miettimiseksi tuon massun takia mutta kunnialla selvittiin
Tanssittuakin tuli (oli oikea yhtye soittamassa musiikkia) ja massu ei haitannu menoa yhtään Moni oli sitä mieltä että poika meille tulee ja että syntyisi jo elokuun loppupuolella... =) Saas sit nähä kuin käy..

Eilen oli neuvolaki ja pieniä kuulumisia sieltä:
Hemppa 110 (edelleen sama ku viimeksi)
RR 118/67
Pissa puhdas
Sf 32 (yläkäyrän yläpuolella mennään)
Tarjonta viistotilassa (alkanut kääntymään oikein päin...muljautti itseään heti aluksi terkkarin kokeillessa.kävi oikein kipeesti ja näky kunnon möykky )
Syke 150
liikkeet ++

Ninnipo ja :heart: Masukki rv32 :heart:

 

Pienpapu Mulla oli kanssa maha todella pieni kun odotin esikkoa vaikka luulis että niinkin hoikassa kunnossa kun mäkin olin niin ois maha oikeen pompannu esiin. Ja nyt kolmatta oottaessa niin se maha pomppas jo niin että vkolla 12 alko jo kaikki ihmettelee että monta niitä oikeen on ja piti tosiaan äitiyshousut hankkia( tosissaan 3 raskaus ja ekat äitiyshousut) nyt ne neuvolas ihmetteli kuukaus sitte ku oli toi Sf käyrä tippunu sieltä yläkäyrän yläpuolelta keskikäyrälle että ei oo kasvanu tarpeeks... höpö höpö sanon minä. Mä oon niin pitkä että kyllä sillä on siellä tilaa pyöriä ja vasta nyt onki kääntyny, makas viime viikkoon poikittain... vieläki pyörähtelee mutta ku toi painoarvio oli jo viikolla 26 sen 1070g niin luulis että nyt alkaa kuitenki jo iskee ahtaus...

Ihanaa huomenna neuvola.. On alkanu heikottaa ja pitää pyytää että ottaa ton hemoglobiinin et onko sitä rautaa nyt kuitenki pakko alkaa syömää.. plääh...

nawi ja poitsupapu 30+5

 

Mullakin ollut hiljaiseloa, kun oon lomalla ollut eikä oo saanut aikaiseksi kirjoitella. Nyt vähän kommentteja:

Ristiäisistä joku oli kysellyt. Meidän bebelle tulee sama kastemekko, jossa iskä on kastettu. Musta on mukava siirtää perinteitä eteenpäin. Odotusaikana en oo kirjoittanut ku pari kertaa päiväkirjaan, mutta neuvolasta saatua kirjasta oon täyttänyt jonkun verran. On sitten mukava lukea vaikka seuraavaa odottaessa, että mitä sitä silloin on miettinyt ja mitä masussa on tapahtunut milläkin viikolla

Täällä odotetaan sairaalaan tutkimukseen menoa, kun oli sokerit vähän koholla. Sokerirasitukseen jouduin ihan "vahingossa" kun ei oo mitään oireitakaan ollut, mutta parempi näin. Nyt odotellaan ensi viikon tutkimusta, vähän jännittää, että minkä kokoinen bebe on ja kuinka tarkka ruokavaliodieetti mulle annetaan. No, lapsen parhaaksi tää kaikki vaan on. pitäis hillitä tota makean syöntiä, jotta sokrut ei enää enempää nousisi.

Sokerirasituksesta vielä, että mulla oli eka ja toka arvo koholla. Täällä meillä päin (oulunseutu) rajat on 5,3. 10 ja sitä viimeistä en muista....mun kohonneet arvot oli 5,6 ja 10.1 eli ei onneksi ihan mahottomasti, mut siis raskausajan diabetestä epäillään.

Tästä tuli vähän tällainen oman navan tilitys, mutta sallinette sen
Mahassa ollaan alettu möyriä ja muljua, eikä enää oikeen paljon potkita. Se tarkottaa sitä että Bebeltä alkaa tila loppua.

Mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille mammoille! :heart:
Nöpöliini ja Bebe 29+3

 

Tulin vaan ilmoittamaan että mukana tuun edelleen.Meillä vaan tietsikka teki tenän ja nyt ihmetellään mitä seuraavaksi.Tuosta ulkopuolisen tunnetta minäkin kommentoin senverran että kyllä se tunne välillä miullekkin tulee mutta sitkeästi änkeän teidän joukkoon.Koneen korjaamista odotellen...

ail ja Pipsa 32+4