Kirjoitin raskauteni ja ketjun alussa vain 1 viestin, ja sitten käytännössä en saanut enempää aikaiseksi tai jotain
nyt ollaan jo mukavasti paksuna, ja tulisin uudella yrittämällä ryhmään mukaan, mikäli huolitte!
Laskettu aikani tarkentui sitten 1.9. Olen saanut mukavankokoisen mahan jo! Enää 6 viikkoa töitä, sitten kesäloma, ja sitten äitiysvapaa. Odotan tätä kesää kovasti, jotenkin nautin ajatuksesta että saan olla kotona pari kk hyvällä tuurilla ennen vauvaa ja helliä koko ajan miestäni
Np-ultrassa kaikki hyvin, ei turvotusta ja riskiluku 1:13 000 mikä ilmeisesti on varsin hyvä. Rakenneultrassa 22.4. kuitenkin paljastui, että vauvan oikea munuaisallas on 5mm eli hivenen isompi kuin vasen. Lääkäri ei kylläkään nähnyt mitään syytä jatkotutkimuksiin, oli kirjoittanut vain että "kontrolloidaan halutessa". No tottakai minä halusin, ja olenkin nyt kuun lopussa menossa uudelleen näytille. Kaikki äitiyspolilla sekä neuvolassa ovat vakuuttaneet, ettei vauva ole mitenkään viallinen, eikä hänellä ole hätää, kuulemma ihan tavallista etenkin pojilla, ja pojanhan me ultran mukaan saammekin. Kyseessä voi olla ohimeneväkin ilmiö. Mutta kokemattomana haluan kuitenkin seurantaa ja sitä nyt sain, vaikka neuvolantäti ei meinannut suostua varaamaan aikaa!
Olo on muuten hyvä, mutta vasenta nivusta pakottaa kovasti kävellessä ja noustessa. Kivuttomia suppareita on ollut jo jonkin aikaa. Liikkeet olen tuntenut selvinä rv 18 saakka, ja pari viikkoa ne ovat näkyneet päällepäinkin, tönäisyinä ja vatsan liikahteluna. Istukka kuulemma on edessä, mikä vaikeuttaa liikkeiden tuntemista, mutta ei minulla siitä ole kokemusta, aika vahvasti tunnen kyllä kaikki.
Sokerirasitukseen olen menossa kuun lopussa. Neuvolassa on ollut vähän epämukava asioida, kun täti ei ole meinannut muistaa aina tehdä kaikkia asiaankuuluvia hommia, mm. varata np-ultraa (varasin itse viime tipassa kun mitään ei polilta ollut kuulunut, olivat siellä ihmeissään tädin touhusta), valmennuksistakaan ei saa tietoa kuin pyytämällä ("ai niin, enkö ole muistanu näitäkään antaa") jne. Onneksi tiedän mitä odottaa ja pyytää, niin en jää ilman mitään tärkeää. Ihan muuten mukava mutta jotenkin seko.. Aloituspainostakin on kaksi eri versiota, hänen muistiinpanoissaan ja neuvolakortissa. Neuvolakortin paino on todenmukainen, hänellä on 3kg liian alhainen paino koneellaan, muttei suostu sitä muuttamaan! Joten kun olin saanut "oikeasti" painoa lisää 2kg, näyttää hänen laskurinsa 5. Moitteethan siitä sai, kun muutenkin on lähtöpainoa liikaa. Parisataa grammaa on tullut nyt viikossa kuulemma, ei yhtään saisi enää tulla loppuraskaudessa. Mutta vauvahan on vasta puolikiloinen, tuleehan sitä väkisin, vaikka söisin vain jääkuutioita..
Rakas aviomieheni on innoissaan vauvasta! Ollut kylläkin koko ajan. Saimme jo lipastollisen vauvanvaatteita lainaan ja lisää on tulossa! Tuskin tarvitsee ostella kovin kummoisia itse. Vaunut on ostettava, ja niissäkin säästämme ostamalla käytetyt. Pinnasängyn saamme ja hoitopöydän, jotka isäni on tehnyt veljeni perheelle ja meille yhteiseksi.
Käteni ovat suurimman osan päivästä turvonneet ja tunnottomat, hartiapinne on kehittynyt nyt kudosten turvotessa niin pahaksi, etteivät tavarat pysy käsissä. Käyn kyllä fysioterapiassa, muttei se ole vielä tehonnut. Pahempaa on kuulemma luvassa loppuraskaudessa, sanoi hierojani. Niska-hartiaseutuni on työn takia muutenkin vahingoittunut ja nyt vielä nesteen kertyminen kudoksiin tekee olosta melko tukalan. En oikein aina kykene tekemään työtäni kunnolla, ja mietinkin, että kehtaisinko pyytää sairaslomaa jotta saisin levätä - lepopäivinä käteni ovat paremmat, kun niillä ei tehdä raskasta työtä. Mutta neuvolassa minulle sanotaan vaan, että kaikki kivut ala- sekä yläpäässä ovat normaaleja eikä kukaan väläytäkään sairasloman mahdollisuutta. Mieheni on sitä mieltä vahvasti, ettei minun tulisi enää mennä töihin, mutta säälin niin kollegaani, joka jäisi onnettoman sijaiseni kanssa yksin, etten ole vielä raaskinut.. Tuttava tekee kevyttä konttorityötä ja on toista kuukautta saikulla, kun tunsi muutaman supistuksen - minulla niitä kivuliaitakin oli jo alussa, ja hysteeriseksi oloni tunsin kun neuvolassa niistä mainitsin..
Mutta enköhän jotenkin selviä nämä 6 vkoa.. ainakin koetan. Olen iloinen vauvamahastani ja onnellinen mieheni kanssa, ne auttavat jaksamaan! Jaksan tuskin odottaa, että saamme poikamme maailmaan, isänsä on niin täpinöissään ettei meinaa housuissaan pysyä!
Pitkä oli sepustus, ja jos huolitte vielä mukaan, koetan kirjoitella ahkerammin!
LKJH 24+2