Syyskuun tulokkaat 2o1o**** Helmikuussa
- Viestiketjun aloittaja Lara--
- Ensimmäinen viesti
Hei!
Täällä tuli huonoja uutisia ultrasta :'( Käytiin tänään yksityisellä kun viikot on 7+2 ja alkio oli vaan n.2,5mm vaikka pitäis olla jo sentin luokkaa. Syke näkyi ruudulla mutta oli hyvin hidas, alle 100. Ei paljon toiveita kun alkion kasvu on 2-3 viikko jäljessä, kun ovulaatio ajankohta on varma ja raskaustesti näytti plussaa jo 3 viikkoa sitten.
Nyt joudutaan odottamaan spontaania keskenmenoa, viikon päästä uusi ultra. Jos alkio ei ole tehnyt jotain ihmespurttia kasvun suhteen ja syke näytä huomattavasti paremmalta, saan lähetteen keskeytykseen. Mutta ilmeisesti tosi huonolta näyttää :'( Kyllä ihan itkuksi meni ultran jälkeen...
Täällä tuli huonoja uutisia ultrasta :'( Käytiin tänään yksityisellä kun viikot on 7+2 ja alkio oli vaan n.2,5mm vaikka pitäis olla jo sentin luokkaa. Syke näkyi ruudulla mutta oli hyvin hidas, alle 100. Ei paljon toiveita kun alkion kasvu on 2-3 viikko jäljessä, kun ovulaatio ajankohta on varma ja raskaustesti näytti plussaa jo 3 viikkoa sitten.
Nyt joudutaan odottamaan spontaania keskenmenoa, viikon päästä uusi ultra. Jos alkio ei ole tehnyt jotain ihmespurttia kasvun suhteen ja syke näytä huomattavasti paremmalta, saan lähetteen keskeytykseen. Mutta ilmeisesti tosi huonolta näyttää :'( Kyllä ihan itkuksi meni ultran jälkeen...
Kiira- Toivottavasti saat työpaikan =) pidetään peukkuja
Oon kertonu raskaudesta parille lähimmälle ystävälle. Tuleville isovanhemmille kerrotaan vasta parin viikon päästä. Ja samoihin aikoihin täytyy kai työnantajallekin kertoa. Muuten en töissä kerro paitsi jos tilanne niin vaatii.
Pahoinvoinnista: Munki suussa on jotku ruuat alkanu maistuun erilaiselta. Suklaa on todella "väkevää", en sais sitä muutenkaan syödä joten ei kai se haittaa =) ja joidenkin ruokien koostumus ällöttää. Esim. mikrossa sulatettu juusto =( Kaupassakaan ei oikeen tee mitään mieli. Mulla on kyllä normaalistikin välillä tällästä syömisongelmaa: jos ahistaa tai on surullinen niin en syö. En vaan saa mitään alas.
Väsyttää kai normaalia enemmän, en tiedä. Yövuorojen ja mahataudin jälkeen on vaikee muistaa millasta oli ennen niitä.
KOHTA ON KESÄ :heart: :heart: Sitä odotellessa. Käytän aina kesäsin pelkkiä leggareita+mekkoa/paitaa..joten ei pitäis tulla ongelmaa et mihin mahansa laittaa sit kesällä..
fanttomi & taateli 6+4
Oon kertonu raskaudesta parille lähimmälle ystävälle. Tuleville isovanhemmille kerrotaan vasta parin viikon päästä. Ja samoihin aikoihin täytyy kai työnantajallekin kertoa. Muuten en töissä kerro paitsi jos tilanne niin vaatii.
Pahoinvoinnista: Munki suussa on jotku ruuat alkanu maistuun erilaiselta. Suklaa on todella "väkevää", en sais sitä muutenkaan syödä joten ei kai se haittaa =) ja joidenkin ruokien koostumus ällöttää. Esim. mikrossa sulatettu juusto =( Kaupassakaan ei oikeen tee mitään mieli. Mulla on kyllä normaalistikin välillä tällästä syömisongelmaa: jos ahistaa tai on surullinen niin en syö. En vaan saa mitään alas.
Väsyttää kai normaalia enemmän, en tiedä. Yövuorojen ja mahataudin jälkeen on vaikee muistaa millasta oli ennen niitä.
KOHTA ON KESÄ :heart: :heart: Sitä odotellessa. Käytän aina kesäsin pelkkiä leggareita+mekkoa/paitaa..joten ei pitäis tulla ongelmaa et mihin mahansa laittaa sit kesällä..
fanttomi & taateli 6+4
Cappuccino Voi eii. Tulee itsellekki nii huono olo! Paljon voima haleja!! :heart:
Nii ja minäpä näin hirveän unen viime yönä, olin jossain neuvolassa ja kaikki pienellä hyvin, sitte en tiiä missä olin mut 2 semmosta nuorta tyttöä tutki mua ja sano et kohdun ulkopuolinen ne alko itkee ja sit mäki itkin ja juoksin sieltä vaan pois. Kiva ku nään tommosii unia! Aamulla meina itku tulla tuommosesta.
Tulee itsellekki nii huono olo! Paljon voima haleja!! :heart: Nii ja minäpä näin hirveän unen viime yönä, olin jossain neuvolassa ja kaikki pienellä hyvin, sitte en tiiä missä olin mut 2 semmosta nuorta tyttöä tutki mua ja sano et kohdun ulkopuolinen ne alko itkee ja sit mäki itkin ja juoksin sieltä vaan pois. Kiva ku nään tommosii unia! Aamulla meina itku tulla tuommosesta.
Cappucino :hug: Voimia vaikeeseen paikkaan..
Ja uusille tervetuloa joukkoon mukaan!
Tuli tässä mieleen, kun täällä pistänyt silmään muutama hevostelija, että kuinka pitkälle uskaltaa ratsastella ja harrastella.. Meillä on aika "fyysinen" talli, ja mietinkin, kuinka pitkään sitä uskaltaa raataa, vai pitääkö pikkuhiljaa alkaa keventelemään hommia. Omassa jaksamisessa ei ole mitään vikaa, mutta sitä miettii, ettei pikkuiselle käy hassusti, jos ei pysy menossa mukana
Tuota ratsastamistakin olen miettinyt niin, että ehkä hulluimmat kaakit voi jättää raskauden edetessä muille, mutta omilla luottopolleilla kyllä olen meinannut niin pitkään köpötellä, kuin vain selkään pääsee ja mukavalta tuntuu.. Ei kai siitä oman olon mukaan tehtynä haittaakaan kai ole?
Ja uusille tervetuloa joukkoon mukaan!
Tuli tässä mieleen, kun täällä pistänyt silmään muutama hevostelija, että kuinka pitkälle uskaltaa ratsastella ja harrastella.. Meillä on aika "fyysinen" talli, ja mietinkin, kuinka pitkään sitä uskaltaa raataa, vai pitääkö pikkuhiljaa alkaa keventelemään hommia. Omassa jaksamisessa ei ole mitään vikaa, mutta sitä miettii, ettei pikkuiselle käy hassusti, jos ei pysy menossa mukana
Tuota ratsastamistakin olen miettinyt niin, että ehkä hulluimmat kaakit voi jättää raskauden edetessä muille, mutta omilla luottopolleilla kyllä olen meinannut niin pitkään köpötellä, kuin vain selkään pääsee ja mukavalta tuntuu.. Ei kai siitä oman olon mukaan tehtynä haittaakaan kai ole?
Heipsan taas kaikille!
Cappuchino :hug: .
Tää pahaolo on kyllä hassua kun aamuisin yököttää kun maha on tyhjä.Hurjaa kakomista , mut juuri mitään ei tule ulos. Ja Lara kyseli et milloin alkoi pahoinvointi. Mulla alkoi kun 7 viikkoo täyteen ja saapi nähä millon loppuu... Joku päivä tosin on parempi, mut just ku huokasee helpotuksesta niin sitten kostautuu...
Joku puheli kertomisesta. Me ollaan muutamille ystäville ja äidille oon sanonu. Mieskin oli kertonut äidilleen ja sanonut vielä,että ei sitten eteenpäin tätä. Pari päivää niin sen sisko sitten laittaa onnitteluviestii veljelleen, et ei hän pysty tät salailemaan eikä sit tarvii esittää yllättynyttä. Vedin siitä sillon aikamoiset pultit. Okei, ehkä turhaa suuttua, mutta mun mielest se ois ollu meijän asia kertoa kun haluamme. Oli toki raskaushormooneilla varmasti osuutta asiaan kun sillä lailla suutahdin.Eikä se miehen vika ees ollu, mut kellepäs muulle sitä sitten raivoaa.. Ärsyttää vaan, et tälleen tää leviää näköjää ku kulovalkea. Mä kun olen niin päättänyt, että vasta sitten ku ollaa ultras rv 12 käyty, ni sitten vasta uskaltais kertoo enemmin jos on kerrottavaa...
Mä oon oikein ihmetellyt tosta suklaasta, että nyt ei oo tehny yhtään mieli. Tyttöä odottaessa mulla oli ihan hirvee himo maraboun daimsuklaaseen ihan alusta alkaen!
primrose 10+1
Cappuchino :hug: .
Tää pahaolo on kyllä hassua kun aamuisin yököttää kun maha on tyhjä.Hurjaa kakomista , mut juuri mitään ei tule ulos. Ja Lara kyseli et milloin alkoi pahoinvointi. Mulla alkoi kun 7 viikkoo täyteen ja saapi nähä millon loppuu... Joku päivä tosin on parempi, mut just ku huokasee helpotuksesta niin sitten kostautuu...
Joku puheli kertomisesta. Me ollaan muutamille ystäville ja äidille oon sanonu. Mieskin oli kertonut äidilleen ja sanonut vielä,että ei sitten eteenpäin tätä. Pari päivää niin sen sisko sitten laittaa onnitteluviestii veljelleen, et ei hän pysty tät salailemaan eikä sit tarvii esittää yllättynyttä. Vedin siitä sillon aikamoiset pultit. Okei, ehkä turhaa suuttua, mutta mun mielest se ois ollu meijän asia kertoa kun haluamme. Oli toki raskaushormooneilla varmasti osuutta asiaan kun sillä lailla suutahdin.Eikä se miehen vika ees ollu, mut kellepäs muulle sitä sitten raivoaa.. Ärsyttää vaan, et tälleen tää leviää näköjää ku kulovalkea. Mä kun olen niin päättänyt, että vasta sitten ku ollaa ultras rv 12 käyty, ni sitten vasta uskaltais kertoo enemmin jos on kerrottavaa...
Mä oon oikein ihmetellyt tosta suklaasta, että nyt ei oo tehny yhtään mieli. Tyttöä odottaessa mulla oli ihan hirvee himo maraboun daimsuklaaseen ihan alusta alkaen!
primrose 10+1
Katrin83 Minä olen hevosyrittäjä. Oman voinnin mukaan voi hommia tehdä ja ratsastaa. Ratsastuksessa on toki omat riskinsä esim. putoaminen. Itsellä on joka raskaudessa supparit alkaneet niin aikasin etten ole töitä enkä mitään muutakaan juuri voinnut tehdä. Ratsastin esikoiselta n.rv 15. Sitten se alkoi tuntua ikävälle. Kakkoselta en juurikaan ratsastanut, kun supparit alkoi jo rv 13. Nyt ratsastan vielä, mutta en usko että kovin kauan. Tallissa minulla on työntekijä ja aamutallia lannanmättöineen teen vain kerran viikossa. Saikulle tulen jäämään nyt varmaan vieläkin aikaisemmin, jotta kunto säilyisi eden jonkinmoisena. Kuuntele tuntemuksiasi.
Cappuccino :'( tosi ikäviä uutisia! :hug: Jos tilanne on toi, että alkio ei kehity, niin toivottavasti keskenmeno alkais spontaanisti, kun se on kaikkein kevyin vaihtoehto! Tsemppiä!
Katrin, kuulostaa siltä, että kammoat kaikkia tilanteita, joissa itse et voi vaikuttaa asioiden etenemiseen, esim. synnytys, hammaslääkäri jne.? Jokainen meistä varmasti inhoaa tilanteita, joissa aiheutuu kipua ja joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta joillain siitä kehittyy oikein kammo. Siitä voi onneksi päästä yli. Minua heikottaa veri ja haavat, verikokeet jne. Mutta olen joutunut elämässäni erityisen usein verikokeisiin, pistämään itseäni jne. En kammoa enää. Ahdistaa joo, mutta sillätavalla normaalisti. Kannattaa hammaslääkärin suhteen ajatella, että jos siellä käy säännöllisesti, niin mitään isompaa projektia, kuten juurihoitoa, ei jouduta koskaan tekemäänkään! Traumat on sitten eri asia, mutta onneksi niitäkin voi käsitellä. Tsemppiä!
Sannimarja, hormoonit voi aiheuttaa kunnon masennuksen, joka on onneksi ohimenevää... Täällä oli muillakin puhetta tunteiden heittelystä. Itse huomasn eilen, että olen paljon tunteellisempi kuin aikaisemmin, ja se on suoraan raskauden syy. Sekä liikutuksen tunne, että suuttuminen tulevat paljon voimakkaampina kuin ennen. Minua normaalisti ärsyttää ylitunteelliset ihmiset, kun itse käyttäydyn enimmäkseen järkevästi, mutta koitan suhtautua tähän nyt huumorilla.
Kiira, miksette mahtuisi kahden kanssa samaan kuin yhdenkin? Luulisi, että pikkuisten tavarat ei NIIN paljon enempää tilaa vie jos niitä on kaksin kappalein. Mutta ymmärrän kyllä ahtauden... Onnea sinulle työnsaamiseen!
:flower:
Solete tervetuloa ja lykkyä sinulle ja pikkuiselle!
Lara, eiköhän se noista raskaushormooneista johdu tuo pahaolo... vaikka sitä tuskin kirjaimellisesti kysyitkään. Onnea maanantaille ja tuuhan kertomaan sitten miten asiat edenneet!
Meripihka ja rannekkeet, hahah! :hug:
Kertomisesta: Minä olen kertonut tasan yhdelle kaverille. Lapsettomuustaustaisena ei tulisi mieleenkään kertoa ainakaan sukulaisille ennen rv12. En halua, että muut joutuvat kantamaan "jännitystä" puolestani, joten kerron mieluusti vasta sitten kun voi jo sanoa, että vauva tulee! (eihän se koskaan ole 100%varmaa, mutta ymmärrättte varmaan)
Minä olen varsinainen kommentaattori! T.Estelle rv8+6, vihdoinkinhuomenna poksuu taas!
Katrin, kuulostaa siltä, että kammoat kaikkia tilanteita, joissa itse et voi vaikuttaa asioiden etenemiseen, esim. synnytys, hammaslääkäri jne.? Jokainen meistä varmasti inhoaa tilanteita, joissa aiheutuu kipua ja joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta joillain siitä kehittyy oikein kammo. Siitä voi onneksi päästä yli. Minua heikottaa veri ja haavat, verikokeet jne. Mutta olen joutunut elämässäni erityisen usein verikokeisiin, pistämään itseäni jne. En kammoa enää. Ahdistaa joo, mutta sillätavalla normaalisti. Kannattaa hammaslääkärin suhteen ajatella, että jos siellä käy säännöllisesti, niin mitään isompaa projektia, kuten juurihoitoa, ei jouduta koskaan tekemäänkään! Traumat on sitten eri asia, mutta onneksi niitäkin voi käsitellä. Tsemppiä!
Sannimarja, hormoonit voi aiheuttaa kunnon masennuksen, joka on onneksi ohimenevää... Täällä oli muillakin puhetta tunteiden heittelystä. Itse huomasn eilen, että olen paljon tunteellisempi kuin aikaisemmin, ja se on suoraan raskauden syy. Sekä liikutuksen tunne, että suuttuminen tulevat paljon voimakkaampina kuin ennen. Minua normaalisti ärsyttää ylitunteelliset ihmiset, kun itse käyttäydyn enimmäkseen järkevästi, mutta koitan suhtautua tähän nyt huumorilla.
Kiira, miksette mahtuisi kahden kanssa samaan kuin yhdenkin? Luulisi, että pikkuisten tavarat ei NIIN paljon enempää tilaa vie jos niitä on kaksin kappalein. Mutta ymmärrän kyllä ahtauden... Onnea sinulle työnsaamiseen!
:flower:
Solete tervetuloa ja lykkyä sinulle ja pikkuiselle!
Lara, eiköhän se noista raskaushormooneista johdu tuo pahaolo... vaikka sitä tuskin kirjaimellisesti kysyitkään.
Onnea maanantaille ja tuuhan kertomaan sitten miten asiat edenneet! Meripihka ja rannekkeet, hahah! :hug:
Kertomisesta: Minä olen kertonut tasan yhdelle kaverille. Lapsettomuustaustaisena ei tulisi mieleenkään kertoa ainakaan sukulaisille ennen rv12. En halua, että muut joutuvat kantamaan "jännitystä" puolestani, joten kerron mieluusti vasta sitten kun voi jo sanoa, että vauva tulee! (eihän se koskaan ole 100%varmaa, mutta ymmärrättte varmaan)
Minä olen varsinainen kommentaattori!
T.Estelle rv8+6, vihdoinkinhuomenna poksuu taas! estelle hyviä ajatuksia Ehkä niissä on jotain perääkin, vaikka en itsestäni muita "pelkoja" ja arkailua juuri löydä, kuin ehkä hammaslääkäri ja tuo synnytys. Hammaslääkäripelko varmaan juontaa juurensa siitä, että olen aina päässyt tosi vähällä. Lapsena minulla ei ollut yhtäkään reikää, eikä hampaita ole jouduttu oikomaan tms. Sitten yhtäkkiä ilmoitettiin, että ylä-aste aikaan joku fiksu hammaslääkäri oli pinnoittanut neljä reikää, joista tämä yksi sitten pääsi niin pahaksi, että jouduttiin juurihoitoon. Mutta näitä reikiä siis ei yksikään hammaslääkäri huomannut, ennen kuin hampaista otettiin röntgenkuva
Minulle ei ole päässyt muodostumaan mitään muita lääkärikammoja, 12 vuoden ajan sairastin lastenreumaa, ja lääkärit, piikit ja sairaalat tulivat hyvinkin tutuiksi. Ne olivat mukavia kokemuksia, vaikka kipeitä ja välillä tuskallisiakin hoitoja jouduttiin tekemään.
Minä pelkään synnytyksessä ehkä eniten sitä, että kaikki ei mene hyvin. En niinkään kipua, sen uskon kyllä kestäväni, vaan sitä, että joku menee pahasti pieleen. Pitäisi vaan osata olla optimistinen!
Kuitenkin puhun mieluummin juuri pelosta kuin kammosta. Kammo on kaiketi juuri sitä, että ei vaan sitten millään pysty. Vaikka minua pelottaa, pystyn silti tekemään asiat ja voittamaan itseni kerta toisensa jälkeen
Ehkä niissä on jotain perääkin, vaikka en itsestäni muita "pelkoja" ja arkailua juuri löydä, kuin ehkä hammaslääkäri ja tuo synnytys. Hammaslääkäripelko varmaan juontaa juurensa siitä, että olen aina päässyt tosi vähällä. Lapsena minulla ei ollut yhtäkään reikää, eikä hampaita ole jouduttu oikomaan tms. Sitten yhtäkkiä ilmoitettiin, että ylä-aste aikaan joku fiksu hammaslääkäri oli pinnoittanut neljä reikää, joista tämä yksi sitten pääsi niin pahaksi, että jouduttiin juurihoitoon. Mutta näitä reikiä siis ei yksikään hammaslääkäri huomannut, ennen kuin hampaista otettiin röntgenkuva Minulle ei ole päässyt muodostumaan mitään muita lääkärikammoja, 12 vuoden ajan sairastin lastenreumaa, ja lääkärit, piikit ja sairaalat tulivat hyvinkin tutuiksi. Ne olivat mukavia kokemuksia, vaikka kipeitä ja välillä tuskallisiakin hoitoja jouduttiin tekemään.
Minä pelkään synnytyksessä ehkä eniten sitä, että kaikki ei mene hyvin. En niinkään kipua, sen uskon kyllä kestäväni, vaan sitä, että joku menee pahasti pieleen. Pitäisi vaan osata olla optimistinen!
Kuitenkin puhun mieluummin juuri pelosta kuin kammosta. Kammo on kaiketi juuri sitä, että ei vaan sitten millään pysty. Vaikka minua pelottaa, pystyn silti tekemään asiat ja voittamaan itseni kerta toisensa jälkeen
Alkoi koira pyytämään ulos kesken edellisen kirjoituksen... Mihinkähän jäinkään...
Lara-, kuulostaa tosiaan ihan tyypilliseltä raskauspahoinvoinnilta tuo mitä kuvailit. Pidän sulle peukut pystyssä, että maanantaina ultrassa asiat selviää parhain päin :hug:
Cappucino, voimia sinullekin!
Solete, tervetuloa! :wave:
Kertomisesta, sekä minun että mieheni vanhemmille ja sisarille ollaan kerrottu, ja lisäksi muutamalle kummankin parhaalle kaverille. Eli aika monelle jo... Alukis oli kyllä tarkoitus odottaa rv 12 saakka, mut mies halusi päästä kertomaan jo aikaisemmin. Eikä kyllä nyt harmita, että on kerrottu. Jos tulee km, niin kyllä sen kumpikin varmasti kuitenkin olisi kertonut ainakin omalle äitilleen ja lähimmille ystävilleen. Työpaikalla mun ei tarvitse kertoa kenellekään, kun ei sellaista ole... Tein kotoa käsin eräänlaista urakkahommaan yhdelle firmalle, mut sain sen kunnialla loppuun jo tammikuussa. Kesätöihin puolestaan päätin olla hakematta, koskapa mies sai töitä kevääksi ja kesäksi. Keskityn kesällä opiskelemaan, kävi miten kävi (KELA hengittää niskaan, opintopisteistä on pulaa ).
Synnytyspelosta, olen itse kahden vaiheilla, että pyydänkö päästä pelkopolille vai en. Pystyn enimmäkseen olemaan ajattelematta synnytystä, mut jos sitä alkaa ajattelemaan, niin tulee melko epävarma ja ahistunut olo. Nykyään saa onneksi monenlaista kivunlievitystä, joten kipua en pelkää. Mut mua alkaa oksettaa ja pyörryttää ihan kamalasti, kun vaan haistankin veren. Olin pienenä auto-onnettomuudessa ja meinasin tukehtua omaan vereeni... On melkoiset traumat jäänyt :attn: Ja monesti juuri veren haistaminen saa aikaan pahemman reaktion kuin veren näkeminen.
Katrin83, sinulla on ainakin oikea asenne noiden pelkojesi suhteen =) Tuli itsellekin sellainen olo, että vielä minä kaikki pelkoni selätän :flower:
Shuri ja Onni-Ilona 9+5
Lara-, kuulostaa tosiaan ihan tyypilliseltä raskauspahoinvoinnilta tuo mitä kuvailit. Pidän sulle peukut pystyssä, että maanantaina ultrassa asiat selviää parhain päin :hug:
Cappucino, voimia sinullekin!
Solete, tervetuloa! :wave:
Kertomisesta, sekä minun että mieheni vanhemmille ja sisarille ollaan kerrottu, ja lisäksi muutamalle kummankin parhaalle kaverille. Eli aika monelle jo... Alukis oli kyllä tarkoitus odottaa rv 12 saakka, mut mies halusi päästä kertomaan jo aikaisemmin. Eikä kyllä nyt harmita, että on kerrottu. Jos tulee km, niin kyllä sen kumpikin varmasti kuitenkin olisi kertonut ainakin omalle äitilleen ja lähimmille ystävilleen. Työpaikalla mun ei tarvitse kertoa kenellekään, kun ei sellaista ole... Tein kotoa käsin eräänlaista urakkahommaan yhdelle firmalle, mut sain sen kunnialla loppuun jo tammikuussa. Kesätöihin puolestaan päätin olla hakematta, koskapa mies sai töitä kevääksi ja kesäksi. Keskityn kesällä opiskelemaan, kävi miten kävi (KELA hengittää niskaan, opintopisteistä on pulaa ).
Synnytyspelosta, olen itse kahden vaiheilla, että pyydänkö päästä pelkopolille vai en. Pystyn enimmäkseen olemaan ajattelematta synnytystä, mut jos sitä alkaa ajattelemaan, niin tulee melko epävarma ja ahistunut olo. Nykyään saa onneksi monenlaista kivunlievitystä, joten kipua en pelkää. Mut mua alkaa oksettaa ja pyörryttää ihan kamalasti, kun vaan haistankin veren. Olin pienenä auto-onnettomuudessa ja meinasin tukehtua omaan vereeni... On melkoiset traumat jäänyt :attn: Ja monesti juuri veren haistaminen saa aikaan pahemman reaktion kuin veren näkeminen.
Katrin83, sinulla on ainakin oikea asenne noiden pelkojesi suhteen =) Tuli itsellekin sellainen olo, että vielä minä kaikki pelkoni selätän :flower:
Shuri ja Onni-Ilona 9+5
Cappucinolle halaus multakin :hug:
synnytyspelosta...Itselläni pelot liittyvät hallinnan menetykseen, pyörtymiseen, pahasti repeämiseen, imukuppisynnytykseen/pitkittyneeseen synnytykseen > en taas halua hätäsektiota, Lapsen hapenpuutteeseen ja sit siihen kipuun....mulla on noita pelkoja aika paljon. Pelkään myös että synnytys epäonnistuu täydellisesti, ja sitten mun on vaikee muodostaa yhteys vauvaan.... :'( (Tulipa avauduttua kunnolla....)
Wanda81 & pieni 6+5
synnytyspelosta...Itselläni pelot liittyvät hallinnan menetykseen, pyörtymiseen, pahasti repeämiseen, imukuppisynnytykseen/pitkittyneeseen synnytykseen > en taas halua hätäsektiota, Lapsen hapenpuutteeseen ja sit siihen kipuun....mulla on noita pelkoja aika paljon. Pelkään myös että synnytys epäonnistuu täydellisesti, ja sitten mun on vaikee muodostaa yhteys vauvaan.... :'( (Tulipa avauduttua kunnolla....)
Wanda81 & pieni 6+5
IIK!Vessassa käydessä huomasin et tulee pientä rusehtavaa tuhruvuotoa. Se tosin tais olla ihan normaalia ja yleistä jne..mut säikähdin silti. Mihinkään ei satu, onneks. Se oli sellasta mitä mulla tulee aina pari päivää ennen menkkoja. Toivotaan nyt et se loppuu heti tähän näin eikä tule enää ikinä takaisin. Kiitos =)
huhhuh..vattassa pyörii ja myllertää, taitaa kyllä nyt johtua ihan nälästä..kohta saa ruokaa
onks muut huomannu et hiukset tai naama rasvottus nopeempaa ku ennen?tai että hikoilis enemmän tai et hiki haisis erilaiselta? (ällöttävää, tiedän)
Solete Teretulemast! :wave:
fanttomi & taateli 6+4
huhhuh..vattassa pyörii ja myllertää, taitaa kyllä nyt johtua ihan nälästä..kohta saa ruokaa
onks muut huomannu et hiukset tai naama rasvottus nopeempaa ku ennen?tai että hikoilis enemmän tai et hiki haisis erilaiselta? (ällöttävää, tiedän)
Solete Teretulemast! :wave:
fanttomi & taateli 6+4
cappucino :hug: surullinen tilanne :'(
fanttomi mulla ainakin on hiuksien rasvoittumista enemmän ja erilaista hikoiluakin havaittavissa
synnytyspelkoa ei täällä kovin ole. Esikoisesta silloin ajattelin, että onhan sen jollain keinolla ulos tultava... ja kaikki meni ihan hyvin. En osaa siis pelätä. Enemmänkin on pelottavaa juuri verikokeet ja pistämiset, tipan laittoa pelkäsin yli kaiken!!
Ja sitten esikkoa viihdyttämään :wave:
muoks: 9+0
fanttomi mulla ainakin on hiuksien rasvoittumista enemmän ja erilaista hikoiluakin havaittavissa
synnytyspelkoa ei täällä kovin ole. Esikoisesta silloin ajattelin, että onhan sen jollain keinolla ulos tultava... ja kaikki meni ihan hyvin. En osaa siis pelätä. Enemmänkin on pelottavaa juuri verikokeet ja pistämiset, tipan laittoa pelkäsin yli kaiken!!
Ja sitten esikkoa viihdyttämään :wave:
muoks: 9+0
Kiitos kaikille halauksista! Niitä tosiaan tarvitaan.
Mulla ei tuu itkusta loppua! En saa mitään muuta ajateltua ja olo kertakaikkisen kamala. Itken niin, että koskee joka paikkaan. Meidän tilanne taitaa olla ihan toivoton mutta silti pitäis jotenkin jaksaa odottaa epätietoisuudessa. Meillä on uusi ultra ensi viikon torstaina eli odottelemme 6 päivää, että tapahtuuko kasvua tms.
Emme olleet kertoneet raskaudesta vielä juuri kellekkään mutta tämän päivän jälkeen oli pakko soittaa ja kertoa siskoilleni, kun tuntuu että muserrun tämän tunteen alle yksin.
Toivottavasti kukaan muu teistä ei joudu käymään tätä läpi!
Mulla ei tuu itkusta loppua! En saa mitään muuta ajateltua ja olo kertakaikkisen kamala. Itken niin, että koskee joka paikkaan. Meidän tilanne taitaa olla ihan toivoton mutta silti pitäis jotenkin jaksaa odottaa epätietoisuudessa. Meillä on uusi ultra ensi viikon torstaina eli odottelemme 6 päivää, että tapahtuuko kasvua tms.
Emme olleet kertoneet raskaudesta vielä juuri kellekkään mutta tämän päivän jälkeen oli pakko soittaa ja kertoa siskoilleni, kun tuntuu että muserrun tämän tunteen alle yksin.
Toivottavasti kukaan muu teistä ei joudu käymään tätä läpi!
Paljon tulee vieläkin uusia tervetuloa niille!
Väsyttää tosi paljon koko ajan eikä meinaa saada päivän hommia hoidetuksi (työpäivää +kotia +elukoita). Nyt on vielä töitä ja koulutuksia putkeen pariviikkoo ilman vapaapäiviä niin väsyttää jo valmiiks. Onneks oon vähä lyhennelly muutamia mun päiviä ni ei oo ihan täysiä.
Mut kaikille hyvää jatkoa!
Felessa ja kääpiö rv9+0
Huomenna varhaisultra jee!
Väsyttää tosi paljon koko ajan eikä meinaa saada päivän hommia hoidetuksi (työpäivää +kotia +elukoita). Nyt on vielä töitä ja koulutuksia putkeen pariviikkoo ilman vapaapäiviä niin väsyttää jo valmiiks. Onneks oon vähä lyhennelly muutamia mun päiviä ni ei oo ihan täysiä.
Mut kaikille hyvää jatkoa!
Felessa ja kääpiö rv9+0
Huomenna varhaisultra jee!
Cappuccino, hirveästi voimia sinnepäin! Varmasti itkettää, muakin itkettää jo pelkkä ajatuskin teidän tilanteesta, vaikken edes tunne sua! Kyllä siihen pieneen elämään ehtii jo kiintyä enkä voi kuvitellakaan miltä tuntuu, kun se on yhtäkkiä riistetty. :hug:
Hiukset ja naama rasvoittuu, joo. Mä pystyin ennen pesemään hiuksia joka toinen päivä, nyt täytyy pestä joka päivä ja sittenkin saattaa olla jo illalla rasvaiset. Naama on samoin aivan kamala, mulla on muutenki rasvoittuva iho, joka oli jo rauhoittumaan päin mutta nyt on isoja, punaisia finnejä ilmestynyt poskiin ja leukapieliin. Entistä hehkeempi olo
Synnytyspelosta, mulla ei ainakaan vielä ole sellaista, kun en oikeastaan oo ajatellut sitäkään asiaa. Koitan ensin selviytyä tästä alkuvaiheesta. Ihan potentiaalinen pelkääjä mä kyllä olen, varmaan ne pelot tulee, kun pääsee toivottavasti lähemmäs sitä h-hetkeä.
fanttomi kerroin neuvolassa mun tuhruvuodosta, jota oli joskus viikolla 5 eikä terkka pitänyt sitä laisinkaan huolestuttavana. Sanoi vaan, että niitä on välillä ja jos se kestää päivän tai pari ni ei kannata huolestua.
No nii, nyt kuuluu jytke joka suunnalta. Asutaan vielä opiskelija-asunnoissa ja täällä usein tietää, koska viikonloppu alkaa Bassot jytisee ja musa soi pitkälle yöhön. Oon yksin kotona kissojen kanssa tän viikonlopun, kun mies lähti vanhempiensa luo vierailulle enkä mä halunnut mukaan, kun en oikein tunne anoppilassa oloani kotoisaksi nyt, kun on tätä pahoinvointia ja energia nollassa. Appivanhempani on kyllä ihanaa väkeä mutta en voisi kuvitellakaan, että menisin sinne oksentelemaan ja voimaan huonosti. Ja heille muuten kerrotaan sitten joskus myöhemmin myös.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Sannimarja ja Nöpö 7+4
Hiukset ja naama rasvoittuu, joo. Mä pystyin ennen pesemään hiuksia joka toinen päivä, nyt täytyy pestä joka päivä ja sittenkin saattaa olla jo illalla rasvaiset. Naama on samoin aivan kamala, mulla on muutenki rasvoittuva iho, joka oli jo rauhoittumaan päin mutta nyt on isoja, punaisia finnejä ilmestynyt poskiin ja leukapieliin. Entistä hehkeempi olo
Synnytyspelosta, mulla ei ainakaan vielä ole sellaista, kun en oikeastaan oo ajatellut sitäkään asiaa. Koitan ensin selviytyä tästä alkuvaiheesta. Ihan potentiaalinen pelkääjä mä kyllä olen, varmaan ne pelot tulee, kun pääsee toivottavasti lähemmäs sitä h-hetkeä.
fanttomi kerroin neuvolassa mun tuhruvuodosta, jota oli joskus viikolla 5 eikä terkka pitänyt sitä laisinkaan huolestuttavana. Sanoi vaan, että niitä on välillä ja jos se kestää päivän tai pari ni ei kannata huolestua.
No nii, nyt kuuluu jytke joka suunnalta. Asutaan vielä opiskelija-asunnoissa ja täällä usein tietää, koska viikonloppu alkaa
Bassot jytisee ja musa soi pitkälle yöhön. Oon yksin kotona kissojen kanssa tän viikonlopun, kun mies lähti vanhempiensa luo vierailulle enkä mä halunnut mukaan, kun en oikein tunne anoppilassa oloani kotoisaksi nyt, kun on tätä pahoinvointia ja energia nollassa. Appivanhempani on kyllä ihanaa väkeä mutta en voisi kuvitellakaan, että menisin sinne oksentelemaan ja voimaan huonosti. Ja heille muuten kerrotaan sitten joskus myöhemmin myös.Hyvää viikonloppua kaikille!
Sannimarja ja Nöpö 7+4
Katrin, kiitos selvityksestä! Sorry että menin tollee veikkaamaan. Ja tosi ikävä toi sun hammaslääkärimoka!
Muakin pelottaa synnytys, että mitään komplikaatioita ei tapahtuisi itselle, eikä lapselle syntymän jälkeen. Diabetes tuo riskitelijöitä. Tosin hyvällä hoidolla ne minimoituu...
Iltoja kaikille, pitäkää masut pystyssä!
Muakin pelottaa synnytys, että mitään komplikaatioita ei tapahtuisi itselle, eikä lapselle syntymän jälkeen. Diabetes tuo riskitelijöitä. Tosin hyvällä hoidolla ne minimoituu...
Iltoja kaikille, pitäkää masut pystyssä!
Cappuccino halauksia täältäkin.
Hiukset rasvoittuu täälläkin tosi paljon nopeempaa kuin aikaisemmin. Melkein saisi joka päivä olla pesemässä, kun yleensä mäkin pärjään hyvin joka toinen päivä pesuvälillä.
Mulla ei oikeastaan ole synnytyspelkoa , vaikka edellinen ei ihan nappiin mennytkään. Varmaan lähempänä synnytystä pitää käydä selvittelemässä tilannetta, että mitä tällä kertaa tapahtuu.
Mä en myöskään ole kertonut vielä kuin ihan parille ihmiselle. Muille kerrotaan sit nt-ultran jälkeen, jos tulee puheeksi. Tai sit katsotaan milloin alkaa ihmiset huomaamaan. Mun maha on kyllä jo aika ison näköinen ja sit kun on hoikka niin ihme pömppö näkyy heti! Joutuu jo löysillä puseroilla piilotteleman.
Naksuvarvas ja kakkonen 9+
Hiukset rasvoittuu täälläkin tosi paljon nopeempaa kuin aikaisemmin. Melkein saisi joka päivä olla pesemässä, kun yleensä mäkin pärjään hyvin joka toinen päivä pesuvälillä.
Mulla ei oikeastaan ole synnytyspelkoa , vaikka edellinen ei ihan nappiin mennytkään. Varmaan lähempänä synnytystä pitää käydä selvittelemässä tilannetta, että mitä tällä kertaa tapahtuu.
Mä en myöskään ole kertonut vielä kuin ihan parille ihmiselle. Muille kerrotaan sit nt-ultran jälkeen, jos tulee puheeksi. Tai sit katsotaan milloin alkaa ihmiset huomaamaan. Mun maha on kyllä jo aika ison näköinen ja sit kun on hoikka niin ihme pömppö näkyy heti! Joutuu jo löysillä puseroilla piilotteleman.
Naksuvarvas ja kakkonen 9+
Katrin83 ja Wanda81: Kyllähän synnytys pelottaa joitakin jo esikoista odottaessa, ja varsinkin juuri sen epätietoisuuden takia, kun ei voi etukäteen ennustaa, miten asiat menevät. Mutta onneksi tämä raskausaika on sen 9kk, jolloin on aikaa totutella erilaisiin ajatuksiin sekä kasvaa ja kypsyä hiljalleen äitiyteen.
Itse lähdin synnyttämään esikoista avoimin mielin, enkä juuri osannut pelätä, kun luotin siihen, että kätilöt ja lääkärit osaavat hommansa ja ohjaavat synnytyksen kulkua (niin, ja tietty luonto myös hoitaa hommansa..). Miun ekan synnytyksen osalta kaikki meni juurikin niin huonosti kuin voi mennä: kipeitä supistuksia 27h (eli tosi hidas avautumisvaihe), sikiön sykkeiden dippailu supistusten aikana (ei voitu antaa epiduraalia tai muuta vahvempaa kivunlievitystä, kun taustalla kummitteli jo sektio) ja lopulta sikiön sykkeiden romahtaminen kokonaan, kun olin 8cm auki -> miun kiidätys leikkuriin juoksujalkaa ja mies jätettiin yksin synnytyssaliin odottamaan. 9min sektiopäätöksestä miut oli nukutettu ja vauva ulkona. Vauvalla oli ollut voimakasta hapenpuutetta ja oli jouduttu virvoittelemaan -> viety suoraan vauvateholle. Ekan kerran pääsin katsomaan tyttöä 5h synnytyksestä, kun miut vietiin sängyn kanssa sinne vauvateholle, ja ekan vuorokauden aikana näin vauvaa vain kaksi kertaa. Lisäksi vauvalla laski verensokerit tosi alhaalle tuon rankan synnytyksen takia. Kaiken takana oli vain huonoa tuuria, sillä napanuora oli erityisen pitkä (>0.5m) ja kietoutunut kaksi kertaa kaulan ympärille ja kerran raajan ympärille. Ja miun päässä on kaikunut tuosta synnytyksestä lähtien vauvaa salissa vastaanottaneen lastenlääkärin sanat: Jos vauva olisi syntynyt alakautta, teillä tuskin olisi elävää vauvaa :'(
Hätäsektiohan on tosi harvinainen, vain n. 1% synnytyksistä päättyy siihen. Jos joku olisi sanonut miulle raskausaikana, että vauva syntyy hätäsektiolla, olisin varmaan nauranut. En siis todellakaan osannut kuvitella, että sellainen osuu omalle kohdalle. Ja tuo hätäsektio on aina sellainen asia, mikä jättää jälkeensä trauman, menettämisen pelon. Siinä on kuitenkin taustalla aina joko äidin tai lapsen hengenvaara. Senpä takia miä pääsen nyt käymään siellä pelkopolilla ja lisäksi juttelemassa neuvolapsykologille. Mua ei niinkään pelota oma kohtalo, sillä tiedän, että kestän kipua ja selviän siitä, mutta lapsen menettäminen pelottaa, kun esikoinen kävi niin kalkkiviivoilla, mutta oli onneksi sitkeä sissi ja nykyään touhukas taapero :heart: Tarkoitus ei ole pelotella lisää, sillä tällaiset synnytystarinat ovat onneksi todella harvassa - yleensä kaikki päättyy hyvin. Ja tavallaan nytkin luotan siihen, ettei kahta kertaa voi olla yhtä huonoa tuuria
Jonspe ja Lilliputti 8+1
Ps. Eilen jo soittivat äitipolilta ja kysyivät, milloin haluan tulla keskustelemaan. Nopeaa toimintaa, kun lähete oli laitettu torstaina neuvolasta. Uskoisin, että haluan puhua näistä jutuista vasta vähän myöhemmässä vaiheessa raskautta, sillä synnytykseen on vielä piiitkä matka kuljettavana ja yritän nyt vain nauttia tästä raskaudesta.
Itse lähdin synnyttämään esikoista avoimin mielin, enkä juuri osannut pelätä, kun luotin siihen, että kätilöt ja lääkärit osaavat hommansa ja ohjaavat synnytyksen kulkua (niin, ja tietty luonto myös hoitaa hommansa..). Miun ekan synnytyksen osalta kaikki meni juurikin niin huonosti kuin voi mennä: kipeitä supistuksia 27h (eli tosi hidas avautumisvaihe), sikiön sykkeiden dippailu supistusten aikana (ei voitu antaa epiduraalia tai muuta vahvempaa kivunlievitystä, kun taustalla kummitteli jo sektio) ja lopulta sikiön sykkeiden romahtaminen kokonaan, kun olin 8cm auki -> miun kiidätys leikkuriin juoksujalkaa ja mies jätettiin yksin synnytyssaliin odottamaan. 9min sektiopäätöksestä miut oli nukutettu ja vauva ulkona. Vauvalla oli ollut voimakasta hapenpuutetta ja oli jouduttu virvoittelemaan -> viety suoraan vauvateholle. Ekan kerran pääsin katsomaan tyttöä 5h synnytyksestä, kun miut vietiin sängyn kanssa sinne vauvateholle, ja ekan vuorokauden aikana näin vauvaa vain kaksi kertaa. Lisäksi vauvalla laski verensokerit tosi alhaalle tuon rankan synnytyksen takia. Kaiken takana oli vain huonoa tuuria, sillä napanuora oli erityisen pitkä (>0.5m) ja kietoutunut kaksi kertaa kaulan ympärille ja kerran raajan ympärille. Ja miun päässä on kaikunut tuosta synnytyksestä lähtien vauvaa salissa vastaanottaneen lastenlääkärin sanat: Jos vauva olisi syntynyt alakautta, teillä tuskin olisi elävää vauvaa :'(
Hätäsektiohan on tosi harvinainen, vain n. 1% synnytyksistä päättyy siihen. Jos joku olisi sanonut miulle raskausaikana, että vauva syntyy hätäsektiolla, olisin varmaan nauranut. En siis todellakaan osannut kuvitella, että sellainen osuu omalle kohdalle. Ja tuo hätäsektio on aina sellainen asia, mikä jättää jälkeensä trauman, menettämisen pelon. Siinä on kuitenkin taustalla aina joko äidin tai lapsen hengenvaara. Senpä takia miä pääsen nyt käymään siellä pelkopolilla ja lisäksi juttelemassa neuvolapsykologille. Mua ei niinkään pelota oma kohtalo, sillä tiedän, että kestän kipua ja selviän siitä, mutta lapsen menettäminen pelottaa, kun esikoinen kävi niin kalkkiviivoilla, mutta oli onneksi sitkeä sissi ja nykyään touhukas taapero :heart: Tarkoitus ei ole pelotella lisää, sillä tällaiset synnytystarinat ovat onneksi todella harvassa - yleensä kaikki päättyy hyvin. Ja tavallaan nytkin luotan siihen, ettei kahta kertaa voi olla yhtä huonoa tuuria
Jonspe ja Lilliputti 8+1
Ps. Eilen jo soittivat äitipolilta ja kysyivät, milloin haluan tulla keskustelemaan. Nopeaa toimintaa, kun lähete oli laitettu torstaina neuvolasta. Uskoisin, että haluan puhua näistä jutuista vasta vähän myöhemmässä vaiheessa raskautta, sillä synnytykseen on vielä piiitkä matka kuljettavana ja yritän nyt vain nauttia tästä raskaudesta.
Nonii nyt alko vuotaa verta, pyyhkiessä tuli semmosia klönttejä siinä. Mutta siteeseen ei oo tullu sit enää mitää. Mut tää maha kipu. Soitin päivystyksee naisteklinikalle ja ne sano siel et pitää ottaa särkylääkettä et jos maha kipu ei lopu ja tulee viel verta nii sit pitää soittaa uudestaa. Miksen päässy heti?? ( ja miks ne ei ees sanonu mistä se johtuu. Se oli ihan kirkasta verta.
Soitin päivystyksee naisteklinikalle ja ne sano siel et pitää ottaa särkylääkettä et jos maha kipu ei lopu ja tulee viel verta nii sit pitää soittaa uudestaa. Miksen päässy heti?? ( ja miks ne ei ees sanonu mistä se johtuu. Se oli ihan kirkasta verta.