Huh, tänne kyllä tosiaan tulee tekstiä vauhdilla, mutta ihana lukea toisten ajatuksia ja oireiluja
On se kyllä jännää tämä raskaana olo, vaikka eihän tosta ole kauan ku viimeksi olin. Tuntuu silti että ei näitä muista ollenkaan näitä tuntemuksia, ja hössöttikö sitä sillonki näin paljon
Ja tuntuu että päivät kuluu tosi hitaasti. Vaikka toisaalta on toi esikoinen tuossa pyörimässä niin ei oo niin odotusta kun kuitenkin koko ajan pitää touhuta.
Mullakin aina illalla jotain ihme turvotusta masussa. Tuntuu että kauhea ähky ja mahaa kiristää. Kai sitä jotenkin iltaan mennessä ehtii kertyä kaikenlaista mahaan
. Ja toinen juttu mikä illalla aina kiusaa on semmonen outo palelu ja iho kutisee aivan sairaasti. Ei miestä palella yhtään, että ei kai meillä kovin kylmä ole, mut mun täytyy maata peiton alla kahen villapaidan kanssa. No jospa sekin tästä.
Joku tuolla mainitsi rintojen kipeytymisen. Mulla kans pientä arkuutta, tosin mähän vielä imetän tota esikkoa. Mut muuten ei kyllä haittaa, mua vaan pelottaa ihan kauheasti että taasko se alkaa se rintatulehduskierre. Nimittäin esikon kans ku päästiin sairaalasta niin heti parin päivän päästä nousi kauhea kuume ja rintatulehdushan se. Ja sen jälkeen niitä olikin aina parin viikon välein. Joten oli aika väsynyttä se pikkuvauva-aika. Ja vielä tossa 5kk sitten oli noita tulehduksia. Enkä kyllä yhtään toivo niitä takas. Ja jossain sanottiin että jo raskausaikana saattaa vaivata jos on taipumusta.
Ilona G Mulla nyt ei oo ku yks pieni lapsi, mutta eilen luin vanhoja kaksplussia ja yhessä oli juttu kun nainen oli pienen lapsen kans italiassa. Siinä oli kuinka Suomessa lapsia pidetään enemmän riesana, kun taas Italiassa lapset on hieno asia, niitä ihaillaan vieraittenkin toimesta ja ravintolassa ei haittaa ollenkaan jos pikku lapsi sotkee tomaattikastikkeella valkeat liinat. Päinvastoin, lapsikinhan on asiakas siellä siinä missä muutkin. Suomessa taas vaan kauhistellaan, että miten tuo jaksaa, jos on monta pientä lasta jollakin. Mä haluaisin kyllä kans ajatella että lapset on kaikkea muuta kun riesa. Vaikka kyllä sitä joskus jotkut muakin kattoo säälivästi ja varmaan nyt kun kerron että toinen tulossa niin vielä säälivämmin että "voi voi noin nuorena" Vaikka en mä kyllä näe itseäni liian nuoreksi. Mm. yksi mun täti sano mulle, kun esikoista ootin että "Siinä sulle nyt sitten on työmaata moneks vuodeks. Voi, voi, semmosen riippakiven hankit." Minä yritin kovasti että kyllä mä ihan yli kaiken haluan lapsia enkä ajattele noin, mutta tämän tätylin mielestä lapset on "voi voi"
No tommosille jutuille tosin voi vaan nauraa. Ja huom. tällä tädillä ei itsellään ole lapsia. Että kaikkea sitä kuulee ja näkee.
Ultrasta vielä Täälläkin piti mennä rakko täynnä ultraan. Kai ne on eri käytännöt eri paikoissa. Ja mulle sanottiin että parempi näkyvyys on kun rakko on täynnä. Tiiä häntä sit mikä on oikea ratkasu missäkin päin. Sielläpähän se paikanpäällä viimestään selviää
Noista petipuuhasteluista vielä. Mä olen ihan ihmeissäni kun minä oisin kerranki tosi innokas. Viime raskaudessa näin ei todellakaan ollu ja synnytyksen jälkeen olin tosi kauan tosi kipee, joten nyt tuntuu että senki eestä haluttas
Että ihan positiivista että joskus näinki. Mies taas ei ihan niin kauheasti jaksas, mutta sopivasti kuitenki. Muutenki musta on tullu nyt parin viikon sisään ihan yli romanttinen. Koko ajan jaksan jotain höpötellä ja kehuskella ja ihailla ja silitellä ja halailla. Näinköhän mies kohta hermostuu ku oon ku takiainen
No mut tulipas taas tekstiä. Tsemppiä kaikille masuasukkaiden kanssa!
Lynien ja nana 7+4