Syyskuun tulokkaat 2010 **** Syyskuussa **** (Päivityspyynnöt YV:llä, kiitos!)

Heippa kaikille!

Tulinpas minäkin nyt vihdoin tämän pinon korkkaamaan
En ole kerennyt kunnolla tämän pinon kirjoituksia lukemaan, mutta yritän mahdollisimman pian päästä ajatuksen kanssa lukemaan mitä täällä on kirjoiteltu.

Pikaisesti meidän kuulumiset... Tyttö syntyi siis tiistaina 21.9 ja kotiuduttiin torstaina. Ihan hyvin on alkanut vauva-arki rullaamaan. Tietenkin tuo esikoinen tuo vähän lisä jännitystä ja haasteita tähän hommaan, mutta hyvin on mennyt ja suuremmilta mustasukkaisuuksilta ja katastrofeilta toistaiseksi säästytty... niitä odotellessa Tänään on esikoisen 2-vuotis synttärit :heart:

Hyvin olen palautunut synnytyksestä ja ihanaa kun mahtuu taas vaatteet päälle Energiaa riittää vaikka yöunet onkin jääneet vähäisiksi kun meidän pikkutyyppi on parina yönä vaan katellut ja ihmetelty tätä elämää silmät auki ja sitten päivällä uni maistuu...

Synnytyskertomus on vielä vähän vaiheessa, mutta yritän pikimmiten saada sen valmiiksi.

-eeva- ja aino 6 vrk

 

Voi kun me on saatu virkku lapsi. Tänään on ehkä yhteensä 4h nukkunut aamu kahdeksan jälkeen, senkin kolmessa osassa. Päivä päivältä typykkä valvoo enemmän.

 

Jäi vähän kesken, kun tytär ilmoitti nälästään.

Tervetuloa tähän pinoon avee =) Synnytyskertomus ois tosiaan kiva lukea!

Täällä on taas iltatankkailut kesken, juuri nyt vauveli on kuitenkin rauhallisena isukin sylissä :heart: Ja mulla oli muka jotain asiaakin tuolloin aikaisemmin, mut arvatkaapa kahdesti muistanko enää...

Tykkääkö teidän vauvat lastenlauluista? Useimmin tuntuu, ettei meillä tyttö kiinnitä niihin mitään huomiota, mutta Röllin omituisten otusten kerhoa hän usein kuuntelee tarkkaavaisena.

Tänään tyttö hymyili ensi kerran :heart: Se ei ollut vielä sellainen varsinaisesti mulle tarkoitettu hymy, tai ainakaan ei ollut katsekontaktia juuri silloin, mutta se oli ensimmäinen ihan oikealta hymyltä näyttävä hymy. Ja voi, se oli niin kaunis että itkuhan siinä ihan pääsi :heart:

Shuri ja Päivänsäde vajaa 4 vko

 

Löysinpä minäkin tänne vauvautuneiden pinoon! Kesti pitkään, että sain kaikki jutut luettua ja nyt ehdin vastailemaan.

Aplo: Meidänkin vauvalle tulee välillä ylähuuleen sellainen rakkula. Sitten se kuivuu ja lähtee pois. Oon laittanut Bepanthenia silloin, kun huuli on ollut tosi rohtuneen oloinen.

Vauva tykkää kovasti lastenlauluista varsinkin, kun niitä itse lauleskelen. Muutenkin tykkää musiikista ja kuuntelee aina korvat höröllään sellaista soittorasiaa, joka hänelle ostettiin.

Arki on lähtenyt sujumaan ihan ok nyt, kun itse on synnytyksestä toipunut ja pystyy jo istumaankin Tosin viikko sitten vauvalla alkoi kauheat masuvaivat ja niitä itkee välillä tosi paljon. Jätin neuvostasta saamani D-tipat pois, jos johtuvat siitä ja aloitin kokeilemaan toisia tippoja. Cuplatonia olen myös nyt antanut. Yleensä itku alkaa 5-10min syömisen jälkeen ja huutoa kestää niin kauan kuin kakka tai ilmaa tulee ulos. Sitten vauva rauhoittuu heti. Olikos muilla samanlaisia ongelmia?

-Lenaki ja pikkuinen 3vk

 

pikaisesti kommentoin vain Lenaki77: meillä oli samanmoista, mutta loppui kuin seinään kun lopetin sekä cuplatonin, että relatipat. D-vitamiinia annetaan edelleen, sitä en lopettanut. Tyttöä pitää vaan vähän auttaa kakan kanssa, kun alkaa ähistämään niin nostaa jalkoja ylös niin jo helpottaa. Mutta tosiaan loppui tuo huuto kun lääkkeet jätin pois!

 

Masuvaivoista. Meilläkin selvitään ilman suurempia itkuja "pierujumpan" avulla, joka on varmaan vähän sama mistä Kiira kertoi. Eli taivutetaan vauvan jalkoja koukkuun masun päälle. Voi tehdä vaikka musiikin tahtiin

Piti jo pari päivää sitten tuuletella, että pampersit ovat alkaneet taas pitämään! Jihuu jihuu! Falskaavat vain pari kertaa päivässä enää. Käytössä siis kakkoskoko.

Shuri ja Päivänsäde 4 vko :heart:

 

Masuvaivoista Meillä ei paljoa masu vaivoja ole. Joskus, kun maitoa tulee liikaa ja joutuu hotkimaan. Röyhtäyttämisestä pidän kyllä tarkkaan huolen, paitsi yöllä. Joskus vähän hieron masua tai juuri jumppaan jalkoja. Ihan vaan kannan ja hyssyttelen niin ohi menevät. Esikoiselle tuumasi iskeä jonkin sirtin koliikki. Hänen kanssa käytiin vyöhyketerapiassa, josta apu saatiin nopeasti. Suosittelen tätä, jos kotikonsten ei pärjää tai vauvalla paljon kipuja.

Täällä alkaa olla flussa pian ohi kaikilta. Vauvan silmät rähmii ja vähän tulee räkää nenusta, mutta ei kuumetta eikä tukkoisuutta. Tytöt vähän vielä yskässä ja nenut vuotaa. Mun kurkku alkoi eilen uudelleen kipuilla. Löysin mieheltäni jäänneet Kefexin antibiootit lääkekaapista ja nehän on juuri mm. hengitystietulehduksiin ja saa syödä imetyksen aikana. Omatoimi lääkintänä olen noita nyt eiliestä asti ottakin ja kummasti alkaa minullakin tauti talttua:ashamed:.

Aamulla kukkakauppaan katsastaan millaisia sinisiä ristiäiskukkia ovat löytäneet.
-Poni ja poju 1kk

 

Vatsavaivoja ei täälläkään pahemmin ole (koputan puuta). Vauva tuntuu paremminkin olevan ihan suora putki, melkein joka syötöllä täyttyy vaippa komeasti. Oltiin vähän huolissaankin moisesta tehokkuudesta alkuun, mutta neuvolantädin mukaan se on onneksi ihan normaalia.

Lastenlaulujakin on tullut jonkun verran lauleskeltua ja vauva on kuunnellut silmät suurina. Soittorasiakin tuntuu olevan mieleen, tyttö pysyy sen avulla iltaisin rauhallisena sen aikaa, että äitikin ehtii pikaisesti syödä.

Joko olette tutustuttaneet vauvojanne kirjoihin? Meillä katseltiin eilen ekan kerran äitiyspakkauksen mukana tullutta lorukirjaa, ekan aukeaman aurinkokuva oli kovin suosittu. Tyttö tuijotti sitä kiinnostuneena, ja kun näytin muita kuvia, alkoi naama vääntyä siihen malliin, että piti palata takaisin aurinkoon. Joko kyseessä oli joka kerta puhdas sattuma tai sitten meidän neitokaisella on jo pariviikkoisena noin selkeät mielipiteet

Tänään lähdetäänkin sitten ekan kerran koko päiväksi reissuun vauvan kanssa, mennään moikkaamaan mummua (hassua kirjoittaa omasta äidistään noin ) ja ehkä vähän shoppailemaan naapurikaupunkiin.

Pärämätsi & Toukka 16 pv

 

Kiira: Minkä merkkisiä d-tippoja annat?

Mä oon kans yrittänyt jumpata vauvalta masuvaivat pois (jalkoja mahan päälle ja vatsan hierontaa), mutta eipä tuo auta kuin silloin tällöin. Röyhtäyttäminen ei myöskään aina onnistu. Vaikka kuinka kauan röyhtäytän, niin mitään ei tapahdu. Oon yrittänyt olalla, sylissä, liikkeellä, paikallaan... Onko kellään hyviä vinkkejä röyhtäyttämiseen?? Täytyy varmaan sitä vyöhyketerapiaa kohta miettiä, kun viime yönäkin taas kiemurreltiin ja itkettiin 2 tuntia... Ja vauva on kyllä kova hotkimaan ruokansa, joten se varmaan vaan lisää ilmavaivoja. Maito tuntuu vielä aikamoisella voimalla suihkuavan, joten eipä sekään tilannetta helpota. :headwall:

Me ei olla vielä kirjoihin tutustuttu. Täytyykin ottaa äitiyspakkauksen lorukirja esille ja katsoa, mitä pikkuinen siitä tuumaa!

-Lenaki ja pikkuinen 3vk 1pv

 

Lenaki77 En osaa vinkkejä röyhtäyttämiseen sanoa..olalla, sylissä niin kuin teetkin. Jos rinnat kovin suihkuaa niin kannattaa vähän lypsää ennen imetystä enimmät paineet pois. Kokeilla röyhtäyttää myös kesken imetyksen. Maitohappobakteereja voi syödä myös itse niin maidon kautta vaikuttaa sitten vauvaan. Tosiaan tuo vyöhyketerapia. Ei kannata tyytyä ajatukseen koliikista vaan hakea apua pienen kipuihin niin kuin oletkin tehnyt. Jaksuja. Niin mieti myös mitä itse syöt.

 

Pärämätsi, hoksasin että meillä on neiti jossain vaiheessa lopettanut tuon joka syötöllä kakkimisen. En muista että milloin lopetti, ehkä reilu viikko sitten... Nykyään saattaa kyllä piereskellä paljonkin syötön aikana, mut kakka tulee vain ehkä kolmesti päivässä. Onkin kyllä joka kerta melkoinen satsi... Yleensä on sitten kainaloita myöten sinapissa :ashamed:

Poni, muistanko oikein, että olisit joskus maininnut äidin runsaan suklaansyönnin mahdollisesti aiheuttavan masuvaivoja vauvalle? Mihin tämä perustuu? Onko se se kaakao, vai jokin muu juttu suklaassa, mikä vaikuttaa? Olin itse huomaavinani tässä yks päivä, että kun söin enempi suklaata, niin vauva myös pieri enempi. Mut runsaalla kaakaon juonnilla en ole huomannut vaikutusta... Toisaalta pitäisi varmaan kitata kymmenen kupillista kaakaota päivässä, että siinä ois yhtä paljon kaakaopapuja kuin melkein levyllisessä suklaata.

Mekään ei olla kirjoihin vielä tutustuttu. Pitäisi varmaan alkaa katsella, jos neiti tykkäisi. Toistaiseksi kiinnostavinta katsottavaa hänelle tuntuu kyllä edelleenkin olevan ihmiskasvot. Leluista sitten sellainen kirjava pellelelu taitaa olla ykkönen (roikkuu sellaisessa kaaressa temppumatolla). Ikkunastakin tykkää katella, vaan mitä lie näkee... Kuinkahan pitkälle 1 kk vanha näkee tarkasti?

Taitaa Endotar olla edelleen rintatulehduksen kourissa, kun ei täällä näy. Jos jaksat käydä lukemassa, niin lähettelen jaksuja :hug: Samaten myös Lenakille ja lapselle!

Shuri ja Päivänsäde 4 vko 1 pv

 

Heippa taasen! :wave:

Täälläkin yksi metsäleski. Mies onneksi metsästää vaan hirviä,joten pienriista ja linnut on pois kuvioista,niin ei toi metsästyskausi kauheen pitkäksi jää.
Masuvaivoja täälläkin on vähän.Riippuu vähän siitä paljon imee ilmaa tissillä ollessaan.Imuote on ajoittain vähän hakusessa,joten sitä ilmaakin sitten välillä menee.
Meillä kävi tänään neuvolantäti ja oltiin kyllä saavutettu 8vrk:den iässä syntymäpaino ja menty ohikin.Syntymäpaino oli 4380g,sairaalasta lähtiessä 4180g ja nyt 4700g.Että on neiti ollut ruoka-aikaan kotona. Hyvä vaan,että kasvaa.Seuraavaksi sitten onkin neuvola vasta kuukauden iässä,jollei mitään erikoista tuu.
Me ostettiin tänään vaunut,Emmaljungan Cerox 2.0.On pääosin mustat,mutta vähän on ruutua ja vaaleanpunaista,ihanat!Niissä ratasosassa on valjaat ja niitä ei vissiin saa pois.Kuitenkin se pehmeä kantokoppa jää jotenkin kauheen korkeelle niissä eli se "etulappu",joka kuuluis laitta neppareilla kuomuun kiinni,on liian korkeella.Onko kokemusta kellään?
Jaa,mutta nyt mua kaivataa.Heipat!
T.Heppuli ja Kerttu 8vrk

 

Tässä nyt lupaamani synnytyskertomus...
Maanantaina 20.9 alkoi puolen päivän aikaan supiselemaan ja supistuksia tuli 6-8 minutin välein. Synnärille soitin klo 18 ohjeistusta kysyäkseni. Sanottiin, että jos menee vedet niin pitää heti lähteä tai sitten kun olo tuntuu siltä ettei enään kotona pysty olemaan.
Supistukset jatkui pitkin päivää ja iltaa, klo 22 ne selvästi napakoitui mutta eivät olleet vielä kipeitä. Puolen yön aikaan menin nukkumaan ja klo 01.30 heräsin hikisenä ja kipeää tekevään supistukseen. Kun nousin ylös niin paineen tunne alapäässä tuntui kovemmalta kuin nukkumaan mennessä. Herätin miehen ja käytiin pikasesti suihkussa ja lähdettiin synnärille.

Sairaalassa oltiin klo 02 ja ensin katsottiin kohdunsuun tilanne ja sitten käyrille. Supistuksia tuli 5 min välein ja ne oli jo aika kivuliaita. Siitähän se pitkä yö sitten alkoi koska kohdun suu oli tuossa vaiheessa vasta 2 cm auki :headwall:
Jäätiin kuitenkin synnärille odottelemaan homman etenemistä. Supistukset kipeyty lisää aika nopeasti enkä pystynyt ollenkaan lepäämän kun piti kelloa kytätä ja valmistautua seuraavaan supistukseen. Kävelin huonetta ympäri kun ei pystynyt paikallaan olemaan. Klo 06 pyysin tarkastamaan kohdunsuun ja tilanne oli 3 cm auki. Supistukset oli jo sen verran kipeitä ja väsymys painoi että alkoi jo suoraan sanottuna vituttaa kun tuntui ettei homma edennyt. :stick:

klo 06.30 menin kylpyammeeseen vain, että saisi vähän aikaa kulumaan ja pääsi pesulle. Puolen tunnin jälkeen mulle riitti se kylpeminen. Supistukset oli kipeytyneet mutta harventuneet, niitä tuli 10 minuutin välein. Vitutus ja väsymys vaan lisääntyi ja kirosanojakin tuli jo aika reilusti tuossa vaiheessa :kieh:

Klo 07.30 sattui jo niin pirusti ja ilmoitin että mä en enään jaksa sitä kipua ja väsymys painoi päälle. Siirryttiin saliin ja ehdotettiin ilokaasua. Päätin kokeilla vaikka olin se esikoisen synnytyksessä turhaksi todennut ja sitähän se edelleen oli. Vetelin kaasua ja sehän vaan väsytti enemmän ja välillä nousi päähän mutta ei tehnyt mua yhtään "iloiseksi". Sattui jo sen verran, että piti välillä itkua vääntää ja kauhulla kellosta kyttäsin että koska pitää alkaa seuraavaa supistusta pelkäämään ja jännittämään.

Noin klo 09.00 päätettiin puhkaista kalvot, että synnytys etenisi. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa 5cm auki eli homma oli edelleen ihan alkutekijöissä. Lapsivettä ei tullut ulos koska pää oli tulppana. Kalvojen puhkaisulla saatiin siis vaan aikaan kovemmat kivut ja kärvistely jatkui. Sain oksitosiinia nenäsumutteena ja sitten alettiin taas odottaa että homma etenisi.

klo 10.30 Totesin, että nyt mulle riitti jos ei ala kivunlievitystä tulemaan niin lähden kotiin Tarkastettiin kohdunsuun tilanne ja se oli 6-7cm ja ehdotettiin kohdunkaulan puudutusta koska se on nopeimmin vaikuttava. Suostuin siihen vaikka ajattelinkin sen olevan ihan höpöhöpö-juttu. Sitähän se sitten olikin ei auttanut yhtään ja pyysin että alkavat valmistelemaan epiduraalia. samalla sitten laitettiin oksitosiinitippa ja taas kärvistely jatkui.

Noin klo 11.30 Laitettiin vihdoin epiduraali ja johan helpotti olo kun supistuskivut loppui, vaikka ponnistuksen tarve iskikin. Epiduraalin laitto vähän kesti kun ekalla kerralla ei onnistunut, mutta tuossa vaiheessa supistukset kesti ihan hyvin kun tiesi että pian helpottaa. Siinä sitten sain vähän torkuttua, uni tuli samantien kun laittoi silmät kiinni. Väsymys oli tosi kova, palelin ja tärisin. Alkoi jo vähän pelottaa että kuinka ponnistamisestä selviää kun alkoi olla jo niin voimat lopussa väsymyksen takia. Nälkäkin alkoi vaivata, koska edellisen kerran olin syönyt illalla klo 19. Sain tuoremehua, että sais vähän energiaa ja sehän sitten aiheutti tosi kovan närästyksen.

klo 12.30 olin 9cm auki ja ponnistuksen tarve oli lisääntynyt jo aika kovaksi. Puolen tunnin päästä oli pakko hälyttää kätilö paikalle kun tuntui ettei enään pysty pidättelemään. Vielä oli vähän kohdunsuun reunaa jäljellä ja piti odottaa. Minuutit tuntui tosi pitkiltä ja tuskaisilta. 10 minuttia sinnittelin ja taas hälytin kätilön ja hän antoi luvan alkaa vähän ponnistamaan kun siltä tuntuu.

Noin klo 13.25 Sain luvan aloittaa ponnistamaan tai siis ilmoitin, että nyt en enään pysty pidättelemään. Siinä sitten tuskaiset 25 minuuttia pinnistelin ja ponnistelin ja tyttö syntyi klo 13.49. Ja lopuksi sitten se ylläri... kakkaa lapsivedessä. Tyttö oli kuitenkin hyvin voiva ja sai 9 pistettä. Alapäähän ei tullut mitään repeämiä eikä nirhaumia.

Illalla klo 21 tehtiin päätös että tyttö siirtyy lastenosastolle antibioottitippaan, koska saturaatio oli hiukan alhainen. Onneksi ei ollut infektiota vaan hän pääsi kahden vuorokauden hoidon jälkeen kotiin.

Synnytyksen kokonaiskesto oli noin 16 tuntia. Esikoisen synnytykseen verrattuna tämä oli rankempi johtuen tuosta ajankohdasta eli hommat alkoi yötä vasten ja väsymys oli sen takia niin kova. Esikoisen synnytys kesti noin 15 tuntia ja siinä ponnistusvaihe oli 20 min eli vähemmän kuin nyt. Yllätyksenä tosiaan tuli tuo ettei toinen synnytys olekkaan aina nopeampi ja helpompi. Mutta aika kuultaa muisto eikä tuo kokemus nyt viikon jälkeen niin kamalalta enään tunnu

Tuossa nyt tuollainen tarina... myöhemmin sitten lisää kuulumisia :wave:

-eeva- ja aino 8 vrk

 

Taitaa Endotar olla edelleen rintatulehduksen kourissa, kun ei täällä näy. Jos jaksat käydä lukemassa, niin lähettelen jaksuja :hug:

Kiitos Shuri! Väsymys on ollut kova, olen kyllä käynyt lukemassa täällä melkein päivittäin mutta en ole jaksanut kommentoida tai kirjoitella kuulumisia.

Rintatulehdus alkaa viimein helpottaa, patti tissistä on kadonnut (*koputtaa puuta*) ja imetys alkaa tuntua taas vallan mukavalta. Meillä on vaan iltarytmi vähän muuttunut, ennen poitsu tankkasi klo 18-21 jonka jälkeen pitempi unipätkä, mutta nyt iltatankkaus onkin klo 22-01, jonka ajan siis suunnilleen asuu tissillä. Välillä annan tutin suuhun kun tuntuu että on kamala imemisen tarve, ja tuskin sieltä tissistä ihan älyttömiä määriä maitoa tulee kolme tuntia putkeen... Välillä saa sellasia "tissihepuleita", kädet sätkii älyttömästi ja hamuaa rintaa niin että pää heiluu edes takaisin, välillä nappaa nännistä kiinni, imaisee nopsaan ja riuhtaisee taas irti. Onneksi sitten viimein nukahtaa tissille ja saan nostettua poitsun omaan sänkyyn nukkumaan. Välillä heräilee 3 tunnin välein syömään, mut viime yönä herättiinkin vasta kuuden jälkeen, eli nukuttiin 5,5 tuntia putkeen! =) MUOKS; ja olikin kyllä tissit niiiin täynnä tollasen imetystauon jälkeen... Sitä tuntee taas olevansa kuin eri ihminen, kun sai nukuttua vähän paremmin. En ole raaskinut herätellä vauvaa ja pidätellä väkisin hereillä aikaisemmin illalla, että menis yöunille sitten aiemmin.

Shuri, mun pitikin kysyä et mikä teillä on tilanne on vaippojen falskaamisen kanssa, hienoa että alkaa jo sujua paremmin! Meilläkään ei enää ole kakkaa joka vaipassa, edes sitä lusikallista, vaan poitsu paskoo n. 3-4 kertaa päivässä. Pieree kyllä sitäkin enemmän Ne Gefilus+D-tipatkin aloitettiin, jätin samalla Rela-tipat ja Cuplatonin pois, eikä masuvaivoja ole ollut. Itse napsin vielä maitohappobakteereita purkista kun on tuo toinen antibioottikuuri edelleen päällä.

Mekin tuossa eilen katseltiin tuota äippäpakkauksen kuvakirjaa, kovasti poitsu ihmetteli kuvia ja tykkäsi kun äiti hyräili loruja Sit kuunneltiin/katseltiin youtubesta lastenlauluja

Kiitos Eevalle synnytyskertomuksesta, niitä on aina kiva lukea!

Nyt lähdetäänkin pojan kanssa kaupoille, sit haetaan koira kaveriksi lenkille ja jospa vielä ehtis askarrella ristiäisten kutsukortit loppuun... Ja ruokaakin pitäis tehdä. Saisko lisää tunteja vuorokauteen, pliis...

Aurinkoista syyspäivää kaikille!

Endotar & pikku-ukkeli 3½ vko :heart:

 

Täällä oli eilen 1kk neuvola... 7cm oli tyttö kasvanut kuukaudessa! Ja painoakin oli tullut reilu kilo kotiinlähtöpainosta! Hyvin siis näyttää rintamaito riittävän!

Neiti harrastaa nyt jonkin sortin krätyilyä aina iltaisin pari tuntia siinä 22-01 välillä... Uskon, että kyse on siitä, että haluisi olla valveilla ja suuttuu sitten, kun yritetään laittaa nukkumaan. Ja sitten kun alkaa olla väsy taistelee unta vastaan ja on "liian" väsynyt. No vaunuihin on saatu sitten nukahtamaan aina.

Aluksi ajattelin, että jos sen jää nälkä ja oon "tuputtanut" sitten tissiä, mutta voi veljet mikä tissiraivari siitä syntyy! Jalat sätkii ja kitalaki ammollaan huutaa ja käsillä työntää tissiä pois... olin aluksi "loukkaantunut", että miksi tissi ei kelpaa ja hämillään, et miks se ei syö enempää jne. Mutta sitten kun nukahti nukkuikin 3 h pätkän, eli ei sillä nälkä ollut ja sitten varmaan suuttui tosiaan kun tuputetaan.

Tää onkin niin haastavaa, kun tuntuu, että "eri vaiheita" tulee muutaman päivän välein ja just kun on ajatellut, että jaahas tää juttu menee näin ja tää näin, muuttuu tytön rytmi tai syömistahti jne.

Tälläisin miettein tänään Nasunaskali ja tyttö 1kk + 1 pvä

 

Heippa kaikille! :wave:

Sain vihdoin ja viimein luettua kaikkien kuulumiset... Ikävältä kuulosti noi rintatulehdukset, toivottavasti kaikki on parantunu jo siitä vaivasta! En tiedä oliko mulla alkamassa tulehdus, kun vasen rinta oli tosi kipee yhen päivän ja siihen oli tullu sellanen tosi kova kohta.. Illalla sitä hieroin sitten kosteuvoiteen kanssa ja sain sen aika äkkiä pois, jes.

Minkäs takia meitä tuntuu olevan täällä niin vähän? Eikö syyskuiset vaan halua pastailla vai eikö kellään ole aikaa? Itellä kesti siis melkeen viikko ehtiä lukea koko pino, että ymmärrän kyllä jossei aikaa ole! Aina kun imetän vasemmmasta tissistä niin voin olla koneella samalla...

Imettämisestä sen verran... Että ketkä teistä on joutunu käyttää rintakumia? Meille annettiin se laitoksella käyttöön ja en ole päässy sen käytöstä pois... Välillä harjotellaan ilman, mutta parin imun jälkeen poika jo luovuttaa ja itkee niin lohduttoman etten vaan raaski jatkaa "tappelua" ilman kumia... Onko kellään vinkkejä??

Painosta piti sanoa, että meillä ei ole paino oikein noussut... :/ Tuli tosi mälsä fiilis, kun neuvolatäti kertoi, että paino oli laskenu 25g kotiutumisesta... Siitä kyllä saatu jo paino nousemaan 90g viime viikonlopun aikana ja huomenna taas uus mittaus... Meillä siis täysimetys ja maitoa tulee kerääjäänkin tosi paljon, luulen sen siis riittävän (ainakin nyt? ). Pakastan n. 100ml päivässä ylimäärästä talteen! Miten teillä muilla painon kanssa? Aika hurjasti oli jotkut saanu massaa jo näemmä Meidän poika siis viime mittauksella tasan 3200g (syntymäpaino 3385g ). Tästäkin syystä en uskalla kumista yrittää sen paremmin luopua, vasta kun paino alkaa nousta kunnolla...

Tutista joku kyseli! Tarkotus oli ettei tuttia annettais, mutta jo laitoksella kolmantena yönä otettiin kuitenkin käyttöön... Poika tykkää tutista ja kun on tyytyväinen niin sylkäsee pois... Useimmiten siis on ilman tuttia!

Nukutetaan yleensä kyljellään ja kylkeä vaihtaen (niinku laitoksella neuvottiin ), vaunuissa selällään ja sylissä usein myös mahallaan.

Vaipoista meillä käytössä Liberon 1 koko ja ollaa tykätty vaikka onkin aika jämäkkä. Aluksi en tykänny yhtään Pampersin 1:sestä, kun se verkko siinä sisällä kuivu aina pehvaan kiinni... Nyt kuitenkin Libero alkaa olla ihan himpun jo pieni, ei ainakaan tuota kokoa enää osteta lisää! Pampers alkanut siis istua paremmin ja oon huomannu, että imee tosi hyvin kyllä. Meidän poika on niin pieni, että ei varmaan kuitenkaan ihan vielä vaihdeta isompaan kokoon...

Tyhmä kysymys... Mitä tuo sammas on? Miten sitä tulee ja onko se jotenki vai vaarallista?

Omia kuulumisia sen verran, että meillä on silmätulehdus... :stick: Parina päivänä on silmät ollu rähmässä ja tänään olivat aamusta tosi paksulti vihreässä möhnässä... Saatiin silmätippoja ja ollaan pudisteltu ahkeraan, toivottavasti pian helpottais, kun toinen on niin surkeena...
Onko teidän vauvoilla jo tullut kyyneliä? Mietin voisko tää meidän tulehdus olla jotain semmosta, kun kyynel kanavat aukee...?

Poika on myös ollut keltanen, joten ollaan ihan tarpeeks kyllä jo kestetty kaikenmaailman ongelmia... (laitoksella sokerit, kotona paino ei nouse, keltasuus ja sen takia ikävät pistämiset ja nyt vielä toi silmätulehdus :stick: ) Muuten poika on tosi kiltti ja kattelee ja tarkkailee jo nykyään kaikkea ympärillä tapahtuvaa =) :heart: Kovaa kyllä huutaa jos joku on hänen mielestä pielessä

Lara- ja PikkuVäkkärä 2vkoa :heart:

 

Jos sitä nyt vihdoin tulisi tännekin jutskailemaan ja hakemaan vertaistukea. Hehe. Vauva-arki on vienyt niin mennessään, että ei ole tullut kamalasti netissä pyörittyä.

Niin tosiaan, poika tupsahti maailmaan tiistaina 21.9. kello 16.18 eli tänään ollaan jo yhdeksän päivän ikäisiä. Synnytys kesti 16,5 tuntia ja en kyllä ihan heti lähtisi uusiksi ottamaan, varsinkin ponnistusvaihe oli yhtä helvettiä. Synnytyskertomuksen kirjoittelinkin jo tuonne odottajien pinoon tuossa yksi päivä.

Täällä on pikkuhiljaa alettu tottua vauva-arkeen. Kotiutuessa kieltämättä jännitti, kuinka pärjään "yksin", mutta kaikki on mennyt sujuvammin ja luonnollisemmin kuin osasin kuvitellakaan. Ja onhan mulla hyvä tukiverkko, äiti on käynyt monena päivänä ja lapsen isäkin oli täällä yhden yön mua jelppimässä. Väsynyt oon, mutta onnellinen. Ihanaa, että raskausaika on ohi ja tuo nyytti tuhisee tuolla sängyssä.

Päivissä ei vielä ole minkäänlaista rytmiä, yöt oon kyllä pyrkinyt rauhoittamaan niin että en seurustele liikoja vauvan kanssa ja pidän vain himmeää valaistusta päällä syöttöjen aikana. Toissayönä täällä herättiin tunnin välein ja viime yönä vain kaksi kertaa eli vaihtelu on suurta.

Imettäminen on takkuillut alusta saakka. Jo sairaalassa vauvalle jouduttiin antamaan lisämaitoa, pojalla oli ihan hurja ruokahalu ja mulla ei maito riittänyt mitenkään niihin tarpeisiin. Maito kyllä nousi kolmantena päivänä synnytyksestä, mutta sitten imetyksessä olikin jo ongelmana se, että vauva ei oikein osannut tissiä imeä tuttipullojen käytön takia. Ja mun tapauksessa on vaikeutena vielä matalat rinnanpäätkin eli imetys ei suju ilman rintakumeja ollenkaan. Alkuun itkettiin monet itkut, kun vauva sai kamalia rintaraivareita kun yritin tissiä antaa, mutta nyt muutaman päivän ajan on jo osittaisimetys onnistunut, kun mä olen vaan ollut imetystilanteissa rauhallisempi ja ollaan löydetty oikeat imetysasennot. Mutta mulla ei siis edelleenkään maito riitä. Vauva kyllä esimerkiksi pari iltaa sitten tilasi selkeästi maitoa ja oli tisseillä varmaan neljä tuntia yhteen putkeen niin, että mulla roikkui sen jälkeen tuossa vaan kaksi tyhjää nahkapussia ja yö jouduttiin menemään kokonaan korvikkeella, mutta vauvan tilauksesta huolimatta seuraavana päivänä multa ei maitoa tullut edelleenkään kovinkaan suuria määriä. Eli osittaisimetyksellä, Aventin pulloilla ja korvikkeella sekä pumppauksella mennään täällä.

Masuvaivat ovat ilmaantuneet kuvioihin meilläkin nyt parin päivän sisällä. Eilen itkettiin ja muristiin niitä lähes koko päivä, illalla sitten kokeilin kuumemittariniksiä ja noin puolen tunnin päästä oli vihdoin kakat vaipassa ja parin tunnin päästä siitä poika väänsikin semmoiset tortut vaipanvaihdon yhteydessä, että huhhu. Tänään on taas selkeästi ollut masun kipristelyjä eikä poika ole vielä kakannut kertaakaan. Hain apteekista mallasuutetta ja meinasin sitä kokeilla jos kipristelyt pahenevat. Rela-tippojakin oon harkinnut ostavani, varmaan viimeistään ensi viikolla kun D-vitskutipat aloitetaan.

Masuvaivoja lukuunottamatta vauva voi hyvin. Syömistä ja nukkumistahan päivät edelleen on suurimmaksi osaksi, mutta päivä päivältä tuo on virkeämpi ja tänäkin aamuna katseli mun nassuani ja kuunteli mun "fiksuja" höpinöitäni pitkän aikaa.
Neuvolantäti kävi tiistaina kotikäynnillä ja hänellä ei ollut muuta kuin hyvää sanottavaa, syntymäpainokin oli jo ylittynyt 100 grammalla. Vauva painoi syntyessään 4020 grammaa ja nyt tiistaina oli jo 4120 gramman painoinen. Potra poika siis.

Oma vointi alkaa vihdoin olla suht normaali. Ainut, että mulla on nyt muutaman päivän ollut aivan järkyttävää häpyluun kipua. Panadoolia kuluu ihan kiitettäviä määriä päivässä. Tikit alkavat olla aikalailla parantuneet (mulla siis leikattiin eppari ja emätin repesi jonkin verran), istuminenkin onnistuu jo oikein hyvin. Heikotuskohtauksiakaan ei enää ole muutamaan päivään ollut. Hikoilu on kovaa, välillä (varsinkin iltaisin) tuntuu että oikein valuisi hikeä vaikkei mitään fyysistä olisi moneen tuntiin tehnytkään. Välillä taas tuntuu, että palelisi kamalasti.

Niin ja vielä vaipoista, meillä on käytössä Liberot ja Lidlin Toujours-vaipat ja molemmat pitävät oikein hyvin eikä vaippaihottumaakaan ole vielä ollut.

Pitää tulla myöhemmin lueskelemaan tarkemmin teidän juttuja, nyt vain selasin nopsasti läpi, että tiesin vähän mistä rustata.

Nyt menen poitsun viereen köllimään, siellä onkin jo nukuttu kohta parisen tuntia eli varmaan pian pääsee syöttelemään. Jaksuja kaikille!

mt & poika 9 päivää

 

Imettämisestä sen verran... Että ketkä teistä on joutunu käyttää rintakumia? Meille annettiin se laitoksella käyttöön ja en ole päässy sen käytöstä pois... Välillä harjotellaan ilman, mutta parin imun jälkeen poika jo luovuttaa ja itkee niin lohduttoman etten vaan raaski jatkaa "tappelua" ilman kumia... Onko kellään vinkkejä??

Minä jouduin käyttämään rintakumia muutaman kerran rintatulehduksen aikaan, kun toinen nänni oli rikki ja imetys teki tosi kipeetä ilman rintakumia. Tosin en oikein jaksanut keitellä kumeja jatkuvasti, joten käyttö jäi muutamaan kertaan. Tuolta löytyy vinkkejä rintakumin käyttöön ja siitä vieroittamiseen: Imetystukilista.net - Rintakumin ABC

 

Shuri En kyllä yhtään tiedä mikä suklaassa voi vauvoille masuvaivoja aiheuttaa, mutta kätilöt sitä aina mainostaa.

rintakumista Esikoisella jouduin käyttämään 2kk ennen kuin pääsin niistä eroon. Imetystä ne ei häirinneet, koska imetin 1v5kk. Joten kyllä sitä voi käyttään, jos tarve vaatii. Mua silloin hulluna varoiteltiin, että imetys pian loppuu kokonaan, jos kumia käytät.

Täällä arki rullaa oikein hyvin. Sujuvasti pakkaan jo kaikki kolme autoon omiin istuimiin ja käymme kaupassa jne. Mies tulee taas huomenna kotiin ja sitten onkin enää viikko jäljellä yh-arkea.

Mä muuten olen imettäessä netissä. Niin kuin nytkin, joten ehtiihän sitä.
-Poni ja poju 1kk

 

Jos sitä nyt kerkeis vähän kuulumisia kertoa. Ei sitä enään kerkeä samalla tavalla täällä kaksplussalla notkua kuin ennen vauvan syntymää

Viikko ollaan kotona oltu ja tosi nopeasti on päivät mennyt. Aika vähiin on jäänyt meikäläisen unet kun tyttö on valvonu öisin pari-kolme tuntia, vähän on rytmit sekaisin. Tyytyväinen hän kuitenkin on, katselee ympärille ja ihmettelee haukottelevaa äitiä |O Esikoinenkin on melkein joka yö herännyt ja sitten on pitänyt hänet uudestaan laittaa unten maille. Toisaalta oma vika tuo unen puute kun en osaa mennä ajoissa nukkumaan, mutta kyllä sitä jaksaa kun oikealla asenteella mennään ja tietää että joskus nää yö heräämiset loppuu

Neuvolatäti kävi tiistaina ja paino oli laskenut syntymästä 200g. Huomenna tulee punnitsemaan uudestaan. Eiköhän painoa ole nyt nousemaan päin, koska nyt on maito kunnolla noussut ja tyttö syö välillä vähän liikaa kun on puklaillut.

Lara Kyselit vauvan kyyneleistä. Yleensä kyyneleet alkaa muodostumaan vasta muutaman kuukauden ikäisenä. Toki tuossakin asiassa poikkeuksia löyty. Meidän 2 vuotiaalta ei vieläkään tule kyyneleitä itkiessä. Muuten on kyllä silmät kostuneet esim jos on mennyt roska silmään.

Nyt pitää mennä ruokkimaan esikoinen joten :wave:

-eeva- ja aino 9 vrk

 

Eeva, kiitos synnytyskertomuksesta! Kuulosti hyvin samalta kuin omani.

Lara, sammas on sieni-infektio suussa. Se on sama sieni, mikä aiheuttaa emättimen hiivasienitulehduksen, ja usein vauvat saavatkin tartunnan synnytyksessä. Sammas on periaatteessa vaaraton, mutta voi olla lapselle kivulias ja vaikeuttaa syömistä. Mulla kun tuo on tullut omaankin suuhuni, niin jonkin verran kieltä aristaa.

Meillä siis ei oo päästy sammaksesta eroon edelleenkään. Eilen vaihdettiin sitruunahoidosta vichyyn ja puolukkaan, mikä oli sitten kyllä vikatikki. Ilta ja yö meni vatsakipua itkiessä Tänään soitin neuvolaan, ja sitruunalla nyt sitten jatketaan taas ensi maanantaihin saakka, jolloin on 1kk nla. Tarvittaessa tuolloin sitten saadaan resepti ihan oikeaan lääkkeeseen.

Kyynelistä. Ei niitä taida meidän vauvalta tulla. Heti laitokselta saakka on silmät kyllä vähän kostuneet parun yhteydessä, mutta ei mitään kyyneleitä kuitenkaan.

Rintakumista. Minä käytin alussa alussa muutaman päivän rikkoituneen nänninpään takia toisessa tississä. Vauva kuitenkin vierasti kumia ja se imettäminen oli tosi työlästä. Heti kun pääsin pahimman kivun ylitse jätin kumin pois, ja onneksi se nännikin siitä sitten parani lopulta kokonaan.

Innostuin nyt sitten minäkin lukemaan kirjaa lapselle, mutta liekkö vika kirjassa vai missä, niin kuvia enempi neitiä taisivat kiinnostaa äidin kädet Jospa tutkailtais tänään uudestaan tuota kirjaa. Kunhan jaksais pestä kirpparilta ostetun pehmeän ja rapisevan kirjan, niin sitä ois varmaan kiva lukea ja vauvan kädellä taputella.

Tuntuuko teistä, että vauvan kehitys ottaa välillä takapakkia? Meillähän neiti alkoi kurotella esineitä kohti jo pariviikkoisena. Nyt kuitenkaan ei ole vähään aikaan kurotellut juuri lainkaan... Katselee kyllä tyytyväisenä ja näyttää viihtyvän, mutta vähän ihmetyttää. Ei kai poloinen ole luovuttanut, kun niin usein on se esineen tavoittelu päätynyt itkuun, kun eihän se oikein tahdo noin pieneltä vielä onnistua... Pitää varmaan rohkaista vain jatkamaan yrityksiä. Vaikka ei kai tässä kiire ole, eihän monet vissiin aloita noita tavoitteluyrityksiä edes vielä tässä iässä.

Shuri ja 1kk synttäreitään tänään viettävä Päivänsäde
Hui kun päivät hujahtaa ohitse...

 

Lukemassa olen käynyt täällä kyllä päivittäin, mutta jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään.:ashamed: Nyt kuitenkin vauva lähti isän kanssa ulos vaunuilemaan, joten enköhän nyt jotain saa kirjoitettua.

Synnytyskertomus minullakin tuolla odotuspuolella. Reilu viikko on nyt oltu kotosalla ja seinät alkaa minulla pikkuhiljaa kaatumaan päälle, kun tuon epparihaavan takia on pitänyt rauhakseltaan olla. Eikä se vieläkään ole parantunut, mutta paranemaan päin ainakin toivottavasti. Normaalisti kun on tottunut niin paljon touhuamaan ja nyt sitten tuo rajoittaa tekemisiä aika paljon niin en oikein tiedä miten päin sitä olisi.

Eilen käytiin vauvan kanssa ekan kerran neuvolassa( minä kun en halunnut neuvolantätiä meille kotiin). 500g oli paino noussut syntymäpainosta ja tytöllä oli ikää 8vrk. Vaikka en kyllä ole missään vaiheessa ollutkaan huolissaan painosta.

Oma paino on myös jo laskenut takaisin lähtöpainoon, laitokselle jäi heti 7kg ja loput 5kg lähti sitten viikossa mitä ollaan kotona oltu. Ihan turhaan olin raskausaikana huolissani omasta painostani, että mitä sille käy.

Arki meillä on lähtenyt sujumaan hyvin. Yöt vauva nukkuu meidän kanssa samassa sängyssä, kun en häntä jaksa öisin nostella edes takaisin. Omatkin yöunet ovat paremmat, kun ei tarvitse muutakuin välillä vaihtaa vauva toiselta puolelta toiselle. Öisin hän herää syömään noin 2-3 tunnin välein ja tähän mennessä on ainakin aina jatkanut syömisen jälkeen unia. Tänään oli ekat pidemmät neljän tunnin päiväunetkin neidillä. Muuten kun päiväunetkin on olleet noin kahden tunnin mittaisia.

Imetys on lähtenyt käyntiin hyvin ja maitoa tuntuu riittävän. Viime viikonlopulla ja viikonloppuna oli kaalinlehdet ahkerassa käytössä, sen verran tuntui rintoja pakottavan, mutta nyt on täläl viikolla helpottanut. Rintapumppua en ole vielä käyttänyt. (eipä meillä ole edes vielä yhtään tuttipulloakaan hankittuna) Joten ihan rintaruokinnalla mennään toistaiseksi. Meillä ei laitoksella edes puhuttu mitään rintakumeista ja ilman niitä ollaan siis pärjätty.

Vaippoina meillä pon käytetty Liberon 2 ja ihan hvyin on toiminut. Aluksi ehkä saattoi hiukan falskata, mutta ongelma poistui kuin muisti tarkistaa ne vuotosuoja sormella.

Rakkaus lapseen syntyi kyllä heti kun neiti maailmaan saapui. Varsinkin kun tyttöä toivoin ja sellainen meille tuli, vaikka hiukan olinkin epäileväinen asian suhteen. Neiti on kyllä juuri sellainen kuin pitääkin olla ja isä on myös aivan ihastunut tyttäreensä.:heart:

Näin jälkeen päin vielä synnytystä ajatellen niin ei se loppuen lopuksi niin kamala kokemus ollut kuin mitä "pelkäsin". Kestokin oli vain 8h 10min ja ponnistusvaihe vain 10min. Mutta ensikertalaisena kun ei tiennyt mitä on odotettavissa... Kivunlievitystoimi minulla hyvin ja sairaalan henkilökunta oli asiansa osaavaa. Eli kaikki taisi mennä ihan niinkuin pitikin, vaikkakin oma olo oli aika heikko synnytyksen jälkeen, mutta suurin syy siihen taisi olle se etten ollut syönyt lähes vuorokauteen mitään. Että ehkä voisin toistekin vielä synnyttää...

Nimistä piti vielä kommentoida sen verran, että meillä meni kutsumanimi uusiksi, koska tyttö ei näytä yhtään siltä nimeltä jota oltiin etukäteen ajateltu. Mutta on taidettu jo uusi kutsumanimikin sitten löytää.

Eiköhän tässä ole tällä erää tekstiä....

ennie ja tyttö 10vrk

 

LENAKI Meillä oli kans esikoisen kans alkuun vaikeuksia röyjtäytyksen kanssa. Sitten jotenkin vahingossa löytyi toimiva teknikkaa hänelle: olalla taputeltiin hetki selkään ja sit vaan roikotettiin kainaloista edessä ni sieltä se sit tuli. Hassua mut autto röyhtäytykseen. D-tipat hänen kanssaan älyttiin vast paaaljon myöhemin vaihtaa disneyn tippoihin, jotka on uutettu maissiöljyn sijaan kookosöljyyn. Tämä on paljon helpommin sulavaa. Meidän neitillä (1v7kk) on kyl muutenkin edelleen sulatusvaikeuksia kaikkien paljon tärkkelystä sisältävien tuotteiden kanssa, mutta ehkä tuota voi kokeilla kanssa teillä...

 

Hei!
Kotiuduin tänään Liisan kanssa, joka 2vrk vanha. Laitoin synnytyskertomuksen odotuspuolelle. Olisin vaan pikaisesti kysynyt, kun täälllä valvoskelen, että onko kellään ollut baby bluesin oireita? Mä oon tähän asti ollut ihan euforinen, mutta nyt kotona mulla on sietämättömän haikea ja surullinen olo aivan päättömistä asioista, mulla on haikea olo synnytyksestä ja ettei sinne pääse enää takaisin ja haikea olo kätilöstä, joka auttoi. Haikea olo ja ikävä synnyttäneiden osastolle, kun sekin tuntui niin ainutlaatuiselle. Mulla on haikea olo uuden vauvan puolesta, joka elää ekoja hetkiään ainutta elämäänsä ja aivan joka asiasta sietämätön suru ja haikeus, enkä saa nyt nukuttuakaan.... Muistan, että sama oli kahden edellisenkin syntymän jälkeen ja meni ohi ja varmaan hormonaalista, mut nyt on vaikeampi kestää. Onko kellään mitään tän suuntaista vai onko tää mun joku ihan oma juttu?

Liisa ja pikku Liisa 2vrk

 

Ihanaa, tyttö hymyili tänään ensimmäistä kertaa ihan tarkoituksella, ja monta kertaa. Illalla myös isukille näytti tän uuden taidon. Voi että oli suloista :heart:

Nyt on arki lähtenyt rullamaan jo melkein omalla painollaan 3 lapsen kanssa, ainoastaan keskimmäisen kanssa on hieman ongelmia varsinkin imetysten aikana, kun silloin meinaa ilkeyksiä keksiä Onneks mies on vielä lomalla, niin pystyy silloin vähän kontrolloimaan noita ilkeyksiä..
Mutta jos hän on vaikka kaupalla käymässä ym., ja imetän, niin silloin tämä 2-vuotias ehtii tehdä vaikka mitä mukavaa.. Olenkin nyt ryhtynyt lukemaan lapsille kirjaa samalla kuin imetän, eli vauva on tyynyn päällä sylissä syömässä, ja lapset mun kainaloissa siinä samalla kuuntelemassa

Imetys sujuu hyvin, alussa käytin muutaman kerran rintakumia rikkoutuneessa nännissä, mut en oikein osannut sen kanssa imettää. Tytöllä paino nousi vähän normaalia hitaammin alussa, eli hän saavutti syntymäpainonsa vasta 3 viikon iässä, silloin mentiin jopa 5 grammalla yli (4355g) Käytiin silloin painokontrollissa, ja viiteen päivään painoa oli tullut 290g, joten maito riittää vallan mainiosti. Jostain syystä tuo painonnousu oli alussa vain hitaampaa, kuten myös meidän kakkosella, mutta sehän vaihtelee aika paljon eri vauvojen kesken (esikko saavutti syntymäpainonsa vajaaseen viikkoon). En kyllä ollut yhtään huolissani, koska tyttö on ollut alusta asti tyytyväinen ja topakka
Ja ekan viikon aikana annoin hänelle tosiaan myös pullosta korviketta pari kertaa päivässä, ja tänään yritin sit vettä hieman pullosta antaa, mutta tyttö ei osannut enää juoda pullosta.. Eli oli autuaasti unohtanut sen taidon, nopeasti oppi pelkälle rinnalle.

Nukkumisesta, täällä suostutaan nukkumaan vain vieressä ja sylissä, sekä liikkuvissa vaunuissa. Eli ollaan ulkoiltu ja lenkkeilty joka päivä ihan koko perheen voimin. Mulla on vauva vaunuissa, mies työntää 2-vuotiasta rattaissa ja esikko (5v.) ajaa pyörällä. Onneks tyttö jatkaa unia myös lenkin jälkeen, vaikka vaunut ei enää sitten liiku. Mietin vain, että pakko on varmaan hommata tuplat, että pääsen lenkille myös sitten, kun mies on töissä. Onko kellää kokemusta tuplarattaista, osaatteko suositella joitain?
Tyttö tosiaan nukkuu yöt vieressä, mua ahdisti niin paljon laittaa hänet kehtoon, että otin jo viikon ikäisenä viereen nukkumaan. Aiemmat lapset on sentään jonkun kuukauden nukkuneet omassa sängyssä, ennen kuin viereen tulleet. Onneks nyt nuo nukkuuvat jo omassa huoneessaan, muuten tulis aika ahdasta.

Ja mä oon aina illat netissä kun tyttö on rinnalla, nimittäin hän tankkaa iltaisin aina noin 21-01 ennen yöunia, syö ja torkkuu tuossa sylissä. Samalla sit miniläppärillä surffailen..

Nipistys ja Isla 3vko 2pv