Meille tosiaan syntyi 16.09. poika rv39+0 mitoin 3385g, 49cm ja pipo 34cm.
Tässä olis sitten synnytyskertomusta!!
Synnytys alkoi limatulpan irtoamisella ja veden tiputtelulla tiistai aamuna ja vauva syntyi siis vasta torstaina... Mulla todettiin myös lievä raskausmyrkytys! Mentiin illalla synnärille ja päästiin tarkkailuun salien puolelle. Synnytys meinasi kokoajan alkaa, mutta supistukset hiipuivat kuitenkin ja nukuttiin yö sitten siellä. Keskiviikko aamuna siirryin osastolle ja mies lähti kotiin.
Siellä sain vähän käynnistävää tablettia ja supistukst voimistuivat taas. Kuitenkin hiipuivat iltaa kohden ja päätettiin käynnistellä lisää seuravana aamuna... Mutta supistukset alkoivat voimistua spontaanisti itse yhdeltä yöllä!! Menin saliin vähän hengittelemään ilokaasua
(toimi muuten tosi hyvin, vaikka luulin, että tulis huono olo! ) Kohdunsuu tarkistettiin ja kaula olikin lyhentynyt 0,5cm ja auki kahdelle sormelle. Mies soitettiin takaisin. Parin tunnin päästä ei ollut kuitenkaan tapahtunut enempää muutoksia, joten sain kipulääkettä ja mentiin nukkumaan.
Torstai aamuna alkoikin sitten tapahtua ja lujaa! Lääkäri teki sisätutkimuksen vähän ennen kymmentä ja loputkin kalvot puhkesivat. Siitä alkoi niiiin voimakkaat supistukset MINUUTIN välein ihan yhtäkkiä, että luulin tosissaan kuolevani!! Onneksi anestesia lääkäri tuli melko nopeasti ja laittoi epiduraalin... Voi sitä onnea, kun alkoi vaikuttaa!
(mulle ei muuten tuottanu yhtään ongelmaa olla selkä kaarella ja puuduttaminen ei tuntunut miltään! pelkäsin epidutaalin laittoa piikin takia ihan hirveästi koko raskauden... )
Olo oli ihan siinä vaiheessa sitten ihan hyvä ja supistuksia tuli 3-4min välein ja hengittelin lisäksi ilokaasua aina supistuksen aikana. Tunsin siis supistukset hyvin ja kävelin omin jaloin sekä istuin keinutuolissa kauratyynyn kanssa.
(mulle oli kauratyynystä TODELLA ISO APU koko synnytyksen ajan ja näin myöhemmin maidonnousun tuottaman kivun kanssa )Mulla oli antibioottitippa, kun lapsiveden menosta oli niin kauan, mutta sekään ei onneks haitannu!
Aloin tuntea tosi kovaa painetta ja olin niin kipeä, että kohdun suu katsottiin taas klo 12.
(Tässä vaiheessa arvelin, että vauva syntyisi ennen klo 15... mies oli sitä mieltä, että vasta seuraavana yönä ja kätilö veikkasi klo 18... ) Olinkin auennut jo 5cm! Sain puudutteen alapäähän
(ei sattunut laittaminen yhtään, vaikka sitäkin etukäteen pelkäsin! )
Kahden aikoihin alkoi aivan tajuton paineen tunne ja ponnistamisen tarve... Kohdunsuu oli 8-9cm auki ja sain ponnistusvaihetta varten toisen puudutuksen... N. 14.20 kroppa rupes aivan kun itsestään ponnistamaan ja jouduin taistelemaan tosi kovaa vastaan, että en olis antanu periksi!!
Sisätutkimus tehtiin taas 14.40 omasta pyynnöstäni ja olin sitten jo kokonaan auki ja vauva täysin laskeutunut... Aloin ponnistaa heti! 14.59 oli maailman suloisin pieni poika ulkona!! Meni siis oma arvaus oikein!! Pisteitä hän sai 9/10.
Synnytyksen jälkeen sain puhdistuksen jälkeen toisen heti rinnalle... Kävelin omin jaloin vessaan ja suihkuun ja olo oli kun voittajalla!!
(nooh henkisesti ainakin 
)
Synnytyksen kestoksi merkittiin muuten 5h 5min! Avautuminen 4h 40min, ponnistusvaihe 19min ja jälkeisvaihe 6min. Aika nopeaa sitten sieltä tuli vaikka kauan kesti päästä tositoimiin asti Pienen repeämän sain häpyhuuleen (1. aste), joten ei tikattu.
Vauvalla oli matalat sokerit, joita seurattiin muutaman päivän (ja pisteltiin
) . Ärsytti aivan sairaasti, kun ei saanut imettää, kun 3h välein, kun sokerit piti mitata paastoarvona... ja vaan 10-15min ettei mittaus menis pieleen. Onneksi päästiin siitä ennenkun hermot meni!
Ruumiinlämpö oli myös alhanen ja sen takia myös syke niin ekan yön vietti hoitajilla lämpöpatjalla. Seuraavasta päivästä oli siis jo vierihoidossa ja kotiuduttiin neljäntenä päivänä.
Lara- ja Pikku-Väkkärä tänään 10 päivää :heart:
