Tässä nyt lupaamani synnytyskertomus...
Maanantaina 20.9 alkoi puolen päivän aikaan supiselemaan ja supistuksia tuli 6-8 minutin välein. Synnärille soitin klo 18 ohjeistusta kysyäkseni. Sanottiin, että jos menee vedet niin pitää heti lähteä tai sitten kun olo tuntuu siltä ettei enään kotona pysty olemaan.
Supistukset jatkui pitkin päivää ja iltaa, klo 22 ne selvästi napakoitui mutta eivät olleet vielä kipeitä. Puolen yön aikaan menin nukkumaan ja klo 01.30 heräsin hikisenä ja kipeää tekevään supistukseen. Kun nousin ylös niin paineen tunne alapäässä tuntui kovemmalta kuin nukkumaan mennessä. Herätin miehen ja käytiin pikasesti suihkussa ja lähdettiin synnärille.
Sairaalassa oltiin klo 02 ja ensin katsottiin kohdunsuun tilanne ja sitten käyrille. Supistuksia tuli 5 min välein ja ne oli jo aika kivuliaita. Siitähän se pitkä yö sitten alkoi koska kohdun suu oli tuossa vaiheessa vasta 2 cm auki :headwall:
Jäätiin kuitenkin synnärille odottelemaan homman etenemistä. Supistukset kipeyty lisää aika nopeasti enkä pystynyt ollenkaan lepäämän kun piti kelloa kytätä ja valmistautua seuraavaan supistukseen. Kävelin huonetta ympäri kun ei pystynyt paikallaan olemaan. Klo 06 pyysin tarkastamaan kohdunsuun ja tilanne oli 3 cm auki. Supistukset oli jo sen verran kipeitä ja väsymys painoi että alkoi jo suoraan sanottuna vituttaa kun tuntui ettei homma edennyt. :stick:
klo 06.30 menin kylpyammeeseen vain, että saisi vähän aikaa kulumaan ja pääsi pesulle. Puolen tunnin jälkeen mulle riitti se kylpeminen. Supistukset oli kipeytyneet mutta harventuneet, niitä tuli 10 minuutin välein. Vitutus ja väsymys vaan lisääntyi ja kirosanojakin tuli jo aika reilusti tuossa vaiheessa :kieh:
Klo 07.30 sattui jo niin pirusti ja ilmoitin että mä en enään jaksa sitä kipua ja väsymys painoi päälle. Siirryttiin saliin ja ehdotettiin ilokaasua. Päätin kokeilla vaikka olin se esikoisen synnytyksessä turhaksi todennut ja sitähän se edelleen oli. Vetelin kaasua ja sehän vaan väsytti enemmän ja välillä nousi päähän mutta ei tehnyt mua yhtään "iloiseksi". Sattui jo sen verran, että piti välillä itkua vääntää ja kauhulla kellosta kyttäsin että koska pitää alkaa seuraavaa supistusta pelkäämään ja jännittämään.
Noin klo 09.00 päätettiin puhkaista kalvot, että synnytys etenisi. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa 5cm auki eli homma oli edelleen ihan alkutekijöissä. Lapsivettä ei tullut ulos koska pää oli tulppana. Kalvojen puhkaisulla saatiin siis vaan aikaan kovemmat kivut ja kärvistely jatkui. Sain oksitosiinia nenäsumutteena ja sitten alettiin taas odottaa että homma etenisi.
klo 10.30 Totesin, että nyt mulle riitti jos ei ala kivunlievitystä tulemaan niin lähden kotiin
Tarkastettiin kohdunsuun tilanne ja se oli 6-7cm ja ehdotettiin kohdunkaulan puudutusta koska se on nopeimmin vaikuttava. Suostuin siihen vaikka ajattelinkin sen olevan ihan höpöhöpö-juttu. Sitähän se sitten olikin ei auttanut yhtään ja pyysin että alkavat valmistelemaan epiduraalia. samalla sitten laitettiin oksitosiinitippa ja taas kärvistely jatkui.
Noin klo 11.30 Laitettiin vihdoin epiduraali ja johan helpotti olo kun supistuskivut loppui, vaikka ponnistuksen tarve iskikin. Epiduraalin laitto vähän kesti kun ekalla kerralla ei onnistunut, mutta tuossa vaiheessa supistukset kesti ihan hyvin kun tiesi että pian helpottaa. Siinä sitten sain vähän torkuttua, uni tuli samantien kun laittoi silmät kiinni. Väsymys oli tosi kova, palelin ja tärisin. Alkoi jo vähän pelottaa että kuinka ponnistamisestä selviää kun alkoi olla jo niin voimat lopussa väsymyksen takia. Nälkäkin alkoi vaivata, koska edellisen kerran olin syönyt illalla klo 19. Sain tuoremehua, että sais vähän energiaa ja sehän sitten aiheutti tosi kovan närästyksen.
klo 12.30 olin 9cm auki ja ponnistuksen tarve oli lisääntynyt jo aika kovaksi. Puolen tunnin päästä oli pakko hälyttää kätilö paikalle kun tuntui ettei enään pysty pidättelemään. Vielä oli vähän kohdunsuun reunaa jäljellä ja piti odottaa. Minuutit tuntui tosi pitkiltä ja tuskaisilta. 10 minuttia sinnittelin ja taas hälytin kätilön ja hän antoi luvan alkaa vähän ponnistamaan kun siltä tuntuu.
Noin klo 13.25 Sain luvan aloittaa ponnistamaan tai siis ilmoitin, että nyt en enään pysty pidättelemään. Siinä sitten tuskaiset 25 minuuttia pinnistelin ja ponnistelin ja tyttö syntyi klo 13.49. Ja lopuksi sitten se ylläri... kakkaa lapsivedessä. Tyttö oli kuitenkin hyvin voiva ja sai 9 pistettä. Alapäähän ei tullut mitään repeämiä eikä nirhaumia.
Illalla klo 21 tehtiin päätös että tyttö siirtyy lastenosastolle antibioottitippaan, koska saturaatio oli hiukan alhainen. Onneksi ei ollut infektiota vaan hän pääsi kahden vuorokauden hoidon jälkeen kotiin.
Synnytyksen kokonaiskesto oli noin 16 tuntia. Esikoisen synnytykseen verrattuna tämä oli rankempi johtuen tuosta ajankohdasta eli hommat alkoi yötä vasten ja väsymys oli sen takia niin kova. Esikoisen synnytys kesti noin 15 tuntia ja siinä ponnistusvaihe oli 20 min eli vähemmän kuin nyt. Yllätyksenä tosiaan tuli tuo ettei toinen synnytys olekkaan aina nopeampi ja helpompi. Mutta aika kuultaa muisto eikä tuo kokemus nyt viikon jälkeen niin kamalalta enään tunnu
-eeva- ja aino 8 vrk
