Vauvantuoksuisia terveisiä!!
Meille syntyi eilen aamulla klo 07:23 MAAILMAN SÖPÖIN ja IHANIN poikavauva! :heart:
Painoa oli kertynyt 3795g ja pituutta 53cm. Pisteitä tuli ensin 6, kun oli hieman käynnistys vaikeuksia pienellä, mutta 5min myöhemmin sai jo 8p
Eli ne mun epäsäännölliset supparit muuttuivat yllättäen säännöllisiksi la iltana klo 22. Olin koko ajan aivan varma että ne vielä hiipuu vaikka kellottelin niitä tossa vaiheessa jo 6min välein.. joka kerta kun tunsin supparin tulevan, nousin kävelemään ja tein kyykkyjä
En halunnut niiden loppuvan! Ne oli jonkin verran kipeitä, mutta ei pahasti.. sen takia klo 24:00 ajattelin, että nyt meen nukkuu ja ihan varmaa hiipuu ku lopetan sen hillumisen pitkin kämppää. No eipä loppunutkaan, vaan makuulla tuli jo aika kipeä suppari ja oli PAKKO nousta ylös. Puoli tuntia kärsin näistä kivuliaista suppareista ja sit soitin sairaalaan, että kun tulee jo 5min välein ja on suht kipeitä. No puhelimessa tuli tunne, että suppari tulee, mutta tottakai se oli ihan sika kesy, eli en kuulostanut yhtään kipeältä ja kätilö käski suihkuun ja panadolia 1g napaan. Tein työtä käskettyä.
Käskin mun miehen tulla vessaan kellottaa niitä suppareita. Ne alko tulla sillon 4min välein.. koitin hengitellä, ja suihkuttaa lämmintä vettä, mutta ei se kauheesti auttanu. No sit vaan sanoin 00.30, että nyt käydään näytillä, vaikka ne laittas kotiin. Olin taas aivan varma, että supparit hälvenee kun sairaalaan päästään (tiiättehän, kun menee lääkäriin, yhtäkkiä kaikki vaivat vaan häviää?). No mun helpotukseks ei niin käynyt ja pääsin käyrille.. siinä vaiheessa supistukset oli jo tosi kipeitä. Kätilö tsekkas mut ja olin auki 1,5cm. Puoli tuntia siinä oltiin ja sitten mentiinkin synnytyssaliin.
Sillon alko supistukset olemaan sietämättömän kauheita! Koitin ilokaasua, mutta mua alko ahistaa se ku ei saanu kunnolla henkeä,joten viskasin sen menemään ja puristin mieheni kättä ja puuskutin.
Mies myös hiero mua selästä ja se mulla autto, kun pystyin edes pikkasen keskittymään johki muuhun. Sitten tietysti myös kävin läpi kaikki maailman kirosanat ja huusin varmuuden vuoksi miehellekin, ku meinas jumankauta hieroo VÄÄRIN (miten se ei osannutkaan lukea mun ajatuksia)
Kätilö katto mut taas ja olin 3cm auki. Sit tuli epiduraali peliin ja VOI TAIVAHAN TALIKYNTTILÄT, ku se alko vaikuttaa, niin luulin olevani taivaassa!! :saint:
Kello oli siinä vaiheessa n. 04:00. Torkuin pikkasen, mutta en kuitenkaan nukkunut..
Kello 05:30 olin auki 5cm,sain vielä toisen satsin sitä lääkettä, koska aloin jo hetken tuntemaan taas suppareiden kivun lisääntyvän. Luojan kiitos että ehdittiin laittaa, koska sitten 06:30 olin täysin auki ja ponnistuksen tarve lisäänty joka supistuksella.. Sain luvan alkaa ponnistella kevyesti joka supparilla. 07:00 alkoi sitten todellinen TYÖ. Se oli ihan ok siihen asti, kunnes vauva oli AIVAN Hollilla.. en tiedä oisko siinä vaiheessa pitänyt itkee vai nauraa, mutta se tunne, että nyt ois tulossa jotain hippasen liian suurta ulos vähän siihen hommaan liian pienestä reiästä.. Niin HUH HUH!! Sit vaan keräsin kaiken voiman rippeen ja yritin keskittyy vaan ponnistaa kakkoshätää ulos (tai se on se suunta ja tunne), niin sitten sain vauvan syntymään. Mä luulin, että huuto ja ähkintä auttaa ponnistamisessa (niiku elokuvissa), mut kätilö käskikin vetää keuhkot täyteen kun supparit tulee ja pidättää henkeä ja pinnistää niin kovaa ku lähtee! Ja sitä rataa jatkettiin aina supistusten ajan. Ja siitä totta tosiaan sai enemmän voimia, kun ei päästä missään vaiheessa ilmaa ulos ennen kuin on pakko.
Kysyin sit vaan, että tuleeko tikkejä, niin 10kpl, kun vähän repesin.. mutta en siis TODELLAKAAN sitä huomannut/tuntenut. Niin kuin ajattelin kauhuskenaarioissani aiemmn
Se oli ehkä kovin urheilusuoritukseni IKINÄ. Mä huomasin erittäin hyväksi mieheni läsnäolon, koska varsinkin ponnistusten välillä olin kuolla suun kuivuuteen, ja mies sitten aina vesipullosta heitti sinne muutamat tipat vettä ja sitten taas ponnistetiin!
Mä itkin ja nauroin yhtäaikaa, kun vauva tuli ulos ja mä näin sen! Olin niin helpottunut ja ONNELLINEN!! Itkettiin miehen kanssa siinä yhdessä. Ja toi pieni poika vei meidän molempien sydämmet samantien. Mun kohalla ei puhettakaan äidin rakkauden puutteesta! Siis tätäkin ehdin jo pelätä, että entä jos en tunnekaan mitään, kun olen kuullut että joillain se tulee vasta ajan kanssa. Mulla rakkaus tuli siis heti ja lisääntyy vaan koko ajan, ja mä haluun vaan suukotella sitä koko ajan ja pitää lähellä. Miehellä ihan sama (ja molemmat häärätään vauvan kimpussa)
Mieskin toivoisi, että saisi jo syöttää poikaa. Mutta ei ihan vielä pulloa nyt kun imetys alkaa käynnistymään jo ihan jees. Poika on paljon rinnalla ja imee pitkiä aikoja,joten rinnan päät on aika arat. Mutta nyt sain hoitajalta rintakumin, joka jeesaa. Sit aina rasvaan niitä syöttöjen välillä. Ja hieron maitotippoja myös.
Että tällasia juttuja mulla kerrottavana tällä kertaa
Mä toivotan NIIIIN paljon tsemppiä kaikille, jotka vielä odottavat!! :heart: Sitä ei voi koskaan aavistaa millon se tapahtuu..kunnes se on jo käynnissä aivan yhtäkkiä
Nyt taidan käydä lepäilemään ja odottamaan vauvan seuraavaa ilmoitusta, kun haluaa taas syyä :heart: tai kohta se pitää jo herättääkin, jos ei ite herää, kun max 3h välein pitää antaa ruokaa, että paino ei laske kauheesti enempää. Nyt on vähän päälle 6% laskenut syntymäpainosta..
Hyvää yötä teille ja tuun lukemaan kuulumisia kun kotiudutaan!
maailman onnellisin lätäkkö + vauva melkein 2vrk
