Syyskuun tulokkaat 2010 **** Syyskuussa **** (Päivityspyynnöt YV:llä, kiitos!) 8 vauvaa syntynyt!

Moikka!

Ja onnea taas vauvan saaneille!

Mäkin täällä ihan ääneen naureskelin tuota Lahopää-Liisan tiptap-juttua.

Verenpaineet tuntuu aika monella olevan koholla, niin myös täällä. :wave: Vaikka kaipa se on aika normaalia että loppuraskaudessa ne nousee. Mulle terkka sanoi neuvolassa että alapaine saa nousta max 15 ja yläpaine max 30 yksikköä normaalista. Mulla paineet olleet ekalla käynnillä 138/84, eli jos alapaine nousee yli 99 ja yläpaine yli 168, niin sitten soitto heti svolle tai neuvolaan. Viime käynnillä paineet oli 146/94, tosin vasta toisella mittauksella. Ekalla mittauksella ne tais olla 154/99. : /

Mä olen tähän asti aikalailla säästynyt noilta jokojoko-kyselyiltä, mutta eilen se sitten alkoi. Mun isä sekä mummi soittivat ja kyselivät että eikä mitään merkkejä vieläkään ole. |O Isälle sanoin että kyllä mä kerron kun ollaan sairaalaan lähdössä, kun se on meillä myös yksi mahdollinen lapsenvahti, mutta mummille vaan vastailin kyllästyneenä että eipä ole... Ja facebookissa kans on muutama kysellyt, mutta siellä ne voi onneks jättää huomioitta.

Mukavaa lauantaita!

marza ja onnianni rv 39+1 (la 1.10)

 

Jaksamista lätäkölle! :hug:

 

dask juu plussasin heti ekojen menkkojen jälkeen, jotka tuli km:n jälkeen..nyt mennään jo 27+2 =)

 

Lätäkön kanssa vähän samoja fiiliksiä.. Varsinkin eilen kiukutti ja oikein urakalla. Lisäksi esikoinen tosiaan alkoi sairastelemaan, joten nyt vaan toivon, ettei synnytys ala tänään tai huomenna, että neiti ehtisi parantua.

Jeps, eli tukevasti yhdessä kasassa edelleen. Kiire ei oo mihinkään. Ehkä sit tiistaina saadaan vauhtia meijänkin vauvan ulkoistumiseen.

Jonspe ja Lilliputti 41+4

 

En ole pitkään aikaan käynyt kirjoittamassa, lukemassa kuitenkin. Onnea vauvan saaneille roppakaupalla ja odottajille pitkää pinnaa. Onneksi täällä on muitakin yliaikaisia. Mulla olis huomenna 41+5 jolloin mennään yliaikaistarkastukseen sairaalaaan. Esikoinen silloin ukin hoitoon. Mahdollisesti vielä silloin laittavat kotiin ja sitten tasan 42 kai aletaan käynnistellä. Esikoinen syntyi veden menolla oma-aloitteisesti 41+4 ja jotenkin sitä taas toivon. Elämä on vähän pysäyksissä kun ei voi suunnitella.
Äsken imuroin ja tais olla nyt viime kerta ennen vauvan tuloa. Mies on onneksi leikkinyt ja ulkoillut paljon esikoisen kanssa. Olen viettänyt rauhallista aikaa ja varsinkin nyt viikonloppuna sain nukkua yöllä ruhtinaalliset 9h tosin kahdessa pätkässä. Olispas ihanaa jos tänään pääsis tosi toimiin kun on mielikin levännyt.
Nyt alkaa jo muutenkin rauhoittua kun tietää että joka tapauksessa vauvan saa kohta kainaloon. Synnytys hieman jännittää ja olen miettinyt onko oireet rajummat käynnistetyssä versiossa, onko jolloin kokemusta?

Sanzibar 41+4

 

Täällä taas! Kuulumiset oikein hyviä, sekä minä että vauva voidaan vallan mainiosti. Paineet oli sairaalassa alemmat kuin kotona, harvinaista mutta näin vaan kävi Pissakin puhdas. Lääkäri sitä mieltä, että mulla tuskin on raskausmyrkytystä, joten saan olla kevein mielin. Totesi vain, että joskus ne paineet vaan nousee ja siihen auttaa vain se, että vauva tulee ulos. Tosi hyvä, että käytiin, vaikka tietysti salaa toivoin, että vaikka käynnistäisivät mutta toki aina mieluummin se, että vauva voi hyvin kuin se, että on jotain vikana.

On muuten kova ruuhka tuolla Jyväskylän synnärillä, kätilö naureskeli, että melkein seisomapaikkoja joutuu osastolle antamaan. Voishan tässä sitten parisen päivää vaikka huilatakin vielä kotona, ei ehkä huvittais olla pahimmassa ruuhkassa synnärillä. Nytkin lääkäri ja kätilöt sai juosta edestakas. Lapsia syntyy vissiin ennätystahtia.

Lätäkkö ei se vaan oo helppoa, jos joutuu valvomaan, vaikka sitten kuinka yrittäisikin ajatella positiivisesti. Johonkin se positiivisuuskin loppuu ja sulla selkeästi tuli mitta täyteen Anna tulla vaan, eikö helpotakin pikkasen, kun saa purettua kaikki höyryt vaikka tänne?

Mulla on taas mieliala katossa, kun kuulin, että kaikki on hyvin. Toivon toki koko ajan, että vauva lähtis syntymään mutta toisaalta oon tosi iloinen siitä, että kaikki on kunnossa. Ja tulipahan harjoiteltua reitti synnärille ihan perille asti

Helpottunut Sannimarja 40+6

 

Terveisiä ä-polilta! :wave: Eli kun aamulla sinne soittelin tuntemuksistani, käskivät tulla näytille. Käyrällä makoilin, verenpainetta mittailtiin, pissa ja verinäytteet tsekattiin. Noissa missään ei mitään häikkää. Päivystävää lääkäriä saikin sitten odotella, kun oli aluksi sektiossa ja sen jälkeen salissa ja sen jälkeen meni vielä kaikki kiireisemmät päivystystapaukset vauhdilla mun ohi. Ultrassa kaikki ok, lapsivesi jonkin verran vähentynyt. Sisätutkimuksessa edelleen ulkosuu auki, sisäsuu kiinni ja kanavaa 2 senttiä jäljellä. Eli muuten sama tilanne kuin kaksi viikkoa sitten paitsi nyt kaula merkittiin pehmeäksi. No, edistystä kai sekin. :headwall:

Mulla on sen verran kovat turvotukset + päänsärky + ylävatsakipu, että meinasi ottaa seurantaan osastolle. Lupasin kilttinä tyttönä kuitenkin mittailla paineita kotona ja juosta huomenaamulla uudestaan käyrille, joten sain tulla kotiin. Seuraavan kerran ultrataan tiistaina. Ja käynnistystähän mulle ei ihan herkästi aleta tekemään tuon edellisen sektion takia vaan viimeiseen asti toivotaan luonnollista käynnistymistä. Mikä se viimeiseen asti sitten onkaan... Mutta jospa tuo alakerran kopeloiminen vaikka saisi jotain aikaan. Juu eli ei.

Mulle verenpaineelle annettiin rajoiksi 150/100, jos niiden yli alkaa kipuamaan, pikaisesti näytille. Samoin, jos näkökentässä alkaa seikkailla jotain siihen yleensä kuulumatonta.


Jaksuja mammat, jaksuja! :hug:


Epeti yhä ja edelleen 40+5

 

Sannimarja ja Epeti toivottavasti teillä ei ole sitä raskausmyrkytystä! Mutta omaa vointia kannattaa kuunnella ja etenkin jos ne paineet on koholla niin ilman muuta sinne synnärille käymään!!! Ei mullakaan ollut oikeestaan muita oireita, kun se yllättäen korkeeksi kivunnut verenpaine, vähän päänsärkyä ja sitten niitä valopilkkuja! Mutta sit kun synnärille menin näytille niin ihan silmissä mun vointi huononi! Eli kannattaa mieluummin mennä turhaa!

 

VIHDOIN KOTONA!

ELi meille syntyi pikkuneito sectiolla 20.09 klo 09.25 mitoin 3170g ja 47cm!!!

Leikkaus oli aika vaikea, mutta neito saatiin ulos ja voi hyvin...äiti vielä aika kipeänä siksi en jaksanut aikaisemmin kirojoitella. leikkauksessa tuli yllätylsiä vastaan kuten veikkailinkin eli kohtu oli täysin muurautunut kiinni joten sitä jouduttiin todenteoolla irroittelmaan jotta vauva saatiin ulos! Kaikki kuitenkin kaikilla hyvin ja äiti onnellinen:heart:!!!

ONNEA KAIKILLE MUILLEKKIN VAUVOISTA!KOitan jaksaa ensiviikolla palstailla hiukan paremmin, nyt niin kivulias ettei jaksa oikein istua!!

tsemppiä kaikille synnytyksiin!!

 

Onnea taas vauvaantuneille!! :flower:

Täällä vieläkin yhdes koos! :headwall:
Mä en jaksa enää, nyt rupee olo olee jo tosi tukala ja keskellä otsaa seisoo semmonen mahti k***ä ettei ole tosikaan. Tuntuu etten enää osaa miehellekkään mitään muuta puhua kun vaan valittaa jostain, voi mies parkaa!! Onneks on viikonloppu niin se touhuaa ja melskaa tuon esikoisen kanssa ja mamma saa rauhassa möllöttää sohvalla.

Sannimarja: Kiva tietää että keskus-sairaalassa on ruuhkaa, eipä tee nyt sitten mieli sinne lähteä "turhaan" vaan miettii kaks kertaa pärjääkö vielä kotona.. vaikkei niitä lähtötuntemuksia vielä olekkaan. Nää uusvuos vauvat tekee nyt tuloaan niin taitaa sen takia olla kiirus siellä ja muissakin synnytyssairaaloissa.

Niin ja tänään siis poksui tuo niin ihana rv 40.. nyt saa mun puolestani riittää poksumiset!!!!

minä ja rosinarusina siis tasan rv 40 ja la tänään! :heart:

 

Toivottavasti tämä on nyt sitten viimeisen kerran poks eli tänään 41 poksuu niin että paukkuu ainakin päässä :stick:

Viime yönä kärsin menkkajomotuksista ja ne pitivätkin hereillä jonkin verran samoin päätä särki ja on tänään särkeny aina välillä samoin menkkatuntemuksia on ollut pitkin päivää.... tänään on myös vaivannut ihme hikoilu "kohtaukset"

Epeti juu viikko on pitkä tooodella pitkä kun jokainen päiväkin tuntuu pitkältä |O
Liisa Neukkutäti laitto kyllä siihen lähetteeseen maininnan tuosta kokojutusta .... maanantaina meen käymään sitten neuvolassa ja kysyn tädin mielipidettä kun sekin oletti että pääsisin sinne ennen 41 viikkoa.... ilmeisesti ovat katsoneet ettei ole sitten niin kiireellinen.... lisää vaan paineita toivotaan että pikkunen nyt syntys ennen sitä !

Ompas täällä monella verenpaineet koholla toivotaan niiden merkitsevän vaan synnytyksen käsillä olemista !

Vauvautuneitakin oli taasen ihanaa :heart: Onnea

Tsemppiä kaikille !

unikeiju+sisu 41+0

 

onneksi olkoon vauvan saanneille :flower:

 

Hei vaan taas

Ja Onnittelut uusille tuoreille äideille!

Nyt olen minäkin rauhottunut, mutta otti koville tohon kolmeen asti Sit onneks lähettiin ulos miehen kanssa, jätskille ja kahville helsinkiin. Oli niin hieno ja lämmin päivä! Sitten unohtuikin huono tuuli..

Mua on suppaillut koko päivän epäsäännöllisesti ja (ikävä kyllä) mä vaan toivon että se pahenis tästä Eli enemmän ja useemmin suppareita kiitos Miehen kanssa lyötiin vetoa millon syntyy: mies sano, että huomenna ja mä sanoin maanantaina. Vaikka toki toivon, että tänään mutta koitin ajatella "realistisesti"..

Sannimarja hyvä kuulla, että kaikki hyvin! Todellakin mielummin sitä odottaa vauvan syntymää vähän pidempään ja että vauva voi hyvin, kuin että pitäs käynnistää sen takia, että vauvalla on jokin hätänä.. tai itse joutuu vaaralliseen tilanteeseen.

Epeti Hyvä et menit näytille! Ja mee vaan takas herkästi.. :heart: Toivotaan että ei paineet kuitenkaan nouse tai tule muitakaan oireita.

Käytiin ostaa mulle myös paremmat korvatulpat, että saan ihan varmasti nukuttua yön heräämättä Turhaan. Ku valitin miehelle, että mä tiedän, että herään jokatapauksessa, kun käännyn, ja en halua herätä mihinkään ylimääräisiin ääniin, koska se on turhaa. Oon siis muutenkin aika huono nukkuja ja ressaannun aika nopeasti. Kuten täälläkin on varmaan huomattu

Mutta mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Tsemppiä meille..

Omaksi itsekseen palannut Lätäkkö + bebe, joka koittaa ilmeisesti tulla vatsanahkan läpi?! 41+0
Unikeiju Mäkään en halua poksua enää Yhtään viikkoa! Mielummin loppuis tietty tää päivienkin laskeminen...

 

Mulla on, Unikeiju, noita samoja hikoilukohtauksia, jos vaikka tarkottais jotain.... Eilen illalla ja joitakin aamulla oli toiveikkaita suppareita, jotka loppu päiväks ja nyt taas kiristää. Levottomuus on huipussaan, en pysty keskittymään mihinkään... Tytöt jäi vaihteeksi mummilaan yökylään, jos vaikka vauva syntys tänä yönä Mulla on monta kertaa päivän aikana vatsa tyhjentynyt, kun vatsa on kiristynyt eli sekin voisi viitata alkavaan synnytykseen. Tulkaa jo supistukset, lapsivesi ja vauva!!!!!!!
Lätäkön viesti oli aika kuvaava!
Liisa&Liisa 40+6

 

Paljon onnea kaikille vauvautuneille:flower:

Meille tuli maailmaan pikkupoitsu keskiviikkona 22.9 eli päivää ennen laskettua aikaa. Pikkupoitsu syntyi klo 1.08 ja huimat mitat oli 4050g (ei kenellekään tullut mieleen että tulee yli 4kg......) ja pituutta 52cm. Kotiin päästiin eilen.

Synnytys oli raju kuten esikoisestakin mutta onneksi nopeampi.

Voimme aikas ok. Pikkupoitsun keltaisuutta seuraillaan. Niin on samannäköinen kuin siskonsa syntyessään että ei voi kuin ihmetellä......

Ninnananna ja Pikkupoitsu kohta 4pvä.

 

Onnea ninnananna! :flower:

Ei tullu meistä lottomiljonäärejä, mutta jospa edes synnytys käynnistyisi tänä yönä? Olis suurempi lottovoitto kuin raha :heart:

Voimia kaikille!

-dask ja typy 40+2

 

onnea taas mammoille!

täällä kuului tänään poks, sillä LA koitti. tosin ei mitään muita uusia uutisia.. täällä sitä vaan odotellaan. sannimarja ja rosinarusina, aika ikävä toi KSKS:n ruuhka... toivottavasti me päästäs sinne vähän hiljasempana päivänä. mut silti PIAN, kiitos vaan.

tsemppiä raskausmyrkytysepäilyjen kanssa ja kaikille muillekin tasapuolisesti!

voitin muuten lotossa!!! yhden euron, hehheheheheh.

mukavaa loppuviikonloppua! itse tykkään enemmän viikonlopuista, kun saa miehen seuraksi silloin. viikolla päivät menee itekseen niin hitaasti...

- solete ja pikkukaveri 40+0 (LA 25.9)

 

Onnea vauvan saaneille... ( unohin jo nimet ) :flower:

Hyvä, että Epetillä ja Sannomarjalla oli kaikki kunnossa!

Mie oon tänään riehunu.. kuokittiin loput potut, ja otin loput porkkanat maasta ja raastoin pakkaseen. Sit leikkasin poikien ja miehen hiukset, ja pesin kolme koneellista pyykkiä. Sauna vielä tuohon päälle. Hyvä fiilis kun sai monta hommaa pois alta. Ei ne mitään synnytykseen viittaavia oireita kyllä taaskaan saanu aikaseks Huomenna jatkuuu sit hommat vielä jos kerran kotona ollaan : /

En käsitä tätä omaa tunnetta, että tää vauva on mahassa jotenki poikittain.. Vaikka neuvolassa viimeks sano, että ois kiinnittyny niin silti musta tuntuu, ettei oo ihan oikein päin.. Sen takia haluaisin äkkiä yliaikaislähetteen tai jonku, että pääsis oikeesti näkeen miten tää masussa on.. ja onko paikat yhtään auennu tai kaula lyhentyny.. Muuten oon nyt kaks päivää ollu suht rauhallinen tän odotuksen kans, vaikka tietty toivon pikaista lähtöä.. Pojatki joka ilta ennen nukkumaanmenoa halaa ja toivottaa hyvää synnytystä ja käskee sanoon pikkuveikalle terveisiä :heart:

Hyväsetti 40+3

 

Sanzibar, mulla on kokemusta sekä käynnistetystä että itsestään alkaneesta synnytyksestä. Esikoinen käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi rv 41+6. Sain suun kautta cytoteciä kolme kertaa päivässä, mutta ne vaikuttivat mulla tosi hitaasti. Kolmena ekana päivänä ei ollut MITÄÄN tuntemuksia ja pääsinkin aina öiksi kotiin, kun en halunnut sairaalassa olla. Neljäntenä päivänä aamuyöllä mulla sitten alkoi supistukset kotona, mutta tulivat aika harvoin eivätkä olleet kovin kipeitä. Cytoteciä en kuitenkaan enää saanut koska synnytyksen katsottiin alkaneen. Synnytyssalissa makoilin pari tuntia kylvyssä jonka jälkeen sain epiduraalin. Sen jälkeen nukuinkin hetken, kun kivut hävisivät. Ponnistusvaiheessa jouduttiin lopulta käyttään imukuppia, koska vauvan sydänäänet heikkenivät eikä vauva meinannut tulla ulos. Lopulta poika syntyi rv 42+2, 12 h 45 minuuttia kestäneen synnytyksen jälkeen. Käynnistetystä synnytyksestä jäi mulle tosi hyvä maku suuhun, ja tuntui että cytoteciä annettiin juuri oikea määrä eikä synnytys alkanut liian nopeasti. Vaikka olihan tuo odottelu ja makoilu sairaalassa yhtä tuskaa, kun mitään ei tapahtunut ekaan kolmeen päivään, ja olin aika poikki synnytyksen käynnistyessä, mutta palkintohan on mitä parhain.
Kakkosen synnytys taas alkoi kotona supistuksilla ja tyttö syntyi aika nopeasti. Sairaalassa ehdittiin olemaan vain vajaa pari tuntia kun tyttö oli jo maailmassa. =)

Onnea vauvan saaneille!

marza ja onnianni rv 39+1 (la 1.10)

 

Onnea vauvaantuneille!

Poitsu nukkuu ( niin pitäisi minunkin jos olisin järkevä) niin rustailen nyt synnytyskertomusta.

Eli viime lauantaina alkoi irtoilemaan limatulppaa veriviiruilla ja vauva oli aika hiljainen. Sunnuntaina alkoi pikkuhiljaa enenevissä määrin supistelemaan ja valkovuotoa tuli runsaasti. Vauva oli sunnuntaina vieläkin vaisumpi, joten lähettiin näytille. No kun anturit lätkästiin mahaan niin kiinni niin ne ärsyttivät pojua niin paljon, että niitä piti rueta monottamaan. Joten siellä sydänkäyrä näytti priimakäyrää ja liikeitä tuli hyvin. Myös supistuksia tuli jonkin verran siellä. Lääkäri myös ultrasi ja vettä hyvä määrä ja istukka oli kunnossa pientä kalkkeutumista lukuunottamatta. Sunnuntaina kokoarvio oli ultralla 4090g. Se veti polvet hiukna veteliksi, kun olin jännittänyt, että miten jättimäinen vauva on kun maha oli valtava ja itse kuitenkin olen pieni. Sisätutkimuksessa kohdunkaulaa sentti jäljellä ja kaksi senttiä auki.
No sunnuntai-maanantain välisen yön supisteli sen verran kipeästi, että yö meni valvoessa välit oli 5-10 monuutin luokkaa. Puoli kahdeksan aikaan luovutin nukkumayrityksetkin ja nousin ylös ja supistukset jatkuivat aika kivuliaina samalla tahdilla. Iltapäivällä sitten ne harvenivat niin, että sain väleissä torkuttua parin kolmen tunnin ajan. Illalla pakattiinkin sitten auto ja vietiin koirat varmuudeksi kaverilleni hoitoon ja käytiin siellä saunassa. Saunan jälkeen puoliyön paikkeilla päätin, että lähdetään sairaalaan, että edes näkisi tilanteen ja saisi jotain kivunlievitystä, koska kivut olivat sitä luokkaa etten olisi jaksanut toista yötä kotona niiden kipujen kanssa. Vähän vaille kaksi yöllä saavuimme Kysiin ja menimme suoraan vaatteiden vaihdolle ja saliin. Salissa oli reunaa vielä vähän jäljellä ja kolme senttiä auki. Supistuksia tuli noin 5 minuutin välein ja oli ihan tuntuvia. Sain ensin kokeilla kaurapussia, josta ei minulle ollut mitään iloa, joten menin kuumaan suihkuun, joka toimi aikansa. Suihkun jälkeen otin ilokaasua, joka toimi mulla hyvin ja torkuin aina supistusten välillä. Aamusella menin taas suihkuun ja sen jälkeen hengittelin vielä kaasua, ennenkuin kahdeksan paikkeilla oli pakko parkasta et nyt en enää jaksa, lisää lääkettä. Tutkimuksen jälkeen todettiin, että olen viisi senttiä auki, joten voisimme laittaa epiduraalin. Anestesialääkäri oli kuitenkin työntouhussa, joten siitä hetkestä meni semmoinen puolitoistatuntia ennen kuin lääkäri tuli paikalle. Epiduraalin jälkeen mihinkään ei enää koskenut ja sain nukuttua makeasti jokusen tunnin. Harmi vaan et epiduraali pysäytti supparitkin ja niitä autettiin oksitosiinilla. Oksitosiini annosta nostettiin koko ajan pikkuhiljaa, joten kun toinen epiduraalipumppu lähestyi loppuaan alkoi supparit jo tuntumaan. Illalla ennen kymmentä olin sitten täysin auki ja tuntui aika kipeältä ja vetelin ilokaasua sen minkä kerkesin. Epiduraalin piti vielä vaikuttaa, mutta minusta tuntui, että ei. Sain ponnistella tovin tuntemusteni mukaan, mutta supistukset oli niin kivuliaita, että minusta tuntui, ettei mínusta ole mihinkään muuhun kuin niistä selviämiseen. Kymmeneltä kätilö käski rueta ponnistelemaan kun supistaa ja minusta tuntui ensinkin, että koko ajan koskee niin etten tiedä mikä on supistus ja mikä mitä ja toisena etten jaksa enää. No sinnikkäästi vaan sitten yrittämään. Ja mies ja kätilö ja seurannut kätilöopiskelija kannustaa, että ponnista ponnista vielä vielä minä melkein itkussa etten jaksa ja ne vaan, että jaksat jaksat vielä vielä. Puolen tunnin ponnistamisen ja epparin jälkeen saatiin poika maailmaan tasan 22.30 ja se kyllä oli autuus kipu loppui samantien. Poika oli siis 4170g ja 52cm pipo 34 cm. Sain pojan rinnalle heti.

Eppari siis mullekkin tehtiin, tikkimäärää en tiedä ja poitsu tuli käsi poskella, että lisäksi vielä pieni nirhauma. Muut kivut oli silloin niin kovat, että sen leikkaus meni sinne sekaan, mutta mies sanoi, että oli kauheaa katsoa toisen kärsivän todella ja sit joku vielä ottaa ja leikkaa niin arasta paikasta. Myös hänestä se ääni oli järkyttävä.

Musta synnytys oli kuitenkin kaikenkaikkiaan ihan ok. Tiesihän sen, että raskasta ja kivuliasta se on. Mulle kipeintä teki ehdottomasti ponnistuvaihe. Henkilökunta oli ihanaa ja osaavaa. Ainoa toive minulla oli synnytyksen suhteen (esitietolomakkeisiin laitettu), että oisin saanut peräruiskeen no sitä minä en kuitenkaan saanut.

Nyt kömmin vielä hetkeksi sänkyyn kun kerkiän vielä.

Voimia kaikille loppusuoralle!!

Felessa ja Poju reilu 4 pvä

 

Täällä taas valvotaan! Oon niin poikki ja huolissani ja kypsä, kun mitään ei tapahdu, että taidan aamulla soittaa polille, jos pääsis näytille. En jaksa kohta enää synnyttää, jos vielä montakin päivää stressaan ja valvon! Raskaus on mennyt tosi hyvin, niin olisin toivonut vähän toisenlaista loppua, mut ei voi mitään... ( eikä se nyt tietenkään siihen käyntiin lopu, mut haluun nyt, et joku sanoo, et kaikki ok, jos pitää vielä kärvistellä!)

Liisa 41+0!!!!!!!!

 

Onnea vauvaantuneille! :flower:

Liisa: Eikö teilläpäin ole mitään yliaikaiskontrollia sairaalassa? Täällä sellainen on rv 41+2-3, jolloin tehdään sisätutkimus ja ultrataan: katsotaan istukan toiminta, napavirtaukset ja vauvan koko. Tosin, ei tuo käytäntö ole ollut täälläkään suunnalla kuin viime vuodesta lähtien.. Esikoisesta vuonna 2008 en päässyt mihinkään muualle kuin neuvolaan loppuvaiheessa.

Täällä odotetaan edelleen. Onneksi tiistai on jo ylihuomenna, niin tietää, että sitten viimeistään alkaa tapahtumaan. Vähän ehkä se käynnistys jännittää, mutta toisaalta, oon sitten synnytyksen alusta alkaen sairaalassa seurannassa.

Esikoinen syntyi aikoinaan rv 41+5 aamulla, joten ehkä tänäaamuna herätessä oli vähän pettynyt olo, kun ei vieläkään oireen oiretta.. Ei limatulppaa, ei suppareita, ei mitään. Esikoinen on edelleen kipeänä, joten nyt pari yötä huonoilla unilla menty, ja pitää toivoa, että voimat riittää vielä itse loppurutistukseen.

Jonspe ja Lilliputti 41+5

 

Jos nyt ehtisi rustailla sitä synnytyskertomusta tänne ellei käy perinteisesti ja poitsu herää juuri silloin kun äiti on jotain oleellista tekemässä.

Elikkäs, ma-ti-yönä kahdentoista aikaan heräsin kipeään supistukseen. Aluksi en oikein tajunnutkaan suppariksi, kun tuntui lähinnä sellaiselta hieman kovemmalta menkkajuilinnalta. Niitä alkoi kuitenkin heti tulla säännöllisesti noin kahdeksan minuutin välein ja ne muuttuivat koko ajan aina vaan vähän kipeämmiksi poltoiksi. Yhden maissa soittelin lapsen isälle, että se taitaa olla menoa nyt ja käskin alkaa valmistautua sairaalaan lähtöön. Puoli kolmen pintaan sitten soitin taksin, isukki napattiin matkalta mukaan ja kolmen maissa oltiin Tayssin synnytysvastaanotossa. Olin vasta alle kaksi senttiä auki.
Käytiin siinä sitten kävelemässä käytävillä, supparit olivat vielä täysin kestettäviä mutta niiden aikana oli kuitenkin jo aivan pakko pysähtyä ja olla ihan liikkumatta. Mun kohdalla liikkuminen tai pepun pyörittely oli supistuksien aikana mahdotonta, vaikka toisilla se kuulemma auttaa.
Homma eteni alkuun melko hitaasti, puoli kahdeksan maissa olin kaksi senttiä auki ja kohdunkaula oli siinä vaiheessa hävinnyt. Supistukset alkoi olla jo tosi kipeitä, joten sain kipupiikin (en muista mitä lääkettä oli), se vei suppareista sen pahimman huipun pois vaikka edelleen teki kipeää. Käytiin siinä sitten kahviossa kahvilla, jonka jälkeen supparit alkoivat taas olla tosi kivuliaita ja tuntua jo mahan lisäksi selässäkin. Pääsin siinä sitten kuumaan suihkuun, joka auttoi hieman mutta jo noin puolen tunnin jälkeen aloin olla tosi kipeä. Anelin toista kipupiikkiä, mutta sitä ei voinut vielä antaa kun edellisestä ei ollut kolmea tuntia aikaa. Saliin olisin jo siinä vaiheessa muuten päässyt, mutta kaikki olivat täynnä. Tuossa vaiheessa mulla alkaa muisti hämärtyä siitä, missä järjestyksessä mikäkin asia meni, koska kivut alkoi olla sietämättömiä, mutta sairaalasta saadun synnytyskertomuksen mukaan vihdoin puoli kahdentoista maissa päästiin saliin. Salissa sain heti kivunlievitykseksi kuumia geelipusseja ja ilokaasua. Siitä eteenpäin olinkin niin kivuissa ja ilokaasuissa että todellisuudentaju hämärtyi aika tavalla.
Yhden maissa lääkäri kävi puhkaisemassa kalvot ja vauvan päähän laitettiin pinni. Silloin olin viisi senttiä auki. Puoli kahdelta anestesialääkäri tuli antamaan epiduraalin ja mulle laitettiin oksitosiinitippa, jotta asioihin saataisiin vauhtia - synnytys oli kuitenkin kestänyt jo melkoisen pitkään. Epiduraalin jälkeen aukenikin hetkeksi taivas, kun kivut hävisivät noin tunniksi kokonaan. Kun kipu alkoi uudestaan tuntua, sain lisää ilokaasua. Kolmen maissa kätilö vaihtui. Muistan, että pyysin että puudutetta laitettaisiin lisää ja sitä luvattiinkin laittaa, mutta sitten kätilö totesikin, että "sä olet kuule kymmenen senttiä auki, ei tässä enää mitään puudutteita laiteta". Siinä vaiheessa mulle iski paniikki, koska supistukset olivat ihan järjettömän kipeitä ja mietin miten selviän ponnistamisesta ilman mitään kivunlievitystä. Pienen harjoittelun jälkeen neljältä alettiin aktiivisesti ponnistamaan ja muistan vain, miten itkin ja tärisin kivusta ja valitin että mua sattuu, kätilö ja paikalla ollut kätilöopiskelija olivat kuitenkin tosi tsemppaavia ja en tiedä mistä sitä voimaa enää siinä vaiheessa sai, mutta mä ponnistin ja ponnistin vedet silmissä ja 28 minuutin sanoinkuvaamattoman tuskan jälkeen poika oli maailmassa. Ja voi taivas sitä tunnetta, kun se kipu loppui ja kuulin pojan rääkyvän siellä mun jalkojen välissä. Sain pojan rinnalle heti ja itkin onnesta ja helpotuksesta ja ties mistä kuin viimeistä päivää.

Vauvan mitat olivat siis 4020 grammaa ja 52 senttiä ja py oli 36 senttiä ja poika sai täydet kymmenen Apgarin pistettä. Koko synnytyksen kesto oli 16 tuntia ja 26 minuuttia, avautumisvaihe kesti 15 tuntia ja 50 minuuttia ja ponnistusvaihe 28 minuuttia. Välilihaa jouduttiin leikkaamaan ja lisäksi emätin repesi hieman, joten tikkejä tuli ihan kiitettävä määrä. Synnytyksestä ja kätilöistä jäi hyvä kuva. Ainut, että ponnistusvaiheesta vaan jäi aikamoiset traumat, se kipu siinä vaan oli jotain ihan käsittämätöntä.

Sairaalassa olin kaksi yötä. Ekana yönä tarvitsin vessaankin saattoapua, olo oli sen verran heikko. Mua huimasi ja oksetti. Torstaina kotiin päästessäkin oli vielä aika hutera olo, mutta nyt alkaa tuntua jo ihan normaalilta, paitsi että tikit ovat vielä melkoisen kipeät ja nyt kun ne ovat alkaneet parantua niin niitä kiristää inhottavasti.
Poika on maailman ihanin pakkaus ja ollaan pärjätty oikein hyvin, vaikka kahdestaan ollaankin. Imettäminen on ollut aikamoista taistelua, kun mulla ei maitoa vaan tule läheskään vauvan tarpeita vastaavasti. Eli lisämaitoa tarvitaan tosi paljon. Pitää nyt katsoa, aionko jatkaa koko imettämistä ollenkaan tässä. Tiistaina on neuvolan kotikäynti, niin pitää sitten jutella asiasta neuvolantädin kanssa.

Mutta nyt poitsu tuolla heräilee, tuun myöhemmin lueskelemaan teidän jutut. Niin ja onnea kaikille vauvautuneille ja ihan kamalasti voimia ja tsemppiä nille, jotka vielä ovat yhdessä kasassa! :hug:

 

Huh, ehtiihän sitä tännekin välillä... Isot onnittelut taas kaikille vauvan syliinsä saaneille!

Synnytyskertomusta tulin kirjoittamaan minäkin.
Maanantaina 13.9. heräsin kahdeksan maissa aamulla, ja samaan aikaan alkoivat ihan tyhjästä supistukset, joiden väli oli saman tien 5 minuuttia. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet oikein missään, joten nousin siinä ihan rauhassa ylös ja suorittelin normaalit aamutoimet (lue: möllötin koneen ääressä ja mätin aamupalaa naamaan).
Kahdentoista aikaan sairaalasta soitettiin ja varailtiin aikaa yliaikaiskontrolliin perjantaiksi. Siinä samalla sitten kysäisin, olisiko syytä käydä näyttäytymässä polilla, kun supistukset olivat jo neljän tunnin ajan tulleet viiden minuutin välein. Neuvottiin käväisemään suihkussa ja odottelemaan pari tuntia, sitten voisi kuulemma lähteä tarkistamaan tilanteen.
Pistin siinä sitten miehelle viestiä, että "varaudu töiden jälkeen käymään sairaalassa, vaikka eipä tää täältä tänäänkään varmaan syntymässä ole..."
Heti kun sain viestin laitettua, supistukset muuttuivat sen verran kipeiksi, ettei istuminen enää tuntunutkaan mukavalta, niiden ajaksi piti nousta ylös ja harjoitella vähän oikeanlaista hengittämistäkin jo. Odottelin kuitenkin ihan rauhassa että mies palasi töistä, sitten käväistiin suihkussa - joka aikaansai sen, että supistukset alkoivat tulla kolmen minuutin välein.
En olisi millään vielä siinäkään vaiheessa malttanut lähteä, mutta mies oli sitä mieltä, että nyt on mentävä.
Pakkauduttiin sitten autoon ja ajeltiin sairaalaan, missä huomattiin, että lapsivettä tippui, ilmeisesti kalvojen yläosasta, ja paikat olivat 4-5cm auki. Ei siinä sitten muuta kuin vaatteet vaihtoon ja suoraan synnytyssaliin!
Pari tuntia kiikuin keinutuolissa, jossain vaiheessa otin lämpöpussin selän taakse. Pian sen jälkeen tultiin sanomaan, että kalvot pitäisi puhkaista kunnolla, koska lapsivesi oli vihreää. Puhkaisun jälkeen supistukset pamahtivatkin saman tien tosi kipeiksi ja pitkiksi. Jonkin aikaa niitä kestin, mutta olo kävi pian niin kipeäksi, että pyysin jotain tujumpaa kivunlievitystä.
Epiduraalia suositeltiin ja se tilattiin - ja voi sitä autuasta oloa, kun vaikutus alkoi! Olisin ollut valmis vaikka kosimaan anestesialääkäriä, jos oma mies ei olisi istunut vieressä
Pari tuntia mentiin sitten aika kivuttomasti, sitten kätilö tuli tarkistamaan tilanteen etenemistä. Paikat olivatkin jo 8cm auki, mutta kalvojen puhkaisu ei ollut sittenkään onnistunut. Sain lisäannoksen epiduraalia, sitten kokeiltiin kalvojen puhkaisua uudelleen. Tällä kertaa se onnistui, ja pian auki oltiinkin jo 9cm, joten enää piti odotella ponnistusvaiheen alkamista.
Se starttasikin sitten sopivasti juuri siinä vaiheessa, kun epiduraalin vaikutus oli kokonaan hävinnyt. Tehosteeksi laitettiin vielä oksitosiinitippa, joten supistusten aikana tuntui suunnilleen siltä, että selkä räjähtäisi. Siinä olikin sitten hienoa koittaa ponnistaa samaan aikaan, taisin joka yrityksen jälkeen valittaa kuinka kipeää kävi ja etten varmasti saa vauvaa omin avuin ulos (jossain vaiheessa kätilö sanoi, että nyt näkyy jo vauvan tumma tukkakin. Sen olisi kaiketi pitänyt rohkaista, mutta hermostuin siitäkin, kun pelästyin, että nyt sieltä sitten tulee joku järkyttävä pörröpäinen peikko).
Kohta ilmoitettiin, että seuraavalla työnnöllä vauvan pää syntyisi, ja niin siinä kävikin. Vauvan hengitystiet piti putsata vihreän lapsiveden takia, se olikin ehkä tuskallisin vaihe koko hommassa, kun ei saanut jatkaa ponnistamista. Äkkiä sekin kuitenkin lopulta kävi, ja sain reippaasti huutavan tytön syliini - ja uskomatonta mutta totta, siihen loppui myös kaikki kipu! Ja kyllä se vauva vaan näytti niin pienen pieneltä, vaikka olin hetki sitten ollut varma, että vähintään seitsenkiloinen sieltä tulee.
Synnytyksen kestoksi merkittiin muistaakseni 14h, josta ponnistusvaiheen osuus oli 44min.

Tuota tyttöä onkin tässä pian parin viikon ajan ehditty ihmettelemään, on se jännä kuinka se joka päivä näyttää vähän erilaiselta kuin eilen

Mut minä lähden tästä nyt kurkkaamaan tuota vauvautuneiden puolta ja toivottelen kovasti jaksamista ja onnea matkaan niille, joilla suuri päivä on vielä edessä!

 

Kiitos kaikille synnytyskertomuksista!

Mä heräsin 1.30 tosi kipeeseen supistukseen ja sen perään tuli heti toinen yhtä kipeä. Nousin ylös ja menin laittamaan lapsenvahdille ohjeita valmiiksi, koska olin ihan varma, että tolla tahdilla en kauan pysty kotona olemaan. Supistusten kipu kuitenkin väheni ja väli venyi 10min:ksi. Makoilin sitten sängyssä hereillä 4h puolikipeiden supistusten ja närästyksen kanssa. Pari kertaa supistusväli oli 5min, mutta pääosin 10min ja kipuakaan niissä ei juuri enää ollut. Jossain vaiheessa olin sitten nukahtanut ja heräsin aamulla :headwall: Aamullakin on ollut muutama supistus ja lonkkia ja reisiä on särkenyt niinkuin yölläkin. Saa nähdä syntyykö tämä koskaan, alkaa mennä toivo näihin mun supistuksiin...

Hyvää sunnuntaita kaikille!

-dask ja typy 40+3