Syyskuun tulokkaat 2010 **** Syyskuussa **** (Päivityspyynnöt YV:llä, kiitos!) 8 vauvaa syntynyt!

Huomenta!

Nopeasti tulin kirjoittamaan, että meille syntyi terve poika 21.9 klo 22.30. Painoa oli 4170g ja päänympärys 34cm. Apgarin pisteitä tuli 9. Synnyts oli aika pitkä ja kivulias, mutta ihan hyvät fiilikset jäi. Poika oli siis 11 päivää yliaikaa, joten kyllä sitä oli odotettu kiva oli kuin kuitenkin ei mennyt käynnistykseen. Tulen paremmalla ajalla kirjoittaman synnytyskertomusta.

Onnea kaikille tässä välissä synnyttäneille ja tsemppiä muille loppuajalle. Tiedän miten tuskaa se on.

Felessa ja poju 2pvä

 

Felessalle vaaleansiniset onnittelut!

Liisa: Noista Elloksen Ticketeistä vielä sen verran, että niissä oli ovh 120e. Ovat kuitenkin sitä uutta Baggie North mallia, mikä muualla maksaa ~147e, joten alen kanssa tuon haalarin sai suorastaaan pilkkahinnalla. Värivaihtoehtoja ei kylläkään ollut kuin neljä. Toivottavasti löydät tytölle jostain kivan haalarin.

Tänään olisi sitten yliaikaiskontrolli äitipolilla. Vahva veikkaus on, että pääsen vielä muutamaksi päiväksi kotiin paisuttelemaan itseäni Harkkasuppareita oli taas illalla joitakin ja yöllä kolotteli alavatsaa menkkamaisesti, mutta siihen nää miun tuntemukset jääkin.

Jonspe ja Lilliputti 41+2

 

Onnea Gwenhwyfar!! Ja kiitos synnytyskertomuksiestasi! Aikamoinen.. ja jännä kun ei kätilö kuunnellut sua kivunlievitystoiveestasi.
Mukava kuitenkin kuulla, että olette kotona jo ja kaikki hyvin!

Kätilö pahoitteli tapahtunutta jälkikäteen ja oli kovin huolissaan, kun kuitenkin olin synnytyspelkokeskustelussakin painottanut sitä epiduraalia niin paljon. Mutta en mä kyllä oikeastaan siitä mitenkään traumatisoitunut. Kyllähän se harmitti, ja otti tietenkin tosi kipeää, mutta sehän on ohi jo ja kestin sen. En mä kyllä edelleenkään käsitä, miksi jotkut haluavat ehdoin tahdoin synnyttää ilman kivunlievitystä, ei se mun mielestä mitenkään niin ihanaa ollut

Kätilö selitti syyksi siihen epiduraalin antamattomuuteen, että niin kauan kun hän ei ollut todennut mitään edistystä kohdunsuulla, ei hän voinut antaa sitä, koska se olisi voinut hidastaa synnytystä. Ja siinä vaiheessa kun kohdunsuulla oli niitä muutoksia jo tapahtunut, oli anestesialääkäri kiinni toisaalla. Kuulemma samaan aikaan oli viisi muutakin naista synnyttämässä eikä kukaan saanut mitään kivunlievitystä. Onhan se ikävää meidän muiden kannalta, mutta kyllä mä ymmärrän, että jos tulee yllättäen sektio, niin se anestesialääkäri todellakin on siellä sitten hommiansa hoitamassa. Ja kyllä se kätilö muuten myönsi myös, ettei ollut ihan täysin uskonut, että niin nopeasti voi avautua.

Gwenhwyfarin synnytyskertomuksessa tuo epiduraalin saamattomuus on suurin pelkoni! Aiotko antaa palautetta?

Se oli yksi munkin suurista peloistani, mutta en mä varmaan siitä sen kummemmin palautetta anna. Keskusteltiin jo kätilön kanssa heti synnytyksen jälkeen, ja kait se tosiaan loppupeleissä oli yksi surkeiden sattumusten summa, että jäin ilman.

Mies lohdutteli mua, että nyt mä voin sit brassailla synnyttäneeni täysin luomuna, se kun on joillekin isokin asia. Mä tosin olen niin arkajalka, että käytän aina niin paljon kivunlievitystä kuin mahdollista. Hammaslääkärissäkin pyydän puuduttamaan ensin ikenen sillä lasten mansikanmakuisella geelillä ennen kuin varsinainen puudutuspiikki pistetään

 

Paljon Onnea taas kaikille vauvautuneille. Kiitos, synnytyskertomuksista. Niitä on mukava lukea. Jokaisella aina omanlainen tarina.

Huimasti jaksuja kaikille, jotka vauvaa vielä masun sisäpuolella kantavat. Toivotaan oikein supparipuhuria, jotta päästää kaikki tuonne vauvapuolelle.

Meillä oli jo 1kk neuvola eilen. Hienosti poju kasvaa. Nyt paino 4230g (3030g ) ja pituus 51.6cm ( 46cm ). Kiva tietää, että maitoa on riittänyt. Muutenkin kaikki oikein hyvin.
-Poni ja poju 1kk

 

Onnea vauvautuneille! Ja jaksamisia masun kanssa! Tuntuu että itsellä on synnytyksestä jo kauan, onhan vauva jo 3.5 viikkoa "vanha"

 

Dask, voihan se olla että teidän muksut on tarkkoja ja syntyvät laskettuna päivänä. =) Peukkuja pitelen sulle täällä että pääsisit tositoimiin. :wave:

Mä en ollutkaan tajunnut tuota horoskoopin vaihtoa tässä kuun lopulla. Mutta vaakalapsi sopii oikein hyvin meidän joukkoon, vaikken horoskooppeihin oikein uskokaan.

lätäkkö, kuulostaa supistuksilta sun tuntemukset mahassa ja pinkeä vatsa.

Täällä oli eilen illalla muutamia suppareita, ja tällä kertaa jo vähän kipeempiä. Ja yölläkin näin untaa että lähtö synnyttämään tuli... Voi sitä pettymystä kun aamulla tajus ettei mitään yön aikana ollut tapahtunut ja nukuinkinn kun tukki. :O

Nyt lähden vähän Ikeaan shoppaileen, jos se vaikka sais suppareita aikaseks.

marza ja onnianni rv 38+6

 

Onnea Felessa! :flower:

Marza Mä todella toivon, että tää olis yhtä täsmällinen kuin veljensä! Mutta suuria toiveita en elättele, kun aamuiset supparitkin loppu. Kävin äsken kaupassa ja tuloksena sain vähän vihlontaa kohdunsuulle, mut en mitään sen kummempaa. Pari hassua supparia on tullu, mutta eipä ne mitään kipeitä ole...

Tsemppiä kaikille!

-dask ja typy 40+0

 

Heippa kaikille, ja onnea taas vauvan saaneille :flower:

Nyt kun persaus kestää jo vähän istua, ajattelin rustata jonkin sortin synnytyskertomusta
Eli tiistaina 14.9 puolenpäivän jälkeen alkoi tulla harvakseltaan napakoita supistuksia. Tulivat säännöllisen epäsäännöllisesti, ja elättelin toiveita, että oltaisiin päästy hommiin jo heti!
Sain kuitenkin huonosti nukuttua yön. Miehen päästin töihin, kun aamulla ei olo vielä ollut kovinkaan "synnytysvalmis". Supistukset sitten kuitenkin tihenivät aamupäivän mittaan, ja puolenpäivän aikaan niitä tulikin jo 10 minuutin välein. Miehelle ilmoitin, että tulisi ajoissa kotiin, jotta päästään iltasella näytille sitten sairaalaan. Touhusin päivän normaalisti, supistukset olivat napakoita, mutta en kokenut niitä tuskallisiksi, ainoastaan epämiellyttäviksi.
Mies tuli neljän jälkeen kotiin, jolloin supisteli jo tosi paljon. Viiden jälkeen sanoinkin, jotta lähdetään sairaalaan, sen verran napakoita olivat jo. Meillä matkaa onneksi vain 10km. Matkalla supistelikin sitten 2 minuutin välein, ja sanoinkin että nyt se kyllä varmasti sieltä tänään tulee
Sairaalaan päästiin 17.40. Vaatteiden vaihdon jälkeen petille, ja käyrälle. Kätilö vilkaisi kohdunsuun tilanteen, ja nauraen sanoi jotta otetaanpa käyrältä pois, ja mennään suoraan saliin, paikat oli 8cm auki, ja iso kalvorakko pullotti. Siitä sitten köpöttelin saliin, jossa pistettiin uudestaan käyrälle. Kuuden aikaan supistukset olivat jo aika kipeitä, ja ilokaasun avulla hengittelin niitten läpi. Kalvot puhkaistiin 18.15. Tunnin verran odoteltiin viimeistä senttiä aukeavaksi, ja ponnistustarve alkoi klo 19 jälkeen.
Ilokaasu siis sivuun, ja vauvaa maailmaan puskemaan. Ainut mitä sain, oli välilihan puudutus, eli ihan luomuna mentiin täälläkin, mitään ei oltaisi muuta keretty antamaan enää minun synnytykseen. Ponnistusvaihe alkoi hienosti, ensimmäisellä ponnistuksella lapsen pää työntyi näkyviin, ja kätilö huikkasi, että paljon on vaaleanruskeaa tukkaa, että muutama ponnistus vielä, ja vauva on maailmassa. Minähän olin siinä vaiheessa ihan ihmeissäni, että näinkö helppoa tämä muka on

Siitä sitten alkoikin pikkuhiljaa tilanne muuttua. Ponnistuksista huolimatta vauva ei tahtonut päästä ulos. Pää kävi aina hyvin likellä, mutta vetäytyi aina takaisin. 19.45 paikalle kutsuttiin kiireellä lääkäri, kun vauvan sydänäänet alkoivat laskea. Viimeinen puoli tuntia olikin sitten yhtä sirkusta. Lääkäri päätti imukupin avulla saattaa lapsen maailmaan. Vauva oli kuitenkin niin tiukassa, että kaksi ensimmäistä vetoyritystä meni harakoille kun imukuppi irtosi. Tässä vaiheessa minä aloin jo olla tosi väsynyt, ja kipeä, ja huoneessa oli väkeä kuin markkinoilla. Loppupelissä vauva saatiin maailmaan kolmannella imukupilla lääkärin ja viiden kätilön avustamana. Kaksi kätilöistä kiskoi minua jaloista, kaksi painoi vauvaa täysillä mahanpäältä, ja yksi oli lääkärin apuna alakerrassa leikkaamassa epparia. Vauva saatiin ulos viimeisellä hetkellä klo 20.13, lääkäri huusi, että jos ei nyt tule, niin sektioon mennään.

Kaikesta tohinasta huolimatta vauva saatiin ulos ihan hyvissä voimissa. Pisteitä menetettiin jäntevyydestä ja väristä, mutta muuten vauva voi hyvin. Sain hetken tutkimisen jälkeen rinnalle, ja siinä sitten ihasteltiin pientä ihmettä. Kätilö tikkasi alapään, epparin lisäksi muita repeämiä ei tullut.

Synnytyksestä jäi kaikessa kaameudessaan kuitenkin ihan ok fiilis. Palkintohan on mitä ihanin :heart:
Suurinta tuskaa aiheutti imukupin laitto. Lääkäri kävi juttelemassa jälkikäteen,koska synnytys oli vaikea. Ja minä kirosin lääkärin kyllä synnytyshetkellä alimpaan rakoon, mitä maa päällään kantaa Syynä siihen, että vauva oli tiukassa, oli aavistuksen väärä tarjonta, josta kertoo imukupin jälkikin ihan oikealla melkein korvan yläpuolellla.
Synnytys oli siis nopea, mutta jokseenkin hektinen. Ilman kivunlievitystä selvisin, vaikka se aluksi pelottikin, ja imukuppia lukuunottamatta en kokenut mitään liian tuskalliseksi. Tikkejä tuli toistakymmentä, mutta haava lähti paranemaan hyvin, ja nyt jo välillä tuntuu, etten sitä aika-ajoin edes huomaa. Aion siis todellakin synnyttää uudestaan

Olipas pitkä sepustus. Vauva-arki on lähtenyt pyörimään ihan hyvin, ja nyt jo vauva ilmoitteleekin, että äitiä tarvitaan

Tsempit viimeisille metreille, kohta on kaikki vauvat maailmassa!

Katrin ja Väinö 8 päivää

 

:heart: Onnea felessalle pojusta! :heart:
Kiva, että pääsitte ilman käynnistystä tositoimiin!

lempeästi toistelen itselleni, että kohta se vauva tulee kuitenkin, kohta se vauva tulee kuitenkin, kohta se vauva tulee kuitenkin ja sit sekunnin kuluttua MIKSI SE EI TULE JO!

Nimenomaan juuri näin.


Jonspelle mukavaa yliaikaiskontrollia! :wave:


Toivottavasti daskilla on täsmällinen vauveli! b d


Ihan hurjaa, että ensimmäinen pinon tulokas on kohta jo kaksi kuukautta ja Ponin poikakin jo kuukauden. :O Komiat on mitat pojalla, hienoa!


Noista horoskoopeista vielä, että enpä niihin itsekään nyt niin järin paljoa usko, mutta mun mieheni on vaaka ja on kyllä tasan niin rauhallinen ja tasapainoinen ihminen kuin väitetäänkin. Enpä siis pistä pahakseni vaakalastakaan, jos vaan tulee luonteeltaan sitten isäänsä.


m a r z a, juurikin eilen puhuttiin erään ystävättäreni kanssa, että ensi viikolla lähdetään Ikeaan, jos sitä ennen ei ala mitään tapahtumaan. Viimeksi käytiin yhdessä, kun hän odotti toista lastaan ihan loppusuoralla ja poika syntyikin sitten ihan pian reissun jälkeen muutama päivä ennen laskettua aikaa.


Ja sitten lopuksi oman navan valitusvirsi. :kieh: Eilen illalla, kun kävin nukkumaan, alkoi supistella säännöllisesti ja napakasti. Alavatsa ja selkä oli tulessa, alakerrassa oli melkoista painetta ja vatsa napsui ja kurisi aivan ennenkuulumattomalla tavalla. Ja minä olin tietysti ihan liekeissä, että ihanaa! Koko ajan toivoin, että kivut yltyisi, kun oli mun mielestä kuitenkin vähän turhan laimeeta touhua, jotta tositoimissa oltaisiin. En uskaltanut miehellekään mitään sanoa vaan annoin toisen nukahtaa rauhassa ja itse kärvistelin sängyssä kipujeni kanssa. Ajattelin, että kohta nousen ylös kellottamaan supistuksia. Seuraava muistikuva on herääminen kahden tunnin päästä täysin supistuksettomaan olotilaan. :headwall: Ja voi että mua jurppi.
Nyt aamulla olikin vatsalihakset hellinä, ihan kuin olisi enemmänkin jumpannut. Muuten ei mitään ihmeellisiä olotiloja. Tosin mieli on vähän parempi, kun yritin kääntää asiaa positiiviseksi, että sentään jotain tapahtuu.


Onko muilla ruvennut paikat rutisemaan? Siis mulla ilmeisesti selkäranka rutisee ja poksuu aina kun makuulla kääntää kylkeä. Aika inhottava ääni. Tätä on ollut nyt muutaman päivän. Alkaakohan tämä kroppa hajota lopullisesti?!


Epeti 40+3

 

Epeti: Täälläkin naksutaan ja lonksutaan, ja uskoisin, että kyse on vaan paikkojen löystymisestä. Ei siis pitäisi olla mitenkään vaarallista, ja samalla tavalla miulla paikat lonksui esikoistakin odottaessa, mutta jonkin ajan päästä synnytyksestä se sitten loppui Toivottavasti nuo supparit nyt yltyisivät ja pääsisit pian tositoimiin!

Katrinille kiitokset synnytyskertomuksesta! Onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin, vaikka vauhtia ja vaaratilanteita piisasi.

Ja kuten huomata saattaa, miulla on vähän tylsää ja notkun netissä :ashamed:

 

Epeti Täällä vähän sama tilanne... Koko yön supisteli.. ensin luulin niitä uneksi, mutta kun heräsin jokaiseen aika usein niin huomasin, että nehän onki oikeita. Ei siis niin kipeitä, että ois tarvinu sängystä nousta tai miestä herättää, mutta kuitenki. Lisäks närästi ihan sikana, niin etten todellakaan oo paljoa nukkunu, ja aamulla oksensin kahesti :x
Olin yöllä jo ihan varma, että tän päivän aikana lähetään sairaalaan, mutta nyt ei tunnu enää yhtään siltä :kieh: Vähän näköjään supistaa, mutta ei tarpeeks..

Felessa Onnea pojasta :flower:

Hyväsetti 40+1

 

Onnea taas kaikille vauvatuneille! Ja on tosi kiva lukea teidän synnytyskertomuksia myös! Noista tarinoista just parhaiten huomaa sen, että synnytystä ei tosiaankaan kannata/voi liikaa etukäteen suunnitella, koska kaikki on mahdollista!!! Vaikka on dramaattisempiakin tarinoita tässäkin pinossa ollut, niin hienosti ollaan kuitenkin kaikki selvitty, ja hienosti tulette selviämään myös kaikki te, joilla pienokainen on vielä masussa!

Nasunaskali ja Neiti 3,5 vko

 

Onnea felessalle!

Täälläkin kuuluu välillä naksuntaa, poksuntaa ja rutinaa. Olin tipahtaa sohvalta yks ilta, kun mahasta kuului selkeä *poks* Ja sit kauheaa vauhtia ylös, että jos ois vaikka joku lapsivesipoksahdus, no se oli toiveunta Ja sit kuului vielä illalla pari kertaa selkeä *naks*. Piti ihan mieheltä kysyä, että kuulitko sä, kun mun mielestä naksahteli tosi kovaa mutta ei se mitään ollut kuullut. Nyt on kaikenmoista ääntä ja meininkiä mut noi ekat kyllä järkytti tosi paljon

Supistuksia on ilmeisesti erilaisia ja ihmiset kokee ne erilailla, joillakin tuntuu selässä, joillakin alavatsalla, joillakin säteilee reisiin jne., oonko käsittänyt oikein? Mä oon tullut siihen tulokseen, etten oikein erota supistusta vauvan liikkeistä enkä vieläkään ihan tiedä, mikä kaikki on supistuksia ja mikä jotain muuta. Kai mä sitten ne ihan oikeat supistukset erotan? Naureskelin kyllä, että voiko sitä olla niin taukki, ettei vaan tiedä, koska on tosi kyseessä? Ei kai, toivottavasti ei. Tosin multa vois onnistua.

Noo, täällä sitä vielä notkutaan tiukasti yhdessä koossa ja tullaan varmaan notkumaan. Ainakin ens viikkoon, kenties seuraavaan

Sannimarja 40+4

 

Kaikille vauvan saaneille isot onnittelut ja edelleen mahan kanssa könyäville tsemppiä!! :flower:

Meille syntyi ihana tummatukkainen tyttövauva 17.9 3635g ja 51cm, vuorokausi sen jälkeen kun huomasin vuotavani verta -> oli vissiin sitten limatulppaa....Synnytys kesti 5 tuntia ja meni ihan hyvin, strepton takia sain 2 kertaa antibioottia, mutta vauvalle tuli kuitenkin infektio kahden päivän ikäisenä ja joutui antibioottihoitoon kolmeksi päiväksi Eilen päästiin kotiin ja vaavi on kyllä aivan ihana :heart: :heart: :heart: Isosiskolla alkoi vaan just kurkkukipu että nyt sitten pelottaa että pikkunenkin saa taas jonkun taudin.

Möhömahis jolla ei enää niin iso möhömaha

 

Suuret onnitelut kaikille vauvan saaneille!!:flower:

Pikaisesti ilmoitan,että meille syntyi tyttövauva 21.9 klo 5.26.Painoa pikkuneidillä 4380g ja pituutta 55cm,py 36cm.Kertoilen synnytyskertomusta paremmalla ajalla!

Jaksamista kaikille viime hetkille!!

Heppuli ja Kerttu 2pv

 

:heart: Onnea möhömahis ja Heppuli! :heart:


Hyväsetti, piti kysymäni, että milläs viikoilla sulla on ensimmäiset syntyneet?

Sannimarja, niinhän nuo väittää, ettei niitä tositoimiin johtavia supistuksia voi erehtyä luulemaan miksikään muuksi tai olemaan niitä täysin huomioimatta. Paha sanoa, kun en ole itse koskaan moisia kokenut, mutta uskon viisaampiani. Sen takia en viitsinyt viime yönäkään ruveta niistä suppareista ilakoimaan, kun eivät kuitenkaan niin kipiää tehneet.

Onpahan ollut tänään taas henkisesti niin väsynyt päivä, ettei ole tosikaan. Olen joutunut käyttämään kaikki sisäiset voimavarani arjen pyörityksen lisäksi siihen, etten vetäisi sairaalakassiin varattua suklaalevyä ja salmiakkipussia napaani. Lohtusyöminen on ainoa iloni. Mies asetti mulle alkuviikolla tavoitteeksi, että jos tämä ei synny huomiseen mennessä, saan pizzaa. Ja jos lauantaihin mennessä ei ala tapahtua, saan vetää sen suklaalevyn naamariini.

Rupesin tuossa miettimään pienessä päässäni, että edellisessä odotuksessa olin oman odotusketjuni ensimmäinen jakautuja. Nyt taidan vetää sitten pohjat sinne toiseen ääripäähän ja olen täällä viimeisenä jurputtamassa yksinäni.


Palstahäiriköivä Epeti 40+3

 

Supistuksista: ne alun supistikset voi vielä jäädä hoksaamatta, mutta oman kokemukseni mukaan sit kun ne alkaa oikeasti toimia eli avata paikkoja, niin kyllä siitä ei voi erehtyä! Eli luottakaa vaan omiin tuntemuksiinne.

Just kun päätin, että en enää koko ajan odota, että jotain tapahtuisi, niin tänään sit tossa 3 maissa irtosi limatulppa... Lienenkö yskinyt sen irti vai miten... Nyt sit vähän väkisinkin odottaa, että josko jotain muutakin tapahtuisi. Esikoiselta irtosi aamulla limatulppa ja illalla meni lapsivesi.

Papupata ja Pikkis 39+4

 

Heppulille onnittelut! Ja toivottavasti se ois Papupadalla kohta menoa..

Äitipolikäynti takana. Kaikki ok Kohdunsuu oli tiukasti kahdelle sormelle auki koko kanavan matkalta (jee, maanantaina vain ulkosuu tiukasti yhdelle sormelle), kanavaa vielä 2cm jäljellä. Lääkäri ronkki sen verran kovakouraisesti, että toivottavasti synnytys lähtisi nyt viikonlopun aikana omineen käyntiin. Vauvan painoarvio tänään 3.6kg, kun maanantaina 3.2kg, joten totuus lienee jotain tuolta väliltä. Lapsivettä edelleen hyvin, istukka toimii ja napavirtaukset hyvät. Tiistaiaamulle klo 8 varattiin ballonkikäynnistysaika, jos ei sitä ennen päästä tositoimiin. Tosi hyvä fiilis jäi käynnistä, kun näköjään miunkin kropassa jotain tapahtuu Ultratessa ehkä parasta oli, kun näin meijän pienokaisen kädet ja jalat sätkimässä, kun etsittiin napanuoravirtauksia. Lääkäri esitteli kuvasta sormetkin tosi tarkkaan. Tuli ekaa kertaa fiilis, ettei malttaisi enää odottaa vauvan näkemistä.

 

Heippa!

Onnittelut taas kaikille juuri synnyttäneille ja tsempit lopuille ketä vielä sinnittelee. :wave:

Paljon tekstiä tänne tullut viime päivinä, harmi vaan ettei oikein ole aikaa enää antaumuksella lueskella mutta aina välillä käyn kurkkimassa sieltä täältä kuulumisia.

Tässä meidän synnytyskertomusta rustailen, kun tuo tyttö nyt nukkuu niin jospa ehtisin kertoa sillä välin. Eli tyttö syntyi 16.9, mitat oli 3480 g ja 51 cm. Unohdin noi laittaa edelliseen viestiin.

Päivä alkoi mun käynnillä yliaika kontrollissa, samana aamuna alkoi kipeät supistukset ja ehdin jo soittaa synnärille mitä teen kun oli tuo aika, kehottivat menemään eka sinne polille jossa katsotaan jäänkö heti osastolle. Siellä sitten tutkittiin ja suppareita tuli käyrälle noin 6 min. välein, tutkimuksessa olin kolmelle sormelle auki ja kaula oli hävinnyt. Samana aamuna muuten oli limatulppaa alkanut irrota. Antoivat ajan käynnistykselle joka olisi ollut sunnuntaina, mutta veikkasivat että tulen takas jo samana iltana. Olisin saanut jäädä osastolle odottelemaan jo siinä vaiheessa mutta koska supparit ehti heiketä ajateltiin että on parempi mennä vielä kotiin seuraamaan tilannetta. No, kotiin kun päästiin niin supparit alkoi melkein samantien taas voimistua.
Kuuden aikaan soitin synnärille ja sanoivat että voin alkaa tulemaan sinne pikkuhiljaa. Lähdettiin sinne ja oltiin seiskan aikaan siellä. Kätilö laittoi mut eka käyrille ja ehdin olla siinä vaan noin 15 min kun sydänäänet heikkeni jostain syystä hetkellisesti. Kätilölle tuli hätä ja siirsi mut samantien saliin ja siellä uudestaan käyrälle ja samantien kalvojen puhkaisuun. Siinä oli sydänäänet taas normaalit. Sitten tarjottiin ilokaasua joka sopi mulle loistavasti ja kyseli mitä muuta puudutetta haluan. Pyysin epiduraalia ja melkein samantien alkoi valmistella sitä varten. Jonkun ajan päästä sainkin epiduraalin ja sen laitto sujui helposti. Siinä vaiheessa oli todella hyvä olo, ei mitään kipuja enää.

Joskus pari tuntia tuosta oli sydänäänet taas tosi alhaiset ja saliin rynnisti joukko ihmisiä, mun piti mennä nelinkontin kun tutkivat ja seurailivat tilannetta, en tiedä vieläkään mistä toi johtui. Kun tilanne rauhoittui sain vielä uuden satsin epiduraalia ja sitten vielä pienen satsin lopuksi. Loppuavautuminen kesti jostain syytä tosi pitkään, siellä oli joku reuna edessä joka hidasti. Tästä johtuen joutu lääkäri ottaa vauvan päästä verinäytteitä kesken kaiken koska piti tsekata hapetusarvoja tms. tämä oli aika epämiellyttävä toimenpide kun suppareita tuli samaan aikaan ja näytteiden otto kesti tosi pitkään. Tossa välissä oli epiduraalin vaikutus laantunut ja odotin sitä viimeistä satsia. Sain lopussa myös oksitosiinitippaa vauhdittamaan supistuksia kun meinasivat laantua. Sitten niitä vauvan verinäytteitä käytiin ottamassa vielä kaksi kertaa. Kaikki oli niissä ok ja loppujen lopuksi sain, tai piti, alkaa ponnistamaan. Lääkäri oli jo aiemmin sanonut että saattaa olla et imukuppia tarvitaan. No kun ponnistusvaihe tuli, oli salissa taas kasa ihmisiä, lääkäri, ja yksi kätilö paineli vatsaa ja joku toinen jalkoja korvia kohti ym. Siinä sitten piti vaan ponnistella niin paljon kun pystyi mikä oli jotenkin outoa kun en välillä edes tuntenut ponnistamisen tarvetta (varmaan kun supparit oli jo loppumassa) Ponnistusvaihe kesti 10 min. eikä tuntunut mun mielestä ollenkaan kivuliaalta, lähinnä epämiellyttävältä. Loppujen lopuksi tyttö tuli imukupin avulla ja eppari tehtiin mutta repeämiä ei tullut. Kaiken kaikkiaan ihan ok tapahtuma, ei jäänyt traumoja vaikka paljon ehti tapahtua. Olen lähinnä iloinen ettei sektioon jouduttu, vaikka ei sekään olis haitannut kun lopputulos oli paras mahdollinen. Nyt on paranneltu tota epparihaavaa ja istuminen on aikas haastavaa mutta joka päivä helpompaa. Et semmonen tarina täällä

Joku aiemmin mainitsi täällä et ihmetteli missä ne altaassa lillumiset, kaurapussi ja "kulta hiero mun selkää" hetket oli, ihan samaa ihmettelen mä, ei tuolla sellaiseen ollut aikaa yhtään
No, kaikki synnytykset on tietysti niin yksilöllisisä, ja näissä lääkkeellisissä versioissa kai noita ei niin koeta kun ns. "luomusynnytyksissä". Tosta tuli muuten mieleen että samaan aikaan viereisessä huoneessa taisi sellainen synnyttää koska kamalaa huutoa ja karjuntaa sieltä kuului pitkin iltaa. Siihen en olisi kyllä pystynyt itse :|

Täytyy nyt vissiin siirtyä tuonne syntyneiden puolelle, mutta käyn täällä vielä lueskelemassa aina kun ehdin teidän kuulumisia.

Mirot ja vauveli 7 vrk:heart:

 

Onnea Heppuli ja Möhömahis :flower:

Epeti Esikoinen synty 40+1 eli tänään.. ja nuorempi 39+5..

Kyllä tässä taas vähän supistaa, mutta miks ei nää tuu kipeemmiks... :headwall:
Tai menis ne vedet...
Onhan se hyvä et hermostuu täällä kotona näihin oireettomiin oireisiin.. eipä kerkeä synnytystä pelätä kun alkaa toivomaan, että pääsis äkkiä sinne ...

Hyväsetti 40+1

 

Lisäystä edelliseen viestiini vielä, eli synnytys kesti 8 tuntia ja tyttö syntyi klo 3.35 aamulla.
Eilen kävi terkkari kotikäynnillä ja tytön paino oli jo noussut yli syntymäpainon. Kaikki on alkanut hyvin, aika väsynyt olen vielä kun sopeutuminen pätkäuniin vie veronsa, tytöllä aika yö ja aamu painotteinen rytmi toistaiseksi.

Mirot

 

Heippa vaan kaikille. Kyllä se vaan oli sitten menoa silloin ma-ti-yönä. Olin näköjään yhden maissa kirjoitellut tänne ja kolmen maissa olin jo synnytysvastaanotossa. 16 tunnin kivuliaan urakan jälkeen kello 16.18 poika näki päivänvalon. 4020 grammaa ja 52 senttiä. Vauva on voinut upeasti koko ajan, mutta oma olo on edelleen aika hutera. Nytkin menen tästä poitsun viereen sänkyyn köllimään. Yritän kirjoitella synnytyskertomusta huomenna ja lueskella teidän muiden juttuja.

Tsempit kaikille. :hug:

mt & maailman ihanin poika 2 päivää

 

Pläääh :headwall: täällä sitä vaan edelleen ollaan yhdessä paketissa !!!! Ei auta ässät eikä mitkään poppaskonstit ei!!! on tainnut tämä sisu ostaa vakituisen kotikolon tuolta masusta |O
Miten tää aika voikin näin madella !!!!

Oikein paljon onnea vauvan saaneille :flower: Ihanan paljon iloisia uutisia täällä taas olikin !!!! Noita synnytystarinoita on kiva lukea eli kiitos niitä rustanneille !!!!

Mä oon sitten koheltanu oikeen urakalla tässä viimepäivinä tossa sunnuntaina kaaduin koiran kanssa lenkkeillessä onneksi kaaduin jalkojeni päälle ja sain otettua käsillä vastaan etten lyöny masua mihinkään ... jalassa on ihanat mustelmat muttei onneksi pahemmin käyny ! Eilen sitten kaadoin pastakattilasta kiehuvat vedet oikean käden peukalolle :headwall: ai että teki kipeää , onneksi peukalo kuitenkin toimii eikä ole enään kipeä ,hieman se on värimuutosta saanu... ja tänään pengoin muksujen toppavaatteita tuolta jemmasta niin tökkäsin sitten oikean käden etusormen kynnen oikein lahjakkaasti sellaiseen ohuen muovikorin reinaan ja kynsi taittu oikein ihanasti nyt sitten kynnenalla on kiva verenpurkauma huoh... tää ei oo enään todellista uskaltaakohan sitä mitään ylimääräistä enään tehdäkään !!!!

Kävin maanantaina neuvolassa ja siellä kaikki ok ! laitettiin lähete Taysiin eivät oo vielä soitelleet eli eivät vissiin pitäneet kovin kiireellisenä tätä tapausta, pelottaa vaan et sisu kasvaa isoksi : / Neuvolatäti sanokin et masu on kyl täynnä vauvaa ja arvioi n.4kg olis kiva päästä sinne Taysiin ees käymään ja kuulemaan onko minkäänlaista edistystä tapahtunu tuolla alhaalla ja muutenkin.

Hyvin kärsimätön unikeiju + sisu 40+5 (La oli kaunispäivä 18.9)

 

Olipa monta vauvaa syntynyt, ONNEA ONNEA KAIKILLE
Myös synnytyskertomuksista kiitos Tuntuuko muuten se epparin leikkaus Miltään? Ajatus siitä, että lihaa ja ihoa LEIKATAAN saksilla, Ällöttää.. ja tulee vaan tunne, että miltä se tuntuu.. huomaako sitä kun kätilö sen tekee? Tiiän et mesta puudutetaan, että ei satu..

Epeti mulla kans rutisee ja lonksuu paikat! Eilen ku nousin sängystä ylös, ni hirvee klonksaus kuulu selästä - Luut meni ilmeisesti takas paikoilleen ja sitä tapahtuu tosiaan kans kääntyillessä jne.

Eilen just puhuin, että ihanaa kun säästyy rahaa, niin tänään kävin sit kenkäkaupassa hakemassa TAAS yhdet popot, UFFista jäi käteen 4 eri vaatekappaletta (nämä siis itelleni) ja sit Fidasta vauvalle 3 x pussilakana. Eli 100€ makso tää päivä.. heh. Kummasti jaksaa taas hymyillä, vaikka väsyttääkin

Viime yönä en tosiaan nukkunut kuin muutaman tunnin ja nekin katkonaisesti. En sit menny aamulla neuvolaan, vaan meen vasta huomenna klo 13..
Mä toivon, että rauhotun kun vauva on maailmassa. Jos jatkan tätä stressaamista ihmisistä ja asioista (etenkin yöaikaan), niin tulen ehkä kohta hulluksi.

Mutta ei mulle mitään muuta tällä erää! Voimia kaikille! Ihanaa, että huomenna on perjantai!

Lätäkkö + vauva 40+5

 

Onnea taas uusista vauvoista!

Lätäkkö: mulle tehtiin eppari, ja ei se siinä vaiheessa tunnu missään. Mä vaan ajattelin, et antaa mennä, kyllä kätilö tietää, mitä se tekee...

Mut nyt tytsy heräilee, pitää mennä...