Heippa kaikille, ja onnea taas vauvan saaneille :flower:
Nyt kun persaus kestää jo vähän istua, ajattelin rustata jonkin sortin synnytyskertomusta
Eli tiistaina 14.9 puolenpäivän jälkeen alkoi tulla harvakseltaan napakoita supistuksia. Tulivat säännöllisen epäsäännöllisesti, ja elättelin toiveita, että oltaisiin päästy hommiin jo heti!
Sain kuitenkin huonosti nukuttua yön. Miehen päästin töihin, kun aamulla ei olo vielä ollut kovinkaan "synnytysvalmis". Supistukset sitten kuitenkin tihenivät aamupäivän mittaan, ja puolenpäivän aikaan niitä tulikin jo 10 minuutin välein. Miehelle ilmoitin, että tulisi ajoissa kotiin, jotta päästään iltasella näytille sitten sairaalaan. Touhusin päivän normaalisti, supistukset olivat napakoita, mutta en kokenut niitä tuskallisiksi, ainoastaan epämiellyttäviksi.
Mies tuli neljän jälkeen kotiin, jolloin supisteli jo tosi paljon. Viiden jälkeen sanoinkin, jotta lähdetään sairaalaan, sen verran napakoita olivat jo. Meillä matkaa onneksi vain 10km. Matkalla supistelikin sitten 2 minuutin välein, ja sanoinkin että nyt se kyllä varmasti sieltä tänään tulee
Sairaalaan päästiin 17.40. Vaatteiden vaihdon jälkeen petille, ja käyrälle. Kätilö vilkaisi kohdunsuun tilanteen, ja nauraen sanoi jotta otetaanpa käyrältä pois, ja mennään suoraan saliin, paikat oli 8cm auki, ja iso kalvorakko pullotti. Siitä sitten köpöttelin saliin, jossa pistettiin uudestaan käyrälle. Kuuden aikaan supistukset olivat jo aika kipeitä, ja ilokaasun avulla hengittelin niitten läpi. Kalvot puhkaistiin 18.15. Tunnin verran odoteltiin viimeistä senttiä aukeavaksi, ja ponnistustarve alkoi klo 19 jälkeen.
Ilokaasu siis sivuun, ja vauvaa maailmaan puskemaan. Ainut mitä sain, oli välilihan puudutus, eli ihan luomuna mentiin täälläkin, mitään ei oltaisi muuta keretty antamaan enää minun synnytykseen. Ponnistusvaihe alkoi hienosti, ensimmäisellä ponnistuksella lapsen pää työntyi näkyviin, ja kätilö huikkasi, että paljon on vaaleanruskeaa tukkaa, että muutama ponnistus vielä, ja vauva on maailmassa. Minähän olin siinä vaiheessa ihan ihmeissäni, että näinkö helppoa tämä muka on
Siitä sitten alkoikin pikkuhiljaa tilanne muuttua. Ponnistuksista huolimatta vauva ei tahtonut päästä ulos. Pää kävi aina hyvin likellä, mutta vetäytyi aina takaisin. 19.45 paikalle kutsuttiin kiireellä lääkäri, kun vauvan sydänäänet alkoivat laskea. Viimeinen puoli tuntia olikin sitten yhtä sirkusta. Lääkäri päätti imukupin avulla saattaa lapsen maailmaan. Vauva oli kuitenkin niin tiukassa, että kaksi ensimmäistä vetoyritystä meni harakoille kun imukuppi irtosi. Tässä vaiheessa minä aloin jo olla tosi väsynyt, ja kipeä, ja huoneessa oli väkeä kuin markkinoilla. Loppupelissä vauva saatiin maailmaan kolmannella imukupilla lääkärin ja viiden kätilön avustamana. Kaksi kätilöistä kiskoi minua jaloista, kaksi painoi vauvaa täysillä mahanpäältä, ja yksi oli lääkärin apuna alakerrassa leikkaamassa epparia. Vauva saatiin ulos viimeisellä hetkellä klo 20.13, lääkäri huusi, että jos ei nyt tule, niin sektioon mennään.
Kaikesta tohinasta huolimatta vauva saatiin ulos ihan hyvissä voimissa. Pisteitä menetettiin jäntevyydestä ja väristä, mutta muuten vauva voi hyvin. Sain hetken tutkimisen jälkeen rinnalle, ja siinä sitten ihasteltiin pientä ihmettä. Kätilö tikkasi alapään, epparin lisäksi muita repeämiä ei tullut.
Synnytyksestä jäi kaikessa kaameudessaan kuitenkin ihan ok fiilis. Palkintohan on mitä ihanin :heart:
Suurinta tuskaa aiheutti imukupin laitto. Lääkäri kävi juttelemassa jälkikäteen,koska synnytys oli vaikea. Ja minä kirosin lääkärin kyllä synnytyshetkellä alimpaan rakoon, mitä maa päällään kantaa
Syynä siihen, että vauva oli tiukassa, oli aavistuksen väärä tarjonta, josta kertoo imukupin jälkikin ihan oikealla melkein korvan yläpuolellla.
Synnytys oli siis nopea, mutta jokseenkin hektinen. Ilman kivunlievitystä selvisin, vaikka se aluksi pelottikin, ja imukuppia lukuunottamatta en kokenut mitään liian tuskalliseksi. Tikkejä tuli toistakymmentä, mutta haava lähti paranemaan hyvin, ja nyt jo välillä tuntuu, etten sitä aika-ajoin edes huomaa. Aion siis todellakin synnyttää uudestaan
Olipas pitkä sepustus. Vauva-arki on lähtenyt pyörimään ihan hyvin, ja nyt jo vauva ilmoitteleekin, että äitiä tarvitaan
Tsempit viimeisille metreille, kohta on kaikki vauvat maailmassa!
Katrin ja Väinö 8 päivää