Heippa kaikille!
Onpas kiva kun taas vähän kelit parani. Onneksi ei kuitenkaan ole suoranaista hellettä sentään.
Kelan päätöksiä oli jo jotkut saaneet, aika nopeaa toimintaa kyllä, minä laitoin paperit yli kaksi viikkoa sitten, eikä mitään ole vielä tapahtunut
![Hymy :) :)]()
No, ehtiihän tuota, ei tässä sentään jäniksen selässä olla.
Sokerirasitukseen menijöitäkin oli, minulla se olisi edessä ensi maanantaina. Siitä sitten pitäisi vielä pari viikkoa malttaa, että pääsee lääkärille katsomaan ensimmäistä kertaa tilanteet, missä mennään. Ihan hurjan nopeasti menee aika, ja kuitenkin toisaalta hitaasti. Onneksi alkaa olla jo viikkoja sen verran kasassa pikkuhiljaa, että olo vähän rauhoittuu.
Minä olen nähnyt nyt tosi paljon unia. Etenkin synnyttämisestä ja vauvasta muutenkin. Saas nähdä, kuinka paljon niitä loppukesästä näkee. Nukahtaminen on nykyään jo vaikeaa, kun ei tunnu löytävän hyvää asentoa..
Olen havainnut potevani pientä "henkistä ripulia". Töissä olen havainnut luopumisen tuskaa, pidän työstäni, ja nautin siitä, ja jollakin tavalla on ihan kauheaa katsella, kun sijainen nyt opettelee MINUN hommiani, ja istuu MINUN koneellani, ja hoitaa kaikki MINUN asiani. Nauroinkin eilen työkaverille, että mieheni saa kuunnella heinäkuussa kun itken että entä jos en osaakaan enää mitään kun tulen takaisin, tai entä jos tuuraajani onkin minua niin paljon parempi, että ne haluavatkin pitää sen yms yms
![Hymy :) :)]()
Kaikenlaista.
Tietynlaista luopumisen tuskaa on ollut ajatuksissa muutenkin. Vaikka tämä lapsi on todella toivottu enkä vaihtaisi tätä mihinkään, on tietyllä tapaa mielessä pyörinyt ajatukset siitä, että "itsemääräämisoikeus" siirtyy nyt omista käsistä kyllä pois. Vaikkei lapsen saaminen tarkoitakaan sitä, että elämä loppuu, muuttuu asioiden tärkeysjärjestys kuitenkin huimasti. Enää et voi tuosta noin vaan hilpaista terassille, tai lähteä hetken mielijohteesta ratsastamaan. Paljon olen miettinyt näitä asioita, ja vaikka ne pyörivätkin mielessä, on pääasia aina kuitenkin se, että vauva masussa kasvaa ja voi hyvin, ja tulee ajallaan meitä maailmaan ihastuttamaan :heart:
Muuten olossa ei ole huomattavia muutoksia. Mitään turvotuksia eikä särkyjä juuri ole, ja olo on muutenkin tosi hyvä. Liikkuminen on jo vähän hitaampaaa, ja ottaa enemmän voimille, mutta kun vaan maltillisesti iskee jalkaa toisen eteen, niin hyvä tulee. Tukivyötä olen miettinyt, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi etsiskellä. Voisi helpottaa vähän mahan kanssa liikkumista..
Tulipas taas turinoitua, ja omaa napaa aika lailla :ashamed:
Kaikille mukavan aurinkoisia päiviä, toivotaan että hyvät kelit jatkuvat pidempäänkin!
Katrin ja mini 25+5