Syyskuun tulokkaat 2010 **** Kesäkuussa **** (Päivityspyynnöt yksityisviestillä, kiitos!)

Heips!

avee Kauankon meni, että sait Kelalta päätöksen? Itsekin malttamattomana odottelen päätöstä kun kotihoidontuilla olen, niin kiinnostaa tietää, että minkäs verta rahaa olisi tulossa Luulen, että joudun vielä jonkin aikaa päätöstä odotella, sillä laitoin paperit Kelaan vasta viime viikolla.

Onnea kaikille sokerirasitukseen! Toivottavasti ei ole sokrut koholla!

MaybeSomeday Ei light-limun kyllä pitäisi nostattaa sokereita, kun eihän siinä edes ole sokeria Ootkohan syönyt tai juonut illalla jotain tosi hiilaripitoista, kun sokrut vielä aamulla pissassa plussalla? Mulla ei kertaakaan viime raskaudessa ollut sokeria pissassa paitsi kerran, kun olin justiinsa juonut ennen neuvolaan menoa mehua. Edellisen illan syömiset ei minulla vaikuttaneet noihin mitenkään. Mutta noi on kyllä kamalan yksilöllisiä juttuja!

Aplo ja Einari 24+0

 

Merkkaan pinoa, että en tipu kärryiltä! :wave:
Ei mitään erikoista täällä, neuvolassa kävin pikana kun epäilin taas jotain tulehdusta, mutta kaikki ok... Mulla vaan sitten pissahätä 24/7
Taas on itketty, oon toooosi herkkä nykyään. Ostin valkosia pieniä vaatteita ja sukat kokoa 15-16 ja niitäkin sitten piti vähän itkeä, kun ovat niin pieniä ja suloja.<3

Lara- ja Nuna rv23+5

 

Heips!

avee Kauankon meni, että sait Kelalta päätöksen? Itsekin malttamattomana odottelen päätöstä kun kotihoidontuilla olen, niin kiinnostaa tietää, että minkäs verta rahaa olisi tulossa Luulen, että joudun vielä jonkin aikaa päätöstä odotella, sillä laitoin paperit Kelaan vasta viime viikolla.

Vein paperit viime keskiviikkona kelaan ja eilen oli päätös kirjattu eli tosi nopeaa toimintaa oli. Tänään on paperit postitettu, joten varmaan huomenna tulee sitten postilaatikkoon.

 

Moi taas!

Mullakin oli neuvola tänään ja kaikki oli taas ok. Sf-mitta 21 cm, painoa tullut 400 g/viikko, vauvan syke noin 150. Rautakuurikin on tehonnut, kun hemoglobiini oli noussut. Viime kerralla se oli 110, nyt 119. Kelan paperit sain mukaani ja ajattelin heti laittaa menemään, ettei sitten jää viime tippaan. Tosin en ihan vieläkään ole päättänyt otanko äitiyspakkauksen vai rahan.

Sokerirasitukseen olikin aika moni menossa lähipäivinä. Tsemppiä! Mulla se olis kesäkuun vikalla viikolla edessä.

marza

 

Heippa kaikille!

Onpas kiva kun taas vähän kelit parani. Onneksi ei kuitenkaan ole suoranaista hellettä sentään.
Kelan päätöksiä oli jo jotkut saaneet, aika nopeaa toimintaa kyllä, minä laitoin paperit yli kaksi viikkoa sitten, eikä mitään ole vielä tapahtunut No, ehtiihän tuota, ei tässä sentään jäniksen selässä olla.

Sokerirasitukseen menijöitäkin oli, minulla se olisi edessä ensi maanantaina. Siitä sitten pitäisi vielä pari viikkoa malttaa, että pääsee lääkärille katsomaan ensimmäistä kertaa tilanteet, missä mennään. Ihan hurjan nopeasti menee aika, ja kuitenkin toisaalta hitaasti. Onneksi alkaa olla jo viikkoja sen verran kasassa pikkuhiljaa, että olo vähän rauhoittuu.

Minä olen nähnyt nyt tosi paljon unia. Etenkin synnyttämisestä ja vauvasta muutenkin. Saas nähdä, kuinka paljon niitä loppukesästä näkee. Nukahtaminen on nykyään jo vaikeaa, kun ei tunnu löytävän hyvää asentoa..

Olen havainnut potevani pientä "henkistä ripulia". Töissä olen havainnut luopumisen tuskaa, pidän työstäni, ja nautin siitä, ja jollakin tavalla on ihan kauheaa katsella, kun sijainen nyt opettelee MINUN hommiani, ja istuu MINUN koneellani, ja hoitaa kaikki MINUN asiani. Nauroinkin eilen työkaverille, että mieheni saa kuunnella heinäkuussa kun itken että entä jos en osaakaan enää mitään kun tulen takaisin, tai entä jos tuuraajani onkin minua niin paljon parempi, että ne haluavatkin pitää sen yms yms Kaikenlaista.

Tietynlaista luopumisen tuskaa on ollut ajatuksissa muutenkin. Vaikka tämä lapsi on todella toivottu enkä vaihtaisi tätä mihinkään, on tietyllä tapaa mielessä pyörinyt ajatukset siitä, että "itsemääräämisoikeus" siirtyy nyt omista käsistä kyllä pois. Vaikkei lapsen saaminen tarkoitakaan sitä, että elämä loppuu, muuttuu asioiden tärkeysjärjestys kuitenkin huimasti. Enää et voi tuosta noin vaan hilpaista terassille, tai lähteä hetken mielijohteesta ratsastamaan. Paljon olen miettinyt näitä asioita, ja vaikka ne pyörivätkin mielessä, on pääasia aina kuitenkin se, että vauva masussa kasvaa ja voi hyvin, ja tulee ajallaan meitä maailmaan ihastuttamaan :heart:

Muuten olossa ei ole huomattavia muutoksia. Mitään turvotuksia eikä särkyjä juuri ole, ja olo on muutenkin tosi hyvä. Liikkuminen on jo vähän hitaampaaa, ja ottaa enemmän voimille, mutta kun vaan maltillisesti iskee jalkaa toisen eteen, niin hyvä tulee. Tukivyötä olen miettinyt, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi etsiskellä. Voisi helpottaa vähän mahan kanssa liikkumista..

Tulipas taas turinoitua, ja omaa napaa aika lailla :ashamed:
Kaikille mukavan aurinkoisia päiviä, toivotaan että hyvät kelit jatkuvat pidempäänkin!

Katrin ja mini 25+5

 

Olen havainnut potevani pientä "henkistä ripulia". Töissä olen havainnut luopumisen tuskaa, pidän työstäni, ja nautin siitä, ja jollakin tavalla on ihan kauheaa katsella, kun sijainen nyt opettelee MINUN hommiani, ja istuu MINUN koneellani, ja hoitaa kaikki MINUN asiani. Nauroinkin eilen työkaverille, että mieheni saa kuunnella heinäkuussa kun itken että entä jos en osaakaan enää mitään kun tulen takaisin, tai entä jos tuuraajani onkin minua niin paljon parempi, että ne haluavatkin pitää sen yms yms Kaikenlaista.

Mulla on ollut täysin samanlaisia fiiliksiä... Tosin mun sijainen aloitti vasta eilen, ja olen siitä kyllä ihan tyytyväinen että tässä on useampi viikko aikaa perehdyttää hänet kunnolla. Jos nyt vointi on sellanen että pystyn olemaan töissä sinne heinäkuun puoliväliin asti. Mulle mun työtehtävät on tavallaan kuin "lapsi", tahtois tehdä kaiken itse ja mahdollisimman hyvin, tykkään työstäni ihan älyttömästi. Toisaalta myös tiedän, että olen hoitanut hommani hyvin ja työkaverit pitävät musta sen verran että jäävät vähän ikävöimäänkin kun jään pois =) Kauheen ristiriistaiset fiilikset silti, toisaalta toivoo ettei sijainen olis ihan yhtä tehokas ja pätevä kuin minä, mut toisaalta olis kyllä enemmän kuin toivottavaa palata töihin sellaseen tilanteeseen että ne mun hommat on hoidettu kunnolla, ettei tarvii palata kaaoksen keskelle ja ns. aloittaa kaikki taas alusta... Kauheen haikeelta tuntui merkata kalenteriin viimeiset työvuorot, sniff!! No, ehkäpä mieli ehtii vielä muuttua, ainakin toivon että osaan nauttia olosta sit kun mammaloma alkaa.

Sokerirasituksessa tuli tosiaan käytyä, eipä ollut niin paha nakki kuin odotin. Litku maistui tosi makealta muttei sitä tarvinnut juoda kuin 2 lasillista, ja odotusaika meni nopsaan kun otin paksun vauvakirjan mukaan Tulokset tulee kuulemma jo huomenna.

Nyt jatkan aurinkoisen vapaapäivän viettoa, ensin shoppailemaan ja sit koiran kans rauhalliselle kävelylenkille. =)

Endotar + poitsu 25+2

 

Sokerirastus takana ja hengissä ollaan. Huomenna soittelen neuvolaan tuloksista. Ei ollut mitään herkkua se litku. Edellisen kerran oli ihan sokerilientä, jonka juomisessa ei ollut mitään ongelmaa. Nyt oli sitä oranssia "appelsiinin" makuista esanssilitkua. Meinas tulla viimeinen huikka takaisin ylös, mutta kiukulla sain sen nieleskeltyä alas

Aurinkoiset päivän jatkot!

-eeva- ja pikkutyyppi 24+3

 

Sokerirasitus meni paljon kivuttomammin kuin luulin. Litku oli oikeastaan ihan juotavaa, hoitaja sanoikin että siellä on jokin aika sitten vaihdettu se entinen kaamean makuinen cola-litku tuommoiseen marjalitkuun, mitä minä tänään join. Ei tarvinnut juoda kuin kaksi mukillista ja hyvin meni alas, onneksi olin ottanut kirjan ja lehtiä mukaan, niin se pari tuntia sujui suht nopeasti odotushuoneessa istuskellessa. Huomenna kuulee tulokset, toivottavasti ei ole mitään häikkää.

menninkäistyttö & rääpäle 24+2

 

Heips! Täällä myös yksi, jolla sokerirasitus tältä aamulta takana. Mulla myös meni suht kivuttomasti. Nyt alkoi väsyttämään vaan ihan julmetusti siinä odotellessa. Hieman heikkoa oloa, mutta ei läheskään yhtä huono olo kun sillon esikoisen aikaan. Nyt vaan jännätään tuloksia! Kotona aamulla mittasin paaston, joka oli 4,7 eli jos siihen on luottamista, niin ei ainakaa paastossa pitäs jäädä kiinni. Mutta, tiedä noist sit...Huomenna sitten neuvolaan heti aamusta, niin siellähän sen tuomion sitten kuulee. Ois vaan niin kiva, jos tää raskaus olis nyt ilman sitä rd:tä!...

Mä kans vein kelaan paprut täs pari viikkoa sitten. Ei oo vielä ainakaa päätöstä kotia tullut. Tosiaan kaipaa todellakin jo vähän suurempaa rahaa. Tää kodinhoidontuki kun ei tosiaan kummoinen ole!...

Mutta, eipä tällä kertaa muuta kuulumisia

primrose 27+0

 

Neuvolalääkärissä käyty. Taas oli pissassa sokruja, joten ensi viikolla edessä rasitus. Puuh, mulle syömättömyys ei sovi :/ . Paikalla oli oikein kaksi lääkäriä, kun toinen oli opettelemassa hommia. Sisätutkimuksessa selvisi, että kohdunkaula oli lyhentynyt 1½-2 cm ja kohdunsuu oli pehmeä, mutta onneksi vielä kiinni. Joten hissunkissun saa edelleen olla. Ultrassa viikkoja hyvin vastaava poika. Oli taas niin touhussa, että mittoja ei tuumattu saada. Painoarvio oli jo 840g.

Meillä päästiin tallilla ihastelemaan syntymän ihmettä eilen, yksi hevosistamme varsoi eilen. Olimme itse siellä Helsingissä juuri poniostoksilla, kun työtekijä soitti tammukan varsonen ulos tarhaan. Kaikki kuitenkin on hyvin ja varsa on iso reipas oripoika .
-Poni 25+1

 

Hei te jotka olette nyt kotihoidontuella eikä lapsenne ole menossa hoitoon uuden lapsen myötä, niin onkos niin ettei vanhemmasta lapsesta makseta muuta kuin lapsilisä??

 

meripihka Näin on. Kh-tuki loppuu, lisäosaa voi hakea, jos tulorajat jää alle.

 

meripihka Näin on. Kh-tuki loppuu, lisäosaa voi hakea, jos tulorajat jää alle.

Ok kiitos :flower:

 

Aamulla soitin neuvolaan näistä mun suppareista/ jomotuksista/ vihlonnasta johtuen. Sovittiin sit lääkäriaika vielä samalle päivälle. Jotenki jäi aamuisesta puhelusta sellainen fiilis, että kaikki todennäköisesti on ok, mut katsellaan nyt varuilta... Sit se tuntuikin jotenki tosi pahalta, ku sisätutkimuksessa selvis, että kohdunkaula oli vähän pehmenny :/ Pituus oli sentään vielä 2 cm...

Harmittaa kyllä tosi paljon, kun pitää nyt liikkumista rajoittaa. En oo vielä päättänyt, että miten koiran lenkityksen järjestäis. Mieskään ei voi ottaa sitä työmatkoille mukaan, koska tekee 12h päiviä, ja työmatka majoituksesta työpaikallekin kestää vajaan tunnin, eikä koira siis kestäis niin pitkää aika yksin. Minä taas en voi lähteä myöskään työmatkoille mukaan, että käyttäisin koiran päivisin pisulla, koska majoitusolot on sen verran alkeelliset, ettei niissä oikein raskaana olevan ole hyvä olla... Sit ei kehtais pyytää ketään tuttua noin vaan käyttää koiraa, koska meillä on pennun kans vielä niin opettelemista ettei vedetä toisten koirien/pikku lasten/ lintujen yms. perään... Ainoa vaihtoehto näyttäis olevan vaan lyhentää niitä lenkkejä rajusti ja yrittää keksiä koiralle jotain aktivoivaa puuhaa, jossa ei itse tarvitsisi paljon liikkua. Tuntuu tosi ikävältä, että koira joutuu kärsimään tästä tilanteesta. Ei tietty koira ole niin tärkeä kuin lapsi, mutta kun on se koirakin kuitenkin tosi tärkeä..! Harmittaa kyllä niin pirusti tää tilanne.

Kiitos kun sain avautua ajatuksistani ja pahasta olostani.... :flower:

Shuri ja Onni-Ilona 26+3

 

Neuvolalääkärissä tänään käyty ja oli sitten ihan turha reissu, tavallaan. Lääkäri ei yhtään ymmärtänyt mua, kirjoitti vain kipulääkkeestä reseptin ja sanoi, että syö niitä :/ . No kahteen päivään kun en olekaan istunut lähes yhtään, niin olokin on taas kyllä ihan ok. Huomenna pitäis sitten taas mennä töihin ja sen sit taas tietää, että alkaa supistelu ja vatsan vihlominen. Mutta lääkärin mielestä mun pitäis vaan ottaa kipulääkettä ja niitten kanssa mennä eteenpäin. Kivut kun kuuluu asiaan. Ja JOS kipulääkkeet ei auta niin sanoi, että katsotaan sitten asiaa uudestaan. Mutta tuolle samalle lääkärille en aio mennä enää toiste!

Viikonloppu meneekin sitten taas toipumiseen seuraavasta kahdesta työpäivästä, joten ei tarvi mitään ohjelmaa suunnitella. Luulen että käyn ensi viikolla uudestaan lääkärissä, jos joku muu vaikka mua ymmärtäisi.

Sitten sf mitta oli kasvanut kahdessa viikossa 4 senttiä, sitäkin vähän epäilin että miten tuon mittasi. Nyt muka oli 24 senttiä kun pari viikkoa sitten oli vain 20cm. Paino oli kyllä noussut vain 100g samassa ajassa. Hemoglobiini edelleen hyvä 148.

Tuntuu niin turhauttavalta kun tietää, että huomenna taas kivut saapuvat ja pitäisi peittää ne vain jollain kipulääkkeellä. Ja kun niitä kipuja voisi välttää jos ei tarvitse istua, mutta kai se on lääkärin mielestä parempi että syödään sitten vain kipulääkkeitä.

ennie ja myrmy

 

Sitten sf mitta oli kasvanut kahdessa viikossa 4 senttiä, sitäkin vähän epäilin että miten tuon mittasi. Nyt muka oli 24 senttiä kun pari viikkoa sitten oli vain 20cm. Paino oli kyllä noussut vain 100g samassa ajassa. Hemoglobiini edelleen hyvä 148.

Mulla oli sf-mitta pienentynyt kahdessa viikossa 3 cm Mut eri ihmiset mittaa vähän eri lailla, ja lisäksi vaikuttaa vauvan asento. Eli Onni-Ilona oli pari viikkoa sitten pitkikkäin vatsassa ja tänään poikittain, niin se "levitti" kohtua, mikä söi sitä korkeutta. Eli en minä sitten välttämättä olekaan keskikäyrän yläpuolella, vaan ehkä edelleenkin pikkuisen sen alapuolella... Tai ainakin suurin piirtein hyvä mitta on, että ei sen puoleen mitään huolta =)

Olen tässä hyvän ystävän kanssa saanut vähän työstää noita huoliani koirasta. Ystävä lupasi auttaa jos apua pyydän =)

Shuri ja Onni-Ilona 26+3

 

Itseasiassa, kun tarkistin tuosta neuvolakortista tuo sf mitan niin se olikin 26,5 eli olikin kasvanut 6,5 cm kahdessa viikossa.

 

^Huhhuh... Taitaa siinä olla jo melko erilaiset mittausmenetelmät... Tai sit sulla on tosissaa on supernopeaa kasvua!

Piti muuten kommentoida tuota lääkäriasiaa muutenkin. Meillähän kans eka lääkäri tuntui jotenkin tosi epäpatevältä ja juuri sellaiselta, ettei kuunnellut asiaamme ollenkaan. Nyt olen kaksi edellistä kertaa päässyt toiselle lääkärille, ja on ollut paljon huojentuneempi olo itsellä kun tuntee luottavansa lääkäriin. Suosittelen siis tosissaankin kaikille joilla on ollut samanlaisia kokemuksia kuin mulla ja enniellä, että sitä lääkäriä kannattaa vaihtaa, jos ei synkkaa. Minäkin sain yhden aivan turhan lääkekuurin syödä sen epäpätevän lääkärin takia!

 

Joo mä kyllä epäilen tuota mittaustapaa, koska aina aiemmin(kaksi kertaa) kun se on mitattu olen myös itse tuntenut, että on mitattu oikeasta paikasta. Nyt tuo mittaus tuntui lähinnä sinne päin mittaukselta.

Ei mulla tullut mieleenkään, että lääkäri voisi olla eri kuin ekalla kerralla. Nimittäin se edellinen lääkäri oli todella mukava. Tästä lähtien kyllä varmistan, aina etukäteen, että kuka on lääkärinä!

 

Pikaisesti vain kävin lukemassa...

Voimia ja jaksamista Shurille ja ennielle! :hug:

-dask ja typy 23+6

 

Voimia Shuri ja Ennie myös minulta :hug:

Olit Shuri huolissasi koiran kanssa lenkkeilystä. Pääsetkö viemään koiraa esim. koirapuistoon tai juoksemaan toisen koiran kanssa? Siihen päälle vielä runsaasti koulutusta ja "aivojumppaa", niin koira on takuulla tyytyväinen. Tee vaikka piilotusleikkiä ulkona tai opeta uusia temppuja. Näin me aktivoimme koiraamme silloin kun jostain syystä ei pystytä liikkumaan sen kanssa ihan niin paljon kun pitäisi.

Kelan toiminta on ollut uskomattoman nopeaa Esikoisen kohdalla kesti noin 8 viikkoa ennen päätösten tuloa, nyt ratkaisu tuli viikossa! Kävin juuri katsomassa kelan sivut ja päätökset oli postitettu tänään. Saan samat päivärahat kuin esikoisesta indeksikorotuksella. Olin hyväpalkkaisissa hommissa ennen esikoisen syntymää, joten voin nauttia aika hyvistä äitiys- ja vanhempainpäivärahoista myös tämän pikkuisen kanssa. Onneksi tällainen mahdollisuus on.

Tiinuliini ja Vompatti 24+1

 

Tiinuliini Tuo nopea toiminta johtuu ilmeisesti juuri tuosta, että ei niiden tarvii kummoisia päätöksiä tehdä kun saa tuon saman rahan kuin edellisestä. Mutta tosiaan kiva, kun ei tarvinnut viikko tolkulla päätöstä odotella vaan sai tuon tiedon nopeasti.

 

Shuri mulla oli ihan samanlaisia huolia koirien suhteen esikoista odottaessa. Lyhensin vain lenkkejä rajusti, mutta teimme useamman pikkulenkin päivässä, lisäksi kotona jotain aktivointia. Usko pois, koirat on uskomattoman sopeutuvaisia. Jälkeenpäin musta on tuntunut, että koirat jopa pitivät enemmän useammista lyhyistä lenkeistä kun yhdestä tai kahdesta pitkästä. Lähteminen on ainakin meidän koirista aina kivaa.
Koirille on tärkeämpää, että saavat elää/olla oman lauman/ihmisen kanssa kuin se, että pääsevät päivittäin valtaville lenkeille.

Kelan päätökset tulivat minullekin n. viikossa Nyt odotellaa äitiyspakkausta saapuvaksi niin pääsee hiplailee ihania uusia tavaroita.

 

Koirista: Meillä on lenkkeilyt jääneet vähälle oman jalkavamman ja supistelujen vuoksi. Hyvin ovat pärjänneet, mitä nyt tietysti lihakset tippuneet, että näyttävät kamalalta.

Kelalta tuli päätös äitiysavustusken myöntämisestä/maksamisesta, mutta siitä päivärahasta ei vielä.
Vakuutusyhtiöstä en ole kuullut nyt mitään, toivottavasti sieltäkin tulee päätös pikaisesti.

Omaa napaa: sain viikonlopun reissun jäljiltä niin hirveät vatsasäryt ja supistukset, että jouduin parin päivän vuodelepoon. Nyt olo on taas normaali, onneksi! Ehdin jo hieman pelästyä. Kävin työterveveyslääkärillä ja se oli niin pihalla ja jotenkin hämmentynyt, että tulin hänen luokseen raskauteen liittyvässä ongelmassa. Hoki vaan, että pitää mennä neuvolan kautta lääkärille. No, ei sinne neuvolalääkärille pääse samana päivänä ja olin kuitenkin ollut sinne puhelimitse yhteydessä. Vähän jäi kumma olo

Mousse 26+4

 

Kävin Kelan nettipalvelussa tänään tsekkailemassa ja munkin päätös on tullut (eikä mennyt kuin alle viikko!), äitiyspakkausta siis vaan odottelemaan.

Tänään kaupungilla kävellessä meni supparit niin pahoiksi, että meinasi itku tulla. Kiristi ja sattui sen verran, että hyvä kun pääsin eteenpäin. Nyt onneksi kotona ja loppupäivä meneekin sitten varmaan maatessa, en uskalla mitään fyysistä tehdä. Aamulla pitää soitella neuvolaan, siellä on huomenna neuvolalääkäri paikalla niin josko pääsisin käväisemään. Toivottavasti on kaikki ok, ettei tarvitsisi levossa olla loppuraskautta... :/

menninkäistyttö & rääpäle 24+3