Tyttöselle paljon onnea uudesta tulokkaasta :flower:
Anrika, ihanaa että saitte nyytin vihdoinkin kotiin :hug: . Voin vaan kuvitella kuinka teillä on siellä helpottunut olo pitkän odotuksen jälkeen ja rakkautta ilmassa vaikka muille jakaa :heart: .
Ja vielä yksi onnittelu eli
Inka85 onnea synttäreiden johdosta :flower: . Älä nyt liikaa rehki, eikös se mene niin että sankari saa levätä ja muut passaavat?
Ja sitten eilisiin äippäpoliterkkuihin:
Eli mentiin äippäpolille heti aamusta katsastamaan missä asennossa tyyppi oikeasti on. Tähän astihan se on ollut koko 37 viikkoa raivotarjonnassa mutta keskiviikkona neuvolantäti rupesi epäilemään perätilaa. Tosi mukava kätilö otti meidät vastaan ja ultrasi. Hahaa, lopputulos oli tosiaan
perätila. Siitä sitten toisen kätilön luokse sydänkäyrään. Siinä samalla haastattelin kätilöä ja kyselin hänen mielipidettään mahdolliseen käännökseen. Käyrä saatiin tosi nopsaa kun vauva liikkui vilkkaasti ja pääsin takaisin ekan kätilön luokse ja paikalle oli saapunut myös lääkäri. Hän ultrasi vielä uudelleen ja kyseli ja jutteli meidän kanssa todella aktiivisesti. Päätin antaa kääntöyritykselle mahdollisuuden ja täytyy sanoa, että
se ei sattunut ollenkaan! Eihän se toki mukavalle tunnu kun varmasti puolituntia joku makaa mahan päällä ja vaivaa kun pullataikinaa :kieh: mutta ei sitä kyllä kivuksi voi kutsua. Hetken päästä paikalle tuli toinen lääkäri joka myös yritti käännöstä mutta päättäväinen masuasukki pysyi paikallaan. Ilmeisesti yhtä itsepäinen kuin äitinsä
. Ei siinä mitään, sitten takaisin käyrälle ja sektiota suunnittelemaan. Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että mulle jäi tästä todella hyvä ja positiivinen kuva. Lääkärit ja kätilöt kuuntelivat mua, eivät tuputtaneet mitään ja pitivät ehdottoman tärkeänä sitä ettei äitiin saa sattua yhtään käännösyritystä tehtäessa. Suorastaan loistavaa palvelua!!!
Tuli mulle ihan puun takaa tämä sektio koska olen koko raskauden ajan valmistautunut henkisesti alatiesynnytykseen. Mutta sillä mennään mitä annetaan ja muuta ei voida eli nyt sitten sektioon ja lapsi sillä tavalla maailmaan. Ajan sain jo ensi perjantaille eli 11.9. tulee meidän pikkuinen näkemään maailmaa (jos ei nyt sitten päätä itsekseen kääntyä takaisin RT) :heart: :heart: :heart: . Jänskättää ihan hirmuisesti jo ihan senkin takia etten ole ollut sairaalassa sitten oman syntymäni. Sen lisäksi pelkään ja kammoksun ihan hirveästi kaikkia haavoja ja neuloja. Itse toimenpide ei minua varsinaisesti jännitän, luotan kyllä lekureihin mutta sitten se paraneminen ja kotona pärjääminen... mulla kun ei ole kipukynnystä vissiin ollenkaan :kieh: .
Saatiin muuten painoarviokin joka oli nyt 3.015g. Ei siis mikään vonkale vaan ihan normikokoinen heebo tulossa maailmaan. Apua, musta tulee kohta ihan oikesti
äiti. Osaankohan mä, pärjäänköhän mä, selviänköhän mä...??? Onko muiden pää yhtä sekaisin kuin allekirjoittaneen? Nyt on havaittavissa sellaista "pientä" loppuhetken panikointia kun mietin ja listaan asioita mitä pitää vielä ennen ensi perjantaita tehdä. Ihan kun elämä ei jatkuisi sen jälkeen ollenkaan
.
Tulipas sepustus. Muksaa lauantaita kaikille. Itse painelen takaisin vällyjen alle josko vaikka tästä räkätaudista selviäisi ennen sektiota.
Cummastelija 37+5
