Salainen täällä omalla nimimerkillään :wave: Mulle voisi siis
päivittää tohon etusivun listaan tämän oman nimimerkin ja jättää vaikka ainakin alkuun sen salaisen sulkuihin
Tänään käyty siis nt-ultrassa ja vauvauutiset heti kerrottiinkin facebookissa, on siis fb-virallista nyt
Ja voin vihdoin omalla nimimerkilläni kirjoittaa. Tähän asti oon halunnut pitää tämän salassa, eikä olla lähipiiriä kauemmas asiasta muutenkaan kerrottu. Nyt ultran jälkeen tuntui hyvältä kertoa, on saanut itse sulatella asiaa jne. Ja nyt varmistui, että kaikki on vauvallakin hyvin :heart: Vastasi täysin viikkoja, oli 47mm pitkä, tai pää-peppumitta. Niskaturvotus 0,7mm. Kädet, jalat, silmät, sisäelimet ja kaikki oleellinen näkyi ja olivat kunnossa. Rauhallinen kaveri, alkuun vähän liikkui, kunnes sitten nukahti, eikä meinattu hereille saada
Kätilö hölskytteli ihan kunnolla vatsaa ja pyysi munkin tehdä vähän jumppaliikkeitä lantiolla, kun piti toi turvotus vielä saada mitattua. Kätilö totesi, että on hyvät unenlahjat ja minä toivoin perään, että olisipa sittenkin vielä, kun on syntynyt
Ainahan sitä toivoa saa! Puolisen tuntia kesti ultraus, tehtiin mahan päältä ja piti käydä pissalla ennen ultraa. Näin siis Naistenklinikalla.
Kommentointi on nyt varmasti niukanlaista, anteeksi! Tunnejutuista olitte puhuneet, mun tekee myös koko ajan pussailla, helliä, halia ja silitellä noita poikia, jotka onneksi ovat vielä "mammanpoikia", eivätkä vielä kiusaannu äitin suukotteluista
Joka päivä sitä ajattelee, miten onkaan onnellinen noista kahdesta ihanasta lapsesta :heart: Herkistelen siis jatkuvasti! Mutta useinmiten ne on myös ns. hyviä herkistelyitä, itku meinaa tulla ihan vaan siitä, kun ajattelee, miten onnellinen olen ja miten ihana perhe mulla on
Vähän väliä olis tippa silmäkulmassa! Eikä ole mitään väliä, että missä olet. Tuntuu, että bussimatkoilla ne ajatukset lentää ja vähän väliä itkettää mikä milloinkin
Muutenkin oon ollut aika tasainen ja tyyni, en kauheesti stressaile ja MINÄ olen saanut rauhoitella mun maailman rauhallisinta ja pitkäpinnaisinta miestäni, mikä on todella harvinaista
Tänäänkin, kun ei meinattu heti löytää parkkipaikkaa, meinas mies jo hermostua ja mä vaan vieressä kiusoittelin, että meinaako verenpaine nousta, vaikka yleensä oon itse ollut se, joka olen raivonnut, jos ollaan jostain meinattu myöhästyä
Ja läheisyyttä kaipaan myös ihan hirveesti, onneksi on noi pojat, joita voin halailla jatkuvasti
Miehellekin annoin kyllä palautetta, että voisi ottaa mua vähän enemmän huomioon ja olla lähellä... Samana päivänä se toikin kukkia ja hieroi mun jalkoja ja pyysi sohvalle viereen makoilemaan :heart:
Ton kiinalaisen kalenterin mukaan esikoisen olis pitänyt olla tyttö (oli poika), kuouksen poika ja niin olikin ja tämä kolmas olisi tyttö. Tähän mennessä siis fifty-fifty. Saa nähdä, pitääkö nyt paikkansa, vai ei. Oireet mulla oli pojista noi, mitä tytöstä kirjoitettiin. Nyt on vähän sekalaiset. Alkuun teki mieli pelkästään suolaista, nyt makeakin maistuu. Pahoinvointi on kovaa, muttei kuitenkaan niin rajua, mitä pojista oli. Finnejä on rintakehässä ja välillä kasvoissakin, mitä pojista ei ollut missään vaiheessa. Mitäs muuta...
Onnea muillekin, jotka ovat hyviä ultrakuulumisia saaneet!
Kaktuspiikki, voi ei
Mä pidän peukut pystyssä, että kaikki menisi hyvin :hug: Koita jaksaa! Ja mahtavaa, että koira löysi hyvän uuden kodin!
Nyt pakko lopettaa tää kirjoittaminen jo! Kestänyt kauheen kauan.
Salainen 11+4.