Hei kaikki pitkästä aikaa!
Olimme miehen kanssa viikon lomalla viileämmässä ilmanalassa naapurimaassa ja nyt täällä mielläkin alkaa syksy kolkutella ovelle. Lomamatkalta tuli ostettua vauvalle
eka body, missä on muistoksi paikan nimi. Voidaan sitten kertoa, että hän oli käymässä siellä äidin vatsassa
Edellispäivänä oli kolmas ultra, yhäkin sisäkautta tehty. Niskaturvotusta ei ollut. Pelkäsin ultraa ihan kauheasti, kun ajattelin, että sieltä tulee se tuomio. Onneksi kaikki oli hyvin. Saimme myös tietää sukupuolen. Meille on tulossa
poika. Kaikki värkit näkyivät niin selvästi, ettei siinä jäänyt arvailujen varaa.
Kuvittelin olevani ultran jälkeen helpottunut, kun saisin kuulla, että ainakin tällä hetkellä tervettä lasta odotellaan, mutta olenkin ollut aivan lamaantunut. Vaikka en ole varsinaisesti odottanut tyttöä tai poikaa, niin poika kuitenkin on jonkinasteinen järkytys. En nimittäin ole koskaan kuvitellut olevani pojan äiti! Olen aina lapsesta saakka ajatellut, että joko minulle ei tule yhtään lasta tai sitten tulee yksi ja se on tyttö. No, nyt tulee poika ja olen näinä parina päivänä yrittänyt sopeutua ajatukseen. (Tämä muuten oli syy, miksi tahdoin tietää sukupuolen heti kuin mahdollista - eli että ehtisin tottua ajatukseen, jos se ei olekaan tyttö.)
Illalla meille sitten tuli kylään kaksi alle kolmevuotiasta poikaa äitiensä kanssa ja olin tosi ahdistunut. Ne paiskoivat tavaroita lattiaa vasten ja rääkyivät :/ Tuli ihan sellainen olo, että pitäisikö peruuttaa tämä "tilaus".... En tuntenut mitään lämpimiä tunteita niitä poikia kohtaan ja iski sitten kauhu siitä, että jos en sitten osaakaan tykätä omasta pojastani!
Ultran jälkeen soitin skypellä Suomeen äidille ja reaktio oli seuraava: ensin ei uskonut, sitten ei tajunnut, sitten alkoi säälitellä itseään, koska on niin kaukana ja sen jälkeen oli aivan onnessaan. Tosin hänkin oli tyrmistynyt, että poika on tulossa, sillä hänkin oli aina "nähnyt" minut tytön äitinä. Äiti kyllä itse pitää enemmän pojista, vaikkei koskaan ole sitä minulle myöntänytkään.
Nyt olemme miettineet nimeä pojalle, kun meillä oli vain tytölle. Onko tyhmää antaa raamatullinen nimi, jos ei ole kovin uskovainen?
Ajattelin, että vaikka en tahdo alkaa ostella vielä vaatteita, mutta ommella voisin alkaa. Lainaan ensi viikolla kaverilta lastenvaatelehtiä.
Minulla on paino noussut jo 4-5 kiloa!!! Normaalipainoni on 47-48 kiloa ja nyt on jo 52,8. Ja muka vielä painon ei pitäisi nousta! Minulla on myös jo aivan selvä vauvamaha! Piti käydä ostamassa kahdet äitiyshousut, kun mitkään muut eivät enää mahdu. Voisin laittaa tänne kuvan, jos osaisin. Minua ei kyllä vartalon muuttuminen haittaa yhtään. Se tuntuu jotenkin söpöltä.
Etominen on vähentynyt, mutta oksennus meinaa tulla iltaisin (mut ei tule). Mitään ei tee mieli syödä, mutta nälkä kuitenkin on.
Onko teillä tietoa, kumpi
lehti on parempi: Kaksplus vai Vauva?
Minun tietojani voi päivittää tuonne ekalla sivulle:
POIKA siis tulossa ja
LA on 7.9. Synntys ulkomailla. Olen 37-vuotias ja eka lapsi tulossa.
ei vielä ja katkis 13+jotain