Ihanaa! Oma neuvolantäti oli tullut opintovapaalta takaisin. Juttua riitti puolitoista tuntia, kun juteltiin kaikki ne asiat, mihin sen sijainen ei osannut sanoa mitään tai ei vaan itseä huvittanut ottaa asioita esille. Ja tietysti halusi kuulla kaikki muutkin kuulumiset ja päivitettiin sitä, miten edellinen voi jo täyttää 9... Edellinen on jäänyt hyvin mieleen, kun omisti syntyessään puoleen selkään ulottuvan punaisen tukan!
Terkkari myös ihmetteli vähiä käyntejäni neuvolassa, ja laittoikin seuraavan heti lähemmäksi kuin viikolle 36, joka olisi ollut se Espoon linjan mukainen seuraava käynti. Uudelleensynnyttäjät saavat kuulemma senkin jälkeen odotella ihan rauhassa synnytystä ilman "turhaa" seurantaa... Onneksi toi täti uskaltaa käyttää järkeä! Sairauslomaa kehotti harkitsemaan, koska olin niin väsyneen näköinen. No kai vähemmälläkin yövessajuoksulla uupuu! Hb oli sen verran matala - mutta edelliskertaa korkeampi - että raudan käski aloittaa. Olisikohan sen sijaisenkin pitänyt tajuta jo silloin viikolla 21 tuo...
Verensokereita oon kiivaasti mittaillut, ja neuvolan diabeteshoitaja jo pelotteli insuliinilla. Jorvista taas kehotettiin harventamaan mittaamista ja todettiin, että nopeat hiilarit eivät yhtään sovi minulle, niinkuin itsekin olin huomannut. Eikä mistään insuliineista mitään puhetta. Kehuja sain tarkasta analyysistä sen suhteen mikä milloinkin on arvoja nostellut. Ehdin taas jo stressata ihan riittävästi sen itsenipiikittämisuhan takia. Kiitos taas Espoon neuvolatoiminnalle siitäkin! Oma terkkari kyllä sanoi, että saa välillä herkutellakin, ettei homma ole ihan niin tarkkaa...
Töissä on alkanut olla hankalaa. Seisoma-asento vihloo, supistelee välillä kipeästikin ja aiheuttaa ikävää painetta. Onneksi on vaihtelevat työasennot, joten ehkä tässä pärjäillään.
Yksi työkaveri ei yhtään ymmärrä - lapseton 50:nen nainen- että tässä ei ehkä olla ihan niin voimissaan kuin normaalisti, etenkin kun on suunniteltu tämän ihmisen toimesta ennen poisjääntiä kivat 3xkuusipäiväiset työputket sisältäen myös 12:n tunnin päiviä... Onneksi muut, ne lapsettomat parikymppisetkin tajuavat, eivätkä katso pahalla ajoittaista lepäilyäni. Tosin tämä em. naisihminen on muutenkin kimpussani, kun satun nyt vaan tietämään ja osaamaan häntä enemmän alan töistä. Ei hyödyntääkseen osaamistani ja lisätäkseen tietämystään, vaan kaivaen maata jalkojen alta... Onneksi muut näkevät tilanteen, eikä myyräntyö onnistu. Mutta jos tämä olo vielä tästä hankaloituu, on pakko jäädä saikulle. Em. tekijöistä johtuen se ei edes harmita.
Mietin kyllä sitäkin, että varmaan pitää kuitenkin tarkistuttaa tuo kohdunsuun tilanne, jospa sitä vaikka huomenna soittaisi neuvolapuhelimeen, jos sieltä joku lääkärinaika irtoaisi... En ainakaan muista aiemmista raskauksista näin vahvoja oireita.
Kantohärveleistä meillä on kudottu puuvillainen kantoliina jossakin kaappien kätköissä, ja sinne jääkin. Koin sen tosi hankalaksi ja molempia hiostavaksi ratkaisuksi. Ergo-reppu sen sijaan oli loistava, ja sitä käytettiin ahkerasti edellisellä. Sama reppu palautui meille takaisin, ja varmaan käytetään nytkin.
Sf-mitta oli kasvanut sitten lääkärikäynnin aika reippaasti. Nyt mennään 2 viikkoa edellä yläkäyrää. Saapa nähdä mikä jättiläinen tulee...
30+5 viikkoa elellään.