Syyskuun Söpöliinit 2012 *Elokuussa*

Onnea kaktuspiikki!

minä en voi enkä ees halua aatella että lähtisin sairaalasta heti, oas on NIIN ihana paikka että se on todella kuin lomaa näin kun on ennestään lapsia. Meillä haluavat varmaan kuitenki seurata kellastuuko vauva. Esikoiselta en päässy sängystä ees ylös yhteen ja puoleen vuorokauteen, tai sen jälkeen sitte hoipuin vessaan kun olin saanu yöllä verta, suihkuunkaan en päässy kuin vasta tuon yks ja puolvuorokautta myöhemmin ja se otti koville. en oo monesti niin paljoa pesusta nauttinu. Oasissa on kahdenhengen huoneet ja kyllä seki on välillä liikaa jos kämppis ei ajattele ollenkaan minua (esim vänkää suihkuun klo5 ja vauva rääkyy sen ajan sitte huoneessa vielä pesee hampiata ja laittaa ihtiään eikä välitä vaikka vauva vaan huutaa... yritä siinä sitte olla sanomatta rumasti kun ihtiä kyllä väsyttäis)(tai sitte kämppiksellä vaan on vauva joka rääkyy paljon) Ymmärrän kyllä jos haluaa lähtä heti, jokainenhan saa tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. minä aattelen että kaikki mitä ne haluaa tehdä on minun ja lapset hyväksi.

kalvot on puhkastu molemmista salissa ja ei se kyllä sattunu, supistustukset kyllä sattuu sen jälkeen 100 kertaa enemmän mutta sehän kuuluu asiaan.

29.8 keskiviikkona olis pelkopoli käyti ja kokoarvio oulaisissa, mielenkiinnolla ja jännityksellä sitä ootan kyllä.

nyt nukkuun

 

Sairaalassaolosta. Täytyy sanoa, että en minäkään mitenkään hyvällä mielellä vauvaani hoitajan huomaan antanut, tuli ihan huono äiti -olo, kun noin vaan hylkäsin lapsen. Mutta sitten, kun oli nukkunut pari tuntia ja huomasi, että vauvakin oli saanut nukuttua, niin olo helpottui. Bastetin tavoin meikäläinenkin koki kellon soittamisen tosi hankalana, en olisi halunnut häiritä hoitajia. Vaikka se on heidän työnsä, ja soittaa saa aina kun on asiaa ja sillä sipuli. Sitä olen yrittänyt itselleni viimeiset kahdeksan kuukautta hokea... Itselläni varmaankin paljon vaikutti hormonimyrsky, mikä tuli tosi voimakkaana ja sai kaiken värittymään negatiiivisesti. En todellakaan ollut osannut varata sellaiseen tunnemylläkkään. Kuuden hengen huone tuntui ensin ihan kamalalta, mutta toisaalta, sieltä löytyi juttuseuraa ja yhden äidin kanssa ystävystyinkin. Etenkin, kun suurimmalla osalla huoneessa olleista oli vähän ongelmia synnytyksessä ja siitä olikin sitten hyvä puhua kanssasisarten kanssa.
Kai tässä pitäisi taas suunnata unten maille. Mies on flunssassa, joten minä tuskin saan juuri vapaa-aikaa tänä viikonloppuna, huoh.

 

Minulla on tosiaan se ensimmäinen lapsivuodeaika reilut kahdeksan vuotta sitten sen verran tuoreessa muistissa traumaattisena, etten ihan heti ole toipunut. Kaikki mitä "he" (hoitajat) halusivat tehdä ei todellakaan ollut minun ja vauvan parhaaksi. Toipuminen alkoi vasta kotona ja maidontulo. Täälläpäin jotenkin ilmeisesti kuvitellaan, että vauvat ovat sairaalan omaisuutta ja äidinvaistot ihan hölynpölyä
No mutta, nykyään osaan pitää puoleni ja vauvan puolia ja jos ja kun itse toivun seuraavasta yhtä hyvin kuin kahdesta ekasta ja vauvanhoidostakin on jonkun verran jo kokemusta, niin tosiaan mahd. äkkiä kotiin normaaliin arkeen. Mutta eipä suunnitella enempää, vaikka toivottavasti mitään ei tapahdu, niin sekin on mahdollista.

Eilen illalla tuli muutama kipeämpi supistus. Ne kyllä sitten lakkasi, vaikka aloinkin jo kellosta katsella tilannetta Nyt tunti sitten heräsin, enkä saa enää unta. Täytyy vähän aikaa tässä valvoa ja katsoa sitten tilanne uudestaan.

 

Minäkin kyllä ihan mielellään olen sen pari vuorokauttaa sairaalassa. Kyllähän sinne kotiin on ikävä, mutta sairaalassa saa paremmin huilata synnytyksen jälkeen ja ei tarvi miettiä ruokia ym esikoiselle.
Esikoisen aikaan mulle ei kukaan hoitaja kertonut, että vauvan voi antaa hoitajalle siksi aikaa kun käy suihkussa tms. Koko ajan olin kyllä vauvan kanssa ja suihkureissut piti tehdä tosi pikaisesti kun sinne ei kuullut itkeekö vauva. Oishan ne hoitajat varmaan menny kattomaan jos vauva itkee tms mutta itsekseen piti pärjätä kyllä ja osata itse pyytää apua jos halus. Yksi hoitaja jopa tokas,että sinähän olet lähihoitaja tää on sulle varmaan tuttua! Joo, on tosiaan, ikinä ollu edes pitäny vastasyntynyttä sylissä ja työkseni hoidan vanhuksia Imetyskin ois pitäny osata ilman apuja.. No ei mulle silti jääny siitä paha mieli, kun vähän maalaisjärkee käytti niin hommat rupes sujumaan Eipähän tehty liikaa puolesta
Onneksi sain huonekaveriksi tosi kivan tyypin jolla oli jo kolme lasta ja hän autteli ja kertoi mulle kaikkee "niksejä"

 

Mäin kommentoin tota sairaalassaoloa. Esikoinen synty sektiolla ja oltiin 6 yötä sairaalassa. En millään ois kestäny niin pitkää aikaa, mutta pakkohan se oli. Mikkelissä on neljän hengen huoneet ja sillon keväällä 2010 kaikki oli ihan täynnä. Mulle sattu vielä kaksi semmosta huonekaveria joilla vauvat vaan huus ja huus ja huus! Toisella äitillä meni jo hermot omaan lapseensa ja näytti siltä että kohta se paiskaa sen johonkin. Oma tyttö nukku suht hyvin sairaalassa ja sen ajan mitä oisin voinu nukkua, muut vauvat itki ja sitten kun ne lopetti niin oma vauva heräs. Toivottavasti nyt ois vähän väljempää. Ja musta oli tosi ahdistavaa sairaalassa se kun hoitajat luuli että kaikki imetys yms tapahtuu aivan itekseen ja äiti sekä lapsi on siellä kaikkien "omaisuutta". Mullakin hoitajat jotka tuli auttamaan imetyksessä niin ottivat vaan tissistä kiinni kysymättä tai sanomatta mitään ja tunkivat sitä vauvan suuhun. Ja jos ei onnistunut niin ei vaan onnistunut, se asia jätettiin siihen. Se mua kaihertaa vieläkin, olisinko sittenkin pystynyt imettämään kauemmin.. Ja meillä kun ei imetys tosiaan onnistunut kun tyttö ei saanu oikeeta imuotetta ja mua koski niin hirveesti. Luovutin siinä vaiheessa kun yöllä syötin kotona neljättä tuntia rinnoista eikä toisella ollu maha vieläkää täynnä. Ja sektion jälkeinen eka yö oli tosi kipee ja vauva oli sen yön vauvalassa yötä. Seuraavana yönä olin jo jalkeilla ja menin imettämään erillisees huoneeseen lastani joka on vauvalan vieressä. Siellä vauva huusi varmasti yli puoli tuntia eikä kukaan hoitaja mennyt sinne, meinasin jo itse hakea lapsen syliin kun sydäntä särki. Lopulta vauvan itku lakkasi kun tajusi ettei kukaan tule. Silloin tajusin että jos vielä joskus lapsia tässä sairaalassa teen niin vauvalassa he eivät vietä yhtään yötä! Eikä viettänyt enää esikoinenkaan! Olis ihana jos nyt pääsis parilla sairaalapäivällä ja sitten kotiin.

Riikka & Niisku 36+5

 

Sairaalassa oloon minäkin kommentoin Ensimmäisellä, 20 vuotta sitten, oltiin sairaalassa viikko, koska mä olin kuumeessa ja tyttökin joutu valohoitoon. Sillon vierihoito yöllä ei tullut kysymykseenkään vaan kaikki vauvat oli hoitajilla ja aamulla ne sit kärrättiin äideille öljyttyinä ja kapaloituina Sillon mulle toi hoitaja ekana päivänä kynsisakset ja käski leikkaamaan kynnet etten raavi vauvaa. Kieltäydyin, koska mulla on aina ollu pitkät kynnet enkä todellakaan ole ketään vahingossa raapinu! Imetys opetettiin kans ihan kyselemättä tarttumalla tissiin ja kiskomalla sitä vauvan suuhun Kyllä se nuorelle tytölle aika kokemus oli! Muuten vauvan käsittelystä olivat ihmeissään ja kyselivät että oliko se oikeesti mun eka lapsi, mulla oli sillon vajaa kaks vuotias pikkusisko jota olin kyllä hoidellut aika paljon Eivät sitten ihan kaikkee alkaneet kädestä pitäen neuvomaan

Toisen kanssa sit oltiinkin kaks viikkoo sairaalassa, kun vauva sai synnytyksen yhteydessä streptokokki-B infektion. Sillon oli hoitajat tosi ihania molemmilla osastoilla. Mä halusin yölläkin käydä itse syöttämässä teholla pojan ja hoitsut kävi aina herättämässä mut kun poitsu alko heräilee alakerrassa Mä jouduin sillon jonkun verran "lypsämään" maitoo kun ei se reppana jaksanu kaikkee syödä, niin hoitsut anto mulle lempinimeks "Karjakko" Mä tosiaan päivät asuin siellä lasten teholla ja hoisin ite pojan, eikä kukaan tullu neuvomaan kun huomasivat, että osaan kyllä. Ainoo minkä neuvovat oli piuhojen irrotuksen ja takasin laiton ku kävin imetyshuoneessa imettämässä poikaa.

Kolmannella sit oltiin vaan pari päivää sairaalassa. Sillon mulle kävi yhtenä päivänä yks hoitsu sanomassa, että katotaan vapanvaihtoo kunhan vauva on ton syömisen lopettanu, hän tulis kohta takasin neuvomaan Aattelin, että no jopas! Oottelin sit hetken syönnin jälkeen, kun poika rykäs kakat, et tulis nyt se hoitaja "neuvomaan" vaipanvaihdon. Eipä sitä kuulunu niin tottakai vaihdoin sen ite ja eikö se täti sit tullu kun olin pukemassa vauvalle jo vaatteita ja sehän kauhistu kun olin ite mennyt ilman apua vaipan vaihtamaan Sillon en voinu olla hiljaa vaan tokasin sille, että jos en kolmannen lapsen äitinä osaa vaippaa vaihtaa niin johan on hommat muuttunu paljon! Täti änkytti siinä vaiheessa, et eiks tää ookkaa sun eka laps... Sen jälkeen se täti olikin sit vähän töykee, mut kaikki muut oli tosi mukavia

Nyt ajattelin lähtee sairaalasta heti kun laskevat, mut joudun varmasti ainakin pari päivää olemaan verenpaineiden ja rd:n takia. Viimeks oli kahden hengen huone ja toisen yön oli huone yksin mun.

Koski ja Jäppinen 36+6

 

Käyn räjähtämässä 39+0 :heart::heart: En kyllä malta enää odottaa sekunttiakaan! Ja tuntuu oudolta olla vieläkin raskaana kun kahdesta edellisestäkin raskaus loppui 39+0 viikoilla juuri =) Mutta tällä neidolla ei näykkään olevan kiire. Eilen oli muutamat lupaavat supparit jotka sitten laantuikin yhtä nopeasti kuin alkoikin.. HUOH! Nyt ei voi muuta kuin odottaa tuonne 30.s päivä.. enää idioottivarmasti 5 yötä jäljellä :heart: Toisaalta haluaisin kovasti että rupeaisi itsestään tulemaan ettei tule sitten imetyksen kanssa ongelmaa kun ei ole itsestään lähtenyt syntymään

Pipsa 39+0

 

Sairaalassaolosta on puhuttu. Olin kyllä itse kohtuullisen tyytyväinen minun ja esikon 5 vuorokauteen Jorvissa tammikuussa 2011. Toki henkilökuntaa oli monenlaista, siinä ajassa ehti jo tottua. Imetystukea tuli ja aina kysyttiin kyllä lupa tissiin tarttumiseen. Meillä oli aika paljon kaikkea poikkeavaa vauvan vointiin liittyvää ja ehkä hiukan erikoistapauksena saatiin parempaa palvelua.. Olin kyllä itse aika hajalla sairaalassa sekä henkisesti että fyysisesti ja tuli kyllä aika paljon itkettyä. Tukea kyllä tuli ihan hyvin ja toki mies oli paikalla koko ajan. Meidän poika tosiaan vain nukkui, oli siinä ihmettelemistä, kun muut vauvat huusivat.. Lisänaitoa ei varsinaisesti tuputettu vaan imetykseen koetettiin kannustaa, toisaalta juuri nälkäänsä huutavien vauvjen äidit taisivat kokea senkin aika ikävänä. Ei käy kyllä sinänsä kätilöitä kateeksi. Asiakkaina parikymmentä hormoonihuuruista äitiä, nälkäisiä vastasyntyneitä ja ihmetteleviä isukkeja

Ei taida osua veikkaukseni vauvan syntymäpäivästä nappiin. Se on siis tänään.. Pitäisi pistää töpinäksi, heh! Luin jostain, että se mikä saa vauvan lopulta syntymään, ts. synnytyksen spontaanisti käyntiin, liittyisi keuhkojen kypsyyteen ja hormonisignaaleihin mitä siitä tulee. Meidän esikoinen hikotteli ihan valtavasti ja syntyikin sitten ajoissa. Tämä kakkonen ei niin paljon hikkaile, syntyneesiis tämän teorian mukaan joskus viikolla 42.. Mahtavia teorioita, huomaa että aika käy pitkäksi..

Kiitos muuten rd liuskakommenteista. Asia on siis kuten epäilinkin poikkeuksellisen surkealla tolalla täällä meillä. Jotenkin olen kyllä ollut tosi tyytymätön tuohon rd:n täysin näennäiseen hoitoon. Esikoisen kohdalla oltiin paljon tarkempia, käytiin äitipolilla säännöllisesti ja silloin tosiaan sain liuskoja lähetteellä tarpeen mukaan. Onneksi tuli silloin perehdyttyä tähän hommaan ja nyt tietää jo jotakin. Nyt olen tavannut ravitsemusterapeutin kerran ja sitten tosiaan pitäisi mennä sillä ohjeella, että mittaat vuoroviikoin paastosokerin muutamana aamuna ja vuoroviikoin yhtenä päivänä kaikki arvot.. Joo, varmaan ihan kiva, jos syöt tasan saman kaavan mukaan joka päivä. Itsellä ainakin jo pelkkä seuraaminen vaikuttaa ravinnon laatuun, eli mitä enemmän mittaan, sen fiksummin syön. On se silti aika synkkää sitten ostella noita itse. Maksaa vähän yli 30e se 50 liuskan purkki. No, en nyt ala enempää valittaa, rupeaa taas niin kiukuttamaan. Toivottavasti edes ensikertalaisille annetaan parempaa ohjausta tähän..

Ihanaa muuten, täällä on ainakin ihan mahtava syyskesäinen päivä. Toivottavasti muutkin saavat nauttia syysauringosta!

Kilimanjaro 38+5

 

Sairaalassa olosta minäkin tulin höpisemään! Kummastakin edellisestä pyörähti viikko sairaalassa. Ihanaa on tosiaan se että ruokaa saa nenän eteen, mutta minä en pysty olemaan samassa huoneessa vieraiden ihmisten kanssa. Onneksi viimeeksi ei tarvinnut ollenkaan, vaan olin miehen kanssa kolmen hengen huoneessa pari vuorokautta ja sen jälkeen loput ajasta perhehuoneessa, jonne mein esikoinen tuli kanssa. Esikoisestakin vaan pari yötä olin toisen äidin kanssa samassa huoneessa ja en nukkunut edes unilääkkeillä vaan olin koko ajan ahdistunut ja itkuinen. Olo oli tosi turvaton. Nyt siis ykköstoiveena ois perhehuone ja kotiutuminen parissa päivässä, mutta tokkopa niin helpolla päästään.

Äitipolilla tuli perjantaina käytyä edellisten synnytysten tiimoilta. Painoarvio oli 3200g ja kohdunkanavan ulkosuu sentin auki, jotain sentäs tapahtunu Ottivat streptokokki näytteen, josko sillä ois ollu osuutta ipanoiden infektioihin. Ensviikolla sitten neuvolassa kuulee tulokset. Nyt sitten mietin millä verukkeella saisin lasketun ajan kieppeillä sisätutkimuksen, kun eilen sitten äippäpoliköynnin jälkeen supisteli koko loppupäivän jo aika kipeesti!

Menhit ja Touho 37+4 :heart:

 

Just netistä lueskelin synnytyksen käynnistämisestä ja törmäsin semmoseen aiheeseen kun ballonki-käynnistys? onko kukaan kuullut siitä/käynnistetty sillä? Kuulemma ihanteellinen vaihtoehto jos edellinen synnytys ollu sektio. Tota pitää kysyä omasta sairaalasta.

Illanjatkot kaikille!

Riikka&Niisku 36+5

 

Riikka90 tavoin minuakin kiinnostaa tuo ballonki-käynnistys. Etenkin, jos jollain omakohtaista kokemusta siitä!? Sellaiseen pitäisi minun mennä silloin 10.9 Edellinen oli tosiaan sektio ja nyt ei lääkkeellistä käynnistystä ilmeisesti mielellään haluta. Toisaalta lääkäri sanoi äitipolilla, että jos paikat ovat kovin tiukasti kiinni, ei tuota ballonkiakaan voida käyttää, kun eivät saa sitä paikoilleen ujutettua. Siis on kai tavallinen virtsatiekatetri ja se katetri ujutetaan kohdunkaulakanavan läpi sikiön pään ja kohdun sisäsuun väliin, pallo-osa täytetään ja sitten sen pitäisi aiheuttaa painetta ja vähitellen availla paikkoja... Oonkohan ymmärtänyt ihan oikein?

Bastet >39<

 

Toisaalta haluaisin kovasti että rupeaisi itsestään tulemaan ettei tule sitten imetyksen kanssa ongelmaa kun ei ole itsestään lähtenyt syntymään

Pipsa 39+0

Ai voiko se käynnistus vaikuttaa maidon nousuunkin? Toivottavasti käynnistäytyisi itsestään... Hetki voitaisiin kyllä vielä odotella =)

Scarabee + PikkuMuru 35+5

 

Bastet noin mäkin ymmärsin lukemastani. Täytyy toivoa että itellä ois tulevana torstaina jo paikat kypsyny hyvin ja voisin kysellä lääkäriltä enempi tuosta tavasta. En tiiä tekevätkö sitä joka sairaalassa, luulis että tekevät? Oishan tuo kivempi tapa käynnistellä niin ei sitä lääkkeellistä käynnistystä välttämättä tarviis. Noilla keskustelu palstoilla oltiin niin montaa mieltä siitä, jotkut sano että oli tosi epämiellyttävä kokemus ja joillekkin sitten oli oikein mukava ja toimiva juttu.

Riikka&Niisku 36+6 ja huomenna oltais täysaikasia!

 

Tänään rv 38+0, joten vauva saisi alkaa syntymään. Eipä tässä mitään merkkejä ole, mutta viimeistään keskiviikkona saa luottovyöhyketerapeuttimme laittaa tämän homman etenemään

Riikka90: Oliko niin, että sulla on vai ei ole ollut aikaisemmin hepatoosia? Mulla ainakin sen vuoksi kuulemma luonto on hoitanut homman niin, että tilanne kypsyy (voi tosin olla kypsynyt jo muutenkin) niin, että kalvojen puhkaisulla päästään. Missään tapauksessa en lääkkeellisiin käynnistyksiin suostuisi. Tästä kohdunsuulle laitettavasta pilleristä kun löytyy paljon tietoa netistä. Onhan niitä onneksi muitakin keinoja ja minullahan ei ainakaan vielä ole merkkejä siitä, että joutuisi käynnistämään.

On lohdullista tietää, että supistukset sattuu 100 kertaa enemmän kalvojen puhkaisun jälkeen, sittenhän mulla ei pitäisi mitään hätää olla

 

Ikpi oli myös viime raskaudessa hepatoosi. Sillon tosiaan tyttö leikattiin ulos viikoilla 38+5 (mutta syy oli perätila ei hepatoosi) ja mulla ei kyllä ollu mitään merkkejä että olis paikat kypsyny. Oisko voinu johtua siitäkin kun oli väärinpäin. Mutta oon kyllä itekki lukenu ja kuullut että hepatoosivauvat tulee yleensä itekseen ennen laskettua aikaa. Toivotaan! En kyllä minäkään mielellään lääkkeellistä käynnistystä halua, eivätkä kyllä tuon sektion takia kovin mielellään ala niillä käynnistelemään. Saa nyt nähdä, meinaan kysyä nyt torstaina ihan kaikki mieltä askarruttavat kysymykset liittyen just tuohon käynnistykseen ja synnytykseen muutenkin. Pidetään peukkuja että vauva lähtis itekseen tulemaan.

 

Scarabee: Eli siis mulla on tiedossa sektio Ja kun se on suunniteltu niin yleensä lasta pitää vähän niinku herätellä syömään ja olemaan enempi hereillä. Ja näin oli ykkösen kohdalla. Ei herännyt syömään kun oli nälkäinen ja sokeriarvot sitten romahti ihan kokonaan. Kakkosen kohdalla ei tätä ongelmaa kun lähtikin syntymään itsestään ennen sektio päivää niin imetys lähti heti todella hyvin käyntiin ja sokeriarvot oli heti normaalit Että mieluiten toivoisin että lähtisi tulemaan itsestään ettei taas tarvitsisi ruveta siihen herättely ja lapsen "pakottamiseen" syömään.

Pipsa 39+1

 

Meillä taas aikainen syntymäaika käynnistyksen jälkeen (rv 37+3) aiheutti sen, ettei vauva osannut kunnolla imeä ja imetys oli hankalaa. Imuote oli siis onneton. jos olisi ollut eka itselle, olisin varmaan luovuttanut. Vauva nukahti aina kesken syömisen eikä siten saanut tarpeeksi maitoa. Kun alkoi kellastumaan, tuli paniikki sinivaloon joutumisesta. Silloin alettiin herättämään vauvaa parin tunnin välein (öisin annettiin pullosta) ja muutamassa päivässä onneksi väri palautua normaaliksi. Syömisen opettelu kestikin hiukan kauemmin, mutta kyllä se maito onneksi sieltä sitten nousi.

 

Meille syntyi torstaina tyttö torstaina 23.8 (rv 37+5).Mitat: 3750g ja 52 cm.Nyt opetellaan taas tätä ihanaa vauva arkea.

 

Onnea Juli05! Aika iso tyttö noinkin pienillä viikoilla

Huomenna taas aamusta äippäpolille, jokohan sais käynnistys- tai sektioajan... Epätietoisuus ei ole kivaa.

pienisieni 37+1

 

Onnea Julia05 Onpa tosiaan ihan hyvänkokoinen neiti :heart:

Täällä elo hyvin tasaista odotusta Tyttö tuntuu viihtyvän edelleen aika ylhäällä ja illasta usein on vaikeempi esim istua kun toinen punkee pyllyään kylkiluihin
Yöt nukuttaa oikein hyvin, mitä nyt vessassa pitää käydä muutaman kerran. Sitten kun vauva laskeutuu alkaa varmaan se vessassa ravaaminenkin |O
Mites muilla, joko on masut tipahtanu??

Tänään mietiskelin jo sairaalakassin sisältöä..Eilen ostin jo muutaman suklaapatukan kassiin laitettavaksi, mutta illalla iski himo ja ne on jo tuhottu Nooh, pitää ehkä muutaman viikon päästä se kassi pakkailla..On tässä vielä aikaa..

Osalla on la jo tosi lähellä. tsemppiä kaikille odottajille! Kohta on meidän vuoro :heart:

Biba ja tysky 36+3

 

Onnea Juli05 ihanasta neidistä! Jos jaksat/haluat niin laita jotain synnytyskertomusta. :flower:

Itse lueskelin esikoisen sairaalapaperit läpi. Sieltä löytykin ylläri. Olen aina itse kuvitellut ettei syy esikoisen aikaiseen syntymään ikinä kunnolla selvinny.. Mutta siellähän se papereissa luki, äiti GBS positiivinen, eli se streptokokki bakteeri. Ihmettelin ja googlailin tätä ja on tosiaan aika vakava juttu, jos tarttuu synnytyksessä äidistä vauvaan, moni muukin asia siitä esikoisen sairaala-ajasta sai juuri selityksen. Sitä en vaan tajuu, että miksei asiaa ole minulle kerrottu selkokielisesti. Sitähän olisi nyt pitänyt seurata. Lääkäri kyllä laittoi minut streptokokki testiin lähetteellä rv28 tehdyn lääkärintarkastuksen jälkeen ja siellä kävin joskus rv30. Seulonta kuitenkin kuuluisi tehdä joskus ihan lopussa rv37 tms.. Taas tätä. No soittoa neuvolaan ja ehkä täytyy vaan sairaalassa huolehtia että lyövät jonkun antibiootin suoneen.. Olisi tosiaan luullu että tämän olisi joku minulle esikoisen sairaalassaolon aikana selvittänyt ja olisi luullut että terveydenhoitaja olisi jossain vaiheessa lukenut edelliset paperit.. Onko muilla tästä GBS:stä kokemusta?

Ei oo masu täälläkään tipahtanu. Päivällä saa kyllä ravata vessassa jo nyt, mutta yöllä ei onneksi, ehkä korkeintaan kerran yössä.

Kilimanjaro 38+5

 

Ikpi: Meillä oli kans sama tilanne että lapsi oli ihan kuin horroksessa. Nukahti kesken ruokailun, jatkuvasti piti herätellä syömään ja pysymään hereillä syödessä.2 viikkoa sitä jatkui. Ei tuntunu kyllä yhtään mukavalta.. Ja Juli05 onnea suuresti pienestä Prinsessasta :flower: Oli kyllä todella hyvän kokoinen noinki vähäisillä viikoilla Mutta jospa tämä tästä. Noin tunnin ajan ollut erittäin lupaavia supistuksia! Just kun mä meinasin lähteä koisimaan. Tai ainakin yrittämään Ja flunssa on täällä päässyt yllärit pyllärit tuomaan. Joten Hyvinkääläiset huonetoverit olkaa valmiina ja muistakaa ottaa korvatulpat mukaan. =) En voi taata että kuorsaus pysyy aisoissa kun nenäkin nyt tukossa.
Pipsa 39+1

 

Julille oikein paljon onnea!

Olis kiva kyllä olla jonkun palstalaisen huonetoverina, mutta Hyvinkäälle en enää tule (toki jos pakkotilanne tulee, niin ei kai sitä ehdi valita). Tilasin edelliset paperit ja ovat niin täynnä virheitä, ettei ole tosikaan. Nyt siis aion itse välittää tarvittavat tiedot ja kieltää aikaisempien tietojen luovutuksen. Tosin edellisistä synnytyksistä ja niiden kertomuksista välittyy kamala kiire ja hälinä. Nyt jos onnistun lääkkeettömästi synnyttämään, kiellän myös istukan avustamisen (jos ei pakko tule) sekä muita toimenpiteitä. Haluan ehdottomasti myös pitää vauvan ensin rinnalla ja senkin kiireettömästi ja siihen ei kukaan henkilökunnasta sinä aikana kajoa
Kaikki toki vauvan hyvinvoinnin ehdoilla.

 

Huomenta!

Huh, olipas yö. Tuli nukuttua aika huonosti. Heräsin kipeisiin supistuksiin ja olivat jo sen verran tujuja että ajattelin että nyt se lähtö tuli. Mutta ei sitten. Loppuivat kun seinään sitten parin tunnin sisällä. Oma äitini veikkas että syntyy 27.8 eli tänään, mies veikkas 30.8 ja minä itse 5.9. Toivoisin mieluiten tuota omaa arvausta nii päästäis sinne rv 38. Toitottavasti ois paikat jo hyvin kypsyny ja jopa vähän auennut torstain polikäyntiin mennessä niin ois toivoo ettei tarviis ainakaan lääkkeellisesti käynnistellä.

Just lähen neuvolaan, ptikästä aikaa monen viikkoon kun on tuolla polilla käyty.

 

Ohhoh.. Lapsivettä lorahdellu aamu kahdeksasta, taitaa olla menoa. Mummi haki esikoisen ja soitin synnärille. 12 tuntia sai olla kuulemma kotona, jos alkaa säännöllisesti supistamaan, niin sitten sairaalaan tai joslapsivesi muuttuu jotenkin oudomman väriseksi. Liikkeitä pitänee mennä laskemaan, kun ei tässä esikoisen kanssa puuhatessa ole kiinnittänyt huomiota. Taitaa olla menoa tänään.. Ehkä järkytyin tota eilistä GBS-havaintoani, niin että nyt mennään! No, se kuulemma hoituu antibiootilla, eli nou hätä..

Kilimanjaro 38+6