Jännä nähdä
Ikpi miten käy. Toivottavasti käynnistyy. Kävin itse vyöhyketerapiassa viime viikolla, ei tosin tehnyt mitään synnytyskäynnistyskäsittelyäkään ja minulle oli eka kerta. Terapeutti vaikutti kyllä asiansa osaavalle ja kovasti mietityttää veisinkö vauvan käynnille. Hänelläkin käy paljon vauva-asiakkaita. Ainakin jos vauva on kovin itkuinen, niin mennään. Mies vähän skeptikko tämän asian kanssa. Perusjörrikkä.. Lääkäriinkin vasta pää kainalossa
Täällä ollaan edelleen vauvelin kanssa sairaalassa. Tänään oisi muuten jo päästy, mutta sitten tuli huonoja sokeriarvoja viime yöltä. Vähän tossa mittaamisessa ärsyttää, kun kätilöt täällä osastolla eivät luota pikamitareihin, vääristävät kuulemma arvoja alaspäin. Sitten mittaukset tilataan labrakierroille. Mittauksen pitäisi olla ns. paasto, eli kuvata kunka hyvin vauvan verensokeri pysyy hyvänä. Sitten ajoitetaan ruokailu pari tuntia ennen labrakiertoa, joka tulee sitten myöhässä ja kas kummaa, arvot on hiukan liian pieniä. 3 hyvääarvoa pitää saada ja yksi huono romuttaa tilanteen.. No, on yritettävä suhtautua tähän kuin lepolomaan. Vauveli syö hyvin, imetus on lähtenyt mukavasti, maitoakin tulee ja kyllä on suloinen nyytti. Kotiin olisi silti tehnyt mieli. Esikoinen käynyt täällä isän kanssa muutaman kerran pikaisesti ja on selvästi hämmentynyt. Olisi kiva saada arki rullaamaan. Onneksi oma toipuminen jo pitkällä.
Sitten synnytyskertomusvaroitus..
Lapsivettä tosiaan lurahteli ensimmäisiä kertoja maanantaina siinä aamukasilta. Esikoinen oli aamupäivän mummin kanssa, kuulostelin vointiani ja keräsin sairaalakassia. Soitin synnärille ja käskivät tulla viimeistään illalla tai sitten kun siltä tuntuu ja käskivät tehdä liikelaskentaa. Supistuksia tuli 7 minuutin välein, aika kivuttomia olivat. Esikko tuli kotiin syömään ja laitoin hänet unille, sitten siinä mietin mitä tehdä, lopulta silitin pyykkiä.. Jossain vaiheessa kellotin supistusten väliksi 4 min, olivat edelleen aika kivuttomia, mutta jossain luki että siinä 4-5 min supistus välillä voisi olla hyvä tulla sairaalaan, joten soitin miehen töistä kotiin, pyysin mummin hätiin ja oltiin sairaalassa suunnilleen 15 yli 2. Supistukset napakoituivat matkalla vähän, mutta ei oikeastaan sattunut vielä. Toimenpidehuoneessa otettiin vauvan sydänääniä ja supistuskäyrää. Kohdunkaula oli kadonnut ja 3 senttiä auki, eli ihan hyvä tilanne. Kätilö sanoi, että voidaan lähteä kotiin vielä jos halutaan ja jos en ole kovin kipeä. Sanoin ettei ehkä vielä tarvita droppeja. Mietittiin mentäisiinkö kanttiiniin kahville, 15 min piti kuitenkin ottaa sydänkäyrää. Ihmettelin siinä olinko ruvennut heti sairaalaan tullessa jännittämään, vai oliko paikallaan makaaminen ahdistavaa. Siinä vartissa tuli kuitenkin selväksi etten lähde enää mihinkään ja ehdin jo katua ettei tullut heti pyydettyä lääkkeitä. Kätilökin tuli pian sanomaan, että siirtää meidät synnytyssaliin, kun vauvan sydänäänet hiukan laskivat supistusten aikana ja halusivat anturin vauvan päähän. Nyt huolestuin vähän. Oltiin synnytyssalissa ehkä kolmen maissa. Sinne kävelin itse ja kävin vessassa, mutta nyt supistuksia tuli jo melkein koko ajan eikä meinannut jaloillaan pysyä. Kätilö vaihtui, koska arvioivat että tilanne etenee rivakasti, hyvin synkkasi uuden kätilön kanssa, joka ensi töikseen kysyi haluanko kivun lievitystä ja rupesi sitä valmistelemaan ja tilasi anestesialääkärin. Ne oli tietty varattu, joten siinähän kärvisteltiin sitten.. Koetin muistella lukemaani kirjaa, missä piti sukellella kohtuun kipujen ajaksi, hengitellä ja rentoutua.. Silti kyllä meinasi iskeä paniikki lähes joka supistuksessa, ilokaasua kokeilin, mutten ehkä hoksinut se käyttöä ja maskiin hengittäminen ahdisti. Sitä ei kovin kauaa kestänyt, kun tuli semmonen fiilis, että nyt ponnistetaan. Kätilö oli lähtenyt käymään jossain ja toisen sellaisen erilaisen supistuksen jälkeen sanoin miehelle että soittaa kelloa. Kätilölle sanoin että nyt ponnistuttaa ja tukkaahan sieltä jo kuulemma näkyi. Kätilö laittoi siinä pudendaalipuudutteen ja näihin aikoihin taisi se anestesialääkärikin tulla ovelle, myöhäistähän se jo oli.. Ponnistusvaihe kesti sitten mun mielestä iäisyyden ja papereilla kahdeksan minuuttia. Kyllä sen täytyi sitä pidempi olla.. Sattui kyllä, mutta oli kiva kun sai tehdä jotain (aika kliseistä kyllä). Tuntui aika inhalle tuntea pää synnytyskanavassa ja jossain vaiheessa tunsin myös vihlontaa virtsaputkessa. Tavallaan kyllä aika kiva, kun pystyi ikäänkuin itse kuulostelemaan hajoaako paikat ja kätilö neuvoi tosi hyvin pään ulostulossa. Välillä ponnistettiin, sitten hengiteltiin jne. Pidin itse jalkojen takaa kiinni ja jossain vaiheessa tuli toinen kätilö paikalle. Esikoisen synnytyksessä taisi olla joku kangas polvilla, kun en nähnyt silloin mitään, nyt näki kyllä aika paljon ja mies myös |O no, pään jälkeen loppu oli helppoa! Mies totesi että tyttö tuli, vauva nostettiin syliin ja sitten ihmeteltiin. Mukavan rauhallinen tunnelma verrattuna esikon synnytykseen, missä jos jonkunmoista lääkäriä ja kaikki tapahtui niin äkkiä. Nyt mies sai leikata napanuorankin. Minulle laitettiin yksi ommel pintaan ja yksi syvemmälle, virtsaputkessa oli jotain pieniä nirhaumia, kirvelivät alkuun, mutta nyt jo tosi hyvä. Meni siis ihan tosi kivasti. Vauva syntyi 16.13, eli kaksi tuntia sairaalassa ja ehkä tunnin ajan kovia kipuja. Käytiin synnytyksessä olleen kätilön kanssa läpi sitä anestesialääkärin paikalle ehtimättömyyttä ja sanoin että oli tavallaan ihan ok, koska homma eteni niin äkkiä ja olinkin toivonut etten olisi puuduksissa ponnistusvaiheessa, toki olisin puudutteen ottanut, jos olisin sen saanut :kieh: no synnytystä ja puudutusten puuttumista ja samalla myös ensimmäistä synnytystä käytiin osastollakin läpi ja ihan hyvä mieli kyllä jäi. Mieskään ei traumatisoitunut, tai ainakaan tunnustanut. Aika nopeaa menoa on ollut jo kahdesti, pitänee miettiä tuleeko kolmatta
hulluin ajatukseni synnytyksen aikana muuten oli, että voikohan sitä vadelmanlehtiteetä juoda liikaa, eli olinkohan ylireenannut kohtuni tekemään liian kivuliaita supistuksia.. Justiinsa juu.. Onneksi en saanut tätä kysyttyä ääneen
Kohta täytynee herätellä neitiä syömään, jos ei pian itse herää. Tsemppiä kaikille viimeisten päivien ja viikkojen kärvistelyyn!
Kilimanjaro ja tytteli 2 vrk
