38+0! :heart:
Nyt aletaan olla jo lähellä..
Voivoi mikä yö taas takana. Illalla ei meinannu uni tulla, sit heräsin kahen aikaan kipeisiin supistuksiin. Tunnin kärvistelin niitten kans, ne tuli noin 5min välein. Tiesin kuitenki ettei vielä olla tositoimissa, olihan tuo ennenki nähty.. Olinki sitte nukahtanu muutaman vessareissun ja tuhannen huokauksen jälkeen. Oli kyl jännä tunne, semmonen polttava ja yllättävän kova kipu selässä ja alamahassa.
Aamulla ei enää (eipä tietenkää) supistellu nii paljo, nyt vaan tuntuu et on yön jäljiltä ihan hellänä koko selkä, niinku joku ois hakannu mua koko yön.. Eipä oo ihan vielä normaalikaan olo, mutta enpä jaksa enää aatella että synnytys lähellä ois. Yli mennään kuitenki
Täälä pesänrakennusvietti on huipussaan. Eilinen meni kuuratessa taloa kun jäi viikonloppusiivous vieraitten takia tekemättä. Mies sai sienen käteen ja joutu mun kans hinkkaamaan lattialistat puhtaiksi Nauratti itekki ku ympäri taloa kontattiin ja hiki lensi. Siinä sitte mietittii että välittääköhän se lapsi edes sit huomata mitä sitä varten ollaan tehty.. Noh, lohduttelin miestä sitte että tämä on vaan ohimenevää, eikait sitä kerkiä enää ikinä noin järkevää hommaa tekemään
Ja kyllä minä olin järkyttyny. Luulin että muhun ei päde kaikki nuo raskausajan ongelmat, unhohtelut ja muut. Vaan kuinkas kävikään. Mies meni iltapalalle, avas kuppikaapin ja päästi älähyksen. Minä istuin ihmeissää teeveen ääressä ja ihmettelin mikä sille tuli. Noh, maitopurkki se sielä kuppien seassa lämmitteli.. Olin ihan varma että mies oli sen sinne laittanu, enhän minä nyt tuommosta erehystä tekis ees vahingossa.. Ja ku miehellä on munki raskausoireet, turvotukset ja kaikki Ei siinä selittelyt auttanu, pakko vaan myöntää että minäki oon näköjään nykyää nii ajatuksissani että noin vaan tahtoo käyä..
Huomenna neuvola!
Nyt paikkoja taas pakottaa sen verran että taidan mennä makoilee tuonne sohvalle kirja kourassa. Tsempityksiä vieläkin kaikille!
Nyt aletaan olla jo lähellä..
Voivoi mikä yö taas takana. Illalla ei meinannu uni tulla, sit heräsin kahen aikaan kipeisiin supistuksiin. Tunnin kärvistelin niitten kans, ne tuli noin 5min välein. Tiesin kuitenki ettei vielä olla tositoimissa, olihan tuo ennenki nähty.. Olinki sitte nukahtanu muutaman vessareissun ja tuhannen huokauksen jälkeen. Oli kyl jännä tunne, semmonen polttava ja yllättävän kova kipu selässä ja alamahassa.
Aamulla ei enää (eipä tietenkää) supistellu nii paljo, nyt vaan tuntuu et on yön jäljiltä ihan hellänä koko selkä, niinku joku ois hakannu mua koko yön.. Eipä oo ihan vielä normaalikaan olo, mutta enpä jaksa enää aatella että synnytys lähellä ois. Yli mennään kuitenki
Täälä pesänrakennusvietti on huipussaan. Eilinen meni kuuratessa taloa kun jäi viikonloppusiivous vieraitten takia tekemättä. Mies sai sienen käteen ja joutu mun kans hinkkaamaan lattialistat puhtaiksi Nauratti itekki ku ympäri taloa kontattiin ja hiki lensi. Siinä sitte mietittii että välittääköhän se lapsi edes sit huomata mitä sitä varten ollaan tehty.. Noh, lohduttelin miestä sitte että tämä on vaan ohimenevää, eikait sitä kerkiä enää ikinä noin järkevää hommaa tekemään
Ja kyllä minä olin järkyttyny. Luulin että muhun ei päde kaikki nuo raskausajan ongelmat, unhohtelut ja muut. Vaan kuinkas kävikään. Mies meni iltapalalle, avas kuppikaapin ja päästi älähyksen. Minä istuin ihmeissää teeveen ääressä ja ihmettelin mikä sille tuli. Noh, maitopurkki se sielä kuppien seassa lämmitteli.. Olin ihan varma että mies oli sen sinne laittanu, enhän minä nyt tuommosta erehystä tekis ees vahingossa.. Ja ku miehellä on munki raskausoireet, turvotukset ja kaikki Ei siinä selittelyt auttanu, pakko vaan myöntää että minäki oon näköjään nykyää nii ajatuksissani että noin vaan tahtoo käyä..
Huomenna neuvola!
Nyt paikkoja taas pakottaa sen verran että taidan mennä makoilee tuonne sohvalle kirja kourassa. Tsempityksiä vieläkin kaikille!