Syyskuun Söpöliinit 2012 *Elokuussa*

38+0! :heart:

Nyt aletaan olla jo lähellä..
Voivoi mikä yö taas takana. Illalla ei meinannu uni tulla, sit heräsin kahen aikaan kipeisiin supistuksiin. Tunnin kärvistelin niitten kans, ne tuli noin 5min välein. Tiesin kuitenki ettei vielä olla tositoimissa, olihan tuo ennenki nähty.. Olinki sitte nukahtanu muutaman vessareissun ja tuhannen huokauksen jälkeen. Oli kyl jännä tunne, semmonen polttava ja yllättävän kova kipu selässä ja alamahassa.

Aamulla ei enää (eipä tietenkää) supistellu nii paljo, nyt vaan tuntuu et on yön jäljiltä ihan hellänä koko selkä, niinku joku ois hakannu mua koko yön.. Eipä oo ihan vielä normaalikaan olo, mutta enpä jaksa enää aatella että synnytys lähellä ois. Yli mennään kuitenki

Täälä pesänrakennusvietti on huipussaan. Eilinen meni kuuratessa taloa kun jäi viikonloppusiivous vieraitten takia tekemättä. Mies sai sienen käteen ja joutu mun kans hinkkaamaan lattialistat puhtaiksi Nauratti itekki ku ympäri taloa kontattiin ja hiki lensi. Siinä sitte mietittii että välittääköhän se lapsi edes sit huomata mitä sitä varten ollaan tehty.. Noh, lohduttelin miestä sitte että tämä on vaan ohimenevää, eikait sitä kerkiä enää ikinä noin järkevää hommaa tekemään

Ja kyllä minä olin järkyttyny. Luulin että muhun ei päde kaikki nuo raskausajan ongelmat, unhohtelut ja muut. Vaan kuinkas kävikään. Mies meni iltapalalle, avas kuppikaapin ja päästi älähyksen. Minä istuin ihmeissää teeveen ääressä ja ihmettelin mikä sille tuli. Noh, maitopurkki se sielä kuppien seassa lämmitteli.. Olin ihan varma että mies oli sen sinne laittanu, enhän minä nyt tuommosta erehystä tekis ees vahingossa.. Ja ku miehellä on munki raskausoireet, turvotukset ja kaikki Ei siinä selittelyt auttanu, pakko vaan myöntää että minäki oon näköjään nykyää nii ajatuksissani että noin vaan tahtoo käyä..

Huomenna neuvola!
Nyt paikkoja taas pakottaa sen verran että taidan mennä makoilee tuonne sohvalle kirja kourassa. Tsempityksiä vieläkin kaikille!

 

Voih, tsemppiä ilon lapsi synnytykseen!!

Täällä elämä tavallista taaperrusta Välillä suppailee, mut ei mitään kummempaa voinnissa. flunssakin on nyt selätetty joten olo alkaa olla jo melko normaali Torstaina olis se lääkäri ja saadaan jotain arvioo vauvan painostakin..

Hmm..en osaa mitään kommentoida mihinkään. Tälläinen "seesteinen" olotila..Täytyy tulla kertomaan torstain lääkärikuulumisia sitten!

Biba ja tytsky 35+5

 

Meidän vauva syntyi 13.8. klo 20.46 (rv 37+4). Painoa prinssillä 3640 g ja pituutta 50 cm. Ollaan ihan täynnä rakkautta ja onnea, samalla ihan sekaisin tästä kaikesta. <3

Eilen vihdoin kotiuduttiin, siihen saakka seurailtiin osastolla vauvan keltaisuusarvoja, mutta nyt arvot ovat laskeneet ja voidaan aloittaa elämä kotona. Synnytys oli aivan kamala, enkä halua pelotella teitä vielä odottajia kertomalla siitä tarkemmin, mutta lyhyesti: lapsivesien meno aamulla, helppo avautumisvaihe, maailman paras epiduraali, pitkä, kipeä ja tulokseton ponnistusvaihe, vauvan pään avotarjonta ja iso koko, imukupit ja lopulta kiireellinen sektio nukutuksessa miehen joutuessa jäämään synnytyssaliin odottamaan. Vauvalla ei onneksi ollut mitään hätää ja isi sai vauvan syliin 7 minuutin vanhana. <3 Alan toipua leikkauksesta jo ihan hyvin, mutta vielä pitää paljon käsitellä synnytystä, että ei jäis traumoja. Kätilön sanoin "tämä synnytys ei ollut millään tavalla normaali". Mutta kivut ja kaikki unohtuu vauvaa tuijotellessa, Pikku-ukko on aivan ihana <3

Tsemppiä kaikille, yrittäkää jotenkin jaksaa odottaa ja toivottavasti kaktuspiikillä on kaikki hyvin.

Oliviaa ja pikku-ukko pian 8 vrk

 

Onnittelut Olivia pienestä pojasta!

 

Voi ääääh =) Onnea Oliviaa todella paljon pienestä pojasta. :heart: :flower: En jaksa odottaa enää sekunttiakaan :'( Ei tämä raskaus pääty ikinä!!!!! vielä jaksaa odottaa.. Viikko ja 2 päivää on aikaa ennen kuin on tuomion hetki Ja suunnitellusti sitten.

38+3 Pikku pipsa :heart:

 

Onnea vauvautuneille!

Hurjalta kuulosti Oliviaan synnytystarina, mutta kaikki on vauvalla onneksi hyvin.

Huomenna menen synnytystapa-arvioon - jännittää ja pelottaa mihin ratkaisuun päädytään. Eli sektio vai alatiesynnytys. Menee kyllä hermot jos lääkärillä on asenne "katellaan vielä" ja mitään päätöstä ei tehdä... Kun olen tuota arviota odottanut kuin kuuta nousevaa siis. Fingers crossed

pienisieni 36+3

 

Onnea Oliviaa!

minä voin sanoa että tiedän tasan mitä jouduit kokemaan, minulla oli muuten sama kuopuksen kanssa paitsi että sain spinaalin joka loppu ponnistusvaiheen alussa (joka kesti 1h20min) ja tyttö oli avosuutarjonnassa ja lopen kiskottiin imukupilla ulos, ja todella saatiin ulos 4320g 50cm ja pipo 36,5cm, kätilö sanoi sillon että tuossa tilanteessa mennään herkästi sectioon. siksipä olenkinn sinne pelkopolille menossa, enää ei tuleva synnytys niin pelota mutta haluan silti käydä edellisen läpi ettei jää kaihertaan. kipu tuosa tilanteesa on aivan jotain muuta kuin normaalissa synnytyksessä, kätilö sanoi minulle että se on luukipua kun vauva painaa väärin synnytyskanavassa.

mutta minulle eo tähän päivään kuulukkaan mitään erikoista, oon nyt toistapäivää äippälomalla mutta eipä se minun arkea mitenkään muuta, tässä navetalla nytki ja kuhan tästä jaksan painun tuonne lemmujen sekaan hommiin.

 

Onnea Oliviaa :heart:

 

Onnea Oliviaa ja koko perhe! <3

 

Onnea Oliviia pienestä pojasta :flower:

Jokohan on ilon lapsella vauva sylissä.. Toivottavasti kaikki sillä suunnalla hyvin!

Täällä POKSUU ( :stick: ) jo 37+0, hullua, mutta eiköhä jälellä ole vielä viitisen viikkoa odotusta.

Menhit ja Touho 37+0 :heart::heart:

 

Voih, Onnea ilon lapsi ja Oliviaa molemmille!! :flower:

Meidänkin esikoisen synnytys päättyi 19 h avautumisvaiheen (päästiin 8 cm:iin) jälkeen sektioo avosuutarjonnan ja pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Tästä jäänyt trauma ja pelko uutta leikkausta kohtaan ei ole varmaan mitään sen rinnalla, että päästään jo ponnistusvaihettakin yrittämään mutta tuloksetta, voimia siis toipumiseen sekä henkiseen että fyysiseen!

Täällä ei sen kummempia olossa myöskään. Väsähdän helposti kävelystä sekä pitkään seisomisesta, herään yöllä vähintään kahdesti vessaan, välillä vihlaisee alapäähän ja herää toivo, että paikat aukeaisivat eikä tarvitsisi yli la:n mennä... katsotaan niin syyskuun lopulle kuitenkin menee.

Hyviä vointeja kaikille!

syksyn taimi ja tyttö 37+3

 

Onnea vauvan saaneille! Kohta alkaa varmaan tulla enemmänkin vauva uutisia.

Riikka&Niisku 36+1

 

Onnea Oliviaa! Varmaan juuri kaikkein ikävin tilanne synnytyksessä, alatiesynnytys ikäänkuin ensin ja sit sektio päällre.. Onneksi voitte kuitenkin hyvin ja lopputuls on tärkein!

Tänään täynnä 38 viikkoa. Kävin vyöhyketerapiassa, ei mitenkään järin mullistavaa, mutta mukavaa kyllä. Terapeutti jutteli paljon pienten vauvojen hoidosta itkuisuuden ja mahdollisten synnytystraumojen jäljiltä. Onhan se varmaan pienellekin rajua tulla maailmaan. Synnytyksen käynnistämisestä/käynnistymisestä totesi vain, ettei usko vauvojen tulevan ennen kuin ovat itse siihen valmiita. No, mukavaa hoitoa ja mukava terapeutti, menen viikon päästä vielä toisen kerran.

Aika raskas päivä ollu. Ollaan oltu aika rauhaksiin pojan kanssa kotona, ilman ihmeempää ohjelmaa ja kitinäksihän se meinaa mennä.. Hoh hoi, vauva tähän vielä päälle. Kyllä se on vaan pakko jotakin aina kehitellä. Lähikaupassa käynti ja omalla pihalla leikkiminen ei tunnu riittävän. Tietty oma jaksaminenkin vaikuttaa. Jotenkin tän mahan kanssa ei jaksa hyppiä pojan kanssa trampoliinissa ym. No huomenna muru saa tulla mukaan neuvolaan kuuntelemaan vauvan sydänääniä

Toivottavasti muutkin alkavat saamaan vauvoja syliin pian!

Kilimanjaro 38+0

 

Onnea Oliviaa!! Aikamoinen synnytys sinulla!

Täällä jännätään alkaako meidän vauvanhakureissu huomenna. Eli huomenna kontrollikäynti ä-polilla ja päätetään aletaanko käynnistellä heti vai sovitaanko suoraan sektioaika. Jokatapauksessa vaikka huomenna käynnistettäisiin tai sitä kokeiltaisiin, epäilen vahvasti sen onnistumista. Eli henkisesti olen varautunut vastaanottamaan vauvan keisarillisin menoin (vaikka kauhistuttaa koko operaatio).

Jotenkin on näin "viime hetkinä" tullut ahdistusta, pelkoja, masentuneisuutta yhdestä jos toisestakin asiasta. Kai se vaan on jotain reagointia tiedossa olevaan elämän muutokseen. Ihan kuin vasta nyt tajuaisin, että meille tulee vauva! Pelottaa sekin onko vauva terve ja miten itseni käy. Surettaa kanssa paljon, ehkä esikoisen puolesta enimmäkseen, kun ei tiedä miten pitkä sairaalareissu on edessä ja miten meidän arki sitten lähtee uuden tulokkaan kanssa pyörimään. Ja välillä kauhistuttaa oma jaksaminen, kun tietää mikä valvomisurakka on edessä ja sen ettei kahden lapsen kanssa niitä omia päikkäreitä niin vain nautita... Toisaalta pelkkä ajatus uudesta vauvasta saa sydämen pakahtumaan onnesta ja ilosta, ja tieto siitä, että jo lähellä h-hetkeä ollaan, saa malttamattomaksi! Huh, semmoiset sekavat tunnelmat täällä!

Kilimanjaro; sama fiilis täällä. Ei kyllä ole jaksettu edes lähikaupassa käydä ja vaikea keksiä mitä tuon taaperon kanssa tekisi, kun olo jo kohtalaisen hankala. Tulee tiuskittua turhan herkästi, kun pinna kireällä ja tuossa edellä luettelemiani ajatuksia pää täynnä.. Lisäksi itseäni ärsyttää juuri nyt pienikin sotkuisuus, ja siivoaminen välillä tuskaisen hankalaa. Kissankarvoja (2 karvavauvaa meillä lisäksi) on loputtomiin jokapuolella, vaikka miten niitä imuroisi ym. Ja jos poitsu kiltisti, saa noita kisuja paimentaa. Huoh. Itsekin välillä mietin, että ai tähän sirkukseen vielä vauva!?

Ja meidän poitsun (2v3kk) lempilelut ovat tällä hetkellä leikkiVASARA ja pehmeä pesisMAILA Että riittää vauhtia ja vaaratilanteita...

Jokohan ilon lapsella ja kaktuspiikillä on vauvat maailmassa!?

Tsemppiä muillekin odottajille ja niille jotka jo h-hetkeä elelevät!

Bastet rv 38+3

 

No niin, huomenna sitten alkaa 36:s raskausviikko täällä. Onnittelut kaikille jo synnyttäneille ja onnea matkaan meille muille!

Tänään olimme Jorvissa syynättävänä mahdollisen "jättiläislapsen" varalta. Lääkäri totesi, että jokunen sokeriarvo on ollut koholla, mutta eiköhän tässä ruokavaliolla pärjäillä kuitenkin.
Edelleenkin vauvan kasvu oli maltillista. Kokoarvio oli 2700g, joka tarkoittaa syntymäpainoennusteeksi viikolle 40 3500g, eli olisi sillä painolla toiseksi pienin lapseni! Jälleen lääkäri totesi, että edellinen on ollut todennäköisesti raskausdiabeteslapsi myöskin, koska ruokavaliohoidolla ero on näin suuri. Kohdunsuun tilanne oli sama kuin kolme viikkoa sitten, eli oli kanavaa jäljellä ja ulkosuu auki. Luulin että ois jotain muutosta, kun on ollut niin tuskaisia viime päivät. Saa nähdä mitkä tuskat ovat sitten, kun vauva laskeutuu...: / Pää alas päin köllötteli edelleen ja lapsivettä oli normaalisti (afi 13). Myös istukan veren virtaukset olivat hyvät. Nyt oli huomattavasti mukavampi lääkäri kuin edellisellä kerralla.

Onneksi oli mies mukana, olisin nimittäin muuten unohtanut taas pyytää sen sterilisaation. Lääkäri kertoi, että jos joutuu leikkaukseen, niin sitten tehdään samalla, mutta samalla sairaalakeikalla ei selviydy muuten, koska nykyisin suositaan menetelmää, jossa ei tarvitse tehdä mahaan reikiä, vaan kohdun kautta sijoitetaan jotkin spiraalit munatorviin, jotka arpeuttavat ne pilalle. Synnytyksen jälkeen laajenneeseen kohtuun mennä mielellään mitään tökkimään, vaan toimenpide tehdään noin kolmen kuukauden kuluttua. Kuulostaa hurjalta, kun tuo tehdään ihan tajuissaan ollen, mutta toisaalta hyvä, kun ei mene aikaa sairaalassa makoilemiseen. Tuli vähän lopullisuuden tunne, kun nimen siihen paperiin vetäisi, mutta vaikka mitä tapahtuisi, niin en varmaan tekisi enää lapsia lisää. Eiköhän viisi riitä yhdelle ihmiselle.

Minäkin olen aika kypsä tähän odottamiseen, vaikka tietenkin toivon, että vauva vielä muutaman viikon pysyisi sisällä, ja tutkimuksen mukaanhan siltä vahvasti vaikuttaa. Mutta nämä vihlonnat ja uutena "valikoimaan" tulleet selkäkivut on aika kuluttavia. Kun saan 37 viikkoa täyteen, alan tehdä kakista tuskista huolimatta kävelylenkkejä, jos ei sitten tarvitsisi odotella sinne 42 viikolle. Jos sokerit pysyvät aisoissa, niin Jorvissa ollaan kiinnostuneita minusta seuraavan kerran rv41+5. Eli niin kauan on vaan odotettava. Mutta kyllä nuorempana oli tämä odottaminenkin ihan erilaista: Loppuun asti pystyi touhuamaan eikä oikeastaan mitään vaivoja ollut. Pähkähullua tässä iässä enää ryhtyä tämmöiseen!

Mites muilla liikkeet? Tämä kaveri on kova liikkumaan. Yksittäiset liikkeet tuntuvat alavatsassa enemmänkin, joten oletan että liikuttelee käsiään. Toinen suosikkiliikunta on työntää jaloillaan tuolta selkäpuolelta vauhtia - ja mahanahassa tuntuu "kivalta". Myös "protestointia" syömisestäni ilmenee: Kun mahalaukussa on vähänkin enemmän jotain, hän työntää jalkansa kylkiluideni alle. Eka lapseni teki sitä samaa, muiden kohdalla olen säästynyt!

On se kyllä sitten taas kummaa, kun ei kukaan enää möyryäkään mahassa, ja saa olla normaaliasennoissa taas nukkuessaan.en ole ikinä osannut kyljelläni nukkua nimittäin. Eikä ole enää meillä kenelläkään montaa viikkoa siihen!

 

Meidän facen ryhmän puolella synty tänään 3 beebeä lisää syyskuisia.

 

Huoh, esikoisen kanssa puuhastelu kuormittaa täälläkin. Vielä kun ongelmana on nuo kipeät supistukset, niin on aika tylsää. Päiväohjelmamme on viime päivinä ollut se, että aamupäivällä mennään kävelylle -kävelemme aikalailla samaa tahtia, ja jos lapsi ei suostu kävelemään, niin sitten seisotaan. Kantaa en rupea. Jossain vaiheessa päädytään puistoon ja sieltä tullaan omaan pihaan, lounaan jälkeen onkin sitten molempien aika päiväunille. Ja sitten odotellaankin jo isää kovasti kotiin. Huomenna on tulossa vieraita - lapsiperhe ja vielä yökylään - toivottavasti se ei ole liian raskasta. En ole siivonnut etukäteen ja ruokailutkin meinaan vetää aika matalalla profiililla, joten eiköhän se tästä.
Liikkeitä tuntuu mulla ihan kaikkialla, mini pökkii päällä ja pepulla ja lisäksi heiluttelee raajojaan. Vaihtelee vielä tosi paljon asentoa, siis pää on alaspäin, mutta muuten liikkuu paljonkin. Ja se onkin tylsää, kun aktiivisen jumppahetken jälkeen tulee yleensä niitä kipeitä supistuksia, jotka taas saattaa saada pienen kiukkupotkimaan lisää, josta tulee supistuksia... argh.
Bastetin kaltaista tunnemyrskyä on täälläkin ilmassa, tuntuu ihan esikoisen hylkäämiseltä tuo sairaalaan meno. Ja meillä on vielä aika auki tuo lapsenhoitokuvio. Kukaan ei ole tarjoutunut, ja mä olen tosi huono kysymään. Tai virka-ajan ulkopuolella isovanhempia voi käyttää, mutta entäs sitten se päivän 9 tuntia, se on ihan täys kysymysmerkki. Ja se, tulisivatko he tänne vai veisimmekö Eliaksen sinne, ei mitään käsitystä.
Mites, onko muilla unirytmi mennyt sekaisin? Mä saatan kukkua yömyöhään tai herätä keskellä yötä virkeänä, päivällä taas tarvitsen päikkärit ja illalla uni tulisi klo 19, mutta näihin aikoihin taas on ihan virkeä olo. Se on aika ärsyttävää. Sama juttu oli esikoisen aikaan, silloin oli helpompi kun sai nukkua justiinsa silloin kun nukutti. Nyt on vähän eri juttu.
Mukavia syyspäiviä tasapuolisesti kaikille!
Santra ja mini 35+4

 

Onnea jo vauvansa saaneille ja onnea matkaan kaikille muille tasapuolisesti!

Eilen oli neuvola, jossa kaikki oli kunnossa. Viime kerralla oli jostain syystä pissanäytteessä sokeri yhdellä plussalla, mutta nyt oli pissa puhdas. Kaikki mittaukset oli kunnossa, mutta painoa oli tullut taas yli kilo viikossa. Nyt tullut painoa raskauden aikana kaikkiaan n. 14 kiloa. Jonkin verran johtuu kyllä turvotuksesta. Jalat olleet jo viikkoja valtavan paksut, niin ettei mene jalkaan muut kengät kuin sandaalit, joista voi sopivasti remmejä säätää turvotuksen mukaan.

Tänään rv tasan 37! Eli periaatteessa vauva on täysiaikainen ja saisi jo kohtapuoliin tulla. Vaikka varmaan antaa odottaa itseään vielä kuukauden verran....

Vähän alkaa jo jännittää ja ehkä pelottaakin kohta edessä oleva synnytys.... hui.... Mutta jospa siitä jotenkin hengissä selviäis ja sais sitten oman pienen vihdoinkin syliin. Onhan siitä muutkin selvinneet

Mitä tarkoittaa avosuutarjonta, josta jotkut ovat maininneet ja joka ilmeisesti voi aiheuttaa ongelmia synnytyksessä?

asjam 37+0

 

uudelleen synnyttäjät! Onko teillä ollu ennen synnytystä mitään ennakoivia merkkejä? Mulla on pari päivää ollu maha sekasin, ei ripulia mutta kuitenkin on saanut ravata isolla hädällä monesti. Alaselkään, mahaan ja reisiin koskee aina välillä, en osaa sanoa oisko suppareita. Illalla nukahtaminen on tosi hankalaa kun jomottaa noita paikkoja ja yöllä heräilen siihen kun jalat puutuu. Ja muuten on tosi huono ja vetämätön olo koko ajan. Tuntuu että voisin nukkua koko ajan ja aamulla on yhtä huono olo kun alkuraskaudessa. Ja valkovuoto on lisääntynyt ja pissalla saa juosta monta kertaa tunnissa, kolme ellei enemmänkin. Voisko enteillä mitää?

Riikka&Niisku 36+2

 

Riikka: Meille tulossa toinen ja vähän samankaltaisia oireita löytyy.Menkkajomotusta,pahoinvointia ja väsymystä.Tänään heräsin tosi kovaan menkkakipuun :S olis tehny mieli jäädä sängyyn makoilemaan...

Santra: Meillä on pojalle hoitaja tunnin ajomatkan päässä.Vähän mietityttää muakin et miten ehditään saada poika hoitoon.Varsinkin jos synnytys lähtee käyntiin illalla tai yöllä.
Jaksuja kaikille syyskuisille!

 

Riikka90: kerroit sitten minun "oireeni" Ainoa ero, että jalat ei puudu, mutta sen sijaan suonenvetoja saattaa öisin olla.

Mä tässä muistelinkin, että keväällä meidän tiine ponitamma oli koko ajan kakkaamassa ja mitä lähemmäksi varsominen meni, sitä useammin pikkukasoja tuli. Mietin, että omakin maha toimii yhtä tehokkaasti Ehkä se jotain enteilisi. Meidän esikoinen juuri kysyikin, että "äiti, tuleeko sullekin sitten vahatipat?". Tamman vahatippoja kun vahdattiin keväämmällä.... se oliskin helppo merkki.

Hepatoosi ei ole onneksi vielä tullut ja toivon toki, ettei tulekaan. Nuorimmainen syntyi sen vuoksi käynnistettynä viikoista katsottuna tänään (rv37+3) ja oli tosiaan liian kehittymätön vielä.

 

Riikka90 Mullakin olotila aika samanmoinen kuin sulla..väsyttää, paha olo, vatsa toimii tosi hyvin jne..ja väsyttää. EIlen menin jo kahdeksan jälkeen nukkumaan ja kellon ympäri nukuin ja nyt oisin jo valmis päikkäreille
Mulla esikoisen syntymä alkoi niin, että aamulla heräsin tavallista aikasemmin kun oli jotenkin huono olo ja ihan tökkyräinen pää. Aamupäivän makoilin sohvalla...sit just jomotteli vähän joka paikkaan ja oli "menkkaolo". Pikkulenkin kävelin koirien kanssa kun tuli eka kunnon supistus...iltapäivällä käytiin vielä autokaupoilla miehen kans ja sielläkin jonkin verran supisteli. Illalla sitten alkoi säännölliset supistukset ja yöllä sitten tyttö syntyi Voihan nuo tuntemukset jotain merkatakkin...tai sitten ei

Väsymys siis täällä..ehkä tuo sade ja harmauskin väsyttää. täytyy lähtee tyttö houkuttelee viekkuun päikkäreille

Onnea kaikille vauvansa saaneille!! :flower:
Meille muille odottajille jaksamista loppuviikoille

 

Heips ja PALJON onnea kaikille jotka jo vauvansa ovat syliin asti saaneet! :flower:

Minä luen joka päivä ja monta kertaa tätä palstaa, mutta itse en saa aikaiseksi kirjoitella. Nyt kuitenkin aukaisin koneen ja aloin kirjottamaan. Yleensä siis luen puhelimella.

Eilen oli minulla neuvolanlääkäri joka oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Kysyi mitä kuuluu ja kun vastasin (kysyin samalla uusista kivuista joita minulle on ilmaantunut) niin lääkäri vaan hymyili ja sanoi että ei viitsitä valittaa :stick: Alapaine oli noussut, mutta muuten kaikki ihan hyvin. Paino oli tippunut 100g eli nyt paino noussut ensimmäisestä neuvolasta 4kg ja raskauden alusta ehkä kilon verran. Lääkäri ei osannut mitata sf mittaa ollenkaan ja saikin siitä ihan huimia lukemia. Kätilö sitten sanoi, että sillä lääkärillä on omanlaisensa tyyli mitata... Kohdunsuulla ei kai hirveitä ollut tapahtunut, pehmeä oli (aijemmin kiinteä) ja yhdelle sormelle auki.

Minua on supistellut lähes koko raskauden, mutta nyt ne supparit ovat kipeitä. Valvon öisin ja nuokun päivisin. Vauva on vielä ihan irtaallaan, mutta nyt se on ruennut välillä tunkemaan päätään tuonne oikeaan paikkaan ja sekös koskee ihan toooosi paljon. Eilen supisti jo niin tiukkaan etten päässyt kävelemään ja yöllä kävin 7 kertaa vessassa :O Herään öisin ihan kammottavaan kuumuuteen, hiki valuu virtanaan ja meinaa ihan hätä tulla kun on niin kuuma |O Öisin polttaa myös selkää ja supistelee napakasti. Loppuajan ihanuuksia! Kätilö sanoi, että hän oli katsonut minun sivuprofiilia ja huomannut mahan lähtevän jo aika alhaalta. Viime viikolla vielä oli tosi ylhäällä. Kaitpa se vauva sit tajuaa, että alakautta pääsee ulos =)

Hankinnat on muuten tehty, mutta itkuhälytin puuttuu vielä. Vaatteet ym on pesty, mutta sänkyä tai muita juttuja ei ole vielä laiteltu paikoilleen. Sängyn ajattelin laittaa sitten kun tullaan kotiin. Sairaalakassi varmaan pitäis pakata. Tosin en minä sinne muuta laita kun hammasharjan ja shampoon + deodorantin. Ja sit puhtaan paidan kotiin tuloa varten. Lapsille pitäis pakata reppu myös valmiiks kun lähtevät sitten hoitoon synnytyksen ajaksi. Vauvalle pitäis kaivella jotain vaatteita kotiutumista varten. Kerkeishän se mieskin ne katsella, mutta hänellä ei ole oikein silmää tämmöisille asioille. Toisi varmaan 74cm vaatteet

Oletteko muut miettineet miten synnytystä? Minä olen nyt oikein kerrankin perehtynyt asiaan ja haluan ehdottomasti synnyttää luomuna. Kotisynnytyskin kiinnostaisi, mutta kätilön hommaaminen kotiin onkin sitten asia erikseen : / Viime synnytys meni lähes luomuna, niin uskon kyllä pystyväni siihen =) Tosin jos tilanne vaatii niin kyllä sitten annan auttaa lääketieteellisesti. Ja eihän sitä tiedä vaikka jo sairaalan ovella kiljuisin epiduraalia Tosin yritys on kova ja mieskin on siihen opastettu, että miksi ja miten ja milloin mitäkin.

Nyt taas ahdistaa henkeä sen verran paljon, että pakko lähteä makuulle. Hb oli tasan 100, voihan se olla sekin aiheuttaa tätä ahdistusta. Muuten olen yhdistänyt, että tämä olo tulee n. tunnin kuluttua syömisestä. Aivan kauhea olo siis kun henki ei meinaa kulkea.

Milla 36+3 ja kovasti töitä tekevä kohtu

 

Avosuutarjonta tarkottaa sitä että vauva tulee maailmaan naama ylöspäin ja kun tuo värkki on suunniteltu niin että vauvan pitäs tulla naama alaspäin. Esikoisella imukuppijälki oli melkein takaraivolla pään korkeimmalla kohdalla niin tällä kuopuksella imukupin jälki jäi päälaelle.

minullaki on tuota järkyttävää hengenahdistusta, ja samalla tuntuu että olo menee aivan voimattomaksi eikä millään jaksais seistä.

mulla on alkanu suppareissa olemaan jomotusta mukana tai ne alkaa huomaamaan siitä pienestä kivun tunteestä, on siis tosi napakoita ja yleensä yöllä... kahdessa ensimmäisessä ei ole ollu kuin kivuttomia suppareita ennen synnytystä että en nyt sitte tiijä mitä tämä meinaa, olisko vaikutusta sillä vadelmateellä jota oon nyt naukkaillu jo hyvän tovin kupin päivässä.

 

Minäkin haluan yrittää synnyttää lähes ilman lääkkeitä. Olen hankkinut TENS-laitteen, jonka otan käyttöön jo kotona. Olen aiemmin ollut sänkyyn sidottuna ja viimeksi epiduraalin annostus epäonnistui. Ei siis enää koskaan epiduraalia. Spinaalia voin harkita, kun siitä on se yksi ja ainoa kokemus, joka oli ok. Ilokaasua sitten lisäksi. En kuitenkaan lyö lukkoon mitään, vaan fiiliksellä mennään. Synnytys"toive"lista on vielä keskeneräinen, mutta toisaalta osaan kyllä vaatia myös suullisesti sen mitä koen tärkeäksi Olen sen verran lääkärikammoinen, että mieslääkäri ei missään tapauksessa tule saliin jne. Enkä ota opiskelijoita paikalle.