Syyskuun söpöläiset <3 - Syyskuussa ** MEIDÄN KUU**

Onnea jälleen uusille vauvautuneille! Hurjia synnytyskertomuksia joillakin. Paljon voimia toipumiseen!

Omaa napaa taas... eilen supisteli läpi päivän säännöllisesti, mutta ei tarpeeksi kipeästi. Käytiin koko perhe elokuvissa ja siellä supistukset sai yhtäkkiä uutta voimaa. Hiipui kuitenkin taas yöksi ja sain nukuttua neljään. Kävin silloin vessassa ja palasin sänkyyn. Jouduin kuitenkin juosta takaisin vessaan oksentamaan. Ja loppuyön nukuin puoli istuvalteen sohvalla. Mikähän tää oksentamis juttu oikein on? En aiemmissa raskauksissa oo joutunut oksentamaan.

Ai niin...PE meidän lapset oli siellä yökylässä ja miehen kanssa piti mennä leffaan. No jäi leffa väliin ja käytiin synnärillä käyrällä. Vauva liikkui koko PE päivän niin vähän. Ehti jo ajatella vaikka mitä :-( No sykkeet oli hyvät ja kätilö aivan ihana! Eilen vauva sitten jo piristyikin, eikä tarvinnut mahaa tökkiä.

Sunnuntapäivää kaikille!

SuSette ja rv39

 

Heissan,

Kiitos empatiasta kaikille, tuntuu hyvältä raskaiden päivien jälkeen. Tosiaan meni vähän eri tavalla synnytys kuin olin ajatellut, tosin olin henkisesti onneksi valmistautunut siihen, että lopputuloksena saattaa olla vauvan tulo maailmaan leikkauksen kautta.

Tarkennusta, se ei ollutkaan hätäsektio vaan kiireellinen sektio. Aikaa olisi ollut muutamia tunteja, mutta kun vauvan sydänäänet laskivat oksitosiinilla vauhditettujen sup. jälk. 77 pintaan ja jouduin sykkeiden nostamiseksi menemään kontalleen pää mahd. alas ja hengittelemään lisähappea, kätilö ja lääkärit tajusivat, että tämä kertoo jostain ongelmasta ja päättivät heti viedä leikkuriin. Olin siinä vaiheessa vasta reilu 3cm auki. Mun punasolut (trombosyytit) ja sitä kautta veren hyytymistekijät oli yllättäen niin alhaalla, ettei leikk. voitu tehdä epiduraalilla, minkä vuoksi nukutuksessa sen päivän molemmat leikkaukset. Nukutukset ja heräämiset meni tosi hyvin, oon tyytyväinen. Tuntui helpommalta, kun yhtäkkiset leikkaukset tehtiin "taju kankaalla". Varsinkin saman illan alavatsan kohdusta tihkuvan sisäisen verenvuodon korjausleikkaus oli paljon mielekkäämpi nukutuksessa kuin hereillä, kun oli "ylimääräinen" toimenpide. Valunut veri poistettiin saman sektiohaavan kautta.

Ai niin keisarinleikkauksessa selvisi syy vauvan ahdinkoon: napanuora oli ollut tiukasti kahdeksikolla kaulan ja reiden ympärillä. Vauva ei siis olisi päässyt alakautta ulos. Onneksi henkilökunta oli osaavaa ja luotettavan oloista, jäi tavallaan kuitenkin hyvä mieli, vaikken päässytkään synnyttämään "normisti".

Särkyjä on alavatsalla edelleen aika reilusti ja yleiskunto tosi heikko, kuten arvata saattaa. Onneksi miehelle opetettiin vaipanvaihdot ja hoitojutut, kun mä en niihin nyt pysty. Imetys lähti yllättävän nopeasti käyntiin leikkauksesta huolimatta, jo 3.pvänä eli pe nousi maito oikein urakalla. Imetys sujuu, mistä oon onnellinen.

Eilen kotiuduttiin sairaalasta. Pieni poikamme on ihan supersöpö ja hänellä onneksi kaikki hyvin! <3

Tässä vielä mitat: 16.9. rv 41+6 siis syntyi poika 3330g ja 52cm.

Paljon tsemppejä kaikille, jotka vielä odottelee synnytystä. Yleensähän menee vähemmän dramaattisesti, eli toivon, ettei kertomukseni turhaan huoleta ketään, jolla synnytys vielä edessä päin.

Ilokarpalo, joka opettelee kestämään fyysistä "vammaisuuttaan" ja hidasta toipumistaan nyt kotioloissa

 

Kiitos synnytyskertomuksista Syyslauma ja Ilokarpalo! Varsinkin jälkimmäiselle paljon voimia toipumiseen. (Saako udella, kuinka alhaalla trombosyytit oli? Mulla oli viimeks 97. Mietin vaan, jos joku operaatio tulis niin miten vaikuttaa. Mut ei oo pakko vastata, jos et jaksa tai halua kertoa.)

Täällä tänään laskettu aika, eli 40+0 POKS! Koko eilisen tuli kivuttomia (harkka)suppareita ja yritin riehua mahdollisimman paljon että muuttuisivat vähitellen kivuliaammiksi. Jonkinlaista alaselkäsärkyä onkin, mutta ei mitään todellisiin synnytyskipuihin viittaavaa. Mitenhän noi supistukset sais kunnollisiks ? Outoa ajatella, et kyllä se vauva sieltä 2,5 viikon sisään varmasti tulee. Nyt viikonloppuna ois ollu toisaalta hyvä kun mies on kotona. Huomenna lähtee taas työreissulle Helsinkiin, mut onneks sieltä ei aja kuin puoltoista tuntia Lahteen jos jotain alkaa sillä välin tapahtua. Täytyy pyytää meidän äiti huomenna meille niin on sit seuraa.

Susette82, johtuiskohan noi oksentelut hormonitoiminnan muutoksista? Kun eikö alkuraskauden pahoinvointikin johdu siitä? Mua on ainakin kuvottanut viime aikoina, hiukset rasvottuu helpommin ja mieliala vaihtelee koko ajan. Luulis et sullakin keho valmistautuu, jos kerran säännöllisiäkin suppareita on.

Mukavaa syyspäivää kaikille!

Sinadrius ja mimmi 40+0

 

Susette, mullakin eilen ja tänään ollut etovaa oloa, mutta ei oo oksentamassa tarvinnut käydä. Aattelin, että liittyykö verensokereihin, mutta ne oli ok. Lepo on onneksi täällä osittain auttanut, vaikka hyvää asentoa onkin vaikea löytää. Googlettelemassa löytyi kyllä, että ennen synnytystä esim. oksentaminen on aika normi reaktio. Jospa siellä siis olisi synnytys kovaa kyytiä lähenemässä!

Vuuti 39+6

 

Mä käyn kyllä edelleen lukemassa ketjua, mutta en ehdi keskittyä kirjoittamiseen enää. Onnea taas ihan valtavasti pienistä nyyteistä!

Varsinkin tuo ilokarpalon tarina kuulosti niin tutulta, että olisi voinut sitä korjausleikkausta lukuunottamatta olla oma tarinani. Kirjoitin jo kertaalleen synnytyskertomukseni itselleni talteen, mutta siitä tuli niin monta sivua pitkä, että jääkööt se omiin arkistoihin. Yritän tähän nyt kirjoittaa nopeasti sellaisen tiivistetyn version.

Synnytyskertomusta
Eli lauantai-illalla alkoi ensimmäisen kerran supistukset, jotka tulivat heti säännöllisinä. Niitä jatkui niin kauan, että päätettiin hälyttää lapsenhoitaja ja lähteä näytille viiden maissa yöllä. Sunnuntaiaamulla siis pyörähdettiin ensimmäisen kerran synnärillä ja silloin ei ollut tapahtunut oikeastaan vielä mitään. Lähdettiin kotiin "lepäämään", mikä oli mahdotonta jatkuvien supistusten vuoksi.

Su-ma yönä supistukset olivat edelleen säännölliset ja kivut alkoivat olla sitä luokkaa, että lähdimme uudestaan näytille. Edistystä ei ollut maanantaiaamunakaan vielä tapahtunut, mutta en pärjännyt enää kipujen kanssa, joten ottivat minut osastolle "lepäämään" opiaattien turvin. Lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä. Maanantain aikana kokeilin sitten kivunlievitykseen kuumaa suihkua ja lämpötyynyä, mutta ei niistä mikään auttanut. Käyrillä ilmeni, että vauvan sykkeet pysyvät koko ajan melko korkealla.

Ma-ti yönä supistukset alkoivat olla sitä luokkaa, että pystyin enää itkien soittamaan miehen tueksi ja koska olin vihdoin avautunut noin 3 sormelle ja sykkeet oli korkeat, siirrettiin minut vihdoin saliin.

Tiistai aamusta alkaen makoiltiin siis salissa ja minulla alkoi itselläni lämmöt nousta. Tämä yhdistettynä vauvan korkeisiin sykkeisiin johti siihen, että minuun tiputettiin lopulta päivän aikana neljä litraa nestettä ja parasetamoli pistettiin suoraan suoneen. Koska sykkeitä haluttiin seurata tarkemmin, pistettiin myös minulla tuo pinni vauvan päähän. Sen lisäksi vauvan päästä otettiin kaksi kertaa verinäyte, jotta saatiin paremmin tietoa vauvan hapetusarvoista.

Ilokaasun turvin kestin supistuksia melko pitkään, mutta kun niitä alkoi tulla tauotta, menin niin sekaisin, että sen vetäminen oli pakko lopettaa. Tilalle laitettiin epiduraali, joka auttoi onneksi melkoisen hyvin kipuihin. Parin tunnin päästä epiduraalin laitosta todettiin, että synnytys etenee niin hitaasti ja sykkeet on edelleen korkealla, että on aika vauhdittaa touhua oksitosiinilla, koska en itse enää kauaa jaksaisi hommaa (kolme unetonta yötä takana).

Aukesin lopulta noin 6 sormelle asti auki, mutta oksitosiini aiheutti kuitenkin sen, että sydänäänet laskivat ja samoin minut komennettiin kontalleen ja lisähappea vetämään. Kun tämä toistui, oli sali jo täynnä lääkäreitä ja kätilöitä ja laitteet hälyttivät, että on aika mennä sektioon. Kiireellinen sektio tehtiin epiduraalipuudutuksen kautta, joten vartti päätöksestä vauva oli jo syntynyt.

Kaikkinensa tämä oli siis omasta näkökulmasta draamaa täynnä ja varsinkin tuon sektiopäätöksen kuultuani purskahdin itkuun. Lopulta olen kuitenkin hirmu tyytyväinen, että sain edes yrittää alakautta synnyttystä noinkin pitkään, vaikka leikkaukseen sitten mentiinkin. Ja nyt kun olen lukenut muiden kertomuksia, niin eihän tämä niin tavatonta ole. Jotenkin se vain omalle kohdalle osuessa tuntuu niin paljon hurjemmalta.

Tällä kertaa olen toipunut leikkauksesta paljon paremmin kuin viimeksi ja se on kyllä tosi hienoa. Lisäksi sain pitää alusta asti pojan vierellä, joten sikälikin on ollut helpompaa toipua henkisestikin. On tämä uuden elämän alku kyllä hurjaa puuhaa.

Keltakukka ja poika 1 vk 5 pv

 

Keltakukka: Aa, sulla tosiaan loppui ihan vastaavasti! Oli vaan selvästi pidempään synnytys käynnissä ennen sektiopäätöstä. Hyvää vertaistukea kuulla, etten oo ainoa. Mäkin purskahdin itkuun, kun leikkauspäätös tehtiin ja mua alettiin saman tien kärrätä selällään sairaalasängyssä leikkaussaliin.

Simadrius: Saa kysyä Mun trombosyytit itselle yllätyksenä oli 80. Ei oo ennen ollut tuollaista vaivaa ja kotiinlähtöpäivänä (4vrk leikkauksesta) oli palautuneet normaalin alarajalle 150, eli ei tarvetta jatkoselvittelyihin neuvolan kautta.

Ilokarpalo ja poika 6pv

 

Meidän pieni poika, 3190 g ja 46 cm syntyi tänään kahden aikaan iltapäivällä rv 39+6 <3

Kipeitä supistuksiahan minulla on ollut kuluneen viikon ajan säännöllisen epäsäännöllisesti. Eilen ne alkoivat viiden maissa iltapäivällä, mutta olivat tosiaan vain sellaista menkkamaista jomotusta, ilman säännöllisyyttä. Mieskin totesi että et sinä synnyttämään ole lähdössä ja itsekin mietin että onko nämä supistuksia ollenkaan? Menin puolen yön aikaan nukkumaan kun supistukset taukoaivat, heräsin niihin uudelleen tunnin päästä. Nyt ne olivat napakampia ja tulivat n. 10 min välein. Tunnin päästä vessassa huomasin hennosti punertavaa vuotoa. Neljän maissa lähdettiin synnärille, siellä kätilö totesi minun olevan 2 cm auki, vuoto oli lapsivettä ja limatulppa irtosi. Siiryimme suoraan synnytyssaliin. Supistuksia tuli säännöllisesti, aina vain kivuliaampia. Pääsin kylpyyn mikä oli aivan ihanaa, sain hetken rentoutua ja levähtää kun supistukset eivät tuntuneet niin pahalta. Kylvyssä viihdyin n. 1,5 h. Sen jälkeen supistukset alkoivat tuntua aivan kamalilta, mutta kohdunsuu ei ollut auennut yhtään lisää! Itku pääsi.. Kätilö totesi, ettei epiduraalin aika ole vielä, ja käski turvautua ilokaasuun. Yritin, mutta siitä tuli vain huono olo. Supistukset olivat aivan jäätävän kivuliaita, aika meni ihan sumussa ja lopulta n. klo 12 sain epiduraalin. Sen laittaminen sujui hyvin, ja pian se alkoi toimia. Supistuksista lähti pahin terä pois ja pystyin taas sietämään sen kivun, mikä jäi jäljelle. Jalatkaan eivät puutuneet kuin ihan vähän, joten mielestäni puudutus meni ihan nappiin! Pystyin taas ajattelemaan selkeästi. Sisätarkastuksessa selvisi, että olinkin jo auki 9 cm! Joten ei ihme että supistukset olivat kivuliaita... Kalvot puhkaistiin, aikaisempi vuoto oli tullut jostain ylhäältä. Pian sain luvan ponnistaa, tarpeenkin tunsin selvästi. Ponnistus ponnistukselta vauva tuli ulos. Supistukset vain alkoivat harveta. Minulle laitettiin oksitosiinitippa, joka ei kyllä tainnut ehtiä juuri vaikuttaa kun pian vauva oli jo syntynyt. Eppari tehtiin toiseksi viimeisellä ponnistuksella, kun vauva jäi päästään jumiin ja huusin että tuntuu siltä kuin paikat repeäisi. Vauva oli kuitenkin pakko ponnistaa ulos tuossa vaiheessa. Säikähdin tilannetta vähän, kun se ponnistaminen tuntui niin epätoivoiselta mutta kätilö sanoi että nyt on vain pakko ponnistaa. Onneksi hän oli varautunut eppariin ja puuduttanut paikkoja valmiiksi. Alapäähän sain siis pari tikkiä epparin vuoksi, lisäksi häpyhuuleen tuli yksi pieni repeämä johon tuli myös pari tikkiä. Mutta mielestäni vähällä selvisin! Vauvalla oli kaikki hyvin, kuin myös minulla Nyt nuuskutellaan toisiamme osastolla ja olo on tietysti onnellisempi kuin koskaan <3

Tsempit kaikille odottajille! Ja sympatiat niille joilla on ollut hurjempi synnytyskokemus, ei sellaista toivo kenellekään... Toivottavasti toivutte pian kuntoon!

 

No niin..lapsivedet sit meni. Näin ne tilanteet muuttuu

 

Kylläpä täällä tapahtuu nyt paljon. Onnittelut kaikille jo synnyttäneille!

Susettella alkaa tapahtua, tsemppiä!

Mäkin haluan jo synnyttämään, olen jo ihan kypsä tähän odotteluun :headwall:. Supistelee kyllä päivittäin ja öisinkin, mutta mitään ei oikeesti tapahdu, tosi turhauttavaa. Meillä on jo yliaikaiskontrolliaika, joka on 1.10. Kääk! Mä en halua olla enää raskaana Lokakuussa.

Turhautunut Syyskuu14 40+3

 

Susettelle tsemppiä, vaikka voihan olla, että onnittelut on jo paikallaan. Hienoa, että synnytys käynnistyi. Sitä se oksentelu ilmeisesti ennakoi...

Kiitos taas synnytyskertomuksista (Keltakukka, Hispula).

Lauantaiset talkoot sujui hyvin. En hirveästi jaksanut tehdä, mutta paljon tuli valmista, kun paikalla oli useammat käsiparit. Toivotaan, että täälläkin alkaisi pian tapahtua. Torstaina neuvola, enkä haluaisi enää mennä...

Syyskuu14le tsemppiä odotteluun. Samassa veneessä ollaan...

Crispy ja vaavi 40+0 (poks, toivottavasti seuraavaa poksausta ei enää tule...)

 

Susettelle isot tsempit, hienoa, että alkoi tapahtua.

 

Täällä myös kasassa edelleen! Ylimääräinen polikäynti viime viikolla paljasti kuitenkin, että kohdunkaula oli lyhentynyt senttiin ja pehmeä myös. Kohdunsuu vielä kiinni. Saas nähdä, miten kauan menee lasketun ajan yli, joka siis ylihuomenna. Huh, kun on jännät paikat! Eilen tuli tosi paljon kivuttomia harkkasuppareita.

Onnea kaikille vauvan jo saaneille! Itsellä tuntuu vielä niin kaukaiselta ja epätodelliselta, kun koko synnytysurakka vielä edessä...

 

Hispula, onnea!
Ja huh, keltakukka, melkosta sullakin ollu.
Mahtavaa, että susettella siellä hommat käynnissä tai vauva sylissä jo.

Soittelin tänään neuvolaan, kun eilen illalla selkäkipu siirtyi ristiselkään ja paheni niin pahaksi, että itkin ja puhisin kävellessäni sängystä vessaan muutaman metrin. Tuntui, että jalat lähtee alta, enkä pystyny yhtään kyykistelemäänkään. Mulla on ollu tuo selkäongelma ennenkin, mutta ei ikinä noin kipeä. Mies laitto icepoweria ja otin gramman panadolia, niiden ansiosta pääsin yöllä itkemättä vessaan, mutta ensimmäistä kertaa kipua tuntui myös maatessa ja asennon vaihtaminen oli hankalaa. Eli panadol ei vie missään vaiheessa kipua kokonaan pois, pahimman vaan. Kysyin, onko mulla muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä ja toivoa pikaista synnytystä. Epäili, että käynnistämään eivät rupea, joten suositteli soittamaan aikaa lääkäriin, jos saisi vahvempia lääkkeitä. Täytyy sanoa, että hämmästyttävää miten huonoon kuntoon sitä voi yhtäkkiä mennä, kun vielä 1,5vkoa sitten tunsin olevani suunnilleen elämäni kunnossa (niin hyvässä kuin tässä tilassa voi) ja kun selkäkipu alkoi, niin mentiinkin rytinällä rapakuntoon. Onneksi perjantaina jälleen painoarvio, jospa sinne jaksais kituuttaa ja sieltä en kyllä enää kotiin ilman vauvaa lähde!

Täällä myös crispyn tavoin tänään 40+0! Sais tulla POKS!

 

Poikavauva syntyi aamulla klo 6.13 raskausviikolla 38+6. Mitat 50cm ja 3420g. Outoa ja ihanaa Kaikki kävi niin äkkiä.

Kirjoittelin jo kerran synnytyskertomuksen, mutta se hävisi johonkin tuhkana tuuleen :/ Laitan vielä lyhyesti pääjutut:

Vedet meni yllättäen kotona klo 22.30 kun katselin neliselta leffaa, joka kertoi raskaana olevista naisista Lapsivesi oli ensin kirkasta ja myöhemmin vaal.punaista. Tunti vesien menon jälkeen alkoi supistella 10min välein. Hieman ennen kolmea yöllä lähdettiin sairaalaan vaikka supistukset edelleen tuli 10min välein. Kipu alkoi kuitenkin olla jäätävää. Meiltä sairaalaan ajaa 20min ja sillä välin supistukset tuli jo 5min välein ja sairaalalla 3min välein.

Auki olin vasta 2,5cm ja jäätiin synnytysvastaanottoon vielä odottelemaan. Puolessa tunnissa olin kuitenkin niin kipeä, että pyysin saliin ja olinkin jo 5cm auki. Sain aika pian spinaalin ja muutamalla supistuksella kohdunsuu jo täysin auki. Spinaali vei pahimman kivun, mutta sattui supistukset kyllä edelleen. Mutta ponnistusvaihe ei sattunut yhtään! Aivan mahtavaa! Tunsin että vauva tuli kokoajan ulospäin, mutta ei repeämisen tunnetta, kuten edellisissä synnytyksissä. Kahden supistuksen aikana vauva olikin sit pihalla. 9 pisteen poika ja itellä ei tikattavaa. Olisin voinut vaikka heti kotiin lähteä. Ainoastaan ikävä tunne tuli siitä, kun sisuskalut hakeutuivat paikoilleen. ..tuntui että tyhjä vatsa jätti ihan liikaa tilaa muulle ja keuhkot jne valahti liian alas

Hyvin voidaan siis ja huomenna kotiin, jos vauvalla kaikki hyvin ?

SuSette ja poika reilu 14tuntia ikää

 

Susette: ihanaa kuulla, että sulla eteni noin ripeästi ja jäi hyvä kokemus! Lisäksi et joutunut tuskailemaan enää päiviä tai viikkoja, kun sun olo oli niin ikävä, vaan pieni ihme päätti tulla ihan "ajoissa" ulos.

Täällä toiveikkaana aloittelen uutta päivää, jos tänään taas vähän vähemmän kipuja. Poika nukahti pidemmille unille vasta 07 aikaan aamulla (sitä ennen maks. 1h unia, vaatimus jatkuvasta ihokontaktista ja aina välissä tissiä). Nyt isä ja poika molemmat nukkuu rauhassa puolen metrin päässä toisistaan ja mä sain nautiskella aamiaista. <3

Ilokarpalo ja poika 1vko ja 1pv

 

Onnea Susette!

Heräilin aamuyöllä yksittäisiin supistuksiin ja nukahdin uudelleen, 3-5 valvoin suht säännöllisten ja koko ajan kipeytyvien supistusten takia, sitten niiden väli taas piteni ja sain välissä nukuttua. Nyt tule ehkä kolme tuntiin tosi napakoita. Kumpa nämä ei loppuisi kokonaan vaan päästäisiin tositoimiin! Sain eilen selkäkipuun kyynärsauvat, nyt on hyvä liikkua ilman kipuja!

Täällä sataa räntää.

Vuuti, 40+1

 

Jee, nyt tapahtuu täälläkin! Lapsivesi meni yöllä ja supistelee..

Syyskuu14 40+4

 

Susette, valtavasti onnea! Ihana kuulla, että vauva nyt vihdoin onnellisesti sylissä. Sullakaan ei mikään helppo raskaus (ainakaan henkisesti) takana. Onnea!

Syyskuulle tsemppiä koitokseen!

Vuuti, pidän sulle peukkuja, että supparit siitä tihenee ja pääset synnyttämään. Tsemppiä! Jos ehdit, niin päivittele tuntoja ja fiiliksiä.

ON: Aamulla supisteli pienesti, mutta ku nousin ylös, niin ne lopahti... Ei tule siis vauvaa tänäänkään... Siivousvimma iski ja jynssäsin kuopuksen kanssa hellan alusen (oli kamalassa siivossa, ei kuulu mun normisiivoukseen ...) Vauvan vaatteita vois vielä järjestellä. Olisin NIIIIN valmis lähtemään synnyttämään, vaikka vähän hirvittääkin koko synnytys ja arviolta ei mikään pieni vauva ole tulossa...

Kärsimätön Crispy ja vaavi 40+1

 

Voi täällähän on tullu lisää vauvoja! Onnittelut kaikille joilla on tuhisija jo rinnalla!:heart:

Ja teille jotka vielä kärvistelette yhessä koossa...kovasti tsemppiä mutta nauttikaa jos voitte vaan siitä ihanasta iiisosta pyöreästä masusta kaikkine potkuineen ja puukoniskuineen kaikkineen! Sitä oikeasti tulee ikävä!!!!

Me ollaan oltu nyt viikko kotona. Tosiaan synnytys meni ihan hyvin kuhan saatiin ensin käyntiin..kirjoittelen juuri itelleni ylös mitä kaikkea silloin tapahtuikaan ja laitan sitte tänne lyhennetyn version kuhan saan sen valmiiksi. Jotenki on unohtunu jo vajaassa kahessa viikossa niin paljon asioita että joutuu jo vähän miettimään, tuntuu että muistan aikaisemmatki synnytykset paremmin kuin tän viimesen.
Mun ongelmat alko viis tuntia synnytyksen jälkeen. Anteeksi ällövarotus!!
Nousin sängystä vessaan mennäkseni ku pöksyyn hulahti kunnolla. Äkkiä vessaan ja juu sinnehän oli hulahtanu semmonen kunnon köntsä(5x5cm) ja sitte tuli toinen siihen lattialle reisiä pitkin, hipsin suihkuun siteen kans mutta sitä tuli tuli aina vaan lisää...soitin kelloa ku olin jo sotkenu koko paikan ja itteni eikä mulla ollu mitään päälle pantavaakaan. Pääsin takas sänkyyn ku sitä tuli taas. Ja siinä vaiheessa mun molemmin puolin oli kätilöt painamassa mun kohtua ja joka kerta synnytin niitä isoja nyrkin kokosia köntsiä lisää. Mulle laitettiin tippumaan uudestaan oksitosiinia kunnon vauhdilla että saatiin kohtu supistelemaan ja samalla mua runnottiin ja mää kelluin semmosen veripatjan päällä..verenpaineet laski ja päässä humisi ja voi vitsit ku kävi kipeää se runnominen ja uudet supistukset! Sain lisää supistuksia lisävää takamukseen peräpuikkoina...homma vähän rauhottu ja pysyin tajuissani..eikä mua tarttenu viedä kaavintaan sittenkään vaikka homma meinas siihen mennä...pari tuntia sitä kesti siinä ja sitte pahimmat hyytymät saatiin ulos. Yö meni ihan ok jos ei lasketa sitä etten voinu hoitaa pikkuista ja niitä jatkuvia kohdun paineluita ja niitä uusia supistuksia... Jälkeiset oli täydelliset enkä vuotanu salissa juuri ollenkaan. Jostain syystä kohtuun kuitenki jäi hirveä määrä tavaraa joka tuli hyytyminä ulos. Tuosta hommasta jäi kova kipu vatsaan ja kohtuun. Sain tarvittaessa panadolia mutta tehoahan sillä ei hirveästi oo..

Perjantaiksi suunniteltu ST siirrettiin lauantaille. La-aamuna valitin ku tuo mahakipu tuntu vaan yltyvän, mutta ei sitä oikein tosissaan mielestäni otettu,aattelivat varmaan että synnytyksestä johtu. ST:n jälkeen mahakipu oli jo aika paha, en päässy ees sängystä nousemaan kunnolla tai kylkeä kääntämään. Valitin siitä, sain opiaattia ja panadolia, mutta ilm nää oli tarkoitettu leikkauksen jälk kipuun..mutta mun mielestä kipu ei ollu siellä (navan kork tehty leikkaushaava) vaan nimenomaan kohdussa. Lopulta ma ottivat tulehusarvot ja nehän oli nousussa ja mulle määrättiin ab-kuuri kohtutulehukseen...nyt kolme pv sitte alko olemaan ok olo, pystyin jopa seisomaan kauemmin ku pari min kerrallaan, tai istumaan..vielä on vaikeaa nousta makuulta ylös kuten normisti tehdään.. mutta valoa näkyvissä!
Vauvalta seurattin sokruja aina siihen asti kunnes arvot oli kolme kertaa yli 3.0 ja se tais olla joskus lauantaina. Neiti oksensi lapsivettä ihan älyttömästi ja kakkas mustaa vielä kotonaki. Paino putos ekan päivän aikana jo 300g ja kotiin lähtiessä se oli -10% ollen alimmillaan 3455g ku se oli syntyessään 3830g.
Pe tehtiin eka lastenlääkäri tarkastus ja siinä lekuri sano että on punakka ja että voi olla että valohoitoa tulee tarvitsemaan. Niitä sitten alettiin mittailemaan säännöllisin väliajoin ja nousu arvoissa oli melkoinen niin, että su tyttö laitettiin lampun alle ja sinivalopatjalle. Päivä siinä meni ja sitte arvot saatiin laskuun. Vieläki neiti on selvästi keltainen ja nukkuu tosi paljon (rinnat räjähtää) ja pitkiä aikoja mutta kakka kulkee ja kuitenki syö hyvin niin muutahan hoitoa ei siihen enää tässä vaiheessa oo. Maananaina tehtiin uus lastenlääkärin tarkastus jossa huomattiin tytön päässä patti. Ilmeisesti kyseessä on veripahka joka on synnytyksessä tullu mutta tarkkaan se sitä tutki ku tuohon keltaisuuteen voi liittyä verenvuotoa jonnekin kallon ja jonku väliin...en muista sitä tarkemmin. Mutta terveen paperit neiti sai ku kaikki oli muuten mallillaan.

Henkisesti tää on ollu melko raskasta, hormoonit tietty pahentaa, tuli niin monenlaista koettua tuolla reissulla. Ehkä ei ollu hyvä idea teettää tuota ST:tä tuolla reissulla ku muutenki saanu käsitellä paljon asioita.. Mutta voin sanoa että itkeny oon aika paljon sen jälkeen ku annoin itelleni siihen luvan. Olin siis valmistautunu siihen raskausaikana että tää on ehottomasti viimenen mutta nyt ku se on ihan varmaa niin siinä onki ollu käsittelemistä aika lailla.. Ehkä tää tästä ku aika kuluu jota en todellakaan halua tapahtuvan liian nopeasti, haluan että aika pysähtyis, että saisin nauttia tuosta ihanasta tuhisijasta tarpeeksi (en todellakaan saa!)..oon yrittäny olla ja elää niin että muistaisin tän kaiken aina...mutta niin ne kuitenki kaikki unohtuu.. Olen niin kiitollinen että me saatiin vielä tää yks pieni ihmistaimen alku...hän on niin ihastuttavan suloinen!

Johan tuli purettua osa viime päivien ajatuksista ja tapahtumista, vielä ku sais itse tapahtuman käsiteltyä.

Mutta palaillaan...nyt joku kaipaa sapuskaa..

C ja neiti jo 12pv

 

Semmonen tuli vielä mieleen että käykää kaikki jos vaan viittitte allekirjoittamassa se adressi synnytyssairaaloiden lakkauttamista vastaan! Oulaskangas on listalla ja nyt ku mää siellä olin niin osasto oli aivan täys ja niin oli myös kaikki salit ja lisää oli tulossa! Jos kaikki meidät ois pitäny OYS:iin laittaa niin huonosti siinä ois käyny ku sinne oltais mahuttu millään..viime vuonna siellä oli syntyny toista tuhatta vauvaa ja tällä hetkellä mentiin jo yli 30 vauvaa eellä viime vuotta..en ymmärrä miks toimiva yksikkö pitäis lopettaa varsinki ku kaikki kriteerit lopettamista vastaan jo ilm täyttyy..pitäs vaan saada tuo adressi täyteen että asia saadaan uudestaan käsittelyyn..ja täähän ei koske vaan OAS:a vaan nyt on alettu puhumaan monen etelän synnärin lopettamista...jopa Kätilöopiston! hoh hoijaa..

 

Onnea kaikille vauvan saaneille!

Täällä vielä yhdessä koossa. Tavallaan onneksi. Maanantaina nimittäin koin jänniä hetkiä kun putosin bussissa penkiltä. Istuin pojan rattaiden kanssa bussin keskiosassa ja kuski otti tosi reippaan kurvin risteyksessä. Ehkä sillä oli vanhat vihreet tai jotain. Yritin pitää rattaista kiinni, mut nekin lähti kallistumaan ja tajusin etten tule pysymään penkissä. Huusin apua ja lensin lattialle. Muut matkustajat joutui pyytämään kuskia pysähtymään ja soittamaan ambulanssin. Joku vanha rouva auttoi mut ylös. Pojalle ei onneksi käynyt kuinkaan, sen näin heti.

Mua kolahti selkään ja tunsin jotain nestettä hulahtavan jalkovälissä. Ambulanssi vei äitipolille, jossa otettiin käyrää (vauvan sykkeet onneksi löytyi heti), ultrattiin, tehtiin sisätutkimus. Lapsivesinäyte näytti negaa, joten ilmeisesti mulla tuli vaan pissat housuun. (Tosi hienoa ) Kohdunsuu oli pehmeä, kaulaa 2 cm ja sisäsuu sormelle auki. Kotiin passitettiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä spontaanisti.

Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Ihan samanlaisia tehottomia supistuksia kuin jo viikon verran. Häpyluu ja alaselkä on törkeen kipeitä kolahduksesta. Eilen olin neuvolassa ja vaan korkeempi verenpaine ennustelis synnytyksen alkua. Yliaikakontrolliin saa varata sit ajan pe 3.10. päivälle. En mäkään haluais enää olla raskaana lokakuussa! Varsinkin kun keho touhuaa jotain, mut ei ilmeisesti tarpeeks tehokkaasti... Plääh.

Sinadrius ja mimmi 40+3

 

Sinadrius: Huh, onneksi ei käynyt pahemmin! Kyllä noita bussikuskeja on moneen lähtöön

Onnea: Kaikille vauvan saaneille <3

Mulla on niin energinen olo, että ei kyllä uskoisi viikkoja kun katsoo Luulen että menee 2 viikolla yli.. Pari tosi kivaa ompelutyötä olisi kiva tehdä loppuun ja paljon muuta. Huomenna LA!

 

Sinandrius, kuulostaa hurjalta. Onneksi selvisit kuitenkin lähes säikähdyksellä. Tsemppiä synnytykseen, kuulostaa siltä, että on vain ajan kysymys...

Crocus, kovasti tsemppiä sinne ja voimia toipumiseen. Kohtutulehdus kuulostaa kurjalta, onneksi olet kuitenkin paranemaan päin. Toivottavasti saat levättyä, laita isot sisarukset ja isä töihin (vauvanhoitoon ja kotitöihin) ja kerää voimia, muista nauttia vauvantuoksusta! Kuulostaa hyvältä, että olet antanut itsellesi myös luvan itkeä. Mekin ollaan puhuttu sterilisaatiosta (ymmärsin, että ST:llä tarkoitit sitä...), mutta itse päätin, etten halua sitä vielä nyt synnytyksen yhteydessä/jälkeen, vaan palaan asiaan vähän myöhemmin. Onnea vielä valtavasti pikku tytöstä ja kaikkea hyvää vauva-arkeen! Tuon addressin allekirjoitin silloin keväällä siellä tapahtumassa, mutta toivottavasti mahd. moni tämän ketjun lukijoistakin kävisi allekirjoittamassa. Muistaakseni linkitin allekirjoituspaikan toukokuussa...

Täällä taas supistellut, muttei vieläkään säännöllisesti... Tämä vauva on jo reilun viikon painanut kovasti takapuoleen päin, en muista tällaista aiemmista raskauksista. Muilla kokemusta?

Crispy ja vaavi 40+2

 

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/765

Tuossa vielä linkki kansalaisaloitteeseen.

 

Ei loppunu supistukset vaan päästiin hommiin! Eli ma-ti yönä tuli supistuksia. Ne aamulla harveni, lähinnä niitä tuli vaan liikkeelle lähtiessä. Käytiin siinä aamupäivällä sitten esikoisen kanssa avoimessa päiväkodissa ja kaupassa. Sieltä kun kotiuduttiin n. 12.30 tuli yhtäkkiä kolme kipeää supistusta alle 5min välein. Kävin herättämässä yötöissä olleen miehen kaveriksi. 14 jälkeen pyysin mummoa hakemaan pojan pois kotoa, ettei näe äitin kipuja. Kolmen aikaan tuli taas kolme kipeää supistusta lyhyellä välillä ja päätettiin lähteä sairaalaan näytille. Autossa ei puolen tunnin aikana kunnon supistuksia tullut, mutta parkkihallista keppien kanssa synnytysosastolle könkötessä neljästi supisti. Vähän aikaa odoteltiin ja 15.50 päästiin sitten käyrälle ja sisätutkimukseen. Olin 3-4cm auki. Kohta päästiin synnytyssaliin. Sain lämpöpussin ja jossain välissä kun supistukset kamalan kipeitä, laittoivat paraservikaalipuudutuksen. Se helpotti ristiselän supistuskipuihin ja niitä kesti paremmin, hassua kun supparit rupes tuntumaan peräaukolla, mutta ehkä vauvan pää työntyi asemiin. Tunnin ajan kestin hyvin, n. 19.30-19.45 alko tuntumaan kamala paine lantiolla ja supistuskivut taas pahalle, kipu meni lantiolta reisiin ja voivottelin ääneen. Kätilö sanoi, että lääkäri tulee laittamaan sen saman puudutuksen uudelleen, mutta ei ehtiny kun vähän yli 20 rupes ponnistuttamaan ja helvetillisen ponnistusvaiheen jälkeen poika syntyi klo 20.11. Istukka syntyi täydellisenä itsestään vähän ajan päästä, mutta sitten rupes tapahtumaan. Crocuksen tavoin mulla rupes kohdusta tulemaan kamalasti hyytymiä ja verta. Salissa oli ainaki 6 ihmistä tekemässä asialle jotain ja sain sekä suun kautta, että suonen sisäisesti molempiin käsiin lääkkeitä jne. Jatkuvasti joko kätilö tai lääkäri painoi kohtua. Kohta valmistelivat jo minun viemistä nukutukseen ja kohdun kaavintaan, siinä vaiheessa meinas paniikki iskeä. Onneksi lääkkeet lopulta tehosi kuitenkin eikä kaavintaa tarvittu! Synnytyskertomuksen mukaan verenhukka oli 3300ml. Siirryin suosiolla siis sängyllä lopulta salista osastolle, enkä edes yrittäny käydä suihkussa.

Vauva on ihana, nukkuu ja syö hyvin. Tosin paino pudonnut nyt 8%, mutta on vielä normaalin rajoissa. Vauvan sokereita on seurattu ja ne ollu koko ajan hyvät. Kysyin, päästäänkö tänään kotiin, mutta ehkä ei kun lastenlääkäri haluaisi tutkia vauvan 2vrk:n iässä ja se tulee vasta illalla täyteen, samoin klo 20 otetaan viimeinen sokeriarvo. Myös tuo vauvan painonpudotus voi olla yksi syy ettei saada lähteä ja se minun verenhukka. Vaikka nyt mulla kaikki hyvin. Eilen ottivat verinäytteitä, mutta eivät oo niiden tuloksista mitään sanonu. No, jospa huomenna aamupäivällä viimeistään kotiin.

Eli, 40+1, 23.9. syntyi poika 4340g, py 37cm ja äsken taisi pituudeksi mitata 52cm.

Sinadrius, melkonen bussimatka! Onkohan se kuski jälkeenpäin yhtään aatellu, mitä olis voinu tapahtua. Sanoiko hän sinulle mitään?

Crocukselle tsemppiä toipumiseen!

Ja erityistsempit kaikille teille, joiden odotus vielä jatkuu!

Vuuti ja ihana tuhiseva nyytti