Täällä myös on vauva-arki vienyt mennessään niin että en ole ehtinyt kirjoittamaan, lukemassa olen välillä käynyt. Napsin tavoin haluan kiittää teitä kaikkia tästä "yhteisestä matkasta", tämä osoittautui mukavaksi vertaistueksi, vaikka minulla omat epäilykseni keskustelupalstoja kohtaan onkin. Paljon olen saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä, ja tietysti on saanut purettua omaa oloa muille samassa tilassa oleville
Onneksi olkoon vauvautuneille, olen tippa linssissä lukenut synnytyskertomuksia. Paljon jaksamista toipumiseen niille, jotka sitä tarvitsevat. Ja tietysti erityistsempit teille jotka vielä odotatte, kyllä ne vauvat sieltä syntyy
Me päästiin kotiin kahden päivän iässä ja kaikki on mennyt aikalailla hyvin. Haasteita on ollut, näin ensikertalaisena kaikki on uutta.. Syömisen kanssa on ollut suurimmat haasteet, ensinnäkin poika on niin kova nukkumaan että häntä saa välillä herätellä syömään. Toiseksi, maidoneritys on tosi runsasta. Puolinukuksissa oleva todella nälkäinen vauva ja suihkuavat tissit eivät ole se helpoin yhdistelmä, pojalla meinaa välillä mennä hermo syömiseen. Olenkin pumppaillit ylimääräisiä maitoja pois ennen syöttämistä, se auttaa välillä ja välillä ei. Muutaman kiukkukohtauksen olen taltuttanut pullolla/tutilla. Imuote ei ole ihan kohdallaan kun maitoa tulee niin paljon että pojan ei välillä tartte kuin nuoleskella, mutta uskon että se korjaaantuu jos ja kun maidontulo tasaantuu. Mahaa pitää välillä itkeä mutta ne itkut on olleet nopeasti itketty
Huomenna on nevolan kotikäynti, sitten nähdään miten on kasvettu. Ainakin omiin silmiin näkyy selvästi, että poika on pyöristynyt poskista ja mm. sormista. Iltaisin hän tykkää jo vähän aikaa seurustella, eli malttaa olla hereillä. Päätä jo kovasti kannattelee rinnalla mahallaan ollessa. Ihana tuhisija <3
Oma vointi on nyt ihan hyvä. Noin viikon olin todella kipeä, sillä sain alapäähän leikkaushaavan kohdalle pikkurillin pään kokoisen hematooman, sellaisen verenpurkauman. Se oli niin kipeä, että sen koskeminen tai suihkuttelu sain näkemään tähtiä ja itkukik tuli pari kertaa.. Ensimmäisen viikon ajan siis kaikki liikkuminen, istuminen jne oli yhtä tuskaa, ja kipua helpottaakseni kävelin kylmäpakkaus housuissa. Kipulääkkeitä en halunnut tämän oman suolistosairauden vuoksi käyttää.. No, onneksi hematooma laski ja kivut hävisivät heti, nyt ne ovat muisto vain
Koska vauva nukkuu niin hyvin, olen saanut itsekin levätä, tosin välillä hormonit aiheuttavat melkoisia virtapiikkejä ja tulee touhuttua liikaakin.. Mahaa on vielä, mutta päivä päivältä se pienenee, puntarill en ole edes käynyt kun ei se paino tässä vaiheessa kiinosta yhtään.. Turvotusta on vielä, sormukset eivät mene sormeen. Mutta kaiken kaikkiaan meillä siis voidaan hyvin!
Joku kyseli koiran suhtautumisesta vauvaa, meillä on mennyt ihan hyvin. Kuten arvelin etukäteen, jonkin verran koira stressaa tilannetta, mutta yllättän nopeasti se on uuteen tulokkaaseen tottunut. Koko ajan haluaisi nuuhkuttaa ja nuolla vauvaa, mitä minä taas en halua
Ja jos vauva kovin itkee, koira katsoa napottaa meitä vanhempia ja volisee mukana, tyyliin tehkää nyt sille jotain
Kaippa se aistii jos vauvalla on esim. mahanpuruja, kun se kerran meidänkin kivut ja surut aistii..
Ei tämän kummempia kuulumisia, seuraan palstaa kunnes viimeinenkin saa vauvan
Hispula ja vauva 10 vrk