Syyskuun söpöläiset <3 - Elokuussa

Sydäntähdelle voimia!

 

Livekuulumisia osastolta! Yks annos cytoteccia takana. Käyrillä makoillaan ja suppareita piirtyy hitaasti mutta varmasti. Kohta varmaan tarkastetaan tilanne kun lääkäri tulee käymään.

 

Simppu: jännää!!! Jos pystyt/ ehdit, niin päivitä lisää kuulumisia! Voimia! <3

Sydäntähti: tsemppiä! On ainakin turvallista päästä sisälle sairaalaan. <3

Mei*: Olet varmaan synnyttänyt?? <3

Ehkäisystä... en tosiaan tiedä vielä, mikä on meille sitten se oikea ratkaisu. Erittäin luotettava keino pitää saada, sillä uutta yllärivauvaa ei voi enää tulla... Ehkä kierukka? En tiedä vielä. Houkuttelevin olisi, että mieheltä laitettais piuhat poikki. Mietitään.

ON: olen tylsistynyt, ärsyyntynyt jne. Odotan vain paniikissa, että synnytys EI vaan käynnistyisi ennen tiistaita! Iltaa myöten ahdistus kasvaa ja nukkumaan menon hetkellä on aika hirveät fiilarit. Pelottaa vaan. Jos nyt sinne tiistaille selvitään kasassa, niin olen tosi huojentunut! Vaikka olen varmasti ihan peloissaan menossa sinne ä-polille/ synnärille sitten, niin kuitenkin olisi tosi helpottavaa, että olisi selvitty sinne asti turvallisesti raskaana. Sairaalassa tulisi sitten kuitenkin turvallinen olo. Inhoan tätä turvattomuuden tunnetta, joka on lähes koko ajan päällä. Vielä 6 yötä pitäs kestää...

Voikaa hyvin!
Velmutar 38+1

 

sasse Joo esikoinen oli aikanaan lakannut kasvamasta viikolla 36 ja tämä huomattiin vasta syntymän jälkeen 41+2 niin siksi seurataan nyt, että kasvaa.

Ehkäisystä minäkään en tiiä. Lopullista en vielä halua, joten tätä täytyykin nyt tuumailla.

Simpulle tsemppiä! Hurjan jännää!

Mä näin viime yönä synnytysunen. Tai no ei siinä synnytetty, mutta lapsi kuitenkin syntyi. Mä muistan hämärästi kuulleeni poksahduksen (joka siis oikeesti kuului mun lantiosta), joka unessa sopi kivasta lapsivesien menoon. Siitä sitten syntyi muksui joka ei osannutkaan syödä tissistä. Toivottavasti ei ollut enneuni tuon lopun osalta.

Pidän velmuttarelle peukkuja tiistaita varten!

Keltakukka 38+3

 

Jänniä vaiheita kyllä monella! Tsemppiä! Ja sitten on niitä (meitä), joilla ei ehkä hetkeen vielä tapahdu. Ja niitä (meitä), joilla ei ole kovin vaivojakaan.

Oman navan arkiasioita: Meillä esikoinen oppi juuri apupyörittä pyöräilyn ja on aivan innoissaan, joten on tullut tehtyä lenkkiä toisen perään. Ihanaa päästä vauhdikkaammin etenemään ja toinenkin ihanasti ymmärtää, että juoksuvauhtiin ei mua kuitenkaan saa. Eikä vaadi kovin pitkiä lenkkejä vielä, mutta sellaisia, että koiratkin kulkee mukana niin että sitä voi niillekin sentään lenkiksi sanoa.

Tänään neuvolassa sf-mitta oli tipahtanut alakäyrältä melko reippaasti sen alle, vaikka vaavi ei ole vielä kovasti laskeutunut. En osaa kuitenkaan kovin huolestua. Oktonauttikin, jos käyt seurannoissa ja vauva kasvaa omalla käyrällään, niin ei kai mitään suurempaa huolta tarvitse kantaa? Istukan toiminta ei huonone ihan yhtäkkiä (paitsi joku irtoaminen mutta ei kai se liity kokoon), joten saavat siitä kyllä kiinni, ja jos kasvu kuitenkin hidastuisi ja vaikka käynnistetään niin viikot on kuitenkin tärkeämmät kuin grammat. Meillä lapset olleet pieniä, nuorempi juurikin pari ja puolikiloinen, ja normaalisti on sujunut, pääsi kotiin kahdessa päivässä jne. Mutta helpostihan sitä tietysti huolta kantaa :heart:

syyslauma 36+5

 

Voi että, täällähän synnytellään kohta ihan urakalla Voimia Simpulle ja jaksamista Velmuttarelle! Ja siitä piti sanomani, että roikkuuko täällä kukaan enää syyskuussa. Roikkuu kyllä ja varmaan kuulkaa vielä lokakuussakin kun te muut hellittelette pikkuisianne, minä nääs ainakin. Pohdin muuten alunperin alkuaikoina, että pitäisikö sittenkin liittyä lokakuisten ryhmään mutta tänne jäin. Täytyyhän jonkun pitää perää!

Oma napa tai ehkä enemmänkin aivo on hiukan solmussa. Yhtäkkiä on alkanut huolestuttaa ihan hirveästi edellisen ultrauksen pään mitat. Kun nehän olivat lähes neljä viikkoa edellä raskauden todellisesta kestosta. En ole saanut parina yönä unta kun olen asiaa pähkinyt ja olen siinä samalla surffannut webin alusta loppuun etsien selityksiä asialle. Siis siitä huolimatta, että lääkäri ei käskenyt huolestumaan ja kurkkasi ettei ainakaan vesipäästä ole kyse ja aivojen rakenteet näyttivät normaalilta. Eilen jo tutkin miten vaikeasti vammaisen lapsen kanssa oikein toimitaan, sillä en usko meidän selviävän sellaisesta tilanteesta keskenämme. Voi äh ja plääh kun ei osaa hiljentää omia ajatuksiaan! Tässäpä taas aimoannos sitä kuuluisaa onnellista odotusta...

Perjantaina on neuvola jonka itse pyysin tuon vatsan nopean kasvutahdin vuoksi, josko siellä purkaisin sydäntäni. Toisaalta itseäni ei ole ikinä minkäänlainen rupattelu oikein auttanut, vaan enemmänkin tieteelliset faktat joiden perusteella voi sitten vetää johtopäätöksiä suuntaan ja toiseen. Siksi tässä pohdin vielä ylimääräistä ultraa yksityisellä mieltä rauhoittamaan, mutta lompakko on hiukan eri mieltä.

Ja pisteenä i:n päälle, olen saamassa flunssan. Jäätävä kurkkukipu joka säteilee korviin saakka, yöh. Ihan vakavissani mietin äsken uskaltaisinko ottaa puolikkaan suullisen rommia jolla kurlaisi kurkun ja nirhaisi sieltä samalla bakteerit pois (hyväksi todettu kikka), mutta enpä taida uskaltaa. Hunajaa ja Bafucinia vaan. Tulin muuten esikoisenkin kohdalla melko loppuvaiheessa kipeäksi, ja silloin sain sellaisen yskän, että reväytin kylkeni tosi pahasti. Ei siinä muuta, mutta kipu oli pahin ponnistaessa ja melko lähiaikoina oli tarkoitus ponnistaa vähän voimallisemmin Jotenkin siitäkin selvittiin joten toivottavasti tästäkin!

-Napsi 34+5-

 

Meillä mies on luvannut mennä sterilisaatioon tämän kolmannen jälkeen. Sopii mulle, ei mitään pillereitä enää..
Neuvolassa sanottiin että ihan on laskeutunut ja kiinnittynyt, kaikki olis valmista! Jotenkin tuntui hullulta voisko vaikka viikon sisään jo jotain tapahtua? kummiskin edellinen syntyi vasta 41+6, mut juuri katsoin hänen neuvolakorttiaan niin ei ollut käyrä laskusuuntaan ollenkaan.
Onko muilla ollut jotain vastaavaa?

Morel 38+2

 

Napsille tuosta isosta päästä tulin sanomaan, että meillä oli esikoisella pää ainut, mikä oli kasvanut normaaliin kokoon ja muutenhan kaveri oli liian pieni syntyessään. Tuolloin lääkäri sanoi, että näin se keho osaa keskittyä olennaiseen ja vauva oli käyttänyt kaiken kasvuun saamansa energian nimenomaan pään kasvuun, koska se on kaikkein tärkein ruuminosa vastasyntyneelle. Nyt kun tätä tämänkertaista vauvaa on ultrailtu, niin taas pää on suhteessa isompi kuin muu keho. Eli meillä tämä isopäisyys tuntuu nyt olevan vaan joku tapa kasvaa hieman omalaatuisesti.

 

(.) Päätä särkenyt eilisestä, ei auta mikään. Lisäksi huimausta ollut itseasiassa jo viime viikonlopusta satunnaisesti. Tänään enemmän. Silmät painavat jotenkin, ehkä vähän valonaratkin ovat. Lisäksi maha on toiminut eilisestä asti hyvin, tänään oli sekaisinkin. Huomenna neuvola, onneksi. Tiedän, että esim. päänsärky voi erittäin hyvin olla stressiperäisä, mutta kyllä se silti vähän huolettaa. Päänsäryistä kun ei ole tarvinnut tässä raskaudessa kärsiä. Ja tuo maha -esikoisesta meni maha sekaisin joitakin päiviä ennen synnytystä. Nuoremmista sitten siinä synnytyksen käynnistyessä. Jotenkin tuntuu, että kropassa nyt jotain tapahtuu...

Vaikka tiedän kyllä, että voin ihan hyvin olla kasassa vielä viikonkin päästä! Mutta en silti pääse tästä paniikista ja turvattomuuden tunteesta eroon. Puolet paniikista ois ohi, kun pääsis sairaalaan asti kunnialla... sitten jäis enää puolet jäljelle eli se avautumisvaiheen kipu-paniikki.

Anteeksi omanapaisuuteni! Toivottavasti voitte mahdollisimman hyvin!

Velmutar 38+2

 

Täältäkin omaa napaa! Cytotecin kiusailut sitten hyytyivät yöllä. Aamulla puhkaistiin kalvot ja siinä sitten kärvisteltiin osastolla siihen asti et alko tulla ikävä kivunlievityksiä. Saliin mentiin 14.30 maissa ja jatkettiin ilokaasulla (joka ei vienyt kipuja mut autto keskittämään ajatukset edes kun oli joku mihin turvautua miehelle valittamisen lisäksi ). Tällä kertaa totesin et haluan kokeilla epiä ja siinä vaiheessa kun alko olla oikeasti epämukavaa otettiin epi kehiin ja tajusin et nyt edetään taas nopeesti. Epi ehdittiin kuitenkin laittamaan ja sen vaikutuskin meni nappiin. Lisäannoksia ei tarvittu, vei alavatsan kivut pois vaikka alakerrassa kyllä tuntui joka supistuksen ja venymisen ajan. Sit kolme supistusta ehti tulemaan jotka tuntu takapuolessa kun sanoin kätilölle et nyt tapahtuu kyllä alakerrassa rytinällä et voin tuntea sen. Sit tekivät sisätutkimuksen ja olinki jo täysin auki ja saatiin lupa ponnistaa. Kiitos epin ponnistusvaihe ei ollu yhtä pakollista helvettiä ku toivoo vaan et kaikki loppuis jo vaik kyllä se sattu kun pää alkoi tulemaan. Sekin meni sit lopulta nappiin. Kesti vajaa 20 min, eikä yhtään nirhaumaa tullut. Kiitän tästä kyllä kätilöitä. Pyysin että neuvovat mua parhaansa mukaan ja kiittelivät jälkeenpäin että hyvin kuuntelin ja toimin ohjeiden mukaan. 4025grammaa ja 47cm pullaposki saapui maailmaan klo 17.16 <3

Olo on tällä hetkellä kerrassaan loistava, mitä nyt vähän väsyttää ja nälättää. Jäi tosi hyvä fiilis! Kamalinta on oikeastaan tää ikävä esikoisen takia. Mut huomenna nään häntäkin!

Tää on puhelimella osastolla nopeesti raapustettu ni jäi vähän pintaraapaisuksi. Mut tyhjää parempi eikös

Tsemppiä muillekin tuleviin synnytyksiin! Voimaannuttavia hetkiä kaikille!

T. Simppu ja pikkutyty 4,5h

 

Oih! Onnea Simppu pienen tytön johdosta! Kunpa itekin olis jo tuossa vaiheessa

 

Onnea Simppu!!

 

Suuresti onnea Simpulle! :flower: Ihana kuulla, että kaikki meni noin hienosti

 

Paljon onnea Simppu! Kiitos kertomuksestasi, niitä on niin kiva aina lukea

Kävin tänään vikaa kertaa äitiyspolilla ja niinhän se meidän vauva oli perätilassa, jalat tarjolla ekana. Onneksi mulla on se sektio varattuna, mutta lekuri sanoi, et jos vedet menee niin lanssilla sairaalaan tai jos mahtuu omaan autoon makaamaan ja mies on heti viemässä, niin sekin käy, mutta vaarana on siis napanuoran esiinluiskahtaminen kun paikat on nyt auki kohdun sisäsuuta myöten. Pysyis nyt vielä tän viikon sinne ens perjantaihin! Alkoi nimittäin pikkusen hirvittämään... Muuten kaikki on siis hyvin, painoarvio 3160g, istukka toimii hienosti ja vauva voi hyvin. Oma paino taas laskenut hieman viime viikosta.

Mimzy ja yksinäinen matkaaja 38+1

 

Onnea Simppu :flower:

Mimzylla on jännät paikat. Toivotaan, että vauva pysyy sektioon asti asemissaan.

 

Onnea jo nyytin saaneille. Täällä koitti äippäloman eka päivä, jee! Lääkärinla on viikon päästä. En oo kirjoitellut kun salasana ollu hukassa, eikä oo ollu oikeen mitään kummempaa asiaakaan. Lueskellut täällä oon senkin edestä Tuohon sairaalakassiin lisäisin vielä jotku tohvelit/sisäkengät, ni ei tartte sukkasillaan hiippailla käytävillä!

 

Keltakukalle kiitos oman kokemuksen kertomisesta tuon pään koon suhteen, olisipa omakin lääkärini osannut sanoa jotain yhtä rauhoittavaa. Tämä kaveri on kai ottanut oikein varman päälle tuon pään kehityksen kun sen verran on edellä Vartalonympärys on "vain" 2vk ja reisiluu 1vk edellä.

Minä piipahdin tänään neuvolassa ja iloisin asia oli rautatankkauksen onnistuminen. Olen napsinut tupla-Obsidanin päivässä parin kuukauden ajan ja nyt pääsin jo hb-lukemaan 126! Ja sehän on jo oikein kelvollinen, jatkossa otan vielä yhden päivässä, että nämä lukemat varmasti pysyvät. Painoa oli tullut +156g per viikko eli ilmeisesti juuri vauvan verran. Hyvä näin, nyt yhteensä 6,8kg kertynyt eli vielä on siihen henkiseen rajaan eli kymppiin matkaa. Sf-mitta oli himpun yli 33cm eli viikkoihin nähden pysyin normaalin ja yläkäyrän tuntumassa. Jännä huomio oli, että kilon pienemmän esikon sf-mitta samalla viikolla oli sama lukema.

Vauva itse hilluu vielä täysin vapaana ja irrallaan, milloin miten päin kääntyillen. Ei siis puhetta kiinnittymisestä tai edes laskeutumisesta. Sen lisäksi synnytyksen lähestymisestä ei kieli mikään, ei supisteluita (tavallisten kiristelyiden lisäksi), ei limatulppaa, ei muita olotiloja kropassa. Siksi tuntuukin niin kummalliselta lukea täältä jo synnytystarinoita vaikka meillä on samassa kuussa laskettu aika Itse taidan elellä edelleen henkisesti n. rv:llä 25...

-Napsi 35+0-

 

Onnea Simppu!

Kommentoin aika vähän muiden juttuja, mutta kertakaikkiaan ei ole nyt energia riittänyt! Kotiuduin tänään osastolta. Lääkärin kanssa oli puhe, että herkästi käynnistetään, mutta ei mielellään ihan vielä, vaan ainakin tuon pari viikkoa saisi vauva vielä odotella. Kaikki myrkytysoireet ovat ennallaan, ainoastaan proteiini mystisesti hävisi virtsasta levon aikana. Nyt täytyy ottaa rauhallisesti, jotta tilanne pysyisikin mahd. tasaisena. Ensi viikolla kontrolliin äitiyspolille, jossa katsotaan palaanko osastolle vai jatkanko kotilepäilyä. Mutta onpas ihanaa olla kotona.

Sydäntähti 36+2

 

Simpulle hurjasti onnea vauvelista! Milläs raskausviikolla hän nyt syntyikään? Lisäisin tiedot tuonne etusivulle =).

Velmulle ja Mimzylle peukut ja varpaat pystyssä että vauvat eivät ennen sektiota päätä syntyä. Mulla taas on se onkelma ettei synny vaikka saisikin syntyä. Siis ei vielä, vaan sitten lasketun ajan tienoilla... joka onkin jo kahden ja puolen viikon päästä :O.

Napsi, mulla vähä samanlaiset tunteet että tässäkö muka kohta olisi laskettu aika?! =) Hyvin satunnaisesti vain tulee jotain kipeähköjä supistuksia mutta muutoin ihan perus harjotussupistuksia jotka eivät tee tuolla mitään.

Sydäntähdelle edelleen voimia taisteluun raskausmyrkytystä vastaan :hug:

Aijauh, supisti niin että peräsuoli repee. Muuten siis kyllä kivuton . Eipä tässä muuta. Vaavi keikkuu mukana eikä mitää merkkejä vielä oo mihkää suuntaan. Kovin aikasta nyt vielä onki tosin. Mutta kuitenkin. Mukavaa viikonloppua kaikille =).

RauRau ja pikku-ukko 37+2

Muoks// Lisäsin kassin sisältöön nuo sisätossut, itse muistelin, että sairaalalla olisi ollut omasta takaa noita sisäsandaaleja. Riippuu tosin varmaan sairaalastakin hyvin pitkälti.

 

Mulla tuli nuo sisätossut kanssa mieleen, kun käväisin TYKSissä äitipolilla. Siellä luki seinällä, että ota omat sisätossut mukaan, kun tulet synnyttämään. Tää oli mulle ihan uus juttu. Viimeksi ne antoi tossut siellä osastolla. Mut ei mulla mitään sisätossuja ole Pitääks sellaset nyt oikeesti ostaa.

Täällä on tänään kaveri tehnyt mahassa sellasta zumbaa ja ties mitä kahvakuulajumppaa, että mulla on kohta suolet aivan rullalla. Ihan mahtavaa, kun liikkuu tällä tavalla, että ei tartte liikkeitä laskeskella, mutta joku roti. Ja just toi peräsuoli tässä kans rupee olee koetuksella, kun siihenkin suuntaan pomputtaa päätään ja puskee. Mutta hyvä kai niin, josko se alapää siitä joskus sitten aukenis.

Oikeesti kohta enää reilu viikko siihen aikaistettuun laskettuunaikaan. Ei todellakaan tunnu siltä! Toki se ajatuksissa koko ajan on, että voi tulla koska vaan. Mutta ihan oikeesti, että noin kolmen viikon päästä viimeistään meillä on taas pikkuinen vauva! Voi että! Onko se oikeesti mahdollista?

Keltakukka 38+5

 

Kiitos kaikille ja nyt kun luin ton mun "synnytyskertomuksen" ni olipa sekava mut ehkä siitä selvän sai

37+2 siis syntyi. Ja pirskatti. Luulin jo päässeeni helpolla mut jälkisupparit iski kunnolla vasta nyt </3

Jos tuuri käy ni huomenna päästään kotia. Toivotaan parasta

 

Hurjan paljon onnea kaikille vauvansa jo syliin saaneille!

Uskomatonta lukea, että niitä nyt rupeaa jo putkahtelemaan, tuntuu, että aika mennyt niin nopeaan ja itellä ei vielä minkäänlaista ajatustakaan synnytyksestä. Lähinnä välillä kauhistellu, että tämä pitää tosiaan kohta synnyttää, jaiks! Katsoin Erilaiset äidit ja teki pahaa katsoa sitä synnytysosiota, vaikkei se pahalle vaikuttanutkaan. Mutta täälläkin siis taatusti pyöritään ihan kuun loppuun asti, ei huolta!

Olo on itellä niin hyvä, pystyy touhuamaan lähes entiseen malliin, mutta hiljempaa ja lenkkeilemäänkin rauhallisesti tunninkin, että melkein hävettää olla kotona kun töissäkin pystyisi ihan hyvin olemaan. Mutta luulen tämän johtuvan siitä, että jäin pitkälle kesälomalle kesäkuun alussa ja siitä asti ollu kotona. Jos olisin kesänkin ollut töissä, niin tuskin ajattelisin että mitä mä täällä kotona teen.

Tsemppiä teille kaikille erilaisten vaivojen kanssa painiville, etenkin raskausmyrkytyksen. Ja enpäs muista kellä oli se kamala peräpukamakertomus, mutta ihan hirveälle kuulosti! Itsekin kärsin peräpukamista nyt raskausaikana ja ennen sitäkin ja on ihan hirveän kipeät ja kamalat, mutta ei onneksi ikinä ollut tuota luokkaa. Ihan hirveetä!

Vuuti, viikoista sekaisin, ehkä 35+5

 

Onnea simppu!!!:flower:

Mimzyn kanssa siis jalat ristissä jännitellään, ettei vauvat syntyisi ennen sovittua sairaala-aikaa! Toivotaan, että pienet kestää masussa!! Päivät itsellä menee ihan ok, mutta illalla se nukkumaan meno/ yöllä kun herää, niin apua... Kyllä tosiaan kädet ristissä toivoo, ettei vauva lähtisi syntymään. Jokottelutkin täällä alkanut -anoppi (joka ei ole muuten raskausaikaa kommentoinutkaan tms. millään lailla) tänäkin aamuna kyseli, että eikö oo mitään tunnetta, että lähtisit synnyttämään pian.

Mä en saa jotenkin mitään aikaiseksi! Sairaalakassi pitäs saada oikeesti kunnolla kuntoon. Ja vauvalle laittaa (vanha) ä-pakkauslaatikko sisäpäikkärisängyksi. Vauvahan tulee nukkumaan perhepedissä. Mies saa sitten järjestellä makkarin uusiksi, kun ollaan sairaalassa. Meillähän tulee perhepeti siten, että vauva nukkuu aina mun ja seinän välissä. Koen sen turvalliseksi ratkaisuksi, kun mies niin sikeäuninen. Tissiä vaihdettaessa sitten olen vauvan kanssa välillä pää jalkopäätyyn päin. Kuulostaako hassulta? Hirveen toimiva ollut meillä. =) Ja pitäs pestä tai siis keitellä rintapumppu jajaja...

Mut en saa mitään aikaiseksi! Kai yritän pitkittää sitä synnytysajatusta tälläkin saamattomuudella... Iltaisin suoraan sanottuna v*tuttaa ajatus, että synnyttääkin pitäs. Kauheeta, mikä angsti mulla päällä. No, tiedän kyllä, että tositilanteen iskiessä päälle ajatukset ja vireystila ovat aivan toiset! Voihan se synnytyksen aikana jossain vaiheessa vähän (tai paljonkin) ottaa päähän, mutta olen nyt yrittänyt muistuttaa itselleni, että olen siitä jo kolme kertaa selvinnyt hienosti. Lääkärin mukaan mulla on ollut "unelmasynnytyksiä" -menen vain sairaalaan ja synnytän. No, näinhän se on ollut.

Mutta on kyllä jännää ja mielenkiintoista nähdä, miten kroppa reagoi käynnistykseen -sitä kun mulle ei ole koskaan tehty! Tai siis kun toivottavasti siihen käynnistykseen asti päästään... Ja mitä lääkäri päättää ä-polilla! Päästäänkö suoraan puhkaisemaan kalvot (tämä ilm. vaati kypsän tilanteen... Eli kohdunkaulan pitäs olla hävinnyt??? Tietääkö joku??? Ja kohdunsuunkin pitäs olla auennut -no, mullahan on.) Vai aletaanko kypsytellä cytoteceilla... vai otetaanko mut osastolle odottamaan spontaanisti käynnistyvää synnytystä. Vai laittavatko mut kotiin, jos eivät päästä käynnistää ja osastolla olisi ruuhkaa!! Vaikka on kyllä semmonen juttu, että en sieltä sairaalasta aio poistua ilman vauvaa!! Th:kin eilen sanoi, että jos niin kävisi, että lääkäri päättäisi laittaa mut kotiin, niin saa soittaa th:lle, joka sanoo, että ei sitä voi sieltä pois päästää. No, ei se auta kuin odottaa. Paras varmaan olisi, jos ne kalvot pääsis puhkomaan.

Mutta hei, mustakin tuntuu ihan käsittämättömältä, että tässäkö muka laskettu aika häämöttää! Ja että oikeesti tässäkö muka ensi viikolla synnytellään... HUH HUH!!

Hyvää viikonloppua!

Velmutar 38+4 (vielä 3 yötä... sairaalaan menoon....)

 

Voihan väsymys ja itkuherkkyys. Viime yönä sai taas valvoa, kun heräsin niin kipeään supistukseen. Oli taas kipeämpi kuin aikaisemmin. Poltti selkää, mahaa, reisiä ja kohdunsuulla sattui. Jos ei yhtään edistänyt kohdunsuun tilannetta, niin ihmettelen. Kipu jäi alamahalle ja aamullakin vielä tuntui.

Tämä päivä onkin ollut aiempia vaikeampi. Käytiin kaupungilla, mutta ei siitä mitään tullut. Niin kovasti vihloi kohdunsuulla ja jokin hermo on litistyksissä kun meinasi jalka lähteä alta. Kaiken lisäksi lapset tapelleet koko hemmetin päivän ja ite ei yhtään olisi jaksanut kuunnella. Itkuhan siinä meinasi väkisinkin tulla.

Muuten henkinen olotila muuttunut seesteisemmäksi. Ei enää pelkkää ahdistusta. Tilalle hiipinyt synnytyspelko. Yritän kovasti olla vain miettimättä. Mutta väkisin kaikki aiemmat kokemukset hiipii mieleen.

Jos katsoisi rauhassa leffan ja ottaisi pari palaa suklaata. Ehkä nollaa ajatuksia. Pitää kehua saamaani närästyslääkettä! Aamulla tyhjään mahaan puoli tuntia ennen aamupalaa. Ja ihanaa, ei närästä koko päivänä! En muistanut kuinka ihanalta voi tuntua, kun kokoajan ei polta kurkussa Tekee jopa mieli syödä.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille ja jaksamista eri vaivojen kanssa painiville!

SuSette ja rv35

 

Moi. En ole kirjoitellut tänne pitkään aikaan, olen jumiutunut enemmän tuonne elokuisiin. Siellä alkaa olla hiljaista kun melkein kaikki on vauvansa saaneet. Ja näköjään moni jo tässäkin ketjussa, onnittelut siis jo vauvan saaneille!


Pelkopolilla minäkin kävin muutama viikko sitten ja suunnitelmaa synnytykseen tehtiin. Avautumisvaiheen kipu mulla on suurimpana peikkona ja sit viimekertainen imukuppi niin siitä lähinnä puhuttiin. Toivottavasti saisin nyt paremman kivunlievityksen ja olis vähän onneakin mukana ettei menisi kaikki yhtä isosti pieleen kun viimeksi.

Kokoarviota tehtiin äitiyspolilla reilu pari viikkoa sitten ja iso kaveri vaikuttaisi olevan tulossa, silloin oli arvio 3,3kg. Se on nyt viimeisin pelon aihe sitten kun esikoinen oli kuitenkin vain 3,5 kg vaikka syntyi 41+5 viikoilla. Maanantaina menen uuteen kokoarvioon ja viimeksi vähän vihjailtiin, että voitaisiin käynnistää, mikäli edelleen on suurehko. Keskiviikkona siis on laskettu aika. Tällä hetkellä ei ole mitään tuntemuksia, että vois itekseen syntyä vielä hetkeen. Jotain limaista vuotoa oli välillä mutta ei mun mielestä mikään kunnon limatulppa kuitenkaan. Ei supista kun ehkä pari kolme harkkasupistusta päivässä. Liitoskivut on tosi kovia välillä ja lantiossa rusahtaa joka kerta kun yöllä käännyn, ihan valmis olisin tästä taakasta luopumaan.

Välillä lähinnä tätä synnytystä mietin sillä ajatuksella, että mitä oikein ajattelin, muuten on tämä kakkonen oikein toivottu, vaikka ikäeroa tuleekin 5,5 vuotta esikoisen kanssa. Mutta tähän jää sitten meidän lapsiluku, tulevaa ehkäisyä en ole vielä vakavasti miettinyt, minipillereitä en ainakaan imetyksen ajaksi ota, ne ei sopineet mulle yhtään viimeksi, vuotoa oli jatkuvasti ja olin vielä pahantuulisempi mitä vois väsymyksen piikkiin laittaa.

Vyöhyketerapiassakin tässä kävin siinä toivossa, että synnytystä saisi käynnistymään mutta turhaan kärsin, otti muuten tosi kipeetä.

Kaisa-Tuulikki 39+3