Nt-ultrakuulumisia! Suuri helpotus, siellä köllötteli meidän matkaaja sikeässä unessa. Kaikki elimet löytyi mitä piti, aivopuoliskot, sydän, selkäranka, mahalaukku, munuaiset, virtsarakko, turvotus 1mm ja normaali, pituus päästä peppuun n. 5,5cm, napanuora ja vatsanpeitteet normaalit, istukka normaali, edessä vielä ainakin. Ihana kätilö, puhui koko tutkimuksen ajan. Hän herätteli sikiötä, tökki ultralla mahaan (multa yritettiin eka alakautta ultrata, mutta kohtu on niin eteenpäin kallistunut, että mahan päältä onnistui paremmin sitten lopulta) ja kyllä se vauvakin sitten vihdoin heräsi ja alkoi potkimaan ja viuhtomaan <3 Sanoin miehelle autossa, et jos tämä kolmonen on yhtään siskojensa kaltainen vauva, nukkuu hän noin puoleen päivään ja valvoo myöhään yöhön, ettei siis ihmekään jos ei halua herätä yhdeksältä ultrassa, haha.
Mä
julkistin uutiset perheessä nyt sitten, eli kerroin äidille ja veljelle perheineen (isä tiesi aikaisemmin, kun hän kävi meillä kylässä ja pakko oli kertoa, kun juoksin oksentamassa joka aterian jälkeen). Äiti oli niin onnellinen, oli kuulemma niin kaivannut vauvaa elämäänsä ja oli ollut kateellinen siskolleen, jonka lapsi (serkkuni) on nyt raskaana. Serkkuni on kylläkin 10v nuorempi kuin minä ja enemmän "vauvantekoiässä", että yllätyshän tämä oli, et me tehtiin vielä tällainen iltatähti (tai jätejoonas, kuten meidän suvussa on tapana sanoa, haha) Ja niin, lapset saivat luvan kertoa kavereilleen. Kaverit eivät olleet kovinkaan innoissaan ilmeisesti, kuulemma "vähän ihmeissään", joten se oli heille pieni pettymys. (Tietenkin, seiska- ja vitosluokkalaisia kavereita.)
Laskettu aika muuttui kuten arvelinkin, eli se on nyt 4.9. ja kuulostaa normaalilta ja on varhaisultran kanssa samoissa lukemissa. Rakenneultra on huhtikuussa, en muista mikä päivä, mutta kuun lopussa viikoilla 21+?.
Paha olo on väistymässä! Rannekkeita en uskalla vielä poistaa, mutta tänään olen ekaa päivää ilman pahoinvointilääkettä eikä tunnu vielä, et pitäisi oksentaa aamupalaa. Ultrakuulumiset helpotti myös oloa niin, ettei tuo etominen ota ihan niin paljon päähän.
Ihania uutisia täällä muilta myös. Dopplerista, olisin minäkin varmaan ehkä sellainen, että stressaisin, jos en niitä ääniä saisi kuuluviin. Asuntotilanne on meillä hyvä, eli omakotitalossa asustellaan, jossa on paljon tilaa ja suuri piha pienen metsikön kera (sieltä löytyy mustikoita, puolukoita, vadelmia ja metsämansikoita ihan "villinä"), eli ns. loppuiän koti
päivityspyyntö: la 4.9.
Mimzy ja yksinäinen matkaaja 12+0