Minä näin ekan vauvaunen viimeyönä! Se oli kummallinen, tietenkin, mutta silti suloinen. Vauva oli tyttö, jolla oli jo ihanan tuuhea tumma tukka. Vauva otettiin vähäksi aikaa mahasta pois tutkittavaksi, oli jo varmaan 3kk:n ikäistä vastaavan kokoinen, ja mietin siinä unessa, että mitä jos se vielä puoli vuotta kasvaa mahassa, että miten iso tulee.. Tyttö pistettiin kuitenkin takaisin kohtuun kasvamaan, voi raukkaa. Mies taas näki toissayönä unta tuuheatukkaisesta pojasta, hoho, huomaa että nähdään sellaista unta, mitä toivotaan todellisuudeltakin...
Alan jo uskoa, että selviän tästä esikoisen odotuksesta ilman yhtäkään oksennusta. Pahaa oloa ja kuvotusta on ollut kyllä ihan riittävästi, ja vieläkin rupean yhtäkkiä kakomaan milloin mistäkin syystä, mutta ei ole ollut tarpeen oksentaa, jeij! On tuntunut niin pahalta lukea niiden kokemuksista, joilla pahoinvointi ja oksentaminen on vienyt voimat ihan täysin.. Kunhan vaan kaikki päästäisiin sille hehkeälle raskausosuudelle!