Syyskuiset 2019

Oi, hyvänkokoiselta ennenaikaiselta hän kuulostaa Huippua että ilmeisesti viikkoja vastaavan kokoinen. Miten poika muuten jaksaa? Ootko ite toipunut vielä? @Ninnu118

Vauva voi ihan hyvin. Ei ole enää keskoskaapissa vaan ihan vauva sängyssä. Kokeilevat miten pystyy säätelemään itse lämpöään. Ite voin ihan hyvin, kiitos kysymästä. Pienoinen jetlag on päällänsä, mutta eiköhän se siitä. En tiiä miten en saa nukuttua oikein, mutta täytyy antaa aikaa itselleen toipua rauhassa. Sitä käy niin ylikierroksilla jotenkin

 

Lohduttavaa kuulla, että muillakin vielä tarvikehankinnat vaiheessa. Me saatiin tällä viikolla tutulta kassillinen pikkuvauvan käytettyjä vaatteita: heti tuli valmistautuneempi fiilis, kun tähän asti oon vain tuijottanut niitä äitiyspakkauksesta tulleita pikkuvauvan bodeja ja laskeskellu, että eivät taida riittää.

Mä joskus kauan sitten mietin, että osteopaatilla tai kiropraktikolla olisi tässä vaiheessa kiva käydä, kun ajattelin, että hoitavat sitten jumeja yms. Mutta nyt sit taas en uskallakaan, kun kesäkuusta lähtien on neuvolassa hengattu lupaavasti pää alaspäin ja pälkähti mulla nyt päähän, että mitäs jos jokin manipulaatio aiheuttaakin sen, että tyyppi pyörähtää takaisin pää ylöspäin! No, onneksi ei ole mitään pahoja jumejakaan ilmaantunut. Ainakaan vielä.

Loppusuora alkaa kohta kyllä häämöttää. Olisiko kiva kaivaa se la-lista esiin naftaliinista ja alkaa pitää kirjaa syntyneistä? Ainakin yhden päivityksenhän sinne pääsee jo tekemään.

 

En tule tänne enää juurikaan mitään laittamaan, mutta meidän elämää voi seurata täältä jos kiinnostaa -> https://www.lily.fi/blogit/sina-olet-ihmesuuri-ihme/

Tulen päivittämään blogia jonkin verran jatkossakin ja nythän sitä päivitettävää onkin Ihanaa odotusaikaa kaikille, jään taustailemaan teitä ja jännäämään synnytyksiä

 

@Ninnu118 ihana kuulla, että teillä asiat hiljalleen etenee.

Itellä on pieni kriisi päällä synnytyksen suhteen. Ei niinkään itse synnytyksen vuoksi sinäänsä, uskon sen menevän painollaan kuten edelliset mutta lähinnä kaikki siihen liittyvä et millon se alkaa ja miten se alkaa. Iltaisin asiaa miettiessä tuntuu välillä et ihan ahdistaa. Olis niin helppoa jos tietäs et menee ainakin sinne 38-39 viikoille. Nyt kun välillä kivistää kovastikkin ja yöllä ei saa nukuttua kun lonkkia särkee ja asennonvaihto on tuskaa ja tiedostaa sen, että synnytys voi oikeesti alkaa tänään tai ens yönä niin se hermostuttaa. Pitäis yrittää olla silleen et tulee ku tulee mut väkisin näitä pyörittää.

En oo ihan kaikkee valmistellut vielä. Ajattelin tällä viikkoo alkaa pestä pieniä vaatteita kaappiin, petivaatteita ym, eihän oo liian aikaista? Vaippoja pitäis viellä ostaa ja semmosta pientä hoitotarviketta. Muuten alkaa kai olemaan. Yhtään tuttipulloa en oo hankkinut, pitäisköhän varuiksi edes yksi olla kaapissa. Yllättävän hankalaa nää pähkäilyt vaikka kolmas tekee tuloaan.

En oo vieläkään päättänyt mihin lähden synnyttään, veikkaan et se päätös syntyy ihan lähdön hetkellä. Molemmat numerot on kyllä talletettu.

Nyt 34+2

 

Onnea @Ninnu118 ja toivotaan että pääsette pian pienen tuhisijan kanssa kotiin!

Musta tuntuu että olen tässä raskauden edetessä sulkeutunut ihan omaan "kuplaan" mieheni kanssa. Kaverin tulevien polttareiden suunnittelu ei innostaisi yhtään eikä millään jaksaisi pitää edes yhteyttä kaikkiin kavereihin. Asun nykyään 500km päässä tästä ystäväporukasta minkä kanssa ennen touhuttiin jatkuvasti, joten luontaisestikin on tullut hieman etäännyttyä tässä kolmen vuoden aikana.

Ongelma on se, kun kaverit aikovat pitää babyshowerini vanhempieni kotona siellä 500km päässä, koska tämä on heille helpoin ratkaisu. Joo, todella ihanaa että jaksavat nähdä vaivaa, mutta mua lähinnä ahdistaa lähteä ajamaan tai matkustamaan tätä matkaa näillä viikoilla (tuolloin 34+3), kun nyt jo autossa istumisesta tulee huono olo ja selkää särkee. Sieltä on myös 120km lähimpään yliopistolliseen sairaalaan jos jotain sattuisi. Ja sinne siis pitäisi nyt näiden polttareiden, babyshowerien ja isotädin hautajaistenkin takia matkustaa kahtena viikonloppuna putkeen ja mua hirvittää Siskolleni asiasta puhuin kun hän näitä juhlia nyt pääasiassa järjestää ja hän melkein suuttui etten ymmärrä kuinka hankalaa heidän on saada järjestettyä mitään kaupunkiin (minne mun ja muiden täältä matkaavien olisi helpompi tulla), siksi pitää mennä maalle vanhempieni luokse. Huoh. Välillä olen miettinyt että äh, perutaan koko juttu kun on niin hankalaa. Mutta noh. Ostin nyt junalipun, että syteen tai saveen kai se on vaan purtava hammasta ja mennä. Muutenkin hormonit tehneet minut todella herkäksi ja suorasukaiseksi niin toivotaan että en lähde heille missään vaiheessa aiheesta avautumaan...

Ja siis tämä on ollut nyt viime viikkojen suurin huolenaihe! vauvan vaatteet olen jo pessyt ja laittanut valmiiksi, tykkään ettei mun taevitse stressata sitä mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä. Edes synnytys ei vielä pelota, ehkä hieman vain jännittää miten menee, kun ensimmäistä nyt odotan.

Anteeksi tämä avautuminen, mutta oli pakko. Mies ei enää jaksa kuunnella itkun tuherrustani

 

@Viltti-tossu ite kokisin tuon tilanteen varmaan just samoin... Onhan se raskasta ja vähän stressaavaa reissata tässä vaiheessa enää minnekään. Koeta silti nauttia reissusta jos sinne asti lähdet

@Veeja mua myös stressaa usein milloin tää vauva aikoo syntyä Supistaa usein enkä halua että vielä syntyy. Ehdottomasti en halua synnytystä muuton keskelle. Mut en halua yliaikaiseksikaan menevän. Ainut sopiva väli olis siis rv 39-40 Se toki varmaan on myös todennäköisin. Mut joo, stressaahan se kun ei voi yhtään tietää milloin alkaa tapahtua. Toisaalta aattelen et vauva on jo sen verran hyvillä viikoilla että ois vain jonkin verran tai vähän ennenaikainen enää. Jospa ne asiat sitte järjestyis. Onko teillä lapsenvahtikuvioita mietittävänä synnytyksen ajalle?

Me on saatu viikonloppuna selvitettyä muutama ehdokas lapsenvahdiksi sitten h-hetkelle ja se on kyllä iso huojennus Meidän lapset on kohta 4 ja 6 vuotta vanhoja joten aika paljon tarvitsevat vielä lapsenvahtia vaikka ihan pikkulapsia eivät enää ookaan.

Kävin tänään neuvolassa. Hoitaja halus tsekata ultralla vauvan asennon kun sanoin et torstaina oli äitipolin ultrassa poikittain. No, onneksi oli käyny niin kuin arvelin, vauva oli kääntynyt ja köllötti siellä nyt pää alaspäin Oon niin onnellinen tästä! Siinä asennossa se on nyt kuitenkin ollu jo useamman päivän, jospa jäiskin noin eikä enää kääntyis. Ei varmaan, peukut pystyyn sen suhteen. Muuten kaikki hyvin neuvolassa, tosin painoa puoli kiloa viikkoon mikä hoitajasta oli sopiva ja minusta vähän reilummin ku oisin toivonu mut onko sillä nyt sitte väliä... Laihdutan takas omiin lukemiin sit imetyksen päätyttyä jos ei kilot itekseen sula sinne asti. Nyt tullut painoa reilut 11 kg raskauden alusta.

 

@Viltti-tossu ymmärrän täysin, että noin pitkää matkaa ei halua enää tässä vaiheessa lähteä matkustamaan ja etenkään sellaiseen paikkaan, missä ei ole kunnon sairaalaa lähellä. En oikein ymmärrä miksi sinua vaaditaan lähtemään puoliväkisin viettämään sinun omia baby showereita, jos se ei tunnu sinusta mukavalta enää? eikö voisi järjestää vaikka lapsen syntymän jälkeen juhlat jos siltä tuntuu? Minusta voit ihan hyvin kieltäytyä ja jos eivät ymmärrä niin sitten ei voi mitään. Itse esitin toiveen omille ystävilleni, että eivät järjestä mitään nyt vaan juhlitaan sitten lapsen syntymää kun kaikki on toivottavasti onnellisesti ohi ja minulla nyytti sylissä. Oon myös kahdet polttarit tänä vuonna juhlinut mukana ja täytyy sanoa, että olihan se mukavaa toki olla ystävän päivässä mukana mutta eipä siitä kuitenkaan sama fiilis tule kun ei oikein voi osallistua mihinkään (meillä oli aika extreme juttuja ohjelmissa). En kyllä 500 km matkustaisi vierestä seurailijaksi ellei olisi
kyseessä todella läheinen ystävä.

@Lukka tosi hienoa että sait lapsen kääntymään oikein päin minusta voisivat enempi neuvoloissa ohjeistaa näitä juttuja etenkin näillä viikoilla kun tilaa on vielä kääntyä. Eikä niin, että joskus vkolla 36+ yritetään väkisin kääntää ja sitten leikataan tai pahimmassa tapauksessa saadaan aikaan joku komplikaatio.

 

@Viltti-tossu täältä myös sympatiat. Me oltiin jo aiemmin sovittu, et mennään mun äidin mökille lasten kanssa kun mieheltä loppuu loma. Normisti nautin suuresti luonnonrauhasta, saunomisesta ja järvestä. Nyt ahdisti jotenki jo etukäteen se lähtö ylipäätään. Oltiin siis jo ja kaikki meni hyvin mut jotenkin tässä tilanteessa olis vaan mieluummin kotona tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Jotenkin tuntuu hullulta ettei ne sun kaverit jotka ihanasti toki juhlia järkkäävät, eivät tajua et toi matka on ihan jumalaton tässä vaiheessa. Hatun nosto ja tsempit kuitenkin että meinaat jaksaa.

@Lukka meidän lapsenvahti kuviot on melko selvät vaikkei mitään oo tavallaan sovittu kenenkään kanssa. Miehen vanhemmat varmaan hälytellään paikalle, ovat eläkeläisiä joten joutavat tulla, asuvat melko lähellä. Ja meidän lapset on ”jo” 7 ja 10 ja asiasta ollaanki jo puhuttu että jos äkkilähtö tulis niin jäävät sitten vaan kotiin mummoa ja vaaria odottelemaan.

Mites te kolmatta tai jo seuraavaa odottavat niin onko synnytykset olleet samansuuntaisia? Neuvolasta sanoivat et turha stressata että kun molemmat edelliset alkaneet vesienmenolla melko hissukseen niin tuskin tääkään räjähtää, mä niin toivon että kaava toistuu.

Loistavaa @Lukka että vauva on kääntynyt, yksi huoli vähemmän . Mulla on kyllä myös tää painonpudotus urakka edessä. Lonkat huutaa hoosiannaa nyt eikä varmaan vähiten painon takia.

Hurjaltahan tää kaiken kaikkiaan tuntuu että h-hetki lähestyy. Ehkä mäkin pesen vaan jo kamppeet valmiiksi ja petailen sänkyä pikkuhiljaa...

 

Minäkin normaalisti nauttisin mökkeilystä ja etenki nää viime aikojen hellekelit ois ollu oikein kiva viettää vesien äärellä kuuman kaupunkiasunnon sijaan. Olinkin tuossa yhden yön mökillä, joka on tosiaan noin reilun tunnin matkan päässä kotoa ja sinällään ihan hyvä paikka olla kun ei ole mikään sähkötön erämökki vaan enempi kesäasunnon tyyppinen. Mutta sielläkin mietin vähän uimista että onkohan nyt järkevää kun en halua mitään tulehdusta ja peseytymiset kuitenkin hankalampi kuin kotona. Nukkuminen myös vähän niin ja näin kun oma sänky ois paras ja yölliset vessareissut toimitettuna huussissa katkaisee kyllä unet tehokkaasti. Täytyy varmaan nyt vaan todeta, että tämä kesä meni minun osalta vähän "ohi" ja katsellaan ensi kesänä uudestaan

Mulla kans tarkoitus ensi viikolla aloittaa viimeisten vaatteiden ja petivaatteiden pesut ja järkkäilyt. Muutamat tarvikkeet tilasin tällä viikolla ja sitten pitäisi olla hommat siinä kunnossa, että lapsi voi tulla milloin vain ja loput puuttuvat ehtii vielä hankkia. Huh. Tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeesti, vastahan oli talvi ja jännäsin pysyykö tämä pieni mukana. Kunpa vaan kaikki menisi hyvin

 

No just toi ihmetyttää, eikö ois paras, riskittömin ja edullisin vaihtoehto että äiti saa venyttelyillä yms. tilaa lantioon, vauvan kääntymään ja synnytyksen mahdollisimman sujuvaksi. Mut ei, ihmetellään ja seuraillaan ja väkisin käännetään ja leikataan koska sellasta lääketiede tuntuu yleensäkin olevan, toimenpiteitä ja lääkitystä. Harvemmin mietitään kokonaisuutta vaikka sieltä usein löytyy just oikeat keinot korjata se taustalla oleva syy sille vaivalle. Ennaltaehkäisy ois aina halvempaa ja vähemmän kärsimystä tuottavaa ku jo puhjenneen taudin hoito mut ei sellasesta ymmärretä tai välitetä. Lääketiede sais keskittyä miettimään paljon aiempaa enempi sitä, miten mikäkin asia ennaltaehkäistään ku sitä miten hoidetaan. Voisin paasata tästä iäisyyden mut ehkä nyt lopetan

Mä oon nyt "vanhemmiten" eli kolmekymppisenä tullut aiempaa itsekkäämmäksi. Mielestäni ihan terveellä tavalla. En jaksa enää niin paljoa yrittää miellyttää muita, pyrin tekemään sitä mitä ite jaksan ja ehdin ja haluan ja sanon suoraan tai ainakin suoremmin oman mielipiteeni. Ei se oo kenenkään etu jos yritän olla tekohymy naamalla esittäen että hyvin menee jos ite koen että inhoan olla siinä tilanteessa. En haluis itekään kenenkään toisen tekevän jotain väkisin vaan hyvillä mielin. Jos jotakuta ei miellytä niin ei oo pakko olla tekemisissä. Ihmiset ei oo enää niin tärkeitä mulle ku ennen. Kuulostaa karulta mut tarkoitan sillä sitä että koen nykyään itteni itsenäiseksi enkä oo muista riippuvainen ja että halutessani löydän sit uusia, sopivampia tuttavia ympärilleni, jos joku nykyisistä lähtee. Se on tuonu jotain sellaista mitä mulla ei ollu ennen... Uskallan nyt paremmin olla vaan oma itteni ja luottaa siihen et ne ihmiset pysyy joiden kuuluukin. Oon mm. vähentänyt yhteydenpidon veljeeni ihan minimiin, koska en jaksa omassa arjessani ketään niin narsistista ja itserakasta ihmistä enää. Jää hirveästi enemmän energiaa nyt ku saa pysyä etäällä toisen ongelmista. Auttaisin jos hän aidosti pyytäis apua ongelmiinsa mut vielä on päihde- ym. ongelmat myöntämättä, ei ketään väkisin voi auttaa, eläköön sitte niin ku haluaa. En oo koskaan ollu kovin sukurakas niin vain se että joku on sukua ei merkkaa mulle isosti. Onneks me asutaan eri puolella Suomeakin. Oon jo päättänyt jättää kutsumatta vauvan ristiäisiin, koska edelliset juhlat tänä kesänä ja pari vuotta sitten meni juomishommiksi vaikka oli etukäteen sovittu että on alkoholit kielletty.

Mä jännään kyllä myös synnytystä. Kaks edellistä olleet tosi erilaiset, ainoa yhdistävä tekijä ollut vauvan avotarjonta ja imukupilla auttaminen, muuta yhteistä ei oo. Eka alkoi vesien menolla ja kohta alkoi supistukset mut ne tuli niin harvoin aluksi että meni 15 h ennen kuin pääsin ees synnytyssaliin ja koko synnytys kesti sitten 28 h vesien menosta Toka synnytys alkoi supistuksilla, eka tunti oli sellaista että mietin onko nää nyt oikeita vai ei vai mitä jomotusta tää on ja sit ne muuttui tehokkaammiksi ja alkoi tulla järjestään max 4 min välein ja siitä meni sitten vain 8 h ja vauva olikin jo syntynyt Oletettavaa on että nytkään ei ole mitään supernopeaa synnytystä tulossa mut saa ainakin kaiken varalta varautua edellistä nopeampaan varsinkin kun nyt jo supistellut niin paljon. Ite ehdin varmasti sairaalaan koska matkaa vain 13 km ja lähden kyllä sitten hetimiten mut mietin ehtiikö mies, miten nopeasti joutaa lähteä töistä jos on sen työaika menossa ja sitten ehditäänkö saada lapsenvahti ajoissa. Jänskättää kyllä hirveästi kaikki, miten ja milloin alkaa, miten synnytys sujuu ja sitte erityisesti minkälainen tyyppi sieltä tulee Toivottavasti menis kaikki hyvin.

 

Tällä viikolla on jotenkin kyllä fiilikset menneet laidasta laitaan. Eka on luottavainen olo että kyllä tämä menee hyvin loppuun asti ja ei hätää, kun taas seuraavassa hetkessä tulee kamala ahdistus ja pelko, että vielä menetän tämän pienen jostain syystä jännä miten sitä voikaan olla jo niin kiintynyt johonkin tyyppiin, ketä ei ole vielä edes tavannut

Odotan kyllä niin innolla tätä uutta vaihetta elämässä. En tällä hetkellä keksi yhtäkään asiaa mikä olisi parempaa kuin lapsen syntymä ja hänen kanssa touhuilut ja muut mikä on edessä. en koe jääväni yhtään mistään paitsi vaikka hänen vuokseen nyt tietyistä asioista luovunkin ainakin hetkellisesti. Täytyy sanoa, että joskus vielä 5 vuotta sitten en olisi varmasti uskonut, jos joku olisi mulle tullut kertomaan missä tilanteessa olen tällä hetkellä elämässäni. Silloin oli tärkeintä kaverit, matkustelu ja uran luominen. Toisaalta hyvä, että edellämainitut tuli hoidettua ns. pois alta silloin.

En tiedä mikä pointti tässä oli, jotenkin vaan piti laittaa ajatukset ylös taas. Mitenkäs muilla, onko luottavainen fiilis tulevaa ajatellen vai onko täällä muitakin joita hetkellisesti pelottaa ihan kaikki?

Nyt rv 33+3

 

Täälläkin ajatukset ja tunteet vaihtelee, niitä hetkellisiä pelon tunteitakin on, vaikka lapsia jo entuudestaan. Välillä jopa iskee epätodellinen olo, että viikkoja kasassa näin paljon ja kohta elellään ihan oikeasti jälleen vauva-arkea. Ihanaa! Outoa! Jännää!

Synnyttämään pääsen todennäköisesti ja toivottavasti nytkin alateitse. Aiempien synnytysten kestot olleet 7-15 tuntia. Mitä isompi lapsi niin sitä pitempi kesto. Säännölliset supistelut kestäneet pari tuntia, kun lähtöä alettu sairaalaan tekemään.Yksi avotarjonta, joka ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Lapsivesi puhkaistu aina vasta sairaalassa. Spinaalipuudutus on taivas. Tosin se vie liian hyvin ponnistustarpeen pois.

Olen hommannut ja pessyt kaikki vaatteet yms. jo. Myös pienet hoitotarvikkeet alkavat olla ostettuna. Tuttipulloja muutama. Opetan vauvan heti syömään myös pullosta. Mun henkireikä on koiran kanssa pitemmät lenkit ja en halua, että pienoinen joutuu nälkäänsä itkemään sillä aikaa kotona. Täysimetys olisi suurena haavena.

Välillä suututtanut, kun ei vain voi tehdä niin paljon kuin haluaisi. Kärsin sitten illat ja yöt supisteluista mikäli touhuan liikaa päivän. Onko teillä ollut ihon kutinaa? Minulla on ja olenkin joutunut antihistamiinia syömään. Ilman lääkettä en nukkuisi välillä ollenkaan. Maksa- ja sappiarvot ok.

Olisi yksi pieni reissu vielä tiedossa. Saa nähdä kuinka jaksan pönöttää sukulaisen synttäreillä.

 

@tikkunekku90 sama täällä, pelkään sitä että vauva kuolee kohtuun, se on mun pahin painajainen, en tiedä miten saisin itteni psyykattua synnyttämään kuollutta vauvaa, en ymmärrä miten sellaisesta ylipäätään kukaan pääsee ikinä yli. Seuraavaksi pahin pelko on se että vauva kuolee synnytyksessä tai kohta sen jälkeen. Koko raskaus ollut niin ikävä että tuntuu sietämättömältä aatella ettei sais vauvaa ja uutta perheenjäsentä lopulta lainkaan. Huoh, kaikkea sitä viitsiikin pelätä ja murehtia, sekin vain huonoksi vauvalle... Yritän kyllä pysyä järkevänä ja rauhallisena mut välillä sitte tulee mieleen tuollaisia pelkoja.

Sinänsä huvittaa että muista peloista huolimatta en osaa ollenkaan pelätä miten jaksan sitten arkea kolmen lapsen kanssa tai miten pärjään vauvan kanssa tällä kertaa. Jotenkin sitä aattelee et kyllä se siitä hoituu. Mut saa nähdä, miten työlästä ja raskasta siitä tulee. Vanhemmilla lapsilla pysyy hoitopaikka 20 h/vk ja sinne on meiltä vain 700 metriä, joten se on varmaan yks mikä tuo kivasti vaihtelua päiviin ja helpotusta arkeen kun ihan joka päivä ei tarvi huolehtia vauvan ohella myös näistä isommista. Kovasti toivon et vauva ois hyvä nukkumaan, se auttais omaan jaksamiseen ihan hirveästi. Itkuisia vauvoja meillä ei oo ollu, toivottavasti ei tuu nytkään. Uskon että allergiadieetit ja osteopaatilla käynnit on saattaneet auttaa ja että jotain ois nytkin tehtävissä jos vauvalla alkaa olla jotain vaivaa.

@Nyytti19 nauratti toi pönöttäminen juhlissa ym. vaikka kyl ymmärrän ton et miten sitä jaksaa Ja mulla ihan sama, mitä enempi touhuaa, sitä pahemmin supistaa Mut kuka nyt viitsii paikallaan olla kun ei kerran ole sellasta määrätty. Yritän sit voinnin mukaan tehdä mitä pystyy mut onhan se turhauttavaa ku ois kiva tehä enempi mitä pystyy. Stressaa kyllä et supistaa niin usein ja herkästi

Kai tässä pitää alkaa henkisesti alkaa valmistautua siihen et nyt on loppuraskaus menossa ja ens kuussa LA. Järkytyin kun huomasin et maha on tipahtanut yhtäkkiä alemmas, mietin jo kuvittelenko mut jopa mies näkee sen Toivottavasti kertoo enemmän venyneistä paikoista ku siitä et vauva ois vielä tulossa. Vai milloin näiden kuuluu laskeutua, en muista edellisistä...?

 

Tuntuuko se selkeesti joltain tai mistä sen voi huomata jos lapsi on laskeutunut? Itse en oo huomannut mitään eroja vielä muuten paitsi kun tietyissä asennoissa makoilen niin tunnen liikkeet tosi alhaalla verrattuna entiseen maha kuitenkin näyttää ihan samalle kuin tähänkin asti.

 

Tuntuu se erilaiselta, kohtu ei enää tee painetta ylävatsalle, hengittäminenki helpottu hirveästi. Ja sitte taas alapäähän tuikkii, koko eilisillan mulla oli tosi paljon pahemmat liitoskivut kuin aiemmin. Huomaan ite että näyttää erilaiselta ja mieskin huomaa.

Mulla supisteli illalla välillä ja sit nukkumaan mennessä alkoi oikein enempikin, en tiedä aiheuttiko supistukset liitoskipuja vai sattuiko supistukset ittessään, mut oli kipeitä ja supisteli puoli tuntia 5-6 min välein... Meinasin jo soittaa jonnekin mut en sit soittanu. Aamulla asia jäi vaivaamaan ja soitin silloin, käskivät uudestaan soittaa jos sama toistuu. Huoh Vähän stressaa kyllä tällanen, onneks nyt edes tän verran viikkoja joskin ei tää vielä sais syntyä... nyt siis rv 32+4.

 

@Lukka mites kun mulla on tuikkinu kohdunsuulle epäsäännöllisen säännöllisesti jo alkaen joskus rv 26, lähes päivittäin tuntuu tuota mutta en viime aikoina enää juurikaan ole asiaan kiinnittänyt sen enempää huomiota kävellessä tuntuu välillä aika ikävälle, olettaisin johtuvan vauvan asennosta. Lisäks mulla supistelee kivuttomasti levossakin nykyisin, supistuksia ei tuu ihan hirveen tiheästi mutta ne kestää huomattavasti pidempään kuin aiemmin. Kohdunkaula oli pitkä vielä reilu viikko sitten, mutta yläsuulta vähän auki. Eikö se yleensä aukea ekana alhaalta kohdunsuu on ollut pehmeä jo yli kuukauden päivät mutta ei ilmeisesti ole muuten vielä edennyt mihinkään. Lisäks tuntuu välillä kovaa painetta lantion ja alaselän alueella mikä ei sinällään satu, mutta on tosi epämiellyttävä tunne. Saas nähdä, mulla ois huomenna rv 34 täynnä joten pari viikkoa jos vielä pysyis vatsan puolella tämä kaveri niin sitten ei pitäisi olla kai enää suurempaa hätää ainii, ja se vetinen runsas valkovuoto on vetistynyt entisestään ja tässä parina iltana mietin jo että onkohan tämä lapsivettä. Päätin, että seuraavan kerran kun tulee holahtamalla kunnolla soittelen synnärille..

 

@tikkunekku90 hmm, kuulostaa aika kypsyttelevältä sullakin, mut vaikea sit sanoa toisaalta tarkoittaako mitään ennenaikaisen riskiä. Limatulppa voi lähteä vetisenä vuotonakin eikä välttämättä minään könttinä joten kannattaa soitella, itekin aattelin et jos vielä rupiaa tollee supistelemaan niin lähden näytille, ihan vain että saa varmistuttua siitä että kaikki on hyvin. Eniten stressaan sitä et jos vauvalla on jokin huonosti

 

Tää tilanteen arviointi kun eka raskaus kyseessä on tosi vaikeeta välillä tänäänkin ollut koko päivän supisteluja ja jotain outoja muitakin tuntemuksia alavatsalla. Ikäänkuin kiristää voimakkaasti. Lisäksi lapsi liikkuu tosi voimakkaasti nykyisin, liikkeet on tosi voimakasta puskemista ja näyttääkin sille, että kohtua venytetään äärimmilleen. Alkaakohan hällä tila loppua pikkuhiljaa kunpa joku vois kertoa etukäteen milloin tämä syntyy niin ei tarviis stressata nyt, että tarkoittaako nää jotain vai ei

 

@Lukka kyllähän se melkoista pönöttämistä on sukujuhlat, varsinkin tällaisella vatsalla

@tikkunekku90 minun mielestä sinulla ei tarvitse olla huolissaan tuntemusten ja supistelujen kanssa. Kuulostavat viikkoihin nähden normaaleilta. Itse olen myös supisteluherkkä. Ne supistelut mm. parantaa kohdun verenkiertoa. Mutta vasta sitten, kun kipeät supistelut säännöllistyisivät lähtisin näytille näillä viikoilla. Mukavahan se olisi tietää onko kohdunsuu kuinka valmis. Lähempänä laskettua aikaa odottaisin kipeillä ainakin pari tuntia. Tämä siis minun näkemys. Minulla oli esikoisen kohdalla vaikea tietää mikä on riittävän kipeä supistus ja kävinkin tarkistuttaa tilannetta pariin kertaan muutamia viikkoja ennen synnytystä. Sitten päätin odottaa niitä riittävän kipeitä ja riittävän pitkiä kestoltaan ennen kuin lähden sairaalaan. Jännää ja pelottavaakin se oli.

 

@tikkunekku90 vaikeahan tuosta on sanoa ilman että tietää mitä ultrassa näkyy vaikka kohdunsuun tilanteen suhteen... tai vaikka senkin tietäis niin ei välttämättä osais sanoa. Mä oisin varalta menossa näytille herkästi. Näillä viikoillahan vielä yritetään lykätä synnytyksen käynnistymistä ja vähintäänkin antaa vauvalle paremmat edellytykset, siksi mullekin sanottiin että näytille jos jatkuu tollanen. Arkenahan voi olla onneks myös neuvolaan yhteydessä.

@Nyytti19 on se kyllä vähän hankalaa tietää joka kivusta ja supistuksesta et mitä tääkin nyt on... Mut sen perusteella miten mulla on niitä ollu niin mä en uskaltais seurailla kipeitä, suht säännöllisiä supistuksia paria tuntia kotona. Saattaishan mennä kaikki hyvinkin niin mut mun on helpompi rentoutua sairaalassa ku tiiän että oon seurannassa eikä synnytys ehdi yhtäkkiä edetä niin ettei ehditäkään sairaalaan asti tai että ehditään ajoissa sairaalaan synnyttämään muttei antamaan mulle mitään kivunlievitystä. Ensisynnyttäjillä harvemmin käy noin parin tunnin odottelun jälkeen mut en ainakaan tän kolmannen kans enää uskaltas. Eikä ensisynnyttäjätkään voi tietää miten nopeasti synnytys etenee varsinki jos ennenaikaiset supistukset on ns. kypsytelleet paikkoja monta viikkoa. Toisaalta on varmasti turhauttavaa lähteä turhaan sairaalaan mut ehkä sekin mieluummin ku et kotia syntyy. Matkaki varmasti vaikuttaa, helppohan se on käydä näytillä tai jäädä kotia odottelemaan jos on lyhyt matka joskin ite aion lyhyestä matkasta huolimatta lähteä ajoissa

Eilen supisti muutaman kerran vähän tuntuvammin mut ei enempää onneks. Musta tuntuu edelleen et vauva on eri asennossa, piiloutuu nyt jotenkin paremmin tonne mahaan, kaipa se on alempana tosiaan. Ja todennäköisesti on nyt selkä mun mahaa vasten. Liikkeet tuntuu erilaisilta senkin takia. Hyvässä asennossa se on, tuosta on helppo lähteä synnyttämään, mut mietityttää et onko hän asettunu lähtökuoppiinsa ja miks näin aikaisin Ei kai siltä tila vielä voinu loppua...

 

Onpas tää loppurutistus nyt meillä kaikilla pähkäilyn aikaa että mitä siellä mahassa oikein on meneillään täällä kans vähä kipeitä supistuksia tulee usein muttei ihan päivittäin. Luin jostain että ku ei oo eka raskaus niin ois normaalia tässä vaiheessa, ei tosiaan ekassa ollu ku kivuttomia. Taas tänään tuntu että tyttö siellä myllersi uusiin asentoihin, oisko nyt selkä mahaa vasten huomenna se kai selviää ku on kätilön luona käynti. Tuntu jo välissä että ois ollu osin poikittain ku oli niin epämukava olo hetken.

Muutenki tuntuu että tila alkaa loppua jo, hassua ajatella että ku huomenna mulla alkaa vko 36 niin vkon päästä ei ois enää edes keskonen jos päättäis syntyä puuttuu vielä vaunut ym tärkeää, nyt kyllä ryhdistäydyn loppuhankintojen kans..

Ekan kohdalla huomasin ison eron ku poika laskeutu mahassa. Vaikka maha oli pienempi niin tuntu etten saanu tarpeeks happea ja kävely oli hankalaa, sattu nivusiin ym, sitte yhtäkkiä keveni olo ja hengitys kulki taas! Se oli tässä kk tai reilu ennen laskettua jos muistan oikein. Ja vkoa ennen synnytystä myös huomasin että jotain oli meneillään ku yhtäkkiä loppu koko raskauden jatkunu kauhea ummetus ja vatsantoiminta vilkastu kovasti. Ja jotenki vaan tunsin varmaksi sillon että nyt ollaan lähellä. Tällä kertaa tuntuu sen verran eriltä raskaus etten odota samoja merkkejä, saa nähdä miten tilanne kehittyy.

 

Ja sellasta vielä että onko täällä muut kokeillu vadelmanlehti-teetä? Mä käytin kaverin suosituksesta viime raskauden viimeisen kolmanneksen ajan, en tiiä oliko sillä oikeasti vaikutusta synnytyksen helppouteen mutta onhan se muutenki terveellistä ja hyvää litkittävää juon taas pari kuppia päivässä, täältä saa pussin teenlehtiä alle parin euron niin eipä ole iso satsauskaan.

 

@Daisy85 muistan ekan kohdalla juoneeni vadelmanlehti teetä mutten muista edes mihin sen piti vaikutttaa? Vilkastuttaa verenkiertoa?

Täällä myös myllätään niin rajusti että kipeää tekee. Luulin jo vauvan olevan pää alaspäin mutta ihmettelen jos ei mylläkässä kääntyile.

Supistelee vähän rasituksen yhteydessä mutta mua vaivannut enemmänkin semmonen vihlonta ja sukkapuikko tuntemukset.

Jännittää kyllä kovasti tää loppuaika vaikka sainkin nyt viikonloppuna pyykkikonettakin pyöritettyä ja alkais olla valmista. Kai pitäis joku kassikin vähän valmiiksi paikkailla.

Musta tuntuu myös et olisko vähän laskeutunut tää maha, yöllä kun herää niin vaikee päästä liikkeelle ku on ihan pökkelö.

Yllättävää kyllä niin turvotuksia ei juuri ole, mites muilla?

Rv 35+2

 

Täytyy vielä lisäillä että on kyllä jännät ajat käsillä, hiljalleen niitä synnytystarinoita alkaa varmasti enemmänkin tulemaan vaikka ei ihan toivottavaa vielä. Itse oon ihan valmis kunhan se 36 vk tulee täyteen niin toivon kyllä sitten jo ilmestymistä.

Tuosta vatsantoiminnasta joku kirjotteli... itse olen ollut ummella koko raskausajan ja ennen sitä myös mutta nyt tuntuu kulkevan ihmeen liukkaasti, liekö se tosiaan enteilee hiljalleen tulevaa.

 

@Veeja vadelmanlehtiteen pitäis vahvistaa kohtua ja siten tehostaa supistuksia synnytyksessä, mutta ei siis käynnistää sitä. Sitä on ilmeisesti käytetty vuosisatojen ajan ja on jotain tutkimuksiaki että vähentäis komplikaatioita ja lyhentäis synnytyksen kestoa. En nyt muista mitä kaikkea siitä kerrotaan, mutta on muutenki terveellinen juoma eikä mitään haittojakaan ole

Ja tuosta vatsantoiminnasta, se kuulostaa lupaavalta ainaki oman kokemuksen pohjalta ja jos ei enteiliskään mitään niin onhan kiva ettei tarvi enää kärsiä ummetuksesta