Syyskuiset 2019

Moikka pitkästä aikaa! Voimia vuodelevossa oleville ja kaikille muillekin!

Minulla myös tuo huono omatunto omista ajatuksista. Nimittäin välillä olen aika turhautunut tähän odotukseen. Ei voi liikkua kuten yleensä on tottunut ja vaatteet ei meinaa mennä päälle enää. Ikävä kunnon hyppely -hikiliikuntaa. Ja minulla on pelot lisääntyneet raskauden edetessä. Pelottaa, meneekö kaikki hyvin ja saanko tämän oman rakkaan vauvan ehjänä syliin. Sitten on tullut kova väsymys. Se on turhauttavinta. Kun ei mitään jaksaisi tehdä ja haluaisi vain olla rauhassa ja nukkua, mikä ei ole yleensä mahdollista. Ei oikein luonnistu kahdestaan lomamatkalla vilkkaan esikoisen kanssa ... Mikä idea tämä matkakin oikein oli Keväällä tuntui vielä että jaksan niin hyvin.

Olipa pakko avautua tästä kaikesta vaikka omatunto kolkutteleekin

 

Noniin, tänään oli ensimmäinen kontrolli vauvan koon suhteen nyt siis viikkoja 30 + 5 ja koko arvio ”pienellä” nyt jo 1800g on silti ihan normaalilla kasvukäyrällä kulkeva prinsessa viis isosta sf-mitasta

 

Mun mielestä tuo huono omatunto on aivan täysin turhaa. Kyllä itteäni ainakin jo nyt (rv 21+6) ketuttaa tää raskaana olo, ja olisin jo ihan valmis hyppään sen 18 viikkoa eteenpäin. En oo oikein missään välissä kokenut sitä mystistä raskauden maagista aikaa. Joko saa olla koko ajan pelko pyllyssä tai sitten on huono olo, väsyttää liikaa tai sattuu niin saakelisti. Mulla on liikkeet tuntuneet jo 16. viikosta alkaen, ja pari-kolme viikkoa tosi kovina. Tulee hirveinä sarjoina ja usein alas, mikä jostain syystä aiheuttaa mulle huonoa oloa ja toivoisin että kaveri rauhoittuisi vähän. Sitten taas kun liikkeitä ei tunnu, alkaa heti miettiä että onko kaikki ok ja toivoa niitä. Lisäksi meralgia vaivaa, eikä varmasti ainakaan helpota loppua kohden. Eli toinen etureisi puutuu heti minuutin istumisen tai kävelemisen jälkeen, mitä seuraa ihan jäätävä polte, ihan kuin olis kuuma silitysrauta reidellä jatkuvasti. Eipä sitä voi kuitenkaan kävelyä koirallisena (eikä muutenkaan) lopettaa. Tähän vielä lisäksi se, ettei saa nukkua selällään, lonkat ei kestä kyljellään nukkumista ja maha estää mahallaan nukkumisen. Miten tästä edes vois nauttia.

Eli musta on ihan ok odottaa sitä lapsen tuloa eikä pakonomaisesti yrittää nauttia tästä kropan äärimmilleen viemisestä mikä sitä edeltää. turhat huonot omatunnot pois!

 

Mehän olemme raskaana eli olo voi tuntua hyvinkin raskaalta välillä Ei suotta moista nimeä tälle "tilalle" keksitty.

Supisteleeko teillä muilla? Minulla saattaa pienen liikkeetkin aiheuttaa supisteluja. Myös ruokahaluttomuutta on välillä. Kaupassa en löydä mitään mitä tekisi mieli. Ja taas toisinaan voisin syödä vaikka koko aamupäivän heti herätessä.

 

@Nyytti19 mulla supistelee satunnaisesti rasituksen yhteydessä mutta täysin kivuttomasti siis. Tuntuu vaan aika epämukavalta, kun muutenkin äärimmilleen venynyt vatsanahka venyy supistuksen voimasta lisää. Etenkin navan ympäriltä tuntuu olevan iho välillä ihan kosketusarka arpia odotellessa..

Tällä viikolla lapsella on ollut hikka joka päivä useita kertoja. Siellä hän kai harjoittaa keuhkojaan siis

 

Onko täällä muilla etenkin ensimmäisen lapsen saannin kohdalla käynyt niin, että on alkanut enempi pohtia omaa suhdetta omaan äitiin? Millainen äitisuhde teillä ylipäätään on?

Olen itse tajunnut jo muutamia vuosia sitten, ettei äitini tapa elää tätä elämää ole todellakaan se mitä itse haluan. Hän on hyvin negatiivinen, kateellinen ja katkera ihminen kenellä ei tunnu koskaan olevan mikään hyvin. Toki hänessä on paljon hyvääkin, mutta pääasiassa tämä negatiivisuus tulee kaikessa esiin päällimmäisenä asiana. Edes tämä ensimmäinen lapsenlapsi ei selvästikään ole hänelle riittävä syy etsiä elämästä jotain positiivista. Selkeästi taustalla on varmasti masennusta ja muuta mihin olen satoja kertoja häntä kehoittanut hakea apua - turhaan.

Tällä hetkellä tuntuu, että parempi kun en olisi koko ihmisen kanssa missään tekemisissä, ja se taas tuntuu todella pahalle näin lasketun ajan lähestyessä - oman äidin tuki voisi olla nyt paikallaan. Mutta ei, hän keskittyy vain vellomaan kaikessa negatiivisuudessa, jauhamaan jostain puolituttujen tai naapureiden tekemisistä ja muusta merkityksettömästä sen sijaan, että vaikka joskus kysyisi miten minä voin.

En tiedä mikä tämän kirjoituksen pointti oli. Ehkä tarve vaan purkaa ajatuksia jonnekin. Onko täällä kenelläkään vastaavaa vai onko kaikilla hyvä äitisuhde ja lapsilla ihana välittävä mummi? Onneks itsellä sentään anoppi on positiivinen ihminen kenen kanssa tulen hyvin juttuun.

 

Onko muita joilla pesänrakennus vietti päällä hurjana? Oon ihan hulluna siivonnut eilen ja tänään. Kaikki turhimmatki kaapit käynyt läpi ja jynssännyt uuninpelleistä roskakaapppiin asti, Heh. Sit laitoin vauvan tavaroita paikalleen ja ootan niin kovasti jo syyskuuta <3

Uskaltauduin myös tekemään blogiin ensimmäisen videon, missä esittelen meidän vauvantarvikkeita, jos teitä kiinnostaa kurkata

https://kolmekuuta.blogspot.com/2019/07/meidan-vauvantarvikkeet.html?m=0

 

@Ninnu118 miten tilanne on kehittynyt? Ootko päässy kotia?

@tikkunekku90 mulla on just samanlaista oman äidin kanssa. En käsitä miten se jaksaa olla niin negatiivinen, epäluuloinen ja pessimistinen. Meillä on välimatkaa puoli Suomea, joten on helppo pitää etäisyyttä myös henkisesti ja oon siitä tyytyväinen mut toki ois ollu ihanaa, jos olis itelläkin vielä äiti käytettävissä. Omani kyllä tarkoittaa hyvää mutta ei vain pärjää lasten kanssa kovin hyvin, en tiedä miten ei tajua asioita ollenkaan, ei sille voi lapsia jättää vastuulle. Lisäksi mun äiti jähmettyy täysin kaikista konflikteista ja lasten pahasta mielestä eikä osaa ollenkaan kasvattaa lapsia niin että käsittelis lapsen negatiivisiakin tunteita ja laittais jotain rajoja. Siitä on välillä suorastaan haittaa eikä mitään hyötyä. Huoh. Lisäksi se kuskaa meille vanhaa tavaraa, josta ei itse raski luopua muuten mutta joka on mun silmissä täysin arvotonta roskaa. En kerro äidilleni juuri mitään henkilökohtaista, koska ei se vain tajua. Elämäni mittaisen kokemuksen perusteella näin... Isäni on aivan toista maata, mikään edellä mainittu ei päde siihen. Ilmankos olen ollut aina ns. isin tyttö. Isän avovaimo on myös huipputyyppi ja heille voisin jättää lapset vaikka pariksi päiväksi hoitoon. Sen lisäksi että pystyvät pyörittämään arkea lasten kanssa he on sellasia tosi hyväntuulisia ja mukavia tyyppejä, joille voi puhua melkein mistä vain. Ja he kyselee meidän kuulumisia toisin kuin äitini, joka tekee just tuota mitä kuvasit: valittaa ja stressaa muiden ihmisten tekemisistä ym. ja levittää ympärilleenkin pelkkää huolta ja murhetta. En todellakaan halua ite olla vanhempana tollanen ja teen kaikkeni että mun välit mun tyttöihin on tulevaisuudessa läheiset ja lämpimät.

@tintti19 oon keväästä asti järjestellyt paikkoja ihan erityisesti ja tänään laitoin taas vauvan vaatteet ojennukseen uusien hankintojen ja äitiyspakkauksen takia. En malta yhtään enää oottaa että päästäisiin ens kuussa muuttamaan ja saan laittaa kaiken paikalleen omassa kodissa! Saan varmaan jonkin henkisen orgasmin sitten kun kaikki on paikoillaan, nytkin pelkkä ajatus kodin laittamisesta saa vilunväreitä aikaan Voisin pakata jo nyt jos täällä mahtuis säilömään muuttolaatikoita mut tilaa on aika naftisti, joten pitää malttaa vielä muutama viikko. Toivottavasti vointi sallii pakkauspuuhat ja muut kuukauden päästä.

Voinnista puheen ollen, ihan mahdotonta supistelua ja selkäsärkyä koko viikko Ja kurkkasin omakannasta tekstejä ja sinne oli lääkäri laittanut, että kohdunsuu ulkoa hieman auki vaikka mulle sanoi että paikat hyvin kiinni!? En sitten tiedä onko tuo ihan normaaliakin uudelleensynnyttäjällä mut olishan lääkäri voinu senkin mulle selittää, aika ikävä lukea se ite jostakin kannasta Kiva nyt sitten näin viikonloppuna stressata näitä supistuksia tuon tiedon valossa. Varmaan stressaan turhaan, toivotaan ainaki niin...

Painonnousu rauhoittunut nyt kotimittauksissa ainakin, huh! Ens viikolla labrat sokerirasituksineen ja sitten toivottavasti se rautatiputus. Ois mahtavaa, jos ei ois jatkuvasti kauhea väsymys

Tsemppiä kaikille oloihin! Vika kolmannes, kyllä se tästä

 

@Lukka mulla ois välimatkaa äitiini vain muutamia kilometrejä ja parhaassa tapauksessa hän voisi olla paljonkin lapsensa ja lapsenlapsensa kanssa tekemisissä. Olen itse yrittänyt auttaa häntä ja ymmärtää, mutta raja alkaa tulla vastaan kun mikään ei koskaan ole hyvin. Tuntuu, että tämä mun raskauskin on mennyt hänestä harmittavan hyvin kun olen ollut ihan ok kunnossa. Hänen itsensä mukaan minun odotuksenihan oli suunnilleen helvettiä alusta loppuun vaikka ymmärtääkseni raskaus oli mennyt ihan kohtuullisen hyvin yliajalle menoa lukuunottamatta. Ja jotenkin kuinka absurdilta se tuntuukaan niin ihan kun hän olisi minulle kateellinen joistain asioista vaikka voisi kuvitella, että äiti haluaisi lapselleen aina kaikkea parempaa kuin mitä itsellä on ollut. Toisaalta äidissä on toinen puoli, hauska ja huumorintajuinen ihminen joka välittää. Ihan kun välillä koko ihminen muuttuisi täysin toiseksi. Raskasta on kun tällainen huono kausi jatkuu ja jatkuu ja tänään päätin, että omaa raskausaikaani en enää pilaa murehtimalla hänen käytöstä - tätä aikaa en koskaan saa takaisin ja haluan nyt iloita tästä niin paljon kuin voin. Toivottavasti lapsen syntymä edes muuttaisi hieman äitini käytöstä ja elämässä näkyisi jotain positiivistakin joskus.

@tintti19 mulla kans sormet syyhyää että pääsen puunaamaan kotia. Loma alko justiinsa ja nyt on hyvin aikaa järjestellä kaikkea

 

Tekisi niin mieli jo laitella paikkoja ja ostella kaikki tavarat pikkuista varten mutta ensin meillä vielä muutto. Täällä myös hikotellaan useita kertoja päivässä. Supistelut välillä melko napakoita.

En ole ensisynnyttäjä mutta suhde äitiini on mitä parhain. Arvostan äitini taitavuutta asiassa kuin asiassa. Lyhyesti sanottuna hän on aina valmis auttamaan muttei tyrkytä omia elämänohjeitaan. Isommat lapset minulla jo isoja enkä ole heille voinut olla yhtä mahtava kuin oma äitini minulle. En tiedä johtuuko tämä tunne siitä, että olen ollut välillä vuosia yksinhuoltaja ja melko väsynyt työn ja kodin pyörittäjä tuolloin. Olen huolehtinut lasten perustarpeet hyvin mutta läsnäololle ei ole aina riittänyt virtaa. Nyt toivon mukaan tilanteeni sallii enemmän pysähdystä hetkiin ja uskon, että osaan nauttia äitiydestä täydestä sydämestä

 

Oli paljon mihin piti kommentoida, täällä myös tuntuu, että tää puskee navan kohdalta ulos tosi hurjat voimat.
Supistelee ja vihloo herkästi, meillä pienehkö koira ja senkin nykiminen tekee hallaa. Ei vaan pysty oleen ilman et senkaa kävis ulkona enkä haluakkaan ruveta niin onnettomaksi. Sitten kun 36 vk täynnä en aio himmailla enään lainkaan.
Kovasti kiinnostaa @Ninnu118 tilanne myös.
Oliko muilla paljon valkkaria? Musta tuntuu et ilman minisidettä en tulis toimeenkaan, hirveesti vv:a tulee.
Nukkuminen ja kääntyminen muuttunut nyt haastavaksi, herään usein selältä ja oon kehittänyt siitä itselleni ongelman kun luin tutkimuksesta jossa selällään nukkuminen lisää kohtukuolleisuuden riskiä

Hyviä vointeja kaikille Toivotaan että helteet vielä hellii meitä. Vieläkö joku ahertaa töissä?

 

@Veeja mulla on ollu tota tosi runsasta ja vetistä valkovuotoa jo viikolta 13 alkaen eli ihan hyvän tovin olen siitä jo kärsinyt. kertaalleen synnärin päivystyksessäkin käyty korkean lapsivedenmenon epäilyn vuoksi kun holahti kerralla vaatteet märäksi. Että tosi kivaa. Onneks paikat oli tiukasti kiinni ja lääkäri sano, että mulla ilmeisesti kroppa vaan reagoi hormooneihin näin ja kuulemma joillain, kellä on tätä taipumusta saattaa tytön odottaminen lisätä vuotoa entisestään. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa.

Itse kans heräilin yhdessä vaiheessa selältään monena yönä ja paniikissa jäin kuuntelemaan liikkuuko vauva enää. Nyt ehkä olen vähän rauhoittunut tuon suhteen ja saanut kehitettyä tyynyviritelmät, että pääasiassa yöt menee kyljellään.

 

https://verneri.net/yleis/selallaan-nukkuminen-raskaana

En kyllä usko tuota että on merkittävä riski, koska itsellä ainakin selällään makaaminen on mitä parhaimpia asentoja sitten tuo että sikiön aktiivisuus vähenee, no ei täällä kyllä, päin vastoin toki nukun myös molemmilla kyljillä mutta eiköhän se kroppa sen kuitenkin kerro mikä sopii ja mikä ei.

Esikoista odottaessa nukuin ihan loppuun saakka vatsallani kun nyt taas toista odottaessa en ole voinut ajatellakkaan moista ihan alkuraskaudesta lähtien

Joo, töitä sais painaa vielä 3,5 viikkoa sitten äitiyslomalle ja pesänrakennusta viimeistelemään

 

Varmaan riippuu siitäkin missä istukka on, jos edessä, niin ehkä ei niin isoa merkitystä? Mulla on istukka takana ja pitempi selällään nukkuminen herättää juurikin pahalla ololla eli jotain vaikutusta tuolla minun kohdalla on. Ehkä ei kuitenkaan niin isoa, että sillä jotain vakavaa saisi aikaan. Muuten selällään makoilu tuntuu ihan hyvälle asennolle etenkin jos tarpeeksi tyynyjä ja oon sellasessa puolipystyasennossa.

 

Joo en minäkään nyt ihan paniikkiin asti mene ton selällään nukkumisen kanssa. Tuntuu kyllä että kyljellään on mukavampi ylipäätään olla ja nukahtaa ja sitten juurikin herää monesti selältään. Alkaa vaan tuntua lonkissa, varsinkin oikea kipuilee. On tää varsinaista. Sitä aikaa kyllä odotan että saa nukkua kunnolla taas vatsallaan.

 

Labratulokset tuli, ferritiini tippunut taas, nyt oli 5 Rautavarastot siis aivan tyhjät, ovat nyt samalla tasolla kuin vuosi sitten jolloin raudanpuuteanemia ekaa kertaa todettiin ja jolloin aloitin rautalisän. Noin alas tippu vaikka oon koko raskauden syönyt vähintään 100 mg rautalisää. Käsittämätöntä. Ehkä se ei sit oo imeytynyt riittävästi raskausajan tarpeisiin nähden, mullahan menee maha ripulille siitä. No, jotain hyvääkin tässä nyt sitten, pääsen vihdoin rautatiputukseen. Se tehdään äitiyspolilla, ultraavat samalla että vauvalla kaikki ok Supistaa usein ja varsinkin rasituksessa ja jostain luin että anemiaan liittyy ennenaikaisen synnytyksen riski niin hyvä että ultraavat, tietää sitte tilanteen.

Sokerirasitus sentään meni onneksi hyvin, paastoarvo 4,9 ja 1h ja 2h arvot 6,8 ja 6,0 eli oikeinkin hyvät Oon ollut vähemmillä herkuilla ihan jo painonnousua hidastaakseni mut nyt ostin kyllä itelleni suklaata ja jäätelöä

 

Mulla mukavin nukkuma-asento on vasemmalla kyljellä, osittain mahallaanki. Sillä puolella hengailee myös aina vauva niin se varmaan syy, ja onneks vasen puoli on ilmeisesti just se millä suositellaan nukkua.

Äiti-suhde on mulla tosi hyvä ja äiti ois ihana apu lapsen kans, haluais myös olla pienten elämässä mahdollisimman paljo mutta valitettavasti asutaan eri maassa. Äiti ei oo terveyssyistä päässy vielä käymään meillä, mutta nyt tulee vauvan syntymää ennen ja jää autteleen hetkeksi sen jälkeenki mua mietityttää se ku tuo 1,5v valvottaa vielä paljo, välissä parani jo vähä yöt ja huononi uusiks, niin mitenhän selviän öistä kahden valvottajan kans mies ei oo ikinä kelvannu nukuttaan ja ku voi heräillä useita kertoja ja voi kestää yli 1h saada uusiks nukkuun. Nukahtaminen päikkäreille tai illalla on yleensä tosi helppoa, varsinki päikkäreille nukahtaa minuutissa.. Lisäks aamut on tosi aikasia huolimatta miten nukkuu eli yleensä klo 6 herää. Esim viime yö; nukahti vasta klo 22 (normaalisti 20-21), heräs klo3 (olihan se jo pitkä unipätkä), klo4, klo5.30 ja siitä asti vaan pyöriskeli nukahtamatta enää kunnolla eli ei suostunu että jätän sänkyyn. Jos kellään vinkkejä niin otetaan vastaan! Aina on ollu nukkuminen vaikeaa ja tää on jo helppoa verrattuna aiempaan, lääkäriki aina sanonu että tehdään kaikki oikein ja johtuu vaan lapsesta mutta ois kiva jos jotain keksis helpottaan. Unikoulut yritettiin aikanaan ku heräili alle 1h välein muttei toiminu meillä, imetyksen lopetuksen jälkeen onneks parani vähä.

Sori ku tuli pitkästi aiheen vierestä!

Sain viimeisen ultran vasta vkolle 36+2 mikä ärsyttää tosi paljo, ilmeisesti lomien takia noin myöhään ku yleensä jo vko34. Olis kiva jo sitä ennen kuulla minkä kokonen tyttö on tulossa ym. Käväsin kokeileen 5d ultraa, mutta kuten arvelin oli vauva jo liian iso että sais kuvia, kuulemman reilun kokonen viikkoihin nähden vaikkei mittoja pystyny niiden koneella ottaan. Eivät laskuttaneetkaan niin ihan kiva oli nähdä edes että kaikki ok. Mua ihmetyttää ku hoksasin ettei multa ole edes otettu sf-mittoja tässä raskaudessa! Ja ehkä enää yks kätilön luona käynti jäljellä jos syntyy vähä ajoissa..

Liikkeet tuntuu nyt tosi hurjilta ku tyttö pyörähti ympäri yks päivä ja on nyt pää alaspäin, sen jälkeen on tuntunu usein että tulee mahasta läpi. Taitaa olla tosi ahdasta jo

 

Meidän syyskuinen vaihtuikin Heinäkuuksi, kun tänään syntyi meidän pienimies rv 31+2. Painoa oli 1,9 kg.

 

@Ninnu118 voih, ihanaa että voitte molemmat hyvin, ihan hurjasti onnea! Miten teidän pikkuinen jaksaa? Sujuuko hengittäminen jo? Osaavatko vielä yhtään sanoa milloin pieni pääsee kotia? Hurjasti voimia sulle itelle toipumiseen!

 

@Ninnu118 Voi että onnea hirmuisesti teille! Kun ehdit ja jaksat niin kerrothan lisää yksityiskohtia. Joko ehditte päästä lähemmäksi kotia sairaalaan? Pitäis tässä iteki alkaa valmistella enemmän kun oikeasti vois alkaa tapahtua millon vain

 

@Daisy85 sanopa muuta, meillä ei ole vielä yhtäkään vaippaa (no ehtiihän niitä ostaa) tai muuta vastaavaa tarviketta. Vaatteet ja liinavaatteet ja pyyhe, kantoreppu, vaunut, siinäpä ne mitä löytyy. Ja kolme unilelua Sänkyäkään ei ole tosin vauva tuleekin mun viereen nukkumaan öisin, olkoon päivät sitten vaunuissa siihen asti että ehditään sänky hakea. Mut joo, mitään ei olla sovittu lapsenvahtiasian suhteen, se stressaa hirveästi. Muutama on tarjoutunut mut eipä sitä tiedä pääsevätkö sitte ku oikeasti pitäs. Lisäks lapsraukalla ei oo minkäänlaista nimiehdotelmaa, hän on vain "vauva" Huoh. Kummejakaan ei ole päätettykään... No, jospa nuo asiat järjestyy sitte jossain vaiheessa. Mut kummasti nuo viikot vierii, hmm

 

Ai niin ja mietin tuota teidän unidilemmaa... Ongelmahan tuossa on se että mies osallistuu niin vähän ja lapsi on täysin sinussa kiinni ja lisäksi vielä melko pieni. Ite varmaan sopisin miehen kanssa että joko hän alkaa ottaa lapsen nukuttamisen ja yöheräilyt vastuulleen tai sitten järjestätte arjen ennen ja vauvan tulon jälkeen niin että sä saat levätä tarpeeksi kun hoidat kahta. Joku avuksi päivisin ja yöt mahdollisimman helpoiksi sulle... Ite varmaan jälkimmäisessä tapauksessa leiriytyisin lasten kanssa perhepetiin. Mut ehkä helpompi vaihtoehto olis jos isompi lapsi siirtyis isimiehen hoidettavaksi yöaikaan ja sä saisit keskittyä vauvaan. Ite ainakin nautin nyt kun aiemmat on sen verran isompia että saan sitten vauvan synnyttyä keskittyä ainakin illat ja yöt vain vauvaan isompien nukkuessa omissa huoneissaan.

Onko muuten allergioiden mahdollisuus poissuljettu? Nehän voi valvottaa... Toinen mikä aiheuttaa rikkonaisia unia on raudanpuute lapsella. Yks neurologian erikoislääkäri oli sanonut näin mun kaverille ja kaveri todennut että raudanpuutteen korjauduttua lapsi (reilu 1-vuotias) on alkanut nukkua todella paljon paremmin.

 

Onnea @Ninnu118 hirveesti pienestä oliko se hematooma syynä tähän ennenaikaisuuteen? Tsemppiä sinulle ja voimia pienelle

 

Kiitos kaikille onnitteluista!
Pieni mies voi ihan hyvin, jotain keskosuuteen liittyvää on kuten verenpaine, mutta hengittää itse ja on kova protestoimaan!
Mulla alko yhtä äkkiä eilen illalla kovat kipeät supistukset ja se oli menoa sitten. Sairaalaan tullessa olin 3 cm auki ja ei kanavaa ollenkaan.Eivät saaneet estettyä vaikka kaikkensa tekivät. Sain vauvan rinnalle syntymän jälkeen. 9 pisteen poika sanoi kätilö. Sitten alkoikin minulla tilanne ja vauva vietiin pois. Vuosin verta kuin hanasta ja menetin verta 1 litran verran. Huomenna ottavat verikokeet jossa näkyy miten tuo verimäärä vaikutti minuun. Voin sanoa, että olin kuin horkassa synnytyksen jälkeen ja tärisytti ihan hirveästi ym.
Äsken olin vielä vauvan luona ja yritän lypsää muutaman pisaran maitoa hänelle.
Kyllä , istukka oli osasyy synnytyksen käynnistymiseen. Mun elimistö ei vaan ilmeisesti kestänyt enää sitä verenvuotoa. Kätilö sanoi, että mun istukka näytti vanhalta eli oli tiensä päässä jo , mutta näytti kuitenkin siltä, että vauva sai hyvin ravintoa kun oli tuon kokoinen. Pitää kysellä lisää istukasta. Kätilö sanoi, että laittaa sen eteenpäin tutkittavaksi. Hän ei ollut nähnyt tuollaista istukkaa ennen

 

@Ninnu118 hurjan kuuloista, huhhuh... Mut loppu hyvin, kaikki hyvin, onneksi ootte nyt molemmat toipumaan päin kuitenkin ja onneksi vauva ehti ulos ennen kuin istukka olis hyytynyt kokonaan. Katsovatko ne siellä sun rauta-arvot (ferritiini), paljonko sulla on hemppa nyt ollu? Jotenki tuntuis et tuossa tilanteessa pitäis saada jo rautaa tiputuksena tai jotain... Onneksi mulle nyt laitetaan se rauta tiputuksena, mun olemattomilla varastoilla ja hempalla ei tollasesta varmaan selviäis ainakaan ilman punasolutankkausta. Eihän sitä itekään voi ikinä tietää miten sujuu synnytys. Tunsiko muuten synnytyksessä että on ennenaikainen vauva, tuntuiko yhtään helpommalta ku täysaikaiset? Ihana kuulla että pieni on noinkin virkeä ja ponteva jo, voi toista