Syyskuiset 2019

Huoh, sairasloma jatkuu, selkä kipeytynyt edelleen vain lisää Kävin alkuviikosta nlassa, uus aika sitte taas kahden viikon päästä. Jos on rauhallinen kotipäivä, pärjää selän kans paremmin mut vähänkään enemmän kävelyä niin se kipeytyy tosi paljon... Yritän saada aikaa osteopaatille tai jäsenkorjaajalle, jospa se auttais. Venyttelyäkin oon yrittäny, lantio on tosi ikävästi jumissa.

Jotain hyvääkin, myös tää meidän kolmas on Rh- kuten minäkin. Eipähän tarvi stressata sitä sen enempää

 

Kyllä alkaa tuntumaan että viikot on jo 29+ Huh huh. Jäin lomalle joten ei tarvii sen enempää jaksaakaan. Tuntuu vaan ettei meinaa jaksaa mitään perus juttuja edes. Oon ihan tosi poikki. Kohdunsuuta polttelee tuikkimalla kun liikuskelee. Neuvolassa käskivät vaan välttää tuikkimista aiheuttavaa toimintaa. Musta tuntuu että näin niinkun perheellisenä ihmisenä, koiran ja omakotitalon omistavana on jopa mahdotonta olla vaan. Ihan pakkohan tätä arkea on kuitenkin pyörittää ja ihan huomaamatta vaikken olevinaan tee ”mitään” niin silti huomaan taas tekeväni jotain joka tuikkii. Nukkuminen alkaa olla hankalaa, vaihdan kylkeä ees taas ja oikea lonkka kipeytyy oon niin rampa. Mutta silti koen voivani tosi hyvin ja olen elämäni kunnossa. Raskausaika on kyllä aika ihanaa. Sokeritkin on omaseurannassa pysynyt hyvin aisoissa, vaikken muista niitä mitatakkaam ihan niin ohjeen mukaan kun pitäis.

Mitäs muille? Joko synnytystä ootellaan kovasti?

Ite tavallaan odotan jo sitäkin mut just päivä päivältä odotan enemmän sitä nyyttiä syliin, en niinkään sitä tapahtumaa sitä ennen. Välillä on niitäkin hetkiä kun mietin oliko tässä mitään järkeä, kuinka helppoa olis elämä noiden kahden koululaisen kanssa. Mut kyllä tänne yksi pieni tuhisija sekaan mahtuu.

 

Mulla oli tänään kasvukontrolliultra ja lapsi on kuulemma liian pieni en saanut kuitenkaan vastausta siihen, että mitä viikkoja lapsi vastasi ja lääkäri oli muutenkin tosi tympeä ja hirveellä kiireellä hoiti koko tutkimuksen koska oli itse myöhässä. Ei lukenut edes mun tietoja etukäteen eikä tiennyt edes miksi mua seurataan siellä polilla. Voikohan tässä olla kyse jostain mittavirheestäkin kun hällä meni noin 15 sekuntia mitata lapsen reisiluu, päänympärys ja vartalon ympärys? Aiemmin lapsi on vastannut suunnilleen viikkoja. Nyt siis painoarvio 1067g kun rv 28+2. Onko muut käyneet viime aikoina seurannoissa ja jos kyllä niin mitä teidän ultralla tehdyt painoarviot ovat olleet? Huolestuttaa nyt kun koko asia jäi ihan auki

 

@tikkunekku90 onpas tympeää ettei kerrota yhtään tarkemmin. Mitä nyt sitten? Millon uusinta käynti? Kai jotain jatkoa seuraa jos todettiin olevan pieni...?

 

@tikkunekku90 onpas tympeää ettei kerrota yhtään tarkemmin. Mitä nyt sitten? Millon uusinta käynti? Kai jotain jatkoa seuraa jos todettiin olevan pieni...?

Jep ja siis kuulin siinä odotellessa kun tää lääkäri kysy siltä vastaanoton naiselta, että minkäs takia tää nainen on täällä. Ei ollut siis vaivautunut edes vilkaisemaan mun tietoja eikä kyllä sitten tiennytkään mitään mistään. Seuraava kontrolli on vasta 4 viikon päästä ja en aio sinne asti kyllä epätietoisena odotella. Kysyn huomenna jos voisin saada uuden ajan sellaiselle lääkärille joka osaa kertoa mistä on kyse ja vaivautuu vaikka lukemaan mun tiedot ennen tutkimusta. Jos ei onnistu kunnallisella niin sitten yksityiselle mutta en aio todellakaan tämän takia koko kesää käyttää murehtien.

Muutenkin oli tosi kovakourainen ja vittumainen lääkäri. Alko itkettää kun lähdin sieltä vastaanotolta kun hän niin kovakouraisesti käsitteli mun vatsaakin ja tuon jälkeen lapsikin ollut normaalia hiljaisempi koko päivän vaikka aamulla oli vielä vilkkaalla tuulella

 

@tikkunekku90 varmaan kuitenkin pienellä siellä kaikki hyvin vaikka lääkäri sua retkuttikin kovakouraisesti. Hyvä että vaadit uutta tsekkausta sellaisen taholta joka asian sulle selventää. Ei todellakaan olis kiva eikä hyväksikään murehtia 4 viikkoa vaikkei mistään vakavasta olisikaan kyse.

 

@Veeja toivottavasti lapsi on kunnossa ja vaikka olisikin vähän pieni. Tosin olen itsekin pienikokoinen ja syntyessä oon ollut 3000g vaikka käynnistetty siis 42+0. Ja mitä itse googlettelin asiaa niin tuo 1067g ei kuitenkaan vaikuttanut miltään tosi pieneltä näille viikoille. Mutta joka tapauksessa vaadin jonkun selventämään asian kunnolla, täytyy näköjään osata pitää puoliaan näissä asioissa. Kaikista älyttömintä tässä minusta on se että laitetaan seurantaan mutta siellä ei sitten lääkäriä kiinnosta tämän enempää edes selvittää taustoista että miksi seurantaa tehdään. Eikö sitten olisi ihan sama vaan jättää seuraamatta ja toivoa parasta.

 

Minä kävin viime viikolla myös kasvukontrollissa pehmeän ja lyhentyneen kohdunkaulan ja radin takia. No kohdunkaula oli nyt normimittainen, lääkäri jopa ihmetteli miks eka lääkäri antoi 2,5kk sairauslomaa.. vauvan pään ja vatsan ympärys vastasi viikkoja (27+1), mutta reiden mitta vastasi melkein kolmea viikkoa isompaa eli pitkä pitkä tyttö meille tulossa. Itse oon 173 ja mies 198 pitkä, joten en nyt kovin suuresti ihmettelekään. Painoarvio oli siis 1180g tuolloin, yläkäyrillä, mutta lääkäri sanoi että kuitenkin normaali koska lapsella on tuon verran pituutta

 

@Viltti-tossu nyt kun vertaan tuohon sinun saamaan arvioon yhtä viikkoa aiempaa ja sitten teidän vanhempien mittoihin niin ei tuo minun saama painoarvio kuulosta enää niin pahalta kuin miten lääkäri sen esitti. Meillä on se n. 100g ero tuossa painoarviossa. Olen siis itse 159cm/52kg. Mies on reilu 180 cm mutta hoikka, ei mikään mörkökoko että jos teillä mennään yläkäyrillä kun ootte itekin pitkiä ja meillä mennään alakäyrillä kun oon itsekin lyhyt niin voisi päätellä että tämä olisi melko normaalia. Kai.

Tietääkö kukaan muuten minkä verran lapsi ottaa painoa keskimäärin tässä viimeisen kolmanneksen aikana per viikko?

 

Just luin jostakin että vauva kerää nyt painoa noin 27 grammaa per päivä eli se tekis noin 189 grammaa viikkoon. Aika reipas tahti niin pienelle

Vauvathan kasvaa jo nyt ns. omalla käyrällään siltä osin että geenit vaikuttaa tässä vaiheessa jo. Jossakin oli että rv 28 vauvat on keskimäärin kilon painoisia.

 

Onko täällä muita kesälomalle jääneitä ja siitä suoraan äitiyslomalle aikanaan? Olen niin tottunut aikaisiin herätyksiin ja työn touhuisiin päiviin, että aika meinaa käydä pitkäksi. Toisaalta on aivan mahtavaa, kun saa nukkua riittävästi, vaikka päiväunet. On kyllä täytynyt myöntää, että väsy se välillä onkin. Ison mahan kantaminen ja raskauskilojen tuoma lisäpaino vie melkoisesti energiaa. Kesälomareissu vielä tekemättä, huh huh.

Kivojen kirjojen ja sarjojen vinkkauksia otetaan vastaan!

@tikkunekku90 saama painoarvio tuntuu minusta vielä normaalilta. Itse menen kans pian ultraan, ja luulen meillä on toisinpäin, eli yläkäyrillä pojan koko.

Mun piti käydä ostamassa lisää äitiysvaatetta, kun ei mikään oikeasti enää mene päälle. Tai menee mutta jättävät vatsan paljaaksi . Nyt pitäis ainakin kesäaika pärjätä. Syyskuussa tulee varmaan sitten takkiongelma...

Joku kyseli synnytyksestä. Se pyörii kyllä välillä mielessä. Aiemmat olen synnyttänyt alateitse. Nyt sitten on mietinnässä sektiokin, omien fyysisten rajoitusten ja vauvan koon vuoksi. Toivon itse, ettei sektiota tarvisi.

 

Minä aloitin "jouten olon" jo pari viikkoa sitten, kun lääkäri määräsi äitiyslomaan asti sairauslomalle. Olen lukenut Yösyötön ja sen jatko-osat, Vuoden mutsin, romanttista hömppää ja katsellut Areenasta Downton Abbeytä ja Kandeja. jos on HBO nii sieltä Handmaids Talea on tullut myös katsottua.

 

Mulla ois vielä pari viikkoa duunia ja sitten kesäloman kautta äitiyslomalle. Odotan oikein sitä että ei tarvitse tehdä yhtään mitään koko vuosi ollut niin täysi ohjelmaa sekä töissä että töiden ulkopuolella, että ihana ajatus kun voin vain olla. Tosin saa nähdä muuttuuko mieli kun pari viikkoa on kotona tekemättä mitään. Tällä hetkellä kovasti kaipaan breikkiä kaikesta, mulla on aika haastava työ joka kuormittaa henkisellä tasolla aika ajoin kovastikin. Ihana päästä hetkeksi irti kaikesta ja keskittyä ihan uusiin juttuihin

Synnytystä en ole oikein osannut ajatella vielä. En tiedä mitä odottaa joten vaikea kovasti etukäteen ajatellakaan koko asiaa. Pääasiallinen toive on lähinnä, että kaikki menisi hyvin sekä lapsen että itseni osalta olipa sitten alateitse tai leikkaamalla.

 

Musta tuntuu että kirjoittelen vain omia kuulumisia mutta ei aika tunnu riittävän aktiiviseen palstailuun, pahoittelen

Viikko sitten tosiaan kävin 4D ultrassa ja paria viikkoa pienempää vastasi, arvio 740g (rv 26+1). Muutoin kaikki hyvin ja aktiivinen vauva oli hyvä lähteä juhannuksen viettoon. Sikiötutkimuksesta tuli tiistaina kauan odotettu puhelu: sikiöltä löydetty 2 geenipoikkeamaa eiliselle oli heti perinnöllisyyslääkärin käynti ja saatiin tietää että meidän pienellä on todennäköisesti Pierpointin oireyhtymä. Todella harvinainen, Suomessa ei todettu aiemmin ja maailmalla vain muutama kymmen. Meidän poikkeamamuoto on mosaiikkinen eli ei kaikissa soluissa, kehittynyt munasolun jakautuessa ja täten vastaavuuksien määrä maailmalta laskee muutamaan tapaukseen kukaan ei toisinsanoen osaa ennustaa kuinka tulee vaikuttamaan, voi olla että hän on vain pieni tai sitten keskivaikean kehitysvamman omaava, kaikki siltä väliltä myös mahdollista. Toinen poikkeama on minulta peritty ja näin kantajana on oireeton, Suomessa kantajia alle 1%. Pätkis tulee syntymään n.2,5 kiloisena

Tänään kävin pelkopolilla ja sieltä saatiin hyviä uutisia: jätkä on kasvanut jotenkin kummasti viikossa 200g, ollen nyt 940g!! 4D:llä katsottiin kasvoja ja toistaiseksi ei näy oireyhtymälle kuuluvia piirteitä.

Me saatiin hieman erilainen lottovoitto

Miina & Pätkis 27+1

 

Kun lukee näistä vauvan kokoarvioista ja sitä seuraavista huolista alkaa itelläki tehdä mieli käydä ylimääräisessä ultrassa ku joskus vko 34 ilmeisesti vasta seuraava ja rakenneultrasta on jo niin kauan.. mutta toisaalta voi olla parempiki näin ettei tule turhia huolia.

@Miina- Onpa teillä ollu sekä huonoa että hyvää tuuria matkassa! Toivottavasti syntyy sitte tervein mahdollinen lapsi

Mua vähä ihmetyttää että nyt 29+4 on ennemminki keventyny olo vaikka eikö tässä oo jo alkanu vauvalla loppukiri kasvussa. Muistelen että viimeksi ahdisti jo liikkuminen ja hengitys muutenki, kipuja oli myös enemmän, melkein tuntuu niinku ois laskeutunu tyttö mutta eihän se nyt näin aikasin tapahdu niin tuuria ilmeisesti että ihan hyvä olo hyvä näin ku muuttohommia vieläki edessä.

Täällä on kovat, yli 30c helteet mistä ei kyllä voi nauttia tuollaisen 1,5v kans ku liian kuuma olla puistossa ym. Yritetään ulkoilla aikasin aamulla ja välttellä aurinkoa muutenki liikkuessa mutta onneks sentään on ilmastoinnit joka paikassa. Rannallahan poika viihtyis erinomaisesti vaikka koko päivän, mutta on siinäki hommansa suojata tarpeeks auringolta se ja ittensä..

 

Meillä juuri ultra ja vauvalla kaikki hyvin. Painoarvio n. 1,5 kg ja hematooman takia ei enää seurantaa. Löytyy vielä, mutta näytti hyvältä ettei tarvii seurata enää. Toivotti hyvää loppuraskautta

 

Täällä myös loma alkanut eikä töihin tarvii enään mennä. Ei ole pitkästyttänyt enkä usko niin käyvänkään kun kyllä okt:ssa hommaa riittää.

Kävin tänään myös lääkärin pakeilla kun tuo vihlonta/ polttelu alhana jatkunut ja alko vituttaa neukkutädin seurataan-linja. Otettiin sillon 2vko sitten se plv vti:n poissulkemiseksi, oli siis puhdas ja tuntemukset silti jatkuu, ei kovinkaan hirveesti mut aina yhtään enempää liikkuessa tuntuu. Viime yönä heräsin poltteluun enkä saanut unta kun tuntu kurjalle ja sit kun meni ohi n. 10 min jälkeen ni oli tietysty stressi päällä asian suhteen. Soitin aamulla suoraan äippäpolille ja pääsin tutkimukseen kaikki hyvin. Kohdunsuu kiinni mutta pehmentynyt kylläkin, sekin kuulemma hyvin normaalia kun uudelleen synnyttäjä olen. Ei mitään mikä selittäis tuntemukset. Ultras alakautta ja vatsan päältä sekä tsekkas käsikopelolla. Olen tyytyväinen. Ohjeeksi kuitenkin edelleen vältettävä kaikkea mikä tuntemusta aiheuttaa. Sanoi että epätodennäköistä että tulis ennenaikaisesti kun kaksi täysaikasta taustalla, ei kuitenkaan mahdotonta. Nyt voi olla huojentunein mielin, eilen oli kyllä rankkapäivä, koko päivä liikenteessä, pitää ottaa iisimmin. Painoarvio oli 1,5kg ja viikkoja nyt 29+6

@Miina- lle tsemppihalaus.

Toivotaan että mahdollisimman vähällä selviäisitte kuitenkin. Itse erityislapsen äitinä en tuota poiskaan vaihtais vaikka ylimääräistä humppaa aiheuttaakin mutta on se paljon kasvattanutkin. Tietysti, jos saisin päättää toki hänet terveeksi taikasauvalla taikoisin. Kyllähän sitä parasta lapselleen toivoo jokainen ja sitä tervettä lasta toivoo jos asiaan pystyisi vaikuttaan muttei se aina mene niin.

 

Moikka!
Pitkästä aikaa kirjoittelen tännekin
Raskaus sujunut tähän asti hyvin ja nyt viimein opinto urakka takana ja kesäloma alkanut. On kyllä ollut outoa saada nukkua pitkään, mutta totta kai vauva potkii 4 eteenpäin ja sitä ollaankin jo aikaseen hereillä huomenna viikkoja jo 30+0

Itse kirjoitan blogia: https://kolmekuuta.blogspot.com/

Kirjoittaako teistä kukaan blogia? Olisi kiva lueskella, jos joku kirjoittaa

 

@tintti19 Täällä säännöllisen epäsäännöllisesti blogia kirjoitellaan

https://www.lily.fi/blogit/sina-olet-ihmesuuri-ihme

 

@Daisy85 itselläkin välillä olo, että olisi helpompi olla kun ei tietäisi ihan kaikkea mutta hyvähän se on kuitenkin että seurataan yritän itse nyt ajatella, että lapsi tulee syntymään sellaisena kuin hän on enkä voi oikeastaan asiaan kovinkaan paljoa vaikuttaa tässä vaiheessa. Toki tervellisesti yritän elellä tämän loppuajan etten nyt itse saisi kuitenkaan mitään ikävää aikaan. Kovin rakas hänestä on jo ehtinyt tulla tuolla möyriessään

Tuleva synnytys on alkanut mietityttää jonkin verran kun en yhtään osaa ajatella mitä odottaa. En niinkään sitä kipua osaa vielä pelätä mutta kaikkea muuta kylläkin. Pelkään, että repeän pahasti ja että lapselle käy jotain onko aiemmin synnyttäneillä jotain vinkkejä miten tuohon koitokseen kannattaisi valmistautua? Jostain luin alakerran öljyämisestä, että voisi mahdollisesti ehkäistä pahempia repeämiä. Sitä voisi itse kokeilla kun ei siitä voi haittaakaan olla. Miellään muutenkin kuulisi jos jollain täällä on positiivisia kokemuksia synnyttämisestä

 

@tikkunekku90 mulla ei ole pahoja muistoja synnytyksestä, ekassa vähän viillettiin alakertaa että saatiin poitsu maailmaan, tyttö oli sitten pienenpi ja tuli nätisti. Mulla on aina ollut vaan semmonen tulee mitä tulee suunnittelu ja hyvin on mennyt. Itse ajattelen niin et mitä vähempi suunnittelee sen parempi. Nyt ajattelen et haluisin kokeilla ilman suurempia kivunlievityksiä mutten aio tuntea pettymystä vaikka niitä tuskissa ottaisin. Jälleen kerran tavoitteena päästä synnärille saakka ponnistamaan ja se riittänee.

 

Muakin mietityttää synnytys, ei voi mitään. Molemmat aiemmat olleet noin 3,5-kiloisia ja syntyneet alakautta joten hyvin todennäköisesti myös tää kolmas mahtuu kyllä sieltä ulos mutta niin, onhan se synnyttäminen sellaista... Aika hurjaa tietyllä tavalla ja toisaalta ihan uskomatonta ja ainutlaatuista. Jännittää ihan kaikki siinä, hyvässä ja pahassa.

Eka synnytys oli mulla pitkä, kivulias ja hidas ja päättyi siihen et neiti kiskottiin kiireesti imukupilla ulos vauvan stressitilan takia ja sain pienet repeämät. Mut toka synnytys oli todella paljon helpompi vaikka vauva oli isompi. Ekassa synnytyksessä kätilö makuutti mua pitkällään enkä saanu liikkua puoli-istuvasta vaikka se asento ei tuntunut hyvältä. Ilmeisesti mitään erityistä syytä tähän paikallaan makuuttamiseen ei ollut mutta se ei mitenkään edistänyt synnytyskanavan koko läpimitan hyödyntämistä ja vaikeutti synnytystä. Kakkosen synnytyksessä kätilö kielsi liikkumisen mut lääkäri antoi luvan ja vaihtelin asentoa kontalleen ja kyljelleen ja se auttoi ja vauva syntyi vähän paremmassa tarjonnassa. Molemmat lapset syntyneet raivotarjonnan sijaan avotarjonnassa mut esikoinen pahemmin ku kakkonen joka sai käännettyä itteään vähän suotuisammin.

Tän kolmannen kans en aio kyllä pysyä missään asennossa väkisin vaan liikun just niin ku parhaalta tuntuu. Kaikille tutuillekin oon vinkannu et kannattaa kuunnella omaa kroppaa ja tehdä ja olla sen mukaan mikä parhaalta tuntuu.

Kivunlievitystä otan tarpeen mukaan. En halua kipuherkkänä traumoja kivun takia mut otan lievitystä vasta sitte ku tuntuu että en pärjää muuten. Mulla ponnistusvaihe on ollut se kivuliain joten siihen haluaisin ainakin jotain mut se voi tulla niin yhtäkkiä että saa nähdä osuuko ajoitus nappiin. Ekan synnytys kesti vesien menosta 28 h ja kakkosen synnytys supistusten alkamisesta 8 h joten varaudun nyt noin 4-8 h synnytykseen. Voi toki kestää enemmän tai vähemmän, ei sitä ikinä tiedä, mut tuo ehkä olis todennäköisintä.

 

https://images.app.goo.gl/dja8nHwcVKg6U82z9

Toivottavasti toi linkki toimii. Tuosta kannattaa kattoa miten äidin asento vaikuttaa synnytyskanavan läpimittaan. Kaikilla ei tuu mitään ongelmaa oli asento mikä hyvänsä mut jos tuntuu että on vaikeuksia eikä synnytys etene kannattaa miettiä asentoa.

 

Oon kans ymmärtänyt että jos vaan kykenee niin pystympi asento olisi hyvä jolloin lapsi tulisi osittain myös omalla painollaan oikeaan suuntaan, ja että tämä auttaisi sekä avautumisessa että ponnistusvaiheessa. Toivoisin itsekin, että pystyisin olla mahdollisimman pitkään ilman lääkkeitä ja ottaa helpotusta vasta sitten kun ihan pakko. Tosin en tiedä milloin se ihan pakko tulee omalla kohdalla. onko kukaan muuten kokeillut ammetta ja onko siitä mitään iloa? Jotku sanoo et paikat pehmenis paremmin lämpimässä vedessä vaikkei se kipuun auttaisikaan.

 

Päivitelläänpä pitkästä aikaa kuulumisia tännekin. Raskaus on edennyt hyvin, mitä nyt liitokset kipuilee, satunnaisesti supistelee ja korvat on lukossa. Vauva myllertää vatsassa villisti - välillä tuntuu, että hän yrittää navan vierestä ulos. 27+2 sf-mitta oli 22,5cm eli keskikäyrän alla mennään. Painoa on tammikuun lähtöpainoon verraten tullut reilu 2 kiloa. Pienehköä vauvaa povailivat neuvolassa, mutta nähtäväksi jää. Esikoinen oli syntyessään vähän yli 3 kiloa.

Kävin pari viikkoa sitten veriryhmävasta-aineitten seulonnassa. Tänään soittelit neuvolasta, että vauva on rh+ ja pistos pitäisi käydä hakemassa. Mun verestä ei löytynyt vasta-aineita, mikä on tietysti hyvä juttu.

Mulla on ihan positiiviset muistot synnytyksestä. Esikoisen synnytykseen menin asenteella, että otan kivunlievitystä sen mukaan, mitä tarvitsen. Epiduraalilla ja ilokaasulla siis mentiin - tosin ilokaasusta en huomannut, että ois vaikuttanut mitenkään. Ainoa, mikä mietityttää on toi eppariarpi, ettei repeydy. Tota vesisynnytystä oon miettinyt, että ois ihana kokea, kun nyt täällä olis mahdollisuus siihen.