Ymmärrän juuri tuon ajatuksen, että vanhassa talossa tulisi olla alkuperäistä mahdollisimman paljon jäljellä - sehän on melkeinpä koko pointti sellaiseen haluamisessa. Meillä on kesä mennyt suurilta osin eräässä vanhassa rintamamiestalossa, ja siellä on monesti pysähtynyt ajattelemaan tuota asumismuotoa. Nautin olostani tuollaisessa paikassa todella paljon, keskellä hiljaista maaseutua. Kuikat ovat vähentyneet rajusti viimeisimpien vuosikymmenten aikana, mutta siellä eräällä lahdella kukoistaa vuodesta toiseen kuikkapopulaatio, jonka ääntely on kuin Suomen virallisesta äänikatalogista. Siellä on vähän liian karua ympäri vuoden, kun esimerkiksi vettä ei tule. Vanha kaivojärjestelmä tuotti vain rusehtavaa vettä ja lopulta sen vedentulo katkaistiin kokonaan - pitäisi laittaa kokonaan uusi porakaivo, ja sehän maksaa. Paljon muitakin puutteita on, mutta kesällä menee kyllä. Jos laittaisi aivan hirveästi ja sietäisi huonot ajotiet talvella, sinne voisi asettua. Tällä hetkellä ei onnistuisi, mutta ehkä joskus.
Fiilistelemme siellä nyt jo neljättä kesää - toinen etätöissä ja toinen hoitovapaalla lasta kaitsien. Aamulla ja illalla mökin rantasaunaan ja kalaan, auringonlaskun ihmettelyä ja lopulta huiput yöunet kaiken sen luonnon ja happialtistuksen seurauksena. Onhan tuo aivan erilaista elämää kuin tämä, mitä vietän sitten normaalissa perusarjessani Helsingin kantakaupungin asukkaana. Aina toki kaipaan urbaaneja näyteikkuna- ja noutokahvihortoilujani ollessani joko miehen saarimökillä tai tuossa yllä kuvaamassani maaseutuelämässä, mutta sitten samoin kaipaan varmastikin enemmän pois kaikesta sykkeestä pääkaupungissa ollessani.
Tässä olikin samalla vähän jo noita kuulumisia. Töihin pitäisi palata pitkältä vanhempain- ja hoitovapaalta lokakuun lopulla (tai no täällä päin se on kaikkien mielestä hurjan pitkä aika olla 1,5v kotona, kun yleensä se on max vuosi) ja tämä on kyllä ollut ihanaa aikaa, mutta myönnän päivien olevan tässä vaiheessa jo melko puuduttaviakin välillä. Olisi kiva, jos voisi samalla tehdä jotakin kehittävää, kuten jonkin lisäpätevyyden opiskelu online, mutta kun tämä lapsi ainakin on sellainen, etten voi oikein tehdä mitään omaa ilman välittömiä protesteja siitä, ettei huomio jakaudu nyt oikein (100% hänelle). Ulkona ollaan paljon.
Olen lukenut todella paljon, vaikkakin luen vähän erikoisesti, eli kerralla paukutan aina noin kahdeksaa kirjaa, kun en malta lukea vain yhtä vaan kaikki tulevat lukulistan kirjat muuten polttelevat liikaa. Ai niin ja matkusteltu on aika paljon. Lapsi on niin kätevä reissuvauva plus asutaan niin lähellä lentokenttää, niin tulee lähdettyä helposti.
Muutenhan tämä arki on hyvin samanlaista kuin viime vuonnakin - meillä on oikein tasapainoinen ja mukavasti soljuva arki, joten mikäs tässä ollessa. Kavereita ei oikein tule nähtyä, koska kaikki ovat koteloituneet jonnekin perheidensä kanssa, eivätkä halua ilmeisesti käydä enää paikoissa. Itse olisin mielelläni useammin joillain after work -viineillä tai missä vain kissanristiäisissä, mutta kun näitä ei enää kerta kaikkiaan ole, olen huomannut mieheni olevan kliseisesti se paras ystäväni - eikä sekään mikään huono havainto ole.
Poikkeuksellisesti kirjoitinkin tämän illalla kaikkien muiden nukkuessa (vaikka kello ei edes ole kymmentä), vaikka yleensä tämä on hyvin vakiintunutta aamukahvipuuhaa. Ikkunasta näkyy aivan totaalinen pimeys, mutta koska katson suoraan merelle, näkyy valaistuja laivoja lipumassa yksitellen ohitse. Sää tuntuu edelleen varsin lämpimältä, mutta tunnelma on kuitenkin selvästi vaihtunut.
Ehkä kirjoitan vielä tämän lisäksi aamuviestinkin - riippuu aina siitä, millainen aamu jälkikasvulla on