Syysfiilistelijät 2023

Sadonkorjuu etenee. Pitäisiköhän ostaa yksi pakastin lisää?

 

Sadonkorjuu etenee. Pitäisiköhän ostaa yksi pakastin lisää?

samaa miettiny, antovat aika reilulla kädellä hirvenkaatolupia

 

samaa miettiny, antovat aika reilulla kädellä hirvenkaatolupia

Ehdittekö syödä kaiken pakastimesta vuoden aikana? Elintarvikkeiden pakastuksella on kuitenkin takarajat. Tietenkin jos välillä valmistaa tuotteista ruokaa ja pakastaa sitten uudestaan niin se pidentää käyttöaikaa.

 

Ehdittekö syödä kaiken pakastimesta vuoden aikana? Elintarvikkeiden pakastuksella on kuitenkin takarajat. Tietenkin jos välillä valmistaa tuotteista ruokaa ja pakastaa sitten uudestaan niin se pidentää käyttöaikaa.

pakko syyä syksyyn mennessä viimesyksyset hirvenlihta että tulee tilaa uusille

tyhjöpussukkaan laitettu liha säilyy tosin yli vuodenkin

 

Meillä ei kerätä taikka säilötä mitään niin pitkään kuin asutaan nykyisessä asumismuodossa. Tutuilta tulee yleensä syksyisin muutama sangollinen marjaa pakkaseen, kun ovat keräämisen ilosta jatkaneet keräilyä vielä reilusti sen jälkeenkin kun omat ja lähipiirin tarpeet on täytetty. Viime syksynä saatiin palanen riistaakin pakkaseen. Kiitollinen saa olla näin ihanasta lähipiiristä!

Täällä ollaan neljättä päivää lähinnä vuodelevossa, kun joku ikävä nuhatauti pääsi yllättämään. Olenpa sitten vain tunnelmoinut kotona karvakorvien kanssa ja hauduttanut teenikin kunnolla pitkään aikaan. Mitään kukkia en jaksanut kesäksi laittaa sisäänkäynnille, kun siihen paahtaa koko päivän, mutta kunhan elokuusta päästään niin voi hiljalleen miettiä jotakin syksyistä asetelmaa siihen. Viime vuonna saatiin erikseen kiitosta naapureilta meidän jouluisesta sisäänkäynnistä. Siitä jäi pitkäksi aikaa kiva mieli.

Meillä on hiljainen talon/tilan etsiminen käynnissä. Yhtä satavuotiasta käytiin jo kesälomalla kurkkaamassa, mutta valitettavasti se ei meille kuiskinut. Nyt kuultiin eräästä hiljaisessa myynnissä olevasta vanhasta tilasta kotiseudulla ja koitetaan suunnata sinne ensi kuussa. Josko olisi jo ensi vuonna taas omat marjapensaat, hedelmäpuut ja navettatontut.

 

Alkuviikko meni ihanan syksyisissä tunnelmissa! Edellisenä yönä satoi rankasti koko yön ja eilen oli hyvin tuulinen päivä. Koivuista ensimmäiset keltaiset lehdet jo lensivät ryppäinä tuulen mukana. Oli ihana tunne, nyt se viimeinkin todella alkaa!

Pitkästä aikaa vähän pyöröpuikotkin tuntuvat kuiskivan ompelukorista. Tekisi mieli jotakin kaunista islantilaisneuletta. Anoppi lähti pariksi viikoksi etelän lämpöön kesken omenasesongin, joten tiedossa onkin tulevana viikonloppuna omenatalkoot heidän mökillään. Näin siinä sitten taitaa käydä, kun julkisesti huutelee ettei kerää tai säilö mitään...

Ihailen joka päivä noita keittiömme ikkunasta näkyviä pihlajia, jotka nyt notkuvat punaisia marjaterttuja. Väri alkaa olla parhaimmillaan ja pian jo taitaa tohina käydä, kun linnut aloittavat karkelot. Itse en vieläkään suuremmin tohise, sillä tauti tuntuu olevan tiukassa.

Ihanaa päivänjatkoa kaikille!

 

Alkuviikko meni ihanan syksyisissä tunnelmissa! Edellisenä yönä satoi rankasti koko yön ja eilen oli hyvin tuulinen päivä. Koivuista ensimmäiset keltaiset lehdet jo lensivät ryppäinä tuulen mukana. Oli ihana tunne, nyt se viimeinkin todella alkaa!

Pitkästä aikaa vähän pyöröpuikotkin tuntuvat kuiskivan ompelukorista. Tekisi mieli jotakin kaunista islantilaisneuletta. Anoppi lähti pariksi viikoksi etelän lämpöön kesken omenasesongin, joten tiedossa onkin tulevana viikonloppuna omenatalkoot heidän mökillään. Näin siinä sitten taitaa käydä, kun julkisesti huutelee ettei kerää tai säilö mitään...

Ihailen joka päivä noita keittiömme ikkunasta näkyviä pihlajia, jotka nyt notkuvat punaisia marjaterttuja. Väri alkaa olla parhaimmillaan ja pian jo taitaa tohina käydä, kun linnut aloittavat karkelot. Itse en vieläkään suuremmin tohise, sillä tauti tuntuu olevan tiukassa.

Ihanaa päivänjatkoa kaikille!

niin ja funtsi, ylihuamen alkaa jäneksen rusakon kauriin ja peuran pyynti

 

Terapeuttavaa lukea @ Kilsikan postauksia.

 

Viime yö oli uutisten mukaan hyvin sateinen ja ukkonen oli jyrähdellyt. Nukuin pitkään enkä kuullut sateen ropinaa ja ukkosen jylinää.
Viihdyn kaupunkiasunnossani. Lukiessani nostalgisia tarinoita maaseudun ihanuudesta minulle ei tule haikea mieli. Voin katsella vanhoja valokuviani.
Kuvista ei välity ankea karuus mitä maaseudulla elämä oikeasti on.
Huonoja kuoppaisia maanteitä, uteliaita ja kyttääviä naapureita. Luontoa on joka paikassa. Täällä kukkivat upeat hortensiapensaat lähes jokaisessa pihassa.
Eilisessä Hesarissa on juttu villiviinipensaasta, joka oli romahtanut kadulle Töölössä entisen kotikatuni poikkikadulle. Ihailin kyseistä villiviiniseinää jo ennen asuntooni muuttoa.

 

Kärsin näemmä todella omituisista teknisistä ongelmista täällä - näytti, että keskustelu oli melkein tyhjä, vaikka olin aiemmin nähnyt paljon viestejä. Tutkin omaa profiiliani, ja jostain syystä jollain "estolistalla" oli melkein kaikki nimimerkit täältä. En edes tiedä, miten estolistalle laitetaan nimimerkkejä enkä todellakaan olisi niitä sinne halunnut laittaa. Epäilen bugia tai jotain aivan mystistä vahinkoa, josta ei ole jäänyt itselleni edes muistijälkeä. Ehkä puolitoistavuotias olisi teoriassa voinut tehdä jotain, mutta sekin on vähän kaukaa haettua. Mutta nyt käy järkeen, miksi oli muka niin hiljaista ja vain vierailijoita lista täynnä! Jos jollain käy sama ja tuntuu, että viestit joita on aiemmin nähnyt, on hävinnyt, kannattaa käydä katsomassa se estettyjen käyttäjien lista. Huh.

Se on vihdoin taas syyskuu! Elokuu oli täynnä tapahtumia, mikä on ollut kyllä poikkeuksellista tässä vanhempainvapaallani. Paljon juhlia ja kyläilyitä.
Satokausi on ollut aivan loistava, ja olemme saaneet valtavasti esimerkiksi kanttarelleja ja mustikoita. Seuraavaksi puolukat. Rakastan tätä aikaa vuodesta - se itse kerääminen ja pakstaminen on kai jotain perustavanlaatuista muumimammailua, joka itselleni sopii.
Myös syysflunssa on tietenkin saatu kyytiin. Itsellä on nykyään tosiaan tämä reilu 1-vuotias, joka on muuten aika itsenäinen ja villinkin tuntuinen, mutta näin kipeänä vauhti hiljenee, ja hän haluaa nukkua vieressä ja viihtyy sylissä. Eihän siitä saa tykätä, kun lapsi on kipeänä, mutta on tämä näin vaihteluna aika liikuttavaa myös.

 

@Biozell Ihanaa, että pääsit kuitenkin lopulta mukaan keskusteluun! Toivottavasti pieni sairastelija pian tokeentuu, vaikka tuollainen hetkellinen rauhallisuus onkin kyllä varmasti mukavaa vaihtelua.

Meillä on ollut täällä tunnelmallisia sadepäiviä eikä tämäkään lauantai ole poikkeus. Eilen selkeni kuitenkin illaksi niin, että näimme puolison kanssa ensimmäiset hennot revontulet. Yöt ovat vielä sen verran lämpimiä, että edelleen tarkenee nukkua tuuletusikkuna auki. Ikkunan sulkeminen aloittaa meidän huushollissa ns. talviajan.

Sateista huolimatta saimme kerättyä anopille pari sangollista omenoita talven varalle. Bonusjuniori kiipesi latvaan ja keräsi talteen kauneimmat ja parhaimmat. Paljon oli vaurioituneita omenoita ja jo pilalle menneitäkin, mutta onneksi saatiin edes jotakin.

Näin kaupungilla käydessä kangaskaupassa pitkästä aikaa vakallisen kangasta, joka tarttui mieleen kiinni. Olen tainnut löytää viimeinkin meille talviverhot! Siinä ei onneksi kauaa mene, kun suorat verhot niistä surauttaa.

Tänään meillä taitaa olla pannaripäivä, kun on yksi syöjä lisää.

 

Ainiin ja niitä kuulumisia!

Helluntaiviikonloppuna sanoimme tahdon pienessä puisessa merenrantakirkossa 50 lähimmäisen läsnäollessa. Päivä oli onnistunut ja kaikki oli juuri niin kaunista kuin olimme toivoneetkin. Luonto juuri puhkeamassa täyteen kukkaan, ilmassa ihana kesänodotuksen tuntu, ympärillä vain ne ihmiset joiden tiesimme toivovan meille pelkkää hyvää ja runsautta.

Yrityksellä menee tasaisen vahvasti. Työntekijöitä on taas tullut muutama lisää ja omaa kenttätyötä olen saanut vähennettyä ja siirryttyä hiljalleen enemmän hallinnollisiin hommiin. Tuntuu hurjalta, että vasta muutama vuosi sitten se perustettiin ja nyt omin hartiavoimin ollaan tällaisessa tilanteessa, että saadaan tarjota terve työyhteisö ja mielekästä työtä monelle muullekin. Vaikka päiviä on monenlaisia, niin kiitollisuus on silti päällimmäisin tunne tästä kaikesta.

Ollaan myös hiljalleen etsimässä meille sopivampaa paikkaa länsirannikolta. Puolisolla on kova hinku jo pois täältä, kun hän on lähes koko ikänsä asunut samalla paikkakunnalla olosuhteiden pakosta. Ensi viikonloppuna käydään katsomassa erästä satavuotiasta tilaa, jossa toivomme olevan edelleen muutama uuni tallessa ja varsin koskemattomat pinnat sisältä.

 

Ainiin ja niitä kuulumisia!

Helluntaiviikonloppuna sanoimme tahdon pienessä puisessa merenrantakirkossa 50 lähimmäisen läsnäollessa. Päivä oli onnistunut ja kaikki oli juuri niin kaunista kuin olimme toivoneetkin. Luonto juuri puhkeamassa täyteen kukkaan, ilmassa ihana kesänodotuksen tuntu, ympärillä vain ne ihmiset joiden tiesimme toivovan meille pelkkää hyvää ja runsautta.

Yrityksellä menee tasaisen vahvasti. Työntekijöitä on taas tullut muutama lisää ja omaa kenttätyötä olen saanut vähennettyä ja siirryttyä hiljalleen enemmän hallinnollisiin hommiin. Tuntuu hurjalta, että vasta muutama vuosi sitten se perustettiin ja nyt omin hartiavoimin ollaan tällaisessa tilanteessa, että saadaan tarjota terve työyhteisö ja mielekästä työtä monelle muullekin. Vaikka päiviä on monenlaisia, niin kiitollisuus on silti päällimmäisin tunne tästä kaikesta.

Ollaan myös hiljalleen etsimässä meille sopivampaa paikkaa länsirannikolta. Puolisolla on kova hinku jo pois täältä, kun hän on lähes koko ikänsä asunut samalla paikkakunnalla olosuhteiden pakosta. Ensi viikonloppuna käydään katsomassa erästä satavuotiasta tilaa, jossa toivomme olevan edelleen muutama uuni tallessa ja varsin koskemattomat pinnat sisältä.

jos sattuu että niitä wanhoja hirsipintoja on levytetty piiloon niin saahan ne kaivettua esiin

meillä on 100+ talo jossa on muutampia seiniä hirsipinnalla

 

Eitullut mitään tämän vuoden syksystä, tällä viikonlopulla 31 astetta lämmintä
Naapurikylässä olis ” maatalous näyttely” tän viikonloppuna.
Elukoita, kasvia , vanhoja koneita näytteillä ja runsaasti moninaista ruokaa ja tanssia kaikki kolme päivää ja iltaa. Pitkä viikonloppu.

 

jos sattuu että niitä wanhoja hirsipintoja on levytetty piiloon niin saahan ne kaivettua esiin

meillä on 100+ talo jossa on muutampia seiniä hirsipinnalla

Juu ei meitä kerrostumat haittaa, vaan etsimme paikkaa jossa ikkunoita, ovia ja tulisijoja ei olisi vaihdettu tai hävitetty, vaan talolla olisi edelleen henki tallella ja historiansa kerrottavanaan.


Tänään aamu aukeni epävakaisena ja tuulisena. Saatiin rauhallinen aamu, kun juniori halusi eilen jäädä kaverilleen yökylään. Katseltiin pitkästä aikaa yhdessä elokuvaa myöhään yöhön. Arvokkaita pieniä asioita.

Tänään on kevyt siivoilupäivä, sillä minusta on ihana aloittaa viikko ns. puhtaalta pöydältä.

 

Ymmärrän juuri tuon ajatuksen, että vanhassa talossa tulisi olla alkuperäistä mahdollisimman paljon jäljellä - sehän on melkeinpä koko pointti sellaiseen haluamisessa. Meillä on kesä mennyt suurilta osin eräässä vanhassa rintamamiestalossa, ja siellä on monesti pysähtynyt ajattelemaan tuota asumismuotoa. Nautin olostani tuollaisessa paikassa todella paljon, keskellä hiljaista maaseutua. Kuikat ovat vähentyneet rajusti viimeisimpien vuosikymmenten aikana, mutta siellä eräällä lahdella kukoistaa vuodesta toiseen kuikkapopulaatio, jonka ääntely on kuin Suomen virallisesta äänikatalogista. Siellä on vähän liian karua ympäri vuoden, kun esimerkiksi vettä ei tule. Vanha kaivojärjestelmä tuotti vain rusehtavaa vettä ja lopulta sen vedentulo katkaistiin kokonaan - pitäisi laittaa kokonaan uusi porakaivo, ja sehän maksaa. Paljon muitakin puutteita on, mutta kesällä menee kyllä. Jos laittaisi aivan hirveästi ja sietäisi huonot ajotiet talvella, sinne voisi asettua. Tällä hetkellä ei onnistuisi, mutta ehkä joskus.
Fiilistelemme siellä nyt jo neljättä kesää - toinen etätöissä ja toinen hoitovapaalla lasta kaitsien. Aamulla ja illalla mökin rantasaunaan ja kalaan, auringonlaskun ihmettelyä ja lopulta huiput yöunet kaiken sen luonnon ja happialtistuksen seurauksena. Onhan tuo aivan erilaista elämää kuin tämä, mitä vietän sitten normaalissa perusarjessani Helsingin kantakaupungin asukkaana. Aina toki kaipaan urbaaneja näyteikkuna- ja noutokahvihortoilujani ollessani joko miehen saarimökillä tai tuossa yllä kuvaamassani maaseutuelämässä, mutta sitten samoin kaipaan varmastikin enemmän pois kaikesta sykkeestä pääkaupungissa ollessani.

Tässä olikin samalla vähän jo noita kuulumisia. Töihin pitäisi palata pitkältä vanhempain- ja hoitovapaalta lokakuun lopulla (tai no täällä päin se on kaikkien mielestä hurjan pitkä aika olla 1,5v kotona, kun yleensä se on max vuosi) ja tämä on kyllä ollut ihanaa aikaa, mutta myönnän päivien olevan tässä vaiheessa jo melko puuduttaviakin välillä. Olisi kiva, jos voisi samalla tehdä jotakin kehittävää, kuten jonkin lisäpätevyyden opiskelu online, mutta kun tämä lapsi ainakin on sellainen, etten voi oikein tehdä mitään omaa ilman välittömiä protesteja siitä, ettei huomio jakaudu nyt oikein (100% hänelle). Ulkona ollaan paljon.
Olen lukenut todella paljon, vaikkakin luen vähän erikoisesti, eli kerralla paukutan aina noin kahdeksaa kirjaa, kun en malta lukea vain yhtä vaan kaikki tulevat lukulistan kirjat muuten polttelevat liikaa. Ai niin ja matkusteltu on aika paljon. Lapsi on niin kätevä reissuvauva plus asutaan niin lähellä lentokenttää, niin tulee lähdettyä helposti.
Muutenhan tämä arki on hyvin samanlaista kuin viime vuonnakin - meillä on oikein tasapainoinen ja mukavasti soljuva arki, joten mikäs tässä ollessa. Kavereita ei oikein tule nähtyä, koska kaikki ovat koteloituneet jonnekin perheidensä kanssa, eivätkä halua ilmeisesti käydä enää paikoissa. Itse olisin mielelläni useammin joillain after work -viineillä tai missä vain kissanristiäisissä, mutta kun näitä ei enää kerta kaikkiaan ole, olen huomannut mieheni olevan kliseisesti se paras ystäväni - eikä sekään mikään huono havainto ole.

Poikkeuksellisesti kirjoitinkin tämän illalla kaikkien muiden nukkuessa (vaikka kello ei edes ole kymmentä), vaikka yleensä tämä on hyvin vakiintunutta aamukahvipuuhaa. Ikkunasta näkyy aivan totaalinen pimeys, mutta koska katson suoraan merelle, näkyy valaistuja laivoja lipumassa yksitellen ohitse. Sää tuntuu edelleen varsin lämpimältä, mutta tunnelma on kuitenkin selvästi vaihtunut.
Ehkä kirjoitan vielä tämän lisäksi aamuviestinkin - riippuu aina siitä, millainen aamu jälkikasvulla on

 

Pimeydestä, kylmästä ja sateesta nauttivilla täytyy olla mielenterveydellinen ongelma. Täysin luonnotonta ja perverssiä.

Mitähän johtuu, että lähes kaikki mistä pidän, on luonnotonta ja perverssiä.

 

Hei ystävät! Tänään on kaunis ja tuulinen syyspäivä. Monista pihlajista marjat ovat jo hävinneet karkeloivien lintujen mukana, mutta meidän puissa tertut edelleen notkuttavat oksia. Eilen katsoin kuinka maiseman värit ovat jo muuttuneet, koivut alkavat kellertää ja jotkin tuomista ovat jo lehtensä tiputtaneet. Viime vuonna näihin aikoihin ruska alkoi olla jo täällä kunnolla päällä. Toisaalta kesäkin viileni jo heinäkuun puolella huomattavasti. Mukavaa, että vuodet ovat erilaisia.

Viikonloppuna tehdään kevyt tuhannen kilometrin pyrähdys ja käydään katsomassa sitä vanhaa tilaa. Toivomme todella, että siinä olisi potentiaalia jatkokeskusteluille, sillä onhan se vähän rankkaa ajella reilut 500 km suuntaansa ja olla paikanpäällä alle 12 tuntia. Talosta ei ole muita kuvia kuin googlen katunäkymä, sillä paikkaa myy pois muuttava ikäihminen. Katunäkymän ja omistajan puheiden perusteella se kuitenkin vaikuttaa käymisen arvoiselta paikalta. Mukavan kutkuttava tunnelma!

Voi miten aurinko ikkunan läpi lämmittää. Kissakin ottaa auringonlaikussa nokosia ja koirat tuhisevat sohvalla. Etenkin tuolla noutajalla vaikuttaa olleen hyvin rankka yö, kun mokoma tuli nukkumaan poikittain päälleni eikä sitten kumpikaan saanut kunnolla nukuttua. Onneksi tänään oli etätyöpäivä kotona, niin on saanut tehdä töitä omaan tahtiin eteenpäin ja juoda runsaasti teetä.

 

Tuomessa marjat ovat juuri sopivan makeita syötäväksi.
Täkäläiset ohjeistivat minua olla syömättä tuomen tai pihlajan marjoja. Ovat kuulemma myrkyllisiä.
En ole kuollut vielä yhtään kertaa syötyäni niitä.
Mulla olisi matka tuonne etelämpään tyttäreni luo. Matka on pitkä, mutta maisemat ovat hienot tähän aikaan vuodesta. Moninaisia vaahteroita syysasussaan ja muut lehti- ja havupuut siihen mukaan..

 

Meilläkin on pihlaja ikkunan takana. Siitä todella aina näkee vuoden vaiheet. Ja @ kilsikka, onpa tuonne uuteen paikkaan tosiaan matkaa nykyisestä sijainnistanne. Mutta ilmeisesti tuolla alueella on jotakin molemmille merkityksellistä, kun sieltä päin katselette taloa : ) Kerro sitten, millainen paikka oli kyseessä!
Täällä katsellaan Saimaalle ja pohditaan, miten pakastin saataisiin venymään seuraavan metsäreissun tuomisten mukaisesti. Huomenna ollaan tosiaan koko päivä sadonkeruuretkellä, lapsi hoidossa isovanhemmilla. Toivottavasti ehtii rantasaunankin lämmittää ennen takaisin kaupunkiin paluuta illalla.

 

@Biozell kyseessä on minun kotiseutuni ja jossa tiivis sukuni asuu. Mies ei ole ollenkaan paikkasidonnainen ja hän on täältä varsin kuolevalta seudulta halunnut jo pitkään pois juurikin tuonne eteläisempään Suomeen. Sieltä päin myös löytyy paremmin sellaisia kiinteistöjä, joista olemme kiinnostuneita. Toivotaan, että paikassa olisi potentiaalia. Edellisellä kerralla kaupat kaatuivat lisäsiipeen (neliöitä tuli talolle yli 300 ja se on jo liikaa) ja epärehellisen oloiseen välittäjään. Katsotaan mitä talon omistajalla ja talolla itselleen on meille kerrottavaa sunnuntaina. Kerron varmasti miten meni!

Ihanaa viikonloppua jokaiselle. Pitäisi olla mukavat ilmat, joten Biozellille oikein mukavaa sadonkorjuuta ja muille palauttavia päiviä.

 

Olipa varsin raskas viikonloppu, mutta siitä selvitiin ja tilakin tuli nähtyä. Päätalo oli huoltojen laiminlyönneistä huolimatta kaunis. Alkuperäiset ovet, mielenkiintoinen pohjaratkaisu, leivinuuni, pinkopahvitetut katot ja muovimattojen alla kunnostettavissa olevat lankkulattiat. Sisälle astuttiin isosta vieraskuistista, jossa oli iloisen väriset helmipaneelit ja kauniit pariovet. Ollaan mietiskelty ja laskeskeltu. Oltu yhteydessä paikalliseen rakennuskulttuurineuvonnantahoon ja jutusteltu sekä laskeskeltu vielä vähän lisää. Neliöitä oli sen verran, että loppuelämän projektin tuosta saisi, mutta samalla tulisi säilyttäneeksi palan vanhaa suomalaista rakennusperintöä. Katsotaan, kiirettä ei onneksi ole.

Töissä on rauhallisempaa, kun kesälomat ovat ohi eikä tarvitse kentällä sijaistaa. Syksy onkin hyvää aikaa ottaa töissäkin rauhallisemmin, painaa voi sitten taas, kun valo lisääntyy. Nyt on selkeästi enemmän tarve rauhoittua ja hengähtää.

Koivut alkavat kultaantua silmissä. Viikossa maisema muuttuu jatkuvasti huimasti syksyisemmäksi. Rastaat saapuivat juuri ja pidot alkoivat meidän pihlajissamme. Kova kuhina käy pihassa. Niiden karkelointia on mukava seurata.

Nyt ollaan kummallisessa välitilassa: talviverhoja ei kannata ostaa tai bonusjuniorin huonetta tapetoida, jos osoite muuttuukin vuoden vaihteessa. Vietetäänkö me todella viimeistä joulua täällä? Kirjoitanko ensi vuoden syksyllä teille paikasta, jonka ikkunasta näkyvät omat omenapuut ja naapurin laiduntavat hevoset? Saisinko olla taas leivinuunin pehmeässä lämmössä ja lämmittää ulkosaunaa? Ehkä, ehkä en. Mutta jossakin vaiheessa taas aivan varmasti!

 

Alkusyksyä tai syksyn alkua, miten vain suvaitsette haluta sen ilmaista, tännekin. Aloittelin syksyä ja sen fiilistelyä toissapäivänä keräämällä rypäleet. Sattuneista syistä köynnökset ovat pari vuotta olleet ns koirien kirkonmenossa, joten satoakaan ei tullut kuin pari ämpärillistä.
Tänään syksyiset touhut jatkuivat aamupäivällä sillä, että keräilin pihapuitten alta taimia, vaahteraa, jalavaa, hevoskastanjaa ja pihtakuusta ja ruukutin ne. Iltapäivällä keräiltiin perennamaalta siemeniä syksyn ja ensi kevään kylvöjä varten.
Siinä välillä siivoilimme ja kunnostimme haikkujen vieroituskarsinaa juuri alkavaa vieroitusta varten.
Mukavaa, kun ilmat viilenevät ja illat pimenevät. Vaikka tämä toipilasaika vielä jatkuukin, olen kyllä, olosuhteiden pakosta, hiukan mennyt ylittämään minulle annettuja työoikeuksia. Niinpä ajoin niittokonetta ja sitten käärijää kun korjasimme haikuille talvista evästä. Tosin minulle talvella luettiin madonluvut, että traktori on loppuiäkseni pannaanjulistettu leikkikalu.
Nyt on kuitenkin rehuhuolet poistettu ainakin puoleksitoista vuodeksi, eikä vointikaan kovin paljon huonontunut, joten ei hätiä mitiä.
Tänä iltana taivas hehkui punrtavana kuin joskus heinäkuun helteillä, metsäpalojen aikaan. Täällä on viime päivät saatu nauttia valosta ja lämmöstä kuin kesän viimeisinä jäähyväisinä. Kesä jätti näin itsestään hyvän muiston, vaikkei se kaikistellen ja kaikille ihan kohdilleen osunutkaan kelien puolesta.
Näissä merkeissä alkaa syksy täällä, minun syksyni.

 

Alkusyksyä tai syksyn alkua, miten vain suvaitsette haluta sen ilmaista, tännekin. Aloittelin syksyä ja sen fiilistelyä toissapäivänä keräämällä rypäleet. Sattuneista syistä köynnökset ovat pari vuotta olleet ns koirien kirkonmenossa, joten satoakaan ei tullut kuin pari ämpärillistä.
Tänään syksyiset touhut jatkuivat aamupäivällä sillä, että keräilin pihapuitten alta taimia, vaahteraa, jalavaa, hevoskastanjaa ja pihtakuusta ja ruukutin ne. Iltapäivällä keräiltiin perennamaalta siemeniä syksyn ja ensi kevään kylvöjä varten.
Siinä välillä siivoilimme ja kunnostimme haikkujen vieroituskarsinaa juuri alkavaa vieroitusta varten.
Mukavaa, kun ilmat viilenevät ja illat pimenevät. Vaikka tämä toipilasaika vielä jatkuukin, olen kyllä, olosuhteiden pakosta, hiukan mennyt ylittämään minulle annettuja työoikeuksia. Niinpä ajoin niittokonetta ja sitten käärijää kun korjasimme haikuille talvista evästä. Tosin minulle talvella luettiin madonluvut, että traktori on loppuiäkseni pannaanjulistettu leikkikalu.
Nyt on kuitenkin rehuhuolet poistettu ainakin puoleksitoista vuodeksi, eikä vointikaan kovin paljon huonontunut, joten ei hätiä mitiä.
Tänä iltana taivas hehkui punrtavana kuin joskus heinäkuun helteillä, metsäpalojen aikaan. Täällä on viime päivät saatu nauttia valosta ja lämmöstä kuin kesän viimeisinä jäähyväisinä. Kesä jätti näin itsestään hyvän muiston, vaikkei se kaikistellen ja kaikille ihan kohdilleen osunutkaan kelien puolesta.
Näissä merkeissä alkaa syksy täällä, minun syksyni.

Kirjoitat usein hyvin mielekkäästi.

 

Kirjoitat usein hyvin mielekkäästi.

Niin, kukaan meistä ei ole täydellinen.