Syysfiilistelijät 2022

Syyskuunsumuinen aamu. Ja sanottakoon ihan heti alkuun, että se sumuisuus ei suinkaan johdu niistä mömmöistä, mitä joudun kipuihini syömään.
Hiljainen aamutuuli, oikeastaan vain heikko henkäys, ajelee alhaalla roikkuvia sumuverhon riekaleita sinne tänne, lakaisten ne vähitellen olemattomiin.
Puolipilvisellä taivaalla aamunharmaat pilvet vaeltavat loputonta taivaltaan peittäen välillä auringon ja muuttaen koko maiseman masentavalla hämäryydellä. Sitten taas väliin, pilvien väistyttyä, koko harmaus on kuin pois pyyhkäity ja syysväreihin pukeutunut luonto hehkuu matalalta paistavan auringon kylmänkalseassa valossa.
Pihapiirin linnusto on jo ajat sitten vaihtunut kesäisestä syksyiseen, osin jo talviseenkin.
Uoti ottaa, Lauri lakasee ja Perttu peräti vie, sanottiin ennenvanhaan pääskysistä. Nuo päivät jäivät taakse jo viikkoja sitten. Pääskyjen ja muiden kesälintujen jälkeen oli jonkin aikaa hyvinkin hiljaista kaikenlaisten siipeilijöiden suhteen. Mitä nyt jokunen varis ja harakka, väliin myös korppikin, lentää leuhotti tästä yli, matkallaan jostakin jonnekin. Eivätpä nuo reissuistaan jääneet rupattelemaan.
Pihlajatkin pitivät tänä vuonna lepovuoden viime vuoden huippukukinnan ja -marjonnan jälkeen. Marjalintuja ei siis niitäkään ole juurikaan liikenteessä, sensijaan monenkaisia tiaisia pyrähtelee silloi tällöin talvipesiensä paikkoja etsiskelemässä.
Jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa nähdä joskus pikku parven punatulkkujakin.

Syksy saapuu,
kuin vanhus se hymyilee
vaikka liepeitään liekit jo nuolee.
Se on viisas,
se mitään ei turhaa tee,
elää vain kunnes aurinko kuolee...

Näin riimitteli Juice aikoinaan ja niinhän se meneekin. Kun aurinko on "kuollut", pitänyt jokusen lepopäivän, ja alkaa taas uudelleen herätellä meitä loppuvuoden kohmeesta, puhutaan jo ihan eri vuodensjasta, syksy on "kuollut"auringon mukana.
Tuota muutosta saamme kuitenkin vielä jonkin aikaa odotella, vielä on edessä suurin osa siitä kaikesta, mitä kuluva vuodenaika meille antaa. Tai kääntäen, mitä se vie niiltä, jotka eivätsyksystä pidä.
Täällä on ruska aluillaan. Siitä ei tule niin loistokasta, mitä vuosi sitten, sillä loppukesän kuivuus ja pari paikasyötä pari viikkoa takaperin ovat saaneet osan lehdistä kuolemaan ja ruskettumaan ennen kuin ehtivät luonnolliseen syysväriinsä. Suurin osa haapojen latvuksista sojottaa jo kaljuina kohti syksyistä taivasta, pudotettuaan lehtensä kuivuuden vuoksi ennen aikojaan.
Kaiken kaikkiaan tuntuu tulossa olevan oikein mukavanoloinen syyspävä.
Sieniä eikai juurikaan metsistä löydy, mutta puolukat ovat parhaimmillaan ja niitä on tänä vuonna, ainakin täälläpäin tosi paljon.
Eikös siinä olisi hyvä syy lähteä pikku kävelylle metsäistä syksyä fiilistelemään.

 

Syyskuun 24 päivä. Tänään tulee kuluneeksi 39 vuotta siitä, kun tuli sanotuksi se koko loppuelämää määrittävä sana, tahdon.
Ja kyllähän sitä näinä vuosina ja vuosikymmeninä on saanutkin tahtoa.
Se syksy oli pitkään lämmin ja melko sateinen. Kevätkesän pakkaset olivat saaneet kukkakaalin juromaan ,joten satokin oli sitten myöhässä. Koko syyskuun tuntui kuin elämä olisi pyörinyt vain kaalin kukkien ympärillä. Päivät riehuttiin pellolla, illat kuluivat pakkauspuuhissa ja yöt ajaessa tavaraa tukkuihin. Jossakin välissä parin tunnin unet, usein autossa. Morsmaikku ajoi ja minä nukuin tai sitten päinvastoin, miten milloinkin.
Hääpäivä oli sateinen ja kolea, välillä tuli vettä ja rakeita ihan kaatamalla, välillä taas hiukkasen hillitymmin.
Oikeastaan tuo onkin ainoa juttu, mikä siitä päivästä on selkeästi mielessä.
Seuraava aamu oli kolkon kylmä ja tuulinen, yöllä oli ollut syksyn ensimmäinen halla. Ja uunituoreella emännällä hirmuinen migreeni.
Eipä siinä juuri sen pitempään juhlittu, iltapäivällä vaakan viereen kaalia pakkaamaan ja puolenyön jälkeen taas baanalle.
Sinä syksynä oli mahtava ruska. Sitä ei tosin huomannut kuin hetkittäin, auringon joskus pilkahtaessa sumuisen tihkusateen lomasta.
Nuo pienet hetket, useimmin auton tuulilasin takaa nähyinä, olivat todella mykistyttäviä. Kuin vallan toinen maailma olisi yhtäkkiä reväisty avoimeksi siihen silmien eteen. Ne suorastaan repivät unenpuutteen turruttaman tajunnan auki, houkuttelivat hiljentämään, ajamaan hetkeksi penkalle vain katselemaan ja ihmettelemään, voiko jotakin noin kaunista ja samalla rauhoittavaa ja toisaalta piristävää ollakaan. Ja miksi sitä oli niin vaikeaa huomata tavallisesti.
Tänään paistaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Puuskittainen tuuli saa silloin tällöin mukaansa jonkin kellastuneen lehden.
Koko kesänä, sen paremmin kuin syksynäkään ei minulla ole ollut mitään kiirettä. Päivistä on kasaantunut viikkoja, niistä taas kuukausia, ilman että minulla olisi ollut mitään muuta kuin loputtoman tuntuisesti aikaa.
Tämäkin syksy tulee jäämään muistoihin jollakin tapaa. Siksi siitä pitää löytää se oleellinen. Onni siitä, että vielä pystyy näkemään ympärillään, ja tiesostamaan muillakin aisteilla kaiken sen hyvän ja kauniin, mitä tämäkin syksy meille tarjoaa.
Sen, miten luonto ympärillä , vielä kerran, ennen talvilepoon vetäytymistään, hehkuu väreissä ja valoissa. Miten molemmista päistä päivää työntyvä hämärä valtaa aikaa valolta. Miten kuulakkaat syyspäivät vähitellen kääriytyvät sateen, usvan ja lyhyytensä pehmeään hämäryyteen.
Lyhyesti sanottuna, elämään syksyn mukana.

 

@diogenes57 myöhäiset onnittelut hääpäivään!

Huomasin viikonloppuna, että iltaisinhan on jo aivan pimeää vähän seitsemän jälkeen. Ruska alkaa olla parhaimmillaan, kumpa ei tuuli vielä veisi kaikkia lehtiä puista. Eilen jäin ihailemaan kuinka tuulen mukana terijoensalavasta lehtiä satoi maahan. Näky oli taianomainen.

Aamulla kaivoin syksyyn sopivan kynsilakan meikkipussin uumenista ja lakkasin varpaankynnet sillä. Nyt kynnet helottavat syvässä punaisen sävyssä. Täällä vietetään taas vapaapäiviä. Illalla käyn ystävän kanssa elokuvissa, mutta muuten aion vain rentoutua kotona. Kenties muutama jakso Gilmoren tyttöjä ja kuppi kuumaa teetä.

Syyskuun viimeisiä päiviä mennään, aika menee niin nopeasti.

 

Päivät on kuluneet syksyisissä puistoissa ja keskustassa vaunuilla rullaillen. Paljon on myös käyty ihan kauppakeskuksissa ja tavarataloissa, kun siellä on ihanan väljää aina niinä tunteina, kun ollaan ulkona. Lounas koitetaan kanssa aina käydä ottamassa jossain edullisessa paikassa. Näissä tavarataloissa etenkin ihanasti aistii aina tämän syksyisen vuodenajan - syksyiset somisteet, joissain paikoissa jopa jo jouluiset jutut esillä. Odotan aina jotenkin tosi innolla tätä osaa syksystä, kun tietyt tähän aikaan liittyvät jutut tulevat näkyviin. Pumpkin Spice latte -mainokset jopa, vaikken sitä koskaan ostakaan.

Kylläpä @diogenes57 sanoitat tunnelmallisesti syksyä! Juuri noin koen sen itsekin, mutta asian ilmaiseminen onkin sitten hieman haastavampi tehtävä.
Mutta tästähän syksy koostuu - ihanista tuokiokuvista, tietyistä muistoista ja tunnelmista. Mukava löytää porukkaa, joka jakaa tämän hienouden ymmärtämisen. Vaikeaa on nimittäin selittää monille, mikä tässä viehättää.

kilsikka, on kyllä kiva kun noita vapaapäiviä siunaantuu tuolla tavalla arjen sekaan. On jotenkin ihan erilainen maailma tuolla kaupungilla vaikkapa, kun on arkena liikenteessä muiden ollessa töissä.

 

Toinen raukea vapaa menossa. Tänään on harmaa sadepäivä. Eilen aurinko pilkahteli pilvien väleistä ja kävin suunniteltua pidemmällä kävelyretkellä tutkimassa vielä varsin tuntemattomia kulmia täällä uuden kodin ympärillä. Parasta on se, että kaupunkiin pääsee kävellen nopeimmiten metsän läpi oikaisemalla. Vaikka olen kulkenut sen jo useasti ja aina samaa polkua, tulee sankan ja hiljaisen metsän keskellä jossakin kohtaa aina ikävä tunne siitä, että olenkohan sittenkin kävellyt harhaan. Lopulta olen kuitenkin puikahtanut ulos aina samasta kohdasta puolen kilometrin päähän ydinkeskustasta. Eilisellä reissullani kävelin läpi vanhan hautausmaan ja siitä vanhalle myllylle. Rakennus on hieno, mutta päässyt hylättynä rapistumaan pahasti. Alue on ollut varmasti upea parhaimpina vuosinaan!

Voi että, täytyy sanoa että neljän vuoden jälkeen alan hiljalleen kaivata kauppakeskuksia ja kahviloita satunnaiseen huvitteluun. Täällä kaikki menee kiinni Prismaa ja Citymarketia lukuunottamatta viiteen mennessä ja lauantaisin jo kolmelta. Olemme sulhasen kanssa sopineet muuttavamme lähemmäs perhettäni tulevaisuudessa (mahdolliset tulevat lapset, tukiverkosto jne.) , mutta sen aika ei voi olla vielä. Hän olisi jo todennäköisesti tilannut meille muuttoauton, jos en olisi toppuutellut.

 

Moikka ja hyvää alkavaa lokakuuta kaikille, kylläpä tämä syyskuu taas vaan heilahti ohi! Kilsikalle Onnea kihlauksesta.

Diogenes57 tuossa valotti omaa hääpäiväänsä, myös minä sanoin tässä syyskuussa vihdoin tahdon kun järjestimme häät ristiäisten yhteyteen. Kolmas kerta toden sanoi näin, siis kolmannet ristiäiset ja nyt vasta vihkiminen. Kihlaus oli jo pitkä mutta kosinta ei kyllä ollut yhtään noin romanttinen kuin kilsikalla. mutta meidän hääpäivä oli syyskuun päiväksi kaunis ja ihana, aurinkoinen ja lämmin. Ihan töihin ei tuosta juhlasta tarvinnut lähteä, mutta eihän se mikään honeymoon ollut myöskään tulla kotiin kolmen lapsen kanssa ja seuraavana päivänä yks niistä jo flunssassa.

Oltiin äsken syysmarkkinoilla, olipa mukavaa. Lapset pääsi muutamaan tivolilaitteeseen, itsekin kävin maailmanpyörässä. Mieli olis tehnyt enemmän kierrellä ja tutkailla markkinatarjontaa mutta siihen nyt ei oikein ennättänyt.. ja kun kotiin päästiin ja lähdin koirulia ulkoiluttamaan, oli ilma yhtäkkiä viilentynyt ja sumu ilmestynyt, sain taas selkeän syksyisen tunnelman. Mies oli laittanut pari kynttilää palamaan, olkoonkin että olivat halloweeniä varten ostetuissa tuikkutelineissä mutta jotenkin hassusti lämmitti. Itse en edes muista koska olisin enää kynttilöitä juurikaan polttanut, vaikka ennen niitä oli joka syksyilta päällä pitkin kotia.

 

Hyvää lokakuun alkua täältäkin! Ruskan huippu alkaa taittumaan kohti talven tuloa. Vietiin bonuslapsi eilen äidilleen ja päästiin matkalla ihailemaan polveilevia syysmaisemia. Ikkunat pitäisi vielä tälle syksylle pestä, mutta ainakin nyt on liian aurinkoista.

Huomaan, että kesän ja valon tuoma ylivirittyneisyys alkaa hiljalleen väistyä. Levottomuus on vaihtunut seesteisyyteen. Tekee mieli laittaa kotia syksyyn ja talveen ja vain oleilla rauhallisissa tunnelmissa. Nyt saattaa olla myös yrityksessä meneillään sellainen vaihe, että voin keventää omaa työtaakkaani pimeänä vuodenaikana ja lisätä sitä jälleen valon lisääntyessä. Katsotaan ja toivotaan.

@Juanita88 lämpimät onnittelut naimisiin menon johdosta teille!

 

Miten aika rientääkään! Lokakuu on varmastikin lempikuukauteni - sää alkaa oikeasti kirpakoitua ja illoissa on valtavasti tunnelmaa ilman mitään sen suurempia yrityksiä luoda sitä.
Tällä hetkellä projektinani on keksiä hieman tavallista maltillisemman budjetin päivätekemisiä kaupungille. On tärkeää, että olen joka päivä ulkona noin klo 13-16, koska pitkät ajat sisätiloissa eivät sovi minulle. Mutta huomaan, että jos käyn joka arkipäivä 11-12 euron lounaalla , en tuota voi enää kyllä tammikuussa harrastella, kun vanhempainvapaaraha (=ansiosidonnainen palkastani) loppuu ja alan saada kotihoidon tukea (=vain n.200e verojen jälkeen). Parempi siis opetella jo nyt tapoja nauttia ulkomaailmasta, eli omassa tapauksessani Helsingin keskustasta, ilman että siihen on laitettava rahaa. Yliopiston ruokalasta saa edullisen lounaan, ja Oodi-kirjastoon voi mennä lastentilaan syömään omia eväitä. Toki jostakin syystä kokkaus tuntuu nykyään tosi ylivoimaiselta, eikä sille meinaa löytyä aikaa ikinä. Jos keksiikin jonkun hyvän idean, mitä valmistaisi, huomaa sitten kuitenkin jonkin aineksen puuttuvan ja jättää koko homman.
Eilen kävelimme rantoja pitkin ja kävimme lopulta katsomassa isoa joulukalenterivalikoimaa Stockalla. Ostin itselleni jo viikko sitten hullareilta Lakrids by Bülow -kalenterin testiin täksi vuodeksi, mutta varmaan keksimme sieltä vielä yhden ns. yhteiseksi sekä minulle että paremmalle puoliskolleni.

 

Täällä ollaan tyttöjen kesken vietetty flunssaviikkoa, mies on vielä terve ja käy töissä. On ollut aika raskas viikko. Nyt ihastellaan viimeisiä ruskan rippeitä ikkunasta ja aurinko paistaa. Tekisi mieli ulos ja haravointihommiakin olisi vaikka muille jakaa. Mutta kaikki aikanaan.

Voitteko uskoa, että sain äitienpäivänä orvokkeja ja ne voivat edelleen hyvin. Pari kertaa leikkasin ne kesällä matalaksi ja siellä ne edelleen vaan kukoistavat, hauskaa. Nyt niiden kaverina on omissa istutuksissaan kanervia ja muutama pieni sypressi. Lyhdyt olen jo laittanut myös esille. Kunhan tästä tervehdytään minin kanssa niin haravoidaan oikein urakalla ja sitten hypitään lehtikasoihin haha. Ja nappaan jotkut ihanat syksykuvat typystä.

 

Täällä ollaan tyttöjen kesken vietetty flunssaviikkoa, mies on vielä terve ja käy töissä. On ollut aika raskas viikko. Nyt ihastellaan viimeisiä ruskan rippeitä ikkunasta ja aurinko paistaa. Tekisi mieli ulos ja haravointihommiakin olisi vaikka muille jakaa. Mutta kaikki aikanaan.

Voitteko uskoa, että sain äitienpäivänä orvokkeja ja ne voivat edelleen hyvin. Pari kertaa leikkasin ne kesällä matalaksi ja siellä ne edelleen vaan kukoistavat, hauskaa. Nyt niiden kaverina on omissa istutuksissaan kanervia ja muutama pieni sypressi. Lyhdyt olen jo laittanut myös esille. Kunhan tästä tervehdytään minin kanssa niin haravoidaan oikein urakalla ja sitten hypitään lehtikasoihin haha. Ja nappaan jotkut ihanat syksykuvat typystä.

Naapurissa kukkivat orvokit myös ja mulla pelargoni puhkeaa just uudelleen kukkaan.

Ihmekesä!

 

Olin itse myös jonkinlaisessa pikaisessa lievässä flunssassa. Sattui lisäksi samalle viikonlopulle, kun Saksan-kaverini oli täällä käymässä. Onneksi hän ei saanut sitä, eikä vauvakaan. En onneksi pärskinyt, joten keho taisi nitistää sen äkkiä. Toivon silti, että tämän turvin ollaan ainakin jonkin aikaa suojassa flunssilta.

Tänään sitten pyyhkii sade koko Suomen yli. Ostin torista kunnon pitkän ja hupullisen trenssimallisen sadetakin. Idea olisi luopua sateenvarjoista kokonaan, kun ne muutenkin täällä merenrannan tuulessa kääntyvät jatkuvasti. Vaunuihin ostin jo jonkinlaisen suojan, mutta se onkin todella pieni eikä kata koko viritystä, pelkän kuomun. Pitää siis etsiä siihen isompi.

Teelaatujen kokeilu on nyt edennyt aika mukavasti, kun kaivoin varastosta ihanan pienen ja esteettisen teepannun, On jotenkin tunnelmallista haudutella siinä, ja pitää sitä pitkin iltaa pöydällä valmiina.
Tunnelmallista sadepäivää kaikille.

 

Kaalikeittopävä!

Se, kun tulee kylmästä, märästä syyssateesta sisään ja ovella tuoksuu kaalikeitto, tuo mieleen lapsuuden ja mummolan <3

 

Eilen oli kyllä erittäin syksyistä eikä tämäkään päivä juuri aurinkoisempana auennut.

Juuri olen myös hauduttelemassa teetä, valurautainen teepannu on meilläkin jälleen käytössä. Siinä tee pysyy lämpimänä pitkään ja anopin oppien mukaisesti lopussa oleva tee alkaa olla niin vahvaa, että sitä laimennetaan kuumalla vedellä. Käytetään siis kuten samovaaria.

Joulu alkaa hiljalleen hiipiä mieleeni. Valmistelu ja tunnelmointi on paras osuus, ylenpalttinen kaupallisuus ja stressi ei minun jouluun ole kuulunut. Isä sanoi joskus viisaasti, että joulu tulee vaikkei tekisi yhtään mitään. Tykkään silti tehdä, omassa tahdissa ja hiljalleen. Samoin myös purkaa mielen mukaan: toisinaan jo uudeksi vuodeksi, mutta joskus vasta nuutinpäivänä.

Ensin juhlitaan kuitenkin vielä kekriä. Meillä onkin juuri sopivasti bonuslapsen syntymäpäivä kuun lopulla. Mukava pitää pienet juhlat syksyisissä tunnelmissa.

 

Jälleen uusi viikko. Viime viikolla oli ensimmäisiä pakkasöitä. Ilma tuoksui raikkaalta, tähdet tuikkivat kirkkaasti ja nurmi kimmelsi kuurassa. Sen jälkeen tippuivat viimeisetkin ruskat puista ja nyt odottelen kovasti jo lisää kirkkaan kuulaita päiviä.

Viikonloppuna oli jälleen varsin syksyinen ilma, kun taukoamatta satoi enemmän tai vähemmän. Miesväki kävi viettämässä isä-poika -aikaa uimahallissa ja itse sain nauttia hetken rauhasta teen ja netflixin äärellä. Illalla käperryttiin kaikki sohvalle katselemaan elokuvaa.

Aloitin viime vuonna neulomaan villapaitaa, mutta se kyseinen projekti ei taida koskaan tulla päätökseensä. Tänä vuonna aloitin elämäni ensimmäiset kirjoneulelapaset, mutta purin nekin puolessa välissä. Ilmeisesti tänä syksynä ei neulota, mutta mitäpä tuosta.

Ensi viikolla olisi minullakin tiedossa jonkinlainen syysloma! Mitään erityistä ei ole suunniteltu, mutta jo sekin riittää, että saa edes muutamaksi päiväksi sulkea työpuhelimen kokonaan. Josko saisi edistettyä vaikka jotakin kotiprojektia, hieman tekisi mieleni tapetoida ja muuta mukavaa pientä miehen iloksi.

 

Syysloman kyllä huomaa siitä, että tutuissa vakipaikoissani on enemmän väkeä näin arkenakin. Kadut kohti keskustaa ovat kuin keltaisia käytäviä, vähän kuin joitain tunneleita, joita reunustavat keltaiset ja punaiset lehdet. Iso osa on kyllä maassa. Kuljeskelen niitä pitkin ja kuuntelen tiettyä lokakuun soittolistaani ja mietin, miten aina muina vuodenaikoina haaveilen aina juuri tästä. Pitää taas kerran koittaa nauttia tästä, kun tämä nyt on täällä.

Viikonloppuna kävin halloweenbileissä, ja oli kyllä kivaa nähdä ihmisten panostavan asuihin. Omani oli kyllä jonkinlainen myös, mutta jotenkin aina mielessäni pukeudun todella moniosaisiin ja hienoihin, yksityiskohtaisiin asuihin - vain todetakseni joka vuosi, että en ehtinytkään tilata osia, ja postitus kestää melkein 2 viikkoa ainakin yhteen osaseen.

Nyt on muuten se aika, kun ei vain osaa pukeutua oikein - aina liikaa tai liian vähän.

 

Jestas, eilen tuli ensimmäiset lumihiutaleet! Jotenkin pidän kovasti tästäkin syksyn vaiheesta, kun aletaan hiljalleen taittua talven puolelle. Täällä pohjoisemmassa asuessa välikaudet ovat sopivan napakoita, rannikolla pimeä ja kostea syksy saattoi jatkua kuukausikaupalla.

Ensimmäinen joulukalenteri on myös hankittu, kun asiakkaan lapsenlapsi myi partiolaisten adventtikalenteria. Pitihän sellainen toki ostaa. Ensimmäinen adventtikin on jo 28. marraskuuta, eli pitää muistaa tänä vuonna aloittaa ajoissa joulutus. Viime vuonna joulu pääsi kyllä yllättämään kovin, vaikka olihan siinä sitä kaikenlaista ajatuksia harhauttamassa...

Meillä on tänään kaunis ja kuurainen aurinkopäivä. Juon teetä ja mietiskelen pienen pihan haravointia ensi viikolla. Ikkunatkin voisi ehtiä viimein pestä lomalla, alkaa olla viimeiset hetket ennen kuin alkaa olla liian kylmää.

 

Aurinko paistaa.
Yks mikä on jotenkin lumoavimpia näkyjä, on marraskuinen aurinko.

Aurinko paistaa matalalta silloin, ruskean-ruskeanvihreän-oranssinväriseen luontoon.
Kaikkialla hiljaista ja karua. Luonto odottaa lunta ja ihmiset odottavat joulua.

 

Ensimmäinen pakkaspäivä täällä päin Suomea. -5 oli aamulla kun käytiin ulkona ihmettelemässä kuuraista luontoa. Aurinko paistaa, on kaunista. Nyt peittojen alla sängyssä sylikkäin, toinen nukkuu ja minä lepäilen. Ruuaksi tänään myskikurpitsakeittoa, nam.

 

Eilen oli komeat revontulet taivaalla, pakotin nukkumaan menevät muksut ihastelemaan niitä myös.

 

Eilen oli komeat revontulet taivaalla, pakotin nukkumaan menevät muksut ihastelemaan niitä myös.

Torstaina kävin viimeisissä kuvauksissa, neljäs päivä ensi kuuta sitten käyn kuulemassa, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Eilen tyhjeni poikien laidun, kuusi viimeistä lähti viimeiselle matkalleen. Viikon päästä tyhjennetään hiehojen laidun. syksy on sadonkorjuun aikaa, mutta näin lopullista korjuuta en kyllä vielä tässä vaiheessa olisi toivonut.
Viime yönä oli ensimmäinen kunnon pakkanen, mittari näytti aamulla 4,6 astetta miinusta. Nyt paistaa aurinko täysin pilvettömältä tavaalta, on tyyni ja kuulas keskisyksyn päivä. Harmi vain, että sitä on ihailtava suurimmaksi osaksi ikkunan lämpimämmältä puolelta. Vain iltapäivällä sitten pikku lenkki, käydään opettamassa neitejä kärryyn ja rapsuttelemssa tällä kertaa ainoa vieroitettava, juuri viime viikolla kesytykseen otettu Thorin-poika. Se sai eilen turpariimun ja pääsi eroon sarvinarustaan.
Täälläpäin oli tänä syksynä omituinen ruska, varsinkin kooivuissa, mutta jonkin verran muissakin puissa ja puskissa lehti ei valmistunut ollenkaan. Nyt, kun lehtipuut jo muuten ovat kesäisen asunsa riisuneet, tällaisissa puissa paikoilleen ruskettuneet lehdet edelleen odottelevat talven pakkasia ja lumia, jotka sitten tekevät sen lopullisen suursiivouksen.
Näihin aikoihin vuodesta olen yleensä viimeistään aloitellut metsätyöt. Sinne, syksyiseen pusikkoon pitäisi nytkin päästä, mutta kun ei...
Pieni ala ensiraivausta ja melkoisesti suurempi raivaus- ja harvennusala jäävät nyt, olosuhteiden pakosta, vaille huomiota.
Talviset linnut ovat etsiytyneet pihapiiriin. Kaikilla niillä tuntuu olevan. Kiire löytää jonkinlainen sopiva kolo talvipesäkseen.

 

Torstaina kävin viimeisissä kuvauksissa, neljäs päivä ensi kuuta sitten käyn kuulemassa, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Eilen tyhjeni poikien laidun, kuusi viimeistä lähti viimeiselle matkalleen. Viikon päästä tyhjennetään hiehojen laidun. syksy on sadonkorjuun aikaa, mutta näin lopullista korjuuta en kyllä vielä tässä vaiheessa olisi toivonut.
Viime yönä oli ensimmäinen kunnon pakkanen, mittari näytti aamulla 4,6 astetta miinusta. Nyt paistaa aurinko täysin pilvettömältä tavaalta, on tyyni ja kuulas keskisyksyn päivä. Harmi vain, että sitä on ihailtava suurimmaksi osaksi ikkunan lämpimämmältä puolelta. Vain iltapäivällä sitten pikku lenkki, käydään opettamassa neitejä kärryyn ja rapsuttelemssa tällä kertaa ainoa vieroitettava, juuri viime viikolla kesytykseen otettu Thorin-poika. Se sai eilen turpariimun ja pääsi eroon sarvinarustaan.
Täälläpäin oli tänä syksynä omituinen ruska, varsinkin kooivuissa, mutta jonkin verran muissakin puissa ja puskissa lehti ei valmistunut ollenkaan. Nyt, kun lehtipuut jo muuten ovat kesäisen asunsa riisuneet, tällaisissa puissa paikoilleen ruskettuneet lehdet edelleen odottelevat talven pakkasia ja lumia, jotka sitten tekevät sen lopullisen suursiivouksen.
Näihin aikoihin vuodesta olen yleensä viimeistään aloitellut metsätyöt. Sinne, syksyiseen pusikkoon pitäisi nytkin päästä, mutta kun ei...
Pieni ala ensiraivausta ja melkoisesti suurempi raivaus- ja harvennusala jäävät nyt, olosuhteiden pakosta, vaille huomiota.
Talviset linnut ovat etsiytyneet pihapiiriin. Kaikilla niillä tuntuu olevan. Kiire löytää jonkinlainen sopiva kolo talvipesäkseen.

Voi sun haikkus!
Kirjoitit niistä aina ihania tarinoita.

Paras tarina kuitenkin oli...hmm...talvinen oja ja moottorikelkka...

 

Itsekin nautin juuri tästä vuodenajasta, jolloin värikäs syksy alkaa taittua Muumilaakson Marraskuu -tyyliseksi koleudeksi. Jostain syystä olen aina saanut siitäkin todella paljon.
Ja kurpitsakeitto se valmistuu pian täälläkin. Viime viikolla tein porkkanakakun. Oranssien herkkujen viikot selvästi.

Diogenes57:lle toivon jos ei täyttä tervehtymistä niin ainakin merkittävää olon kohenemista. On iso juttu olla tottunut metsätöihin ja metsässä liikkumiseen ja sitten ollakin yhtäkkiä pääsemättä. Pitää etsiä sitten muista arjen osasista mukavia ja laadukkaita hetkiä.
Itse koin tämän pienemmässä mittakaavassa raskaana, kun selkäni hajosi niin täysin, etten päässyt liikkumaan lainkaan. Olen normaalisti hoikka, joten se +20kg yhtäkkistä lisäpainoa sitten lopulta teki stopin ja nivel poksahti. Onneksi nyt on korjaantumaan päin. Silloin kyllä kävi kaikenlaisia ajatuksia mielessä. Liikuntakyky on niin iso asia.

 

Itsekin nautin juuri tästä vuodenajasta, jolloin värikäs syksy alkaa taittua Muumilaakson Marraskuu -tyyliseksi koleudeksi. Jostain syystä olen aina saanut siitäkin todella paljon.
Ja kurpitsakeitto se valmistuu pian täälläkin. Viime viikolla tein porkkanakakun. Oranssien herkkujen viikot selvästi.

Diogenes57:lle toivon jos ei täyttä tervehtymistä niin ainakin merkittävää olon kohenemista. On iso juttu olla tottunut metsätöihin ja metsässä liikkumiseen ja sitten ollakin yhtäkkiä pääsemättä. Pitää etsiä sitten muista arjen osasista mukavia ja laadukkaita hetkiä.
Itse koin tämän pienemmässä mittakaavassa raskaana, kun selkäni hajosi niin täysin, etten päässyt liikkumaan lainkaan. Olen normaalisti hoikka, joten se +20kg yhtäkkistä lisäpainoa sitten lopulta teki stopin ja nivel poksahti. Onneksi nyt on korjaantumaan päin. Silloin kyllä kävi kaikenlaisia ajatuksia mielessä. Liikuntakyky on niin iso asia.

No voi harmi, toivottavasti toivut pian taas liikuntakykyiseksi. Olet vielä nuori (minuun verraten) , joten liikkumattoman ihmisen kohtalo kohdallasi olisi todella surkea juttu, niin itsesi kuin läheistesikin kannalta.
Itselläni selkä alkoi pettää vuosituhannen vaihteen tienoilla ja sitä on sitten aina vähän väliä yritetty tekohengittää kuntoon. Itse asiassa tuo alkukesän leikkaus oli kuudes ruodolleni tehty operaatio.
Maailmasta löytyy ja on pakkokin löytyä paljon asioita, joista voi repiä iloa ja uskoa tulevaisuuteen. Yksi tällainen ovat lapset ja heidän lapsensa. Vaikken tällä hetkellä voikaan paljo viettää aikaa heidän kanssaan, ovat he minulle se ykkösjuttu.
Kuluva vuodenaikakin on yksi asia, joka tuottaa iloa. Ei se elämä ja sen jatkuminen voi eikä saa olla kinni siitä, pystynkö liikkumaan vai en.
Elän tänäkin syksynä, siinä olkoon riittävästi minulle.
Ehkä ensi syksynä minulla on parempaa kerrottavaa, ehkä huonompaa, kuka tietää.
En kuitenkaan aijo menettää toivoani, käy miten hyvänsä.
Jokaiseen päivääni mahtuu kuitenkin myös monta hyvääkin hetkeä, mitäpä sitä silloin niitä huonoja muistelemaan.

 

Hei ihanat! Marraskuu jo kolkuttelee.

Täällä on vietetty viikko onnistuneesti lomaa. Lähinnä olen fiilistellyt, poltellut kynttilöitä sekä tuikkuja ja pitänyt itseni lämpimänä. Kissan ja koiran kanssa ollaan nukuttu päiväunia kainaloisina ja iltaisin sitten katseltu elokuvia ja kasailtu legoja miehen ja lapsen kanssa.

Kuluva syksy ja tuleva talvi tuntuu hyvältä ja rauhalliselta. Uskon, että talvikin menee varsin nopeasti ohi, kun toukokuussa tanssitaan häitä. Tärkeimmät on jo hoidettu, joten loppu on lähinnä inspiroitumista ja tästä kihlausajasta nauttimista.

Välikausitakin on saanut vaihtaa ja viikko sitten paksumpaan malliin. Vielä en kokopitkässä talvitakissa kulje, mutta aamut ovat kyllä jo niin viileitä, ettei ohkaisemmalla enää pärjää.

 

Jopas päivästä hupenivat tunnit, kun kellojen kääntämisellä pimeän tulo hyppäsi reilusti aikaisemmaksi.