Syysfiilistelijät 2022

Huolsin eilen kengät. Siitäkin tuli mukava syysfiilis. Paksu rasva nahkakenkiin, kyllästysainetta mokkanahkaan ja kankaalle. Käsittelin vielä kumikärjet ja kumisaappaat kuminhoitoaineella. Tervetuloa syksyn sateet ja lätäköt! Öljykangastakki pitää vielä öljytä (eli oikeasti vahata), niin olen valmis.

 

Tänään on ollut toinen vapaapäivä. Olen huoltanut hellemekot laatikkoon ja ottanut tilalle syys- ja talvivaatteet. Eilen kävimme koiran kanssa rauhallisen metsälenkin. Nautittiin molemmat paljon: varsin vähän meillä on nykyään enää aikaa jolloin tehtäisiin vain kahdestaan jotakin. Tänään on puolestaan ollut kissan suosikkipäivä eli lakananvaihtopäivä. Se rakastaa sukellella puhtaisiin vuodevaatteisiin, samalla kun pöyhötän tyynyjä ja peittoja. Ikkunasta tulvii kirpeää syysilmaa sisälle.

Loppupäivän ajattelin vain rentoutua höyryävän teemukin ja kirjan ääressä. Ensimmäinen viikko kohta syyskuutakin jo takana, nopeasti tuntuu tuo aika vain kuluvan. En uskalla edes ajatella miten nopeasti se teillä kulkee, joilla on pieni ihminen talossa.

 

Kävin katsomassa hallan tekemiä tuhoja kasvimaalla ja että kasvihuoneessa kaikki oli hyvin. Samalla tapoin kesän toisen pihalle tulleen kyyn ja vein sen isoon muurahaispesään syötäväksi.
Pavut ja kesäkurpitsa oli hieman ottanut siipeensä. Aurinkoa ja lämpöä pitäisi vielä saada, ett päärynät, rypäleet, melonit, karhunvatukat ja kriikunat kypsyisivät.

 

Kävin katsomassa hallan tekemiä tuhoja kasvimaalla ja että kasvihuoneessa kaikki oli hyvin. Samalla tapoin kesän toisen pihalle tulleen kyyn ja vein sen isoon muurahaispesään syötäväksi.
Pavut ja kesäkurpitsa oli hieman ottanut siipeensä. Aurinkoa ja lämpöä pitäisi vielä saada, ett päärynät, rypäleet, melonit, karhunvatukat ja kriikunat kypsyisivät.

Miksi ihmeessä se kyy piti tappaa? Häpeäisit.

 

Tuntuu syksyltä, kun käveleskelee täällä meren rannalla aamupäivän viileässä auringonpaisteessa. Lehtiä on jo jonkin verran maassa, vaikka ne pääasiassa ovatkin helteen jäljiltä kuivahtaneita ja kesän kuumuudessa pudonneita. Tajusin, miten hirveästi erilaisia teelaatuja meillä onkaan kaapissa - raskausaikana piti hamstrata erilaisia kofeiinittomia versioita, jotka sitten myöhemmin osoittautuivatkin olevan neuvolan kieltolistalla, ( koska yrtit ) ja sitten taas uusia niiden kiellettyjen tilalle. Kun meillä on käynyt vieraita, olemme heidän kanssa aina ottaneet teetä. Tästäkin tulee selkeät syksyassosiaatiot.

Ajattelin muuten itsekin aiemmin, että tämä syksy saattaa tosiaan kokonaisuutena mennä hieman tavallista nopeammin vauvan kanssa, mutta toisaalta nyt olenkin kokenut ajan menevän niin hitaasti. Että jokainen päivä on oma juttunsa, johon täytyy keskittyä tarkoin. Kaikki ulkoilut, syömiset, nukkumisen valmistelut ja muut vastaavat pitävät huolen siitä, ettei päivästä pienikään hetki mene ohi tuosta vain. Ilman vauvaa viikot saattoivat välillä hujahtaa ja mennä ohi, mutta nyt tuntuu päinvastaiselta. Ehkä olen itse niitä harvoja, joilla vauvavuosi ei vain hujahda läpi.

 

Miksi ihmeessä se kyy piti tappaa? Häpeäisit.

En häpeä koska tulevat pihaan ja pyrkivät sisälle. Sitäpaitsi minulla on kolme pientä rotukoiraa jotka eivät selviä puremasta. Miestä on kaksi kyytä purrut reiteen yhtäaikaa kun hyppäsi ojan ylitse lapsi sylissään ja kaatui. Hengenlähtö ei ollut kaukana. Metsässä saavat luikerrella mutta ei keittiössäni tai oven edessä.

Neljä on tänäkesänä tapettu

 

Täällä aika menee kyllä nopeasti - liian nopeasti. Mutta saan kyllä kiinni mitä tarkoitat @Biozell. Jotkut päivät matelee, kun odotetaan iskää töistä.

Tänään on ollut viileä, mutta ihanan aurinkoinen päivä. Lehdet alkaa pikku hiljaa kellastumaan, toivottavasti tulisi kaunis ruska.

 

Hei kaikki! Ruska on viimeinkin alkanut. Erityisesti olen nauttinut naapuripihan pensasaidan värimuutoksesta, sillä siinä värit vaihtuvat hyvin kauniisti liukumalla syvänpunaisesta kullan ja kellan sävyihin juuren ollessa vielä vihreä. Kävimme viikonloppuna paikallisilla maalaismarkkinoilla sekä patikoimassa komealla vaaralla. Näkymä vaaran päältä oli huimaavan kaunis. Toivottavasti saisimme kauniin syksyn, niin voisi käydä nauttimassa retkeilyreiteistä mahdollisimman usein!

 

En häpeä koska tulevat pihaan ja pyrkivät sisälle. Sitäpaitsi minulla on kolme pientä rotukoiraa jotka eivät selviä puremasta. Miestä on kaksi kyytä purrut reiteen yhtäaikaa kun hyppäsi ojan ylitse lapsi sylissään ja kaatui. Hengenlähtö ei ollut kaukana. Metsässä saavat luikerrella mutta ei keittiössäni tai oven edessä.

Neljä on tänäkesänä tapettu

Toisille ihmisille tappaminen tulee luonnostaan. Maaseudulla mökkipaikkakunnalla oli sellainen kylähullu, joka naulasi kissoja puihin. Kai se ne oli tappanut ensin.

 

Koko viikonloppu vietetty mökillä. Sää oli totaalisen postikorttimainen, en ole tainnut noin idyllistä syyspäivää aikoihin nähdäkään. Oli aurinkoista ja tyyntä (jo tämäkin on mökkirannalla harvinaista, kun tuntuu, että usein siellä tuulee), kellastuneiden puiden kuvajaiset piirtyivät järven pintaan. Sadon kannalta vähän heikompi reissu - mustikat tuntuivat jo pudonneen, puolukat eivät vielä olleet ihan kypsiä, monet sienet myös jo kärventyneet ja suppilovahverot taas vielä alkutaipaleella. Ei niitä ihan pienen pieniä alkuja kehdannut vielä ottaa kyytiin, kun tietää, että esim viime vuonna niistäkin tuli meidän vakiopaikoillamme valtavahattuisia yksilöitä lokakuun puolella.
Tuli kotoisa fiilis tuosta mainitusta pensasaidasta, koska vanhempieni pihalla on samanlainen, ja siitä hyvin näkyy aina vuoden kierto. Etenkin lokakuussa se hohtaa punaisena.
Ja retkeilystä haaveilemme mekin täällä - olisipa paljon vähätuulisia päiviä luvassa, niin pukeutuminenkin olisi selkeää arvioida.

 

En häpeä koska tulevat pihaan ja pyrkivät sisälle. Sitäpaitsi minulla on kolme pientä rotukoiraa jotka eivät selviä puremasta. Miestä on kaksi kyytä purrut reiteen yhtäaikaa kun hyppäsi ojan ylitse lapsi sylissään ja kaatui. Hengenlähtö ei ollut kaukana. Metsässä saavat luikerrella mutta ei keittiössäni tai oven edessä.

Neljä on tänäkesänä tapettu

Jos niitä tappamalla aiot eroon päästä, saat kyllä tappaa loputtomasti. Ilmeisesti tontissasi on jotakin, mikä miellyttää käärmeitä, eivät ne ihan sattumalta sinne änkeä.
Tappamista paljon tehokkaampi ja ennenkaikkea fiksumpi tapa päästä niistä eroon on järjestää niille epämiellyttävät olot.
Kyy on erityisen arka maan tärinälle. Muutama väkkärä eri puolille tonttia kitisemään ja tilanne rauhoittuu paljon varmemmin.
Oletko koskaan ajatellutkaan, miten monta pikkujyrsijää käärme kesän mittaan tuhoaa, ja sitä, mitä tuo jyrsijäarmeija saisi huushollissasi aikaiseksi?

 

Käärmeitä vastaan toimii myös siilien saaminen tontille. Nykyään sellaisia ei kovin helposti luonnosta löydä, mutta jos mahdollista, kannattaa luoda tontin reunaan siilille hyvä pesäpaikka ja siirtoistuttaa sellainen tuhisija pihapiiriin.

 

Sienisyksy on surkea, ellei huomioida kantarellejä. Niitä on joka paikassa! Ei pysty edes kunnon rivakkaa lenkkiä kävelemään ku koko ajan on kyykistyttävä poimimaan keltainen herkku talteen

 

Hei muuten vinkkinä kaikille!

Tein mökkiolosuhteissa (ei jauhoja, ei mitään) sienikastiketta ja keksin saostaa sen isolla raastetulla porkkanalla. Toimi ja sopi kantarellien makuun.

Miksei samalla tavalla voisi suurustaa muitakin kastikkeita. Lihalle ja kanalle sopisi porkkanan lisäksi peruna tai lanttu, sellerikin.

 

Sienisyksy on surkea, ellei huomioida kantarellejä. Niitä on joka paikassa! Ei pysty edes kunnon rivakkaa lenkkiä kävelemään ku koko ajan on kyykistyttävä poimimaan keltainen herkku talteen

Ai että. En ole koskaan pitänyt sienistä, mutta poikkeuksena on kantarelli. Pitäisiköhän lähteä sienimetsään ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun alkupuolen, jolloin oli pakko mennä vanhempien mukana. Se voisi oikeastaan olla aika kivaa! Uusvanha kokemus ja hyötyliikuntaa.

 

Heippa kaikille ja hyvää tätä vuotta ja syksyä! Mukavaa lueskella jälleen sekä vanhojen tuttujen että uusien fiilistelijöiden tekstejä. Mulle tuli niin syksyinen olo tässä vesisateessa, hiukan flunssassa teestä haaveillen, että oli aika lueskella ketju läpi tähän asti.

Onnea uusista parisuhteista ja vauvoista ja muista uusista kuvioista, onneksi syysfiilistelijät toistuu vuodesta toiseen vaikka elämä ympärillä muuttuu. Meilläkin on nyt kolmas kesän lapsi, hieman päälle 2kk. Nythän se aika vasta rientääkin niin, että ekan kerran totean ettei vuorokaudessa riitä tunnit. Mutta toisaalta, tiedän jo että tämä vaativin vaihe vie niin vähän aikaa, että koitan nyt nauttia siitä ja antaa kodin sekä puutarhan olla oman onnensa nojassa ja hoitaa vain pakolliset asiat, edes sinnepäin.

Hei mulla on jo joulukalenteri! oli pakko tilata lakritsinen koska se nyt vaan on niin herkkua ja viime vuonna en uskaltanut koska neuvolan raskausajan kiellot.. Että olen mäkin johonkin valmistautunut. Mutta joo, ehkä nyt vielä fiilistellään tätä syksyä. On niin kauniita ilmoja ollut että oon vaan nauttinut, mutta sateet tosiaan toi mun syksytunnelman. Lenkillä olen ihastellut punertavia villiviinejä sekä pikkuhiljaa värittyviä vaahteroita, mun lempisyyspuita. Jos joskus niin nyt mä ainakin ulkoilen kävellen paljon, kun on koiraa ja vauvaa jota linkittää, vanhinta lasta saatella kouluun ja kotiin (aloitti ekaluokan ja vielä ei taida olla noloa että äiti kävelee mukana) sekä haen keskimmäisen päiväkodista yleensä samalla kun vanhimman koulusta..

Nyt taidan mennä ottamaan sitä teetä. Kuulemisiin!

 

No voi piru, en ollut kirjautuneena mutta siis juanita täällä hei, kirjoittelin tuon edellisen.

 

Iltahämärissä metsätiellä koiran kanssa lenkillä. Oli lämmin, mutta silti näki vielä eteensä. Auringonlaskun viimeiset säteet taivaanrannassa.

Linnut pujahtivat hiljaa tien yli puskasta puskaan, hävisivät metsän hämäriin. Naapurin lehmät kävivät laitumella nukkumaan.

Ihana rauha.

 

Ihana kuulla sinunkin kuulumisia Juanita. Ja mulla on myös jo joulukalenteri, tosin kissalle tilasin taas ruokaa netistä ja siinä samalla ostoskoriin päätyi joulukalenteri... Aloin siinä samalla haaveilemaan, että minkä kalenterin sitä itselle tänä vuonna hankkisi. Vauvalle haluan jonkun kuvakalenterin. Ei hän siitä vielä mitään ymmärrä, mutta äiti sitten intoilee kummankin puolesta.

Minä olen ostanut kassitolkulla kanervia, muratteja ja sypressejä ja tehnyt syksyisiä istutuksia sinne tänne pihalle. Myös lyhdyt kaivoin varastosta esille ja kynttilöitä sisälle. Kynttilöitä ei kyllä tule kuin pieni hetki iltaisin poltettua sitten kun vauva on jo mennyt nukkumaan. Ja kohta täällä varmaan noustaan tukea vasten niin sitten kynttilät vähenee entisestään.

Täällä päin Suomea on jo aivan ihana ruska joka varmasti tässä viikon-kahden sisällä paranee. Meidän iso piha pensas on aivan kuin liekkimeri. Ihana ihana syksy.

 

Täälläkin on kesäkukat siirretty talvehtimaan ja syyskukat laitettu tilalle. Istutuksista löytyy leimuavia syklaameja, kanervaa ja sypresseja. Pitäisi hankkia muutama lyhty talveksi, mutta sopivat ovat vielä etsinnässä.

Yhden syysfiilistelijän unelma toteutui viime viikolla, kun mies polvistui ruskan keskellä ja pyysi vaimokseen. Kosinta tuli (ihanana) yllätyksenä ja liikuttavaa on ollut sekin miten pyytteettömän ilahtuneita lähipiirimme on ollut. Häitä sovittiin juhlittavan seuraavaa helluntaita edeltävänä lauantaina.

Pihassa olevat pihlajat alkavat viimeinkin myös pukeutua ruskaan. Naapurilla on kauniita viininpunaisia sävyjä, meille tulee kullankeltaista. Päivät ovat olleet niin pimeitä, etteivät aurinkokennovalot ole juurikaan iltaisin palaneet. Josko vielä kuitenkin saataisiin niitä aurinkoisiakin syyspäiviä.

Täälläkin ajatukset toisinaan jo vievät jouluun. Viime vuonna yrityksen ollessa vielä ihan tuore, olin koko joulun töissä (kuten kaikki muutkin päivät), mutta nyt olen saanut sovittua itselleni sijaisen ja aion ehdottomasti lähteä sulhasen kanssa kotikotiini viettämään joulua. Kuusta ei varmaan hankita tänä vuonna ollenkaan tänne rivitaloon, mutta muutoin aion kyllä koristella ja fiilistellä. Kalenteri on vielä mietinnässä, vaihtoehtoja on niin paljon!

Ihanaa viikonjatkoa.

 

Täälläkin on kesäkukat siirretty talvehtimaan ja syyskukat laitettu tilalle. Istutuksista löytyy leimuavia syklaameja, kanervaa ja sypresseja. Pitäisi hankkia muutama lyhty talveksi, mutta sopivat ovat vielä etsinnässä.

Yhden syysfiilistelijän unelma toteutui viime viikolla, kun mies polvistui ruskan keskellä ja pyysi vaimokseen. Kosinta tuli (ihanana) yllätyksenä ja liikuttavaa on ollut sekin miten pyytteettömän ilahtuneita lähipiirimme on ollut. Häitä sovittiin juhlittavan seuraavaa helluntaita edeltävänä lauantaina.

Pihassa olevat pihlajat alkavat viimeinkin myös pukeutua ruskaan. Naapurilla on kauniita viininpunaisia sävyjä, meille tulee kullankeltaista. Päivät ovat olleet niin pimeitä, etteivät aurinkokennovalot ole juurikaan iltaisin palaneet. Josko vielä kuitenkin saataisiin niitä aurinkoisiakin syyspäiviä.

Täälläkin ajatukset toisinaan jo vievät jouluun. Viime vuonna yrityksen ollessa vielä ihan tuore, olin koko joulun töissä (kuten kaikki muutkin päivät), mutta nyt olen saanut sovittua itselleni sijaisen ja aion ehdottomasti lähteä sulhasen kanssa kotikotiini viettämään joulua. Kuusta ei varmaan hankita tänä vuonna ollenkaan tänne rivitaloon, mutta muutoin aion kyllä koristella ja fiilistellä. Kalenteri on vielä mietinnässä, vaihtoehtoja on niin paljon!

Ihanaa viikonjatkoa.

No sun mies osas kyllä miettiä kosinnalleen hyvän ajankohdan.

 

Syksy on tullut tännekin.
Sitä ja sen kauneutta katsellaan kyynärsauvojen ttuelta.
Ehkäpä tämä sykayn mukanaan ttuoma hämärä on juuri se, mitä tarvitaan tällaisena koko entisen eelämän romuttavana ajanjaksona.
Se, että kesää seuraa syksy, hmm...olisikohan siinä jotakin yhtäläisyyttä tilanteeni kanssa? En nimittäin voi olla jatkamatta ajatusta niin, että syksyä seuraa, talven jälkeen, uusi kevät.
Oli miten oli, männyt vaihtavat neulasiaan, lehttipuut valmistautuvat jokasyksyiseen ilotulitukseensa ja auringon kaaret madaltuvat päivä päivältä.
On se aika vuodesta, jolloin on tavallistakin parempi hiljentää vauhtia, kenties pysähtyä vallan, ja antaa aistiensa täyttyä kaikesta siitä, mitä vain syksy voi meile antaa.

 

kilsikka, wow mikä tilanne varmasti <3 Toistaakseni omia hienoja sanojani D) on nyt ihan selvää, että viimevuotinen oli oikea päätös. Herranen aika, jos olisit ollut niin kuin liian monet nuoret naiset ja jäänyt huonoon suhteeseen, "koska ollaan jo tämän ikäisiä, ei tässä enää ehdi ketään uuttakaan löytää..." Onneksi kaikki meni just näin!
Lullaby, itsekin meinasin avata vauvan kanssa kuvakalenteria (ja taltioida sen tietty muistojen arkistoihin), vaikka enemmän siinä on tietty tajuttavaa minulle kuin hänelle. Jotenkin tällaisia hetkiä, joita joskus kuvitteli kovastikin, kun ei vielä ollut lasta ja mietti niitä teoreettisia tulevia aikoja, kun joskus onkin...

Ruska etenee päivä päivältä : )

 

kilsikka, wow mikä tilanne varmasti <3 Toistaakseni omia hienoja sanojani D) on nyt ihan selvää, että viimevuotinen oli oikea päätös. Herranen aika, jos olisit ollut niin kuin liian monet nuoret naiset ja jäänyt huonoon suhteeseen, "koska ollaan jo tämän ikäisiä, ei tässä enää ehdi ketään uuttakaan löytää..." Onneksi kaikki meni just näin!

Kosinta oli kyllä ihana ja juuri niin intiimi kuin toivoinkin. Olet oikeassa siinä, että huonoihin parisuhteisiin ei pitäisi jäädä paitsi jäämisen pelosta. Parempi on olla onnellinen yksin kuin onneton kaksin. Mukavinta tietenkin näin, että on onnellinen kaksin!

 

@kilsikka, ihanaa, onnea! Itse odottelen vielä sormusta sormeen, haha. Tosin onhan meillä tuossa tommonen yksi pieni loppuelämäksi yhteen sitova vauva...

Täällä on upea aurinkoinen syyspäivä. Ollaan käytännössä oltu koko päivä ulkona. Haravointiakin olen aloitellut ihan sillä ajatuksella ettei olisi niin hirveästi sitten kun kaikki lehdet on pudonneet. Ja haravointi on kivaa puuhaa.