A
"anna."
Vieras
Meillä on sellainen tilanne, että kun tapasimme vajaat viisi vuotta sitten, olimme ulkonäöltämme samankaltaisia. Olimme normaalipainoisia ja harrastimme aerobista liikuntaa.
Aloimme käydä yhdessä kuntosalilla (itse asiassa mä olin käynyt jo aiemmin, vein miehen mukaan ja hän innostui siitä tosi paljon). Tulin raskaaksi ja jatkoin salikäyntejä niin pitkään kuin pystyin. Puolivälissä raskautta lääkäri kielsi lähes kaiken muun liikunnan paitsi kävelyn. Voin huonosti, mutta pyrin käymään puolen tunnin kävelyllä päivittäin. Mies jatkoi salikäyntejään. Synnytyksen jälkeen mulla meni 3kk ennen kuin olin normaalipainossa, mutta vatsani oli täynnä raskausarpia, maha roikkui tyhjänä nahkapussina ja olin löysässä kunnossa.
Aloin jälleen juosta ja käydä salilla. Olin jo vähän kuntoutumassa, kun tulin toisen kerran raskaaksi. Turposin kuin vesi-ilmapallo. Mulla tuli raskausarpia pitkälle ylävatsaan, reisiin ja jopa toiseen pohkeeseen (nestettä tuli loppuraskaudesta järkyttävästi). Paino nousi yli 20kg. Kun synnytyksestä oli kulunut kolme viikkoa, oli painoni 15kg vähemmän kuin pahimmillaan. Mutta nyt vatsanahkani roikkuu vielä enemmän, arpia on enemmän ja olen todella löysässä kunnossa. Synnytyksestä on 1,5kk. Liikkumista en ole ehtinyt vielä aloittaa kunnolla, kun jälkitarkastus odottaa itseään. Kävelyillä käyn.
Mies on alkanut ottaa salitouhuja tosissaan ja nyt kun on dieettikaudella, niin kummasti esiin piirtyvät kaikki lihakset kunnolla vatsalihaksia myöten. Hän näyttää hyvältä. Mä toki mahdollistan hänelle tuon salillakäynnin ja olen sillä välin lasten kanssa kotona. Muutenkin vastaan enemmän lastenhoidosta tietysti, sillä mies käy töissä. Ja täysimetyksellä kun olen, niin max. olen kaksi tuntia kotoa poissa.
Mua on alkanut ahdistaa tämä meidän ulkonäköero. Olen varma, että mies on ihastunut yhteen työkaveriinsa, kun puhuu hänestä aika paljon. Emme tee enää miehen kanssa juuri mitään yhdessä. Seksiä on ollut kahdesti synnytyksen jälkeen. Mua ahdistaa. Tuntuu, että sillä välin kun mä odotin lapsia ja hoidan heitä, mies elää ihan omaa elämäänsä ja kohta lähtee ovet paukkuen, kun tajuaa että saa jotain paljon parempaakin kuin minä.
Mies kannusti mua syömään kanssaan vähemmän (hällä se dieettikausi), mutta imetän, niin en uskalla laihduttaa. Olen kyllä terveellistänyt ruokavaliotani urakalla. Paitsi että mulla on ahmimishäiriötausta ja nyt kun olen ahdistunut, se oireilee. Eikä asiaa auttanut yhtään hyvätahtoinen ystäväni, joka toi mulle herkkuja, kun kävi kylässä. Yleensä emme siis osta mitään herkkuja kotiin ettei tule kiusausta. Tänä aamuna olen sitten syönyt keksipaketin ja suklaalevyn
Mitä mun pitäisi tehdä?
Aloimme käydä yhdessä kuntosalilla (itse asiassa mä olin käynyt jo aiemmin, vein miehen mukaan ja hän innostui siitä tosi paljon). Tulin raskaaksi ja jatkoin salikäyntejä niin pitkään kuin pystyin. Puolivälissä raskautta lääkäri kielsi lähes kaiken muun liikunnan paitsi kävelyn. Voin huonosti, mutta pyrin käymään puolen tunnin kävelyllä päivittäin. Mies jatkoi salikäyntejään. Synnytyksen jälkeen mulla meni 3kk ennen kuin olin normaalipainossa, mutta vatsani oli täynnä raskausarpia, maha roikkui tyhjänä nahkapussina ja olin löysässä kunnossa.
Aloin jälleen juosta ja käydä salilla. Olin jo vähän kuntoutumassa, kun tulin toisen kerran raskaaksi. Turposin kuin vesi-ilmapallo. Mulla tuli raskausarpia pitkälle ylävatsaan, reisiin ja jopa toiseen pohkeeseen (nestettä tuli loppuraskaudesta järkyttävästi). Paino nousi yli 20kg. Kun synnytyksestä oli kulunut kolme viikkoa, oli painoni 15kg vähemmän kuin pahimmillaan. Mutta nyt vatsanahkani roikkuu vielä enemmän, arpia on enemmän ja olen todella löysässä kunnossa. Synnytyksestä on 1,5kk. Liikkumista en ole ehtinyt vielä aloittaa kunnolla, kun jälkitarkastus odottaa itseään. Kävelyillä käyn.
Mies on alkanut ottaa salitouhuja tosissaan ja nyt kun on dieettikaudella, niin kummasti esiin piirtyvät kaikki lihakset kunnolla vatsalihaksia myöten. Hän näyttää hyvältä. Mä toki mahdollistan hänelle tuon salillakäynnin ja olen sillä välin lasten kanssa kotona. Muutenkin vastaan enemmän lastenhoidosta tietysti, sillä mies käy töissä. Ja täysimetyksellä kun olen, niin max. olen kaksi tuntia kotoa poissa.
Mua on alkanut ahdistaa tämä meidän ulkonäköero. Olen varma, että mies on ihastunut yhteen työkaveriinsa, kun puhuu hänestä aika paljon. Emme tee enää miehen kanssa juuri mitään yhdessä. Seksiä on ollut kahdesti synnytyksen jälkeen. Mua ahdistaa. Tuntuu, että sillä välin kun mä odotin lapsia ja hoidan heitä, mies elää ihan omaa elämäänsä ja kohta lähtee ovet paukkuen, kun tajuaa että saa jotain paljon parempaakin kuin minä.
Mies kannusti mua syömään kanssaan vähemmän (hällä se dieettikausi), mutta imetän, niin en uskalla laihduttaa. Olen kyllä terveellistänyt ruokavaliotani urakalla. Paitsi että mulla on ahmimishäiriötausta ja nyt kun olen ahdistunut, se oireilee. Eikä asiaa auttanut yhtään hyvätahtoinen ystäväni, joka toi mulle herkkuja, kun kävi kylässä. Yleensä emme siis osta mitään herkkuja kotiin ettei tule kiusausta. Tänä aamuna olen sitten syönyt keksipaketin ja suklaalevyn
Mitä mun pitäisi tehdä?