Syksyn passaajat:)

Sintulle onnea matkaan =)! Meillä oli kans ovisplussa la ja siirto ti. Pidetään peukkuja oikein urakalla!

Passari joo, nää olot vaihtelee ihan suunnattomasti. Tai siis tämän rouvan mieliala. Eilen illalla jotenkin tuli sellanen tunne että kyllä se onnistuu.. Mutta joo, tää on tälläistä tunteiden vuoristorataa. Kovin pohdin että koskahan noihin herkkiin Davideihin tosiaan uskaltais pisutella? Josko to iltana joka on sitten jo dpo12 ja pp9..? Oi, että sitä toivois sitä toista viivaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mutta meillä saattaa olla vielä yksi alkio pakkasessa.. oli tiistaina kolmisoluinen ja jäi viel viljelyyn. Jos selvisi hengissä pääsi uudelleen palelemaan -196asteeseen. Ja JOS tästä ei plussaa tule niin ensi kiertoon sitten koitettaisi siitä. JOS ei sekään onnaa niin alkuvuodesta varmaan uusi ivf kierros. Kovasti mä tuolle 1,5v aarteelle sitä sisarusta toivoisin <3

Pietäänpä toisillemme peukut ja ukkovarpaatki pystyssä!

Täällä keskusteluissa on kaikista ihaninta tuo vertaistuki, sekä hyvinä että huonoina hetkinä. Paljon vaikeampaa olisi selviytyä vastoinkäymisistä eteenpäin, ilman teitä kaikkia täällä.

Vaikka minulla on ystävissäni muutama luottoystävä jotka kannustavat ja tukevat näissä hoidoissa, niin ei se ole sama asia. Sellainen joka ei itse kärsi/ ole kärsinyt lapsettomuudesta, ei osaa olla kunnolla läsnä... tämä lapsettomuus koskettaa ainakin minua niin raskaasti, että voin jopa loukkaantua jos ystävä sanoo jonkun sanan väärin.
Sitä on niin "höröllään" kaikkien muiden ihmisten mielipiteille...

Täällä keskusteluissa ei vielä kukaan ole loukannut mielipiteillään toista, ainakaan tietääkseni... samassa junassahan tässä ollaan, joten mitä parempaa matkaseuraa, sen rattoisammin matka kulkee... yhdessä, kohti samaa päämäärää.
OIKEIN PALJON PLUSSATUULIA MEILLE KAIKILLE!!! :heart:

 

Sintu74 itekkin koen että vertaistuki on tärkeetä, ja sitä on tosiaan vaikeaa löytää. Olen itse myös kokenut niin että ystävillekin on vaikeaa kuvata sitä kuinka pahalta lapsettomuus tuntuu, kun se on niin pohjatonta surua että sitä ei osaa sanoin kuvata. Aivan fyysistä kaípuuta ja tyhjää syliä:heart:

napsuneiti mä taisin eka kerran kyseisellä testillä pp 9 ja näkyi haamu. Mut sehän on niin yksilöllistä mitä näkyy ja millonka, mäkin olin hätähousu testaamisessa.

Soitin tänään väestöliittoon ja sain ultra-ajan, siihen ois sitte kaks viikkoo.

 

Sinttu ja Passari, olette niin oikeessa!! Ei sellainen kuka ei oikeasti ole kärsinyt lapsettomuudesta voi tajuta siitä yrittämisen tuskasta yhtään mitään. Muakin on joskus lohduttanut kaveri joka yritti 10kk ennen tärppiä ykköstä ja toka tärppäs ekalla.. Joopa... noh.. kiltistihän sitä kuuntelee mut mielessä ajattelee että "kerrohan tuo yrittämismäärä kolmella tai neljällä ja ala sitten mua lohduttamaan pettymyksitä ja yrittämisen tuskasta". Mutta joo, heillä se 10kk on varmaan myöskin ollut pitkä aika ja hyväähän nämä kaverit on tarkoittaneet.

Ikävin kommentti jonka olen parhaalta kaveriltani kuullut oli kun hän itse oli raskaana ja oltiin kolmannen ystävän tuoretta viikon vanhaa poikavauvaa katsomassa. Mulla yritystä oli sillon 2v ja ekat naikkarihoidot käynnissä. Tämä mun paras kaveri ojensi kaverin pienokaisen mun syliin ja sanoi omaa masuansa taputellen, että "pidä sä tätä vauvaa kun sulla ei sitä omaa ole". Joo-o... jep jep... itkua nieleskelin lopun viereilua ja kun autoon pääsin tuntui kun taivas olis niskaan tippunut.

Mä myönnän yhden tosi tosi tyhmän jutun... tänään pp6 ja pissin ip tilkkuun. Noh, kuten kaikki varmaan arvaa niin negahan se oli. Mut pakosti tuli mieleen että noinkohan tää pas karahtaa kiville.

Passari, ihanaa kun on taas yks päivämäärä mitä odotella =). Ja sen jälkeen uskaltaa taas luottaa asiaan vähän paremmin kun on sen ihanan pienen ihmisenalun ja sydämen sykkeen siellä ruudulla nähnyt! Sen näyn NIIN soisin ihan jokaiselle meille!!!!!!!!!!!!

 

napsuneiti, omalta kohdalta en kyllä voi sanoo että ois kiva odotella ultrapäivää nämä kaks viikkoo on ollu mulle maailman hitaimmat. Edes piinailu ei ollu näin pitkä torstaihinkin on vielä ikuisuus :O

 

Jenksula, joo... ymmärrän =). Ja siitä on taas IKUISUUS odotella np-ultraa. MÄ sorruin jo niiden kahden, siis alkuraskauden ultran ja np ultran välissä käymään yksityisellä .

 

napsuneiti voi ootpa aikasin pissiny tikkuun, ompa kumma kun näyttää negaa=) Oota nyt ainaki muutama päivä vielä. Kyllä on täälläkin monenlaista kommenttia kuullu lähipiirin ihmisiltä ja monesti ne loukkaa, mutta kyllä siitä pääsee yli. Oon vaan ajatellu että ne ei tiedä asiasta mitään eivätkä ymmärrä miten sanat loukkaa, vaikka eivät pahaa tarkota.

Tuli yks asia mieleen mikä vielä pahentaa tätä lapsettomuutta, nimittäin se että mulla ainakin kummittelee mielessä että entä jos ei koskaan onnistukkaan, niinkinhän joillekkin käy. Että miksi sitten me ei voitas kuulua siihen porukkaan? Jotenkin sitä on aina pitäny perheen perustamista niin tärkeänä asiana, ja sitten kun pelkää että se ei koskaan toteudukkaan, kamalaa. Äitiys tuntuu niin tärkeältä asialta.

JUUP, kyllä tämä piinailu on persiistä, olipa se sitte missä vaiheessa hoitoa vaan. Mutta jospa kärsivällisyys palkitaan ja saadaan pian kaikki olla onnesta ymmyrkäisenä.

 

Passari, no sanos muuta =) Mut katos kun kaverilla näkyi selkeä plussa jo dpo10. Ja mulla oli eilen dpo9 (ovisplussa viikko sitten la) ni tietty välkkynä haamua odottelin. Tyhmä minä.

 

Eilinen PAS takana... alkioiden sulatus ei menny ihan nappiin.
Maanantaina sulatetut 2 alkiota eivät kelvanneet siirtoon. Pakastettaessa olivat 4-soluisia, mutta sulatettuina vain 2-soluisia, eivätkä sitten enää alkaneet jakaantumaankaan...
Tiistaina aamuyöllä sulatetut toiset 2 alkiota: toinen 3-soluinen lk 3 ja toinen 2-soluinen lk 4(NT). Tuo 3-soluinen ehti siirtoon mennessä muuttua 4-soluiseksi ja TOP:iksi, mutta tuo toinen pysyi muuttumattomana. Molemmat kuitenkin siirrettiin.
Nyt siis toivotaan että ainakin tuo TOP kiinnittyisi.

Harmittaa vain, että pakkaseen ei nyt sitten jäänyt mitään...
Lääkäri kyllä sanoi että elää tässä hetkessä ja odottaa tämän hoidon tuloksia, eikä murehtia tulevaa jos ei onnistukkaan... paremmin sanottu ku tehty...
Mulla kyllä väkisinki mietityttää, ku tiedän että seuraavaa hoitoa ei ehkä pystytä toteuttamaan pahan endoni vuoksi...
Mutta kuten sanottu, pitää yrittää elää tässä hetkessä

 

Sintu toi ohje nyt on melko mahdotonta toteuttaa useimman kohdalla, uskoisin minä. Mut koita ajatella että ainakin NYT, ja seuraavat pari viikkoa sä olet RASKAANA ja elät sitä unelmaa =). Pidetään peukkuja että toinen, jollei molemmat tajuaisi tarrautua kiinni !!!!!

 

Sintu74 Hienoa että on saatu siirrettyä kuitenkin, vaikka varmasti harmittaa kun pakkanen on nyt sitte tyhjä..mutta toivottavasti sulla ois kohta syli täys Nyt sitte ei muuta ku viettelemään ah niin ihania piinapäiviä. Sehän on hyvä merkki kun on sulatuksen jälkeen lähtenyt jakaantumaan, oisko se sitten se sitkeä sissi.

Mitäs napsuneiti? Ootko pysytelly erossa testeistä? Onko mitään tuntemuksia?

Täällä ei oo pysytty erossa testeistä (onko muuten raskaustesti-riippuvuus virallinen diagnoosi?) Tänä aamuna eli nyt siis rv 5+1 testattu digitestillä 3+, eli hcg on noussut yli 2000. Oon niiiin tyytyväinen! Arvo ainakin on noussut hyvin, toisaalta ainahan sekään ei tarkoita mitään... Mutta yritän nyt olla ajattelematta sitä, ja iloita. Kohtua vihloo hieman välillä ja väsymys on aivan järkyttävä, mutta kaikki otetaan ilolla vastaan.

 

joo, no en oo pysytellyt erossa. Tyhmä, tyhmä, tyhmä =*). Nyt siis pp8 ja illalla pissin tikkuun. Nega, kuten odottaa kenties saattaa. Mulla on siis niitä Davidin 10iu testejä liuta kaapissa. Tiedän että vois jo näkyä, tai vois olla näkymättä.

Oloja, no unet on kadoksissa ja näinollen väsy kamala päivisin. Mut ei nippailuja eikä nappailuja, ei huonoa oloa, ei hedaria eikä mitään muutakaan "kunnon oiretta". Ei se nyt auta kun odotella. Maanantaina on sitten veritesti.

Jotenkin sitä aatteleepi ettei se 1pas Voi onnistua ku eka tuoresiirto onnistui. Mut jääpi nähtäväksi.

Passari ihanaa =). On se vaan hienoa ku huomaa että niitä oikeita oireita ilmaantuu! Jotenkin se pistää hitusen enemmän luottamaan siihen että kaikki on hyvin =).

 

Sintu Peukkuja tarroja, hetipitiliimaa ja kaikkee mahtollista liimaajaa sinne. Meilläkin oli tämä kyytiin laitettu alkanu jakautumaan jo ennen siirtoa. Toivottavasti teillä on yhtä sitkee kaveri ja nappaa siinä jakautumisen huumassa kiinnikin

(.) Vuotaa, vuotaa ja vuotaa tai no tuhnuttaa mut kuitenki vuoto kun vuoto. Ja ei se tuhnuta kun aamupäivälää mut joka päivä kuitenkin. Onneks kuitenkin kivuton mut tuskaa tuo pieneen päähän tuottaa. Huomenna ois se kauhujen päivä. Onneks on ultra heti aamusta etti tarvii koko päivää tuskissaan kärvistellä, johan tässä kuitenki on ihan liian kauan tätäkin hetkee odoteltu.
Oireet edelleen samat kun tähänkin asti. Eli pelkkää tissikipua joka sekin hävis päivänä eräänä ja kömpi sit seuraavana päivänä takas. Jotain äklötystä on loppuviikosta asti ollu mut se menee ton niskajumin piikkiin edelleen on kuitenki niin hetkellisiä muutaman kerran päivässä.
Nooh, josko huomenna oltais ist viksumpia. Jotain positiivista kuitenki on ollu pakko miettiä. Oon koittanu lohduttautua ajatuksella, että meillä on pakkasnenuja jäljellä ja todistettavasti pystytään raskautumaan niin eihän tässä oo kun yks suunta jos huomenna huonoja uutisia kuuluu.

ps. Vähänkö rsittaa. Miehellä sattu just huomiselle koulutuspäivä töistä ja tietty joutu lähtemään eri paikkaunnalle joten joudun kauhukammioon menemään yksin

 

Jenksulalle paljon onnea ja tsemppiä huomiselle!!!

Tulehan sitten kertomaan hyviä uutisia =)!

 

Jenksula Mitenkä siellä, saitko millaisia uutisia? Toivottavasti iloisia!

 

no en nyt niin kovin ilosia. Tuulimuna kulkee mukana. Mutta jos jotain positiivista etitään niin keretään ehkä tänä vuonna vielä uuteen yritykseen

 

Jenksula pahoittelut Niin, kyllä se vaan niin on että plussa ei vielä tarkoita mitään, kuitenkin niin moni asia voi vielä mennä pieleen..Pelottavaa. Voimia sinne ja nostan hattua kun pystyt jo ajattelemaan seuraavaa hoitoa, on sulla sisua!

 

Jenksula iso hali ja voimia täältäkin!

 

Taidanpa nyt itsekin kirjoittaa tähän pinoon, kun tässä jännitän oman Pasini lopputulosta. Meillä lapsettomuuden syy miehen siittiöiden alentunut määrä, liikkuvuus ja mikähän vielä.. No ensimmäisen ICSIn tuoresiirrosta alkoi tuulimunaraskaus ja ensimmäisestä Pasista syntyi meille ihana poika 11/2009. Toista ollaan kovasti haaveiltu, ja nyt päästiin aloittamaan hoidot. Omaan kiertoon on meillä tehty ja käytössä pelkät luget, joita raskaustestiin asti. Meillä siirto oli viimeviikon perjantaina.sulatettiin kaksi alkiota, joita viljeltiin vielä yksi päivä. Toinen ei jakautunut ja toinen jakautui 7 soluiseksi ja se kaveri sitten siirrettiin. Muistaakseni viimeksi siirrettiin 8 soluinen alkio, josta poika sitten syntyi. Nyt mulla olis siis vasta pp 6, mutta testasin malttamattomana jo tietysti negan, ja olen hieman alamaissa. Tiedän, että hätiköin, mutta ajattelin, että olis se voinut jo näkyä. Hirveen suuret odotukset ei siis nyt oo, mutta katsotaan alkaako menkat vai miten käy. Pakkaseen vielä jäi muutama alkio, joten seuraavaan kiertoon sitten uusi pas, jos nyt ei nappaa.

Suuret halaukset jenskulle tiedän miltä nyt tuntuu. Mutta meillä lääkäri sanoi silloin tuulimunassa, että se on oikeastaan toiseksi paras vaihtoehto, koska raskaus kuitenkin alkoi. Peukut pystyssä, jotta pääsette pian uusiin hoitoihin.

Napsuneiti onkin aika samoissa tilanteissa, mitä itsekin. Jännityksellä olenkin tässä seurannut olisko sun testiin tullut kuitenkin jo plussa, antais itsellekin toivoa. huoh.

Muillekin tietty peukut pystyssä ja onnittelut jo plussanneille.

Itsellä ei oireita oikein ole. Tosi itkuinen olen ollut, menkkajomotusta on vaihtelevasti, rinnoissa ei mitään tuntemuksia ja kohdunnipukka riivattukin on ihan alhaalla pehmeä ja auki, mutta niin se oli kyllä viimeraskaudessakin. Joten ei sinänsäkään kauheesti toiveita. Mutta tässä nyt odotellaan.

 

Voi Jenksula, osanottoni ( Milloin sulla alkoi tuhruttelu?

 

Voi ei, kurja lukea huonoja uutisia!! Tuntuu niin väärältä että meitä kärsiviä vielä piiskataan tällaisillakin vastoinkäymisillä Voimia!!

Olin siirrossa tänään ja mieli on maassa. En tiedä ihan tarkkaan miksi, siirto onnistui ja tilanne on muutenkin ihan sama kuin passeissa ennenkin, ehkäpä juuri siksi... Enpä pistä pahakseni mennä taas psykologin juttusille parin viikon päästä, hänen sanojensa mukaan yleensä ensimmäisen ivf kierroksen jälkeen monella on hoitojen kovin paikka. Meillä siis ekan ivf:n tokavika pas nyt.

Olen ihan maani myynyt, olen varma jo nyt että hoito menee pieleen mun stressaamisen tai huonojen elintapojen takia. Ei ole toivon hitustakaan onnistumisesta tällä hetkellä. Täytyy yrittää tsempata itseään, muuten tulee rankka pari viikkoa olemaan edessä!! (asiaa ei varmaan auta että molemmat kälyt synnyttää parin kuukauden sisällä...)No, ei muuta kuin tsemppiä kanssasisaret, kyllä tästä(kin) selvitään!!

Hammy

 

Mulla tuli tänään kuluneeksi 4pv siirrosta ja alavatsassa on tuntunut omituisia vihlaisuja aamusta saakka. Oiskohan nämä nyt niitä ns. kiinnittymiskipuja?
Monenko päivän päästä alkio yleensä kiinnittyy PAS:n jälkeen?

 

Azure, osapuilleen viikko ennen ultraa alko joka päivän aamupäivä tuhru. Sitä ennen osapuilleen kerran viikossa aamupäivä.
Hammy, luin jostain ettei omalla huonolla ololla tai tekimisillä voi vaikuttaa. Tietty jos ryyppää ja reelestää on juttu eri mut normi elämisellä ei. Se että on siirtopäivän rehkimättä riittää

 

Miehen veljelle on viime yönä syntynyt esikoinen ja mies on ihan pois itsestään. :'(

Itse yritän olla reipas kun töissä on oltava, mutta kyllä nämä hetket vaan luvattoman raskaita on... Vaikka olen tuolla Mitäs nytin puolella ymmärtänyt ettei näin saisi tuntea... Suru puserossa eteenpäin ja kohti aurinkoisempia päiviä! Pakko luottaa siihen että jokainen päivä on eteenpäin ja josko pian tätä uutta elämän ihmettä pystyisi käydä tervehtimässäkin

Ai niin ja pp 2, lugeannostus vaihdettiin tähän hoitoon kolmeen kertaan päivässä, mikäs sen mukavampaa kuin olla pöksyt märkänä taukoamatta ja juosta töissäkin tunkemaan niitä palleroita sisuksiin. Lohtukarkkia mennyt luvaton määrä, mutta ei haittaa!

 

Jenksula Miten sulla, eikö sulla ollu lääkkeellinen PAS, lopetetiko heti lääkkeet ultran jälkeen, että onko nyt alkanut suurempi vuoto? Oliko sulla semmonen tunne että lääkkeet pitivät vuodon poissa, tai siis antoivat tulla vain tuhruttelua? Mietiskelen täällä vain että kuinka kroppa reagoi tuulimunaan tai keskenmenoon lääkkeellisessä hoidossa.

Hammy Voimia piinailuun!

Sintu74 Toivottavasti on kiinnittymiskipuja Mulla ei kummassakaan kiinnittymisessä ole ollut kummempia kipuja mutta kuuleman mukaan joillakin on. Alkion kiinnittyminen kai riippuu alkion iästä tai keihitysvaiheesta, ite oon jotenki ajatellu että about 5 vrk siirrosta niin ois kiinnittyny jos on kiinnittyäkseen.

Täällä tänään rv 5+5, toivon mukaan. Oireeton olo on, enkä jaksa uskoa että joku on mukana, pelkään kovasti tuulimunaa, kohdun ulkoista en niinkään. Ei auta muu kuin odotella. Kuitenkaan vuotoja ei ole ollut. Tsemppiä kaikille

 

Juu lääkkeellinen PAS oli. Tuon viimesen viikon oli tosiaankin sellane olo, että luget pitää kunnon vuodon pois. Varsinkin kun tuhruttelua oli aamupäivisin yöllä kun lääkkeen laittoon tulee pidempi väli.
Lääkkeet lopetin ultran jälkeen torstaina. Lauantai aamuna sit tulla hulahti ihan kiitettävästi ja veskissä käydessä hyytymä tai joku möykky kuitenkin. Viikonlopun olikin sit taas vuotamatta kunnes tänään kun tultiin illasta anoppilasta kotiin. Nousin autosta ja hupsis ja pian toinen ja kolmas hupsis. Siinä alko tulla kiire sisälle kun tuntu että pian valuu jo lahkeesta. Eikä se kyllä tosiaan ollu kaukana. Onneks oli kunnon side varuilta.
Huomenna pitäis mennä hakemaan lääke ja keskiviikkona sit päiväks polille. Paitsi jos lääkäri vielä huomenna ultraa noiden super hyytymien takia. Toivottavasti kaikki ois tullu pois ilman nuita lääkkeitä.