Suuttuiko mun mies aiheesta?

Miksi te ihan oikeasti yritätte tahallanne ymmärtää väärin tämän tilanteen?

Mä en niinku missään vaiheessa oo sanonut, että mä en koskaan enää mene töihin. Vaan oon nyt 7 sivua yrittäny sanoa, että mä menen töihin kyllä vielä, mutta en paikkaan joka ei kiinnosta. Ja olen myös yrittänyt kertoa, että miehen kanssa on puhuttu ja sovittukin, että mennään niin, että hoidan lapsemme syksyyn saakka kotona, jonka jälkeen katsotaan, muutetaanko vai ei. Mä en ole myöskään missään vaiheessa sanonut, että me muutetaan sinne, mihin MÄ halua, vaan tottakai me muutetaan sinne, mistä saadaan töitä. Mä olen myöskin yrittänyt sanoa, että olen tarjonnut miehelle sitä vaihtoehtoa, että jää itse kotiin, mutta ei näe itseään koti-isänä. Musta tuntuu, että teistä puoletkaan ei lue mun tekstejä kunnolla saati ollenkaan, ja toinen puoli haluaa tahallaan ymmärtää väärin

Miksi??

Mä olen vaan sitä mieltä, että kun meillä on vielä niin pieni lapsi, niin haluan olla hänen kanssa kotona, opettaa asioita, ja tiedän, että lapseni ei ole vielä valmis hoitoon. Alku oli rankka, joutui lastenosastolle alkuun, oli muutaman päivän. Ja muutenkin lapsivuodeaika on ollut todella raskas. Ja nyt kun se alkaa tasaantua, niin mies alkaa pakottaa töihin, ja vieläpä töihin, joka ei kiinnosta. Mä en vaan oikeasti jaksa! Mä itsen joka ilta sen takia, kun mä en jaksa mennä töihin, joista en pidä. Enkä halua viedä lastani hoitoon.

Mulla on ollut muutenkin rankkaa tässä parin vuoden aikana. Oma isäni kuoli pari vuotta sitten. Mummoni kuoli onnettomuudessa 3 vuotta sitten ja äitini on ihan kaamea, mulla ei käytännössä ole äitiä...

Miksi te ymmärrätte väärin, ja ivailette ja haukutte provoks. Mä en ole provo. Mulla kun ei ole niin köyhä elämä, että tarvisi 7 sivua sopertaa valheita kaksplussan mammapalstalla.

Ja mä olen myös sitä mieltä, että miehen aikoinaan tyrimät raha-asiat ei ole mun hoidettavissa. Ennemmin hoidan lastamme kotona, kuin että teen fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä niska limassa, sen takia, että mies saa viettää leveämpää elämää omien tyrmisiensä takia. Minusta sekin on väärin.

Älä oikeesti pahota mieltäs näistä, jotka ei vaan halua tajuta sua. Jos sä haluat olla kotona hoitamassa lasta kun se on pieni, niin ole kotona! Se on sun oikeus.

Sulla on vastuu lapsestas ja sä tiedät mikä on teille parasta. Eikä sun raha-asias muille kuulu. PISTE

 

Minusta mies on suuttunut aiheettomasti. Ei kannata hakea työpaikkaan, jos tietää jo etukäteen että ei halua sitä työtä tehdä. Hoitoalalla työskentely ilman minkäänlaista motivaatiota ei ole oikein myöskään potilaita/asiakkaita kohtaan. Ja jos tietää olevansa masentuvainen ihminen, voi vuorotyö ja hoitotyössä koetut jutut tehdä omalle mielenterveydelle tepposet.

:attn:

Ja lisään vielä että teidän lapsi on vielä niin pieni, että ei ihme jos haluat hoitaa häntä kotona, kerran siihen on mahdollisuus. Töihin kerkeää vielä myöhemminkin.

 

Mäkin luulen että tässä ketjussa ap:ta koulivilla on itsellään vaan huono omatunto ja he antaisivat vaikka persettä että saisivat olla kotona

Oi, antaisin mielelläni, mutta kotiäitiä musta ei sais kyllä tekemälläkään! Mä en alkais kenenkään elätettäväksi ihan vähällä ja en todellakaan ymmärrä millään lähestymistavalla ap:n katsontakantaa...

Saakohan susta äitiäkään lapsilles kun niin kauhea ajatus olisi olla kotiäiti. Kauheeta, olla jonkun elätettävänä! On sulla ainakin hyvät periaatteet. Mutta taitaa lapset kärsiä noin itsenäisellä naisella.

mites ne lapset kärsii jos äiti on sitä mieltä että jokaisen tulee kyetä elättämään itsensä? tai että naisen osa tässä maailmassa ei ole olla miehen elätettävänä?

Unohdetaan se lapsi kokonaan, niinkö? Tuleeko kellekään mieleen että sen rahan lisäksi on olemassa se LAPSI, eikö se ole se tärkein??? Eikä se kuka elättää ja kenet...huoh. Tuntuu olevan se elättäjä ja raha kaikista tärkein pointti joka asiassa...

 

Miksi te ihan oikeasti yritätte tahallanne ymmärtää väärin tämän tilanteen?

Mä en niinku missään vaiheessa oo sanonut, että mä en koskaan enää mene töihin. Vaan oon nyt 7 sivua yrittäny sanoa, että mä menen töihin kyllä vielä, mutta en paikkaan joka ei kiinnosta. Ja olen myös yrittänyt kertoa, että miehen kanssa on puhuttu ja sovittukin, että mennään niin, että hoidan lapsemme syksyyn saakka kotona, jonka jälkeen katsotaan, muutetaanko vai ei. Mä en ole myöskään missään vaiheessa sanonut, että me muutetaan sinne, mihin MÄ halua, vaan tottakai me muutetaan sinne, mistä saadaan töitä. Mä olen myöskin yrittänyt sanoa, että olen tarjonnut miehelle sitä vaihtoehtoa, että jää itse kotiin, mutta ei näe itseään koti-isänä. Musta tuntuu, että teistä puoletkaan ei lue mun tekstejä kunnolla saati ollenkaan, ja toinen puoli haluaa tahallaan ymmärtää väärin

Miksi??

Mä olen vaan sitä mieltä, että kun meillä on vielä niin pieni lapsi, niin haluan olla hänen kanssa kotona, opettaa asioita, ja tiedän, että lapseni ei ole vielä valmis hoitoon. Alku oli rankka, joutui lastenosastolle alkuun, oli muutaman päivän. Ja muutenkin lapsivuodeaika on ollut todella raskas. Ja nyt kun se alkaa tasaantua, niin mies alkaa pakottaa töihin, ja vieläpä töihin, joka ei kiinnosta. Mä en vaan oikeasti jaksa! Mä itsen joka ilta sen takia, kun mä en jaksa mennä töihin, joista en pidä. Enkä halua viedä lastani hoitoon.

Mulla on ollut muutenkin rankkaa tässä parin vuoden aikana. Oma isäni kuoli pari vuotta sitten. Mummoni kuoli onnettomuudessa 3 vuotta sitten ja äitini on ihan kaamea, mulla ei käytännössä ole äitiä...

Miksi te ymmärrätte väärin, ja ivailette ja haukutte provoks. Mä en ole provo. Mulla kun ei ole niin köyhä elämä, että tarvisi 7 sivua sopertaa valheita kaksplussan mammapalstalla.

Ja mä olen myös sitä mieltä, että miehen aikoinaan tyrimät raha-asiat ei ole mun hoidettavissa. Ennemmin hoidan lastamme kotona, kuin että teen fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä niska limassa, sen takia, että mies saa viettää leveämpää elämää omien tyrmisiensä takia. Minusta sekin on väärin.

Luitko sä ollenkaan tuota harjoittelu/testijuttua jonka mä kirjoitin (s 7 ) ja joku peesasi? Sillä molemmat olis tyytyväisiä.

Mä en tiedä enää mitä olen lukenut ja mitä en, tulee niin konsanaan tätä paskaa niskaan. Mut jos tarkoitit sitä, että hakisin muuten vain, jotta saisin kokemusta, kävisin kokeileen työtä, niin ei sekään hullumpi ajatus ole. Mutta toisaalta tuntuis ihan extra tyhmältä mennä töihin vähäks aikaa, kun tietää, että sieltä lähtee pois. Oon mä siellä paikassa ollut harjottelussa joskus aikoinaan 4 viikkoa, joten tiedän mitä se on. Enhän mä muuten sitä paikkaa vois edes lynkata. Ja sit ne joutuis ettiin uuden työntekijän sinne, kun mä kävin vaan miehen mieliks kokeileen. Mut voishan sen hakemuksen rustata, siinä olet oikeessa!

 

Ap sanoi tuolla aiemmin, että pitäisikö hänen mennä töihin, että mies saisi uusia vaatteita ja pääsisi baariin =D

Sekö ap sun suurin huoli onkin? Että miehellä olisi varaa käydä viihteellä.

Ei, vaan se, että munko se pitää maksaa??????

Itseasiassa, KYLLÄ! Sä et voi vaatia miestäsi elämään ilman telkkaria, lehtiä, viihteellä käymistä, autoa jne. vain siksi, että sinä et niitä vältämättä kaipaa. Samoin miehesi velat ovat osa perheenne taloustilannetta, joten et voi täysin sanoutua irti niistäkään. Tietenkään sun ei tarvitse hakea just tuota työpaikkaa mistä kerroit, mutta katso nyt sun asennetta! Sä oletat, että miehesi mielestä pitäisi olla täysin ookoo, että olet kotona monta vuotta, mutta sulla taas on täysi oikeus irtisanoutua kaikesta muusta paitsi vuokrasta ja omasta puhelinlaskusta. Kun kerran vaipatkin saitte syntymälahjaksi.

Lapsi on vielä pieni joten hoitoonvieminen ei ehkä ole ihan just ajankohtaista. Mutta entä myöhemmin? Miehesi makselee perheen autoa, vanhoja velkojaan, yms. ja sä kerrytät sun OMAA säästötiliä, kun eihän ne miehen kulut sulle kuulu. Todellista yhteiselämää...

 

Miksi te ihan oikeasti yritätte tahallanne ymmärtää väärin tämän tilanteen?

Mä en niinku missään vaiheessa oo sanonut, että mä en koskaan enää mene töihin. Vaan oon nyt 7 sivua yrittäny sanoa, että mä menen töihin kyllä vielä, mutta en paikkaan joka ei kiinnosta. Ja olen myös yrittänyt kertoa, että miehen kanssa on puhuttu ja sovittukin, että mennään niin, että hoidan lapsemme syksyyn saakka kotona, jonka jälkeen katsotaan, muutetaanko vai ei. Mä en ole myöskään missään vaiheessa sanonut, että me muutetaan sinne, mihin MÄ halua, vaan tottakai me muutetaan sinne, mistä saadaan töitä. Mä olen myöskin yrittänyt sanoa, että olen tarjonnut miehelle sitä vaihtoehtoa, että jää itse kotiin, mutta ei näe itseään koti-isänä. Musta tuntuu, että teistä puoletkaan ei lue mun tekstejä kunnolla saati ollenkaan, ja toinen puoli haluaa tahallaan ymmärtää väärin

Miksi??

Mä olen vaan sitä mieltä, että kun meillä on vielä niin pieni lapsi, niin haluan olla hänen kanssa kotona, opettaa asioita, ja tiedän, että lapseni ei ole vielä valmis hoitoon. Alku oli rankka, joutui lastenosastolle alkuun, oli muutaman päivän. Ja muutenkin lapsivuodeaika on ollut todella raskas. Ja nyt kun se alkaa tasaantua, niin mies alkaa pakottaa töihin, ja vieläpä töihin, joka ei kiinnosta. Mä en vaan oikeasti jaksa! Mä itsen joka ilta sen takia, kun mä en jaksa mennä töihin, joista en pidä. Enkä halua viedä lastani hoitoon.

Mulla on ollut muutenkin rankkaa tässä parin vuoden aikana. Oma isäni kuoli pari vuotta sitten. Mummoni kuoli onnettomuudessa 3 vuotta sitten ja äitini on ihan kaamea, mulla ei käytännössä ole äitiä...

Miksi te ymmärrätte väärin, ja ivailette ja haukutte provoks. Mä en ole provo. Mulla kun ei ole niin köyhä elämä, että tarvisi 7 sivua sopertaa valheita kaksplussan mammapalstalla.

Ja mä olen myös sitä mieltä, että miehen aikoinaan tyrimät raha-asiat ei ole mun hoidettavissa. Ennemmin hoidan lastamme kotona, kuin että teen fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä niska limassa, sen takia, että mies saa viettää leveämpää elämää omien tyrmisiensä takia. Minusta sekin on väärin.

Luitko sä ollenkaan tuota harjoittelu/testijuttua jonka mä kirjoitin (s 7 ) ja joku peesasi? Sillä molemmat olis tyytyväisiä.

Mä en tiedä enää mitä olen lukenut ja mitä en, tulee niin konsanaan tätä paskaa niskaan. Mut jos tarkoitit sitä, että hakisin muuten vain, jotta saisin kokemusta, kävisin kokeileen työtä, niin ei sekään hullumpi ajatus ole. Mutta toisaalta tuntuis ihan extra tyhmältä mennä töihin vähäks aikaa, kun tietää, että sieltä lähtee pois. Oon mä siellä paikassa ollut harjottelussa joskus aikoinaan 4 viikkoa, joten tiedän mitä se on. Enhän mä muuten sitä paikkaa vois edes lynkata. Ja sit ne joutuis ettiin uuden työntekijän sinne, kun mä kävin vaan miehen mieliks kokeileen. Mut voishan sen hakemuksen rustata, siinä olet oikeessa!

Just se juttu

Ja ihan vaan kokemus ja testimielessä. Jos olet ollut kotona jonkin aikaa, haastatteluharjoituskaan tuskin haittaa jos ei kiinnosta ne työkkärin kurssit "Tää olis leikisti se pomo ja sit tää vois kysyä... BLAAH! "

 

Todellakin aiheetta suuttui, koska mies ei ottanut huomioon lapsen parasta, joka selvästikin on olla vielä kotona oman äitinsä hoidettavana. Sen pitäisi olla se lähtökohta.

 

Voi voi.... on munkin isä kuollut ja äiti asuu kaukana toisella puolella Suomea, miehen isä on juoppo ja meidän pitää sen mummostakin huolehtia, lapsellamme on pitkäaikainen sairaus (ei onneksi hengenvaarallinen), lapsiakaan emme heti saaneet ja se oli rankkaa aikaa..... Silti meidän pitää molempien käydä töissä (mun veilä hoitoalalla) ja elää yhdessä perhe-elämää. Voi, mäkin haluisin opiskella vaikka lääkäriksi, mut siinä on vaan se ongelma ettei se ole taloudellisesti mahdollista.
Mut me ollaan perhe ja yhdessä päätetään asioista - siitä että käydään niissä töissä mitä on (nyt on hei lamakin ja niitä töitä ei aina niin oo) - ja siitä, että molemmat on tyytyväisiä yhetisiin päätöksiin. Myös taloudelliseen tilanteeseen. Ja sä tiesit teidän perheen taloudellisen tilanteen kun yhteen menitte (miehesi raha-asiatkin). Ja itse olet lähäriksi kouluttautunut, vai pakottiko joku sut siihen. Vai hetkinen... oletkos sellainen "heti kaikki mulle tänne nyt, just niinkuin MÄ HALUUN"????

 

Ap sanoi tuolla aiemmin, että pitäisikö hänen mennä töihin, että mies saisi uusia vaatteita ja pääsisi baariin =D

Sekö ap sun suurin huoli onkin? Että miehellä olisi varaa käydä viihteellä.

Ei, vaan se, että munko se pitää maksaa??????

Itseasiassa, KYLLÄ! Sä et voi vaatia miestäsi elämään ilman telkkaria, lehtiä, viihteellä käymistä, autoa jne. vain siksi, että sinä et niitä vältämättä kaipaa. Samoin miehesi velat ovat osa perheenne taloustilannetta, joten et voi täysin sanoutua irti niistäkään. Tietenkään sun ei tarvitse hakea just tuota työpaikkaa mistä kerroit, mutta katso nyt sun asennetta! Sä oletat, että miehesi mielestä pitäisi olla täysin ookoo, että olet kotona monta vuotta, mutta sulla taas on täysi oikeus irtisanoutua kaikesta muusta paitsi vuokrasta ja omasta puhelinlaskusta. Kun kerran vaipatkin saitte syntymälahjaksi.

Lapsi on vielä pieni joten hoitoonvieminen ei ehkä ole ihan just ajankohtaista. Mutta entä myöhemmin? Miehesi makselee perheen autoa, vanhoja velkojaan, yms. ja sä kerrytät sun OMAA säästötiliä, kun eihän ne miehen kulut sulle kuulu. Todellista yhteiselämää...

Tätä mä just tarkotan, kun en ole sanonutkaan, että en KOSKAAN MENISI TÖIHIN! Vaan kysehän oli nyt siitä paikasta, mikä oli lehdessä. Hei haloo, sä et kyllä nyt oo lukenu koko keskustelua läpi. Ja mun tuskin tarttee tehdä töitä, jotta mies pääsee viihteelle. Vaan juu, olen ennemmin lapsen kanssa kotona. Mites mun vihteelle pääsy, kun ei mies maksa mulle sitä?? Miks mun pitäs maksaa miehelle, käydä siis töissä ja laittaa lapsi hoitoon, sen takia, että MIES PÄÄSEE SAATANA RYYPPÄÄMÄÄN! Ei helvetti, että kuulostaakin hullulta.

 

Ainoa asia, jota ihmettelen tässä kuviossa on se, että miksi ap opiskelit lähihoitajaksi, jos hoitoala ei kiinnosta sinua? :xmas:

 

Voi voi.... on munkin isä kuollut ja äiti asuu kaukana toisella puolella Suomea, miehen isä on juoppo ja meidän pitää sen mummostakin huolehtia, lapsellamme on pitkäaikainen sairaus (ei onneksi hengenvaarallinen), lapsiakaan emme heti saaneet ja se oli rankkaa aikaa..... Silti meidän pitää molempien käydä töissä (mun veilä hoitoalalla) ja elää yhdessä perhe-elämää. Voi, mäkin haluisin opiskella vaikka lääkäriksi, mut siinä on vaan se ongelma ettei se ole taloudellisesti mahdollista.
Mut me ollaan perhe ja yhdessä päätetään asioista - siitä että käydään niissä töissä mitä on (nyt on hei lamakin ja niitä töitä ei aina niin oo) - ja siitä, että molemmat on tyytyväisiä yhetisiin päätöksiin. Myös taloudelliseen tilanteeseen. Ja sä tiesit teidän perheen taloudellisen tilanteen kun yhteen menitte (miehesi raha-asiatkin). Ja itse olet lähäriksi kouluttautunut, vai pakottiko joku sut siihen. Vai hetkinen... oletkos sellainen "heti kaikki mulle tänne nyt, just niinkuin MÄ HALUUN"????

Haista sinä paska, kun tulet vähättelemään isäni kuolemaa!!! Teidän perhe on päättänyt, että olet töissä, se ei ole minun ongelmani. Mutta me miehen kanssa ollaan päätetty, että hoidan lasta kotona syksyyn saakka, sadannen kerran. Sanonko vielä kerran? No, varmuuden vuoksi sanon: ME, MINÄ JA MIEHENI, OLEMME YHDESSÄ SOPINEET, ETTÄ HOIDAN YHTEISTÄ LASTAMME KOTONA VIELÄ SYKSYYN SAAKKA. Mutta sitten mies vaatiikin töihin menemistä, paikkaan joka ei kiinnosta.

 

Ainoa asia, jota ihmettelen tässä kuviossa on se, että miksi ap opiskelit lähihoitajaksi, jos hoitoala ei kiinnosta sinua? :xmas:

Se kiinnostikin aluksi, mutta sitten alkoi vaan ihan totaalisesti kyrpimään se perseiden pyyhintä, suoraan sanottuna NÄIN!

 

Ainoa asia, jota ihmettelen tässä kuviossa on se, että miksi ap opiskelit lähihoitajaksi, jos hoitoala ei kiinnosta sinua? :xmas:

Se kiinnostikin aluksi, mutta sitten alkoi vaan ihan totaalisesti kyrpimään se perseiden pyyhintä, suoraan sanottuna NÄIN!

Suuntauduitko vanhustyöhön? Ehkä löydät joskus jonkun työpaikan, jossa ei ole niinkään perushoitoa vaan jotain ihan muuta... Ellet sitten vaihda koko alaa.

 

Ainoa asia, jota ihmettelen tässä kuviossa on se, että miksi ap opiskelit lähihoitajaksi, jos hoitoala ei kiinnosta sinua? :xmas:

Se kiinnostikin aluksi, mutta sitten alkoi vaan ihan totaalisesti kyrpimään se perseiden pyyhintä, suoraan sanottuna NÄIN!

Suuntauduitko vanhustyöhön? Ehkä löydät joskus jonkun työpaikan, jossa ei ole niinkään perushoitoa vaan jotain ihan muuta... Ellet sitten vaihda koko alaa.

Haluaisinkin vaihtaa alaa, fysioterapeutiksi. Mutta kun ei miehen mielestä ole hyvä lähteä enää opiskelemaan... Ja mä en todellakaan halua, että mä olen lopunikääni LH! Suuntauduin Sahuun.

 

täällä on aikamoni koittanut sano että kun kyse ei ole pelkästään siitä mitä sä haluat, ei ole kyse pelkästään sun mielipiteestä asioihin... vaan teidän pitäisi yhdessä miehen kanssa puhua,päättää yhdessä mitä teette... kun kyse on myös sen miehen mielipiteestä..
sä olet täällä ilmoittanut selkeästi kantasi asioihin, sä itse olet sanonut että haluaisit fysioterapeutiksi, ja ettet tiedä mitä ens syksynä teet, jäätkö kotiin,teettekö toisen alspen,lähdetkö opiskelemaan vai menetkö töihin.. sä kerrot mitkä sait ei sulle kuulu, joten sun mielestä perheen taloudellinen tilanne on hyvä, sun ei siis tarvitse mennä töihin ja mies maksakoot omat jutut... se nyt vaan ei mene niin että naienn päättää kaikki asiat koska on äiti.. jos miehesi mielestä sun tarttee mennä töihin, lapsi voi hyvin mennä hoitoon niin teidän täytyy löytää molempia tyydyttävä ratkaisu... ja se ei todella toimi niin että sä sanot et joko mennään niinkuin mä haluan tai sitten mies lähtee vaihtoon..
vaikka alkuperäisessä tekstissä olikin kyse siitä yhdestä työpaikasta, niin noista sun viesteistä on voinut kyllä lukea sen todellisen vian tuossa asiassa

 

Mies siis saa mielestäsi päättää, mihin töihin nainen menee, millä palkalla, milloin ja mihin vuoroihin? Paskat sanon minä. Ja tuo sinunkin väitteesi menee aika lailla metsään, meidän perheessä katsos mullakin on tulot, vaikka olenkin kotona. Ja mies ei todellakaan ole AINOA elättäjä!

Kuka se teidän perheen elättäjä miehen ohella on? Exä? Yhteiskunta?

Minä olen toinen elättäjä.

Hoitovapaalla kerroit olevasi. Pimeänäkö teet töitä?

Kuule, mulla ainakin on hoitoraha, lapsilisä... En tiedä sit susta. Ehkä kela ei vaan pidä susta

En jaksa lukea koko ketjua, mut eli siis teidän perheen toinen elättäjä on yhteiskunta = me veronmaksajat. Ihan aiheesta miehesi suuttui.

 

Enää ei kannata opiskella? Jos sä (kaikesta päätellen) olet alle 60 v niin tottakai kannattaa opiskella! Muotohan voi olla muutakin kuin kokopäiväinen päiväopiskelija, just esim oppisopimus.

 

kyllä suuttui. mitäs oot vaan kotona löhöämässä miehes elätettävänä.

No ei kyllä ihan noinkaan ole. MÄ HOIDAN MEIDÄN YHTEISTÄ LASTA!

No hohhoijaa, sehän se työtä onkin. Ihan oikeesti, lopettakaa tuo kotihoidon mystifiointi ja hehkustus.

Mielestäni miehesi suuttui aiheesta.

 

Ainoa asia, jota ihmettelen tässä kuviossa on se, että miksi ap opiskelit lähihoitajaksi, jos hoitoala ei kiinnosta sinua? :xmas:

Se kiinnostikin aluksi, mutta sitten alkoi vaan ihan totaalisesti kyrpimään se perseiden pyyhintä, suoraan sanottuna NÄIN!

Suuntauduitko vanhustyöhön? Ehkä löydät joskus jonkun työpaikan, jossa ei ole niinkään perushoitoa vaan jotain ihan muuta... Ellet sitten vaihda koko alaa.

Haluaisinkin vaihtaa alaa, fysioterapeutiksi. Mutta kun ei miehen mielestä ole hyvä lähteä enää opiskelemaan... Ja mä en todellakaan halua, että mä olen lopunikääni LH! Suuntauduin Sahuun.

No entä jos opiskelisit työn ohessa jossain vaiheessa? Onhan noita ilta-ja monimuotokoulutuksia sun muita...

 

kyllä suuttui. mitäs oot vaan kotona löhöämässä miehes elätettävänä.

No ei kyllä ihan noinkaan ole. MÄ HOIDAN MEIDÄN YHTEISTÄ LASTA!

No hohhoijaa, sehän se työtä onkin. Ihan oikeesti, lopettakaa tuo kotihoidon mystifiointi ja hehkustus.

Mielestäni miehesi suuttui aiheesta.

Niin, työtä se on vasta silloin, kun vaihtaa vaikka naapurin kanssa lapsia päiväksi. B)

 

Ap sanoi tuolla aiemmin, että pitäisikö hänen mennä töihin, että mies saisi uusia vaatteita ja pääsisi baariin =D

Sekö ap sun suurin huoli onkin? Että miehellä olisi varaa käydä viihteellä.

Ei, vaan se, että munko se pitää maksaa??????

Itseasiassa, KYLLÄ! Sä et voi vaatia miestäsi elämään ilman telkkaria, lehtiä, viihteellä käymistä, autoa jne. vain siksi, että sinä et niitä vältämättä kaipaa. Samoin miehesi velat ovat osa perheenne taloustilannetta, joten et voi täysin sanoutua irti niistäkään. Tietenkään sun ei tarvitse hakea just tuota työpaikkaa mistä kerroit, mutta katso nyt sun asennetta! Sä oletat, että miehesi mielestä pitäisi olla täysin ookoo, että olet kotona monta vuotta, mutta sulla taas on täysi oikeus irtisanoutua kaikesta muusta paitsi vuokrasta ja omasta puhelinlaskusta. Kun kerran vaipatkin saitte syntymälahjaksi.

Lapsi on vielä pieni joten hoitoonvieminen ei ehkä ole ihan just ajankohtaista. Mutta entä myöhemmin? Miehesi makselee perheen autoa, vanhoja velkojaan, yms. ja sä kerrytät sun OMAA säästötiliä, kun eihän ne miehen kulut sulle kuulu. Todellista yhteiselämää...

Tätä mä just tarkotan, kun en ole sanonutkaan, että en KOSKAAN MENISI TÖIHIN! Vaan kysehän oli nyt siitä paikasta, mikä oli lehdessä. Hei haloo, sä et kyllä nyt oo lukenu koko keskustelua läpi. Ja mun tuskin tarttee tehdä töitä, jotta mies pääsee viihteelle. Vaan juu, olen ennemmin lapsen kanssa kotona. Mites mun vihteelle pääsy, kun ei mies maksa mulle sitä?? Miks mun pitäs maksaa miehelle, käydä siis töissä ja laittaa lapsi hoitoon, sen takia, että MIES PÄÄSEE SAATANA RYYPPÄÄMÄÄN! Ei helvetti, että kuulostaakin hullulta.

Huoh. Mä tarkoitan koko ajan tota sun asennetta. Että mikään mieheesi liittyvä ei kuulu sulle/sun vastuulle/sun maksettavaksi. Onko asenne sellainen vain nyt, vai jatkuuko sama kun menet töihin. Onko teillä kenties omat ruokahyllytki, ettei vain mene sekaisin, kumpi on mitäkin ostanut? En tietenkään tarkoittanut, että sun pitää nyt rynnätä töihin että ukkos pääsisi ryyppäämään, vaan sitä, että perheen taloudellinen tilanne pitää olla sellainen, että MOLEMMAT on tyytyväisiä ja siinä tulee sitten ehkä vahingossa osallistuneeksi toisen kuluihin...

Jos sulla kerran on säästössä suuri summa rahaa, niin eikö nyt olis hyvä ottaa ainakin osa käyttöön? Jos siis taloudellinen tilanne on se, mistä miehen kenkä puristaa? Jos mies haluaa, että menet heinäkuussa töihin, niin säästöillähän voisit jatkaa vielä vaikka puoli vuotta sen jälkeen kotona. Sitten lapsikin olisi jo parivuotias ja voisit mennä töihin ainakin osa-aikaisesti?

 

Voi voi.... on munkin isä kuollut ja äiti asuu kaukana toisella puolella Suomea, miehen isä on juoppo ja meidän pitää sen mummostakin huolehtia, lapsellamme on pitkäaikainen sairaus (ei onneksi hengenvaarallinen), lapsiakaan emme heti saaneet ja se oli rankkaa aikaa..... Silti meidän pitää molempien käydä töissä (mun veilä hoitoalalla) ja elää yhdessä perhe-elämää. Voi, mäkin haluisin opiskella vaikka lääkäriksi, mut siinä on vaan se ongelma ettei se ole taloudellisesti mahdollista.
Mut me ollaan perhe ja yhdessä päätetään asioista - siitä että käydään niissä töissä mitä on (nyt on hei lamakin ja niitä töitä ei aina niin oo) - ja siitä, että molemmat on tyytyväisiä yhetisiin päätöksiin. Myös taloudelliseen tilanteeseen. Ja sä tiesit teidän perheen taloudellisen tilanteen kun yhteen menitte (miehesi raha-asiatkin). Ja itse olet lähäriksi kouluttautunut, vai pakottiko joku sut siihen. Vai hetkinen... oletkos sellainen "heti kaikki mulle tänne nyt, just niinkuin MÄ HALUUN"????

Haista sinä paska, kun tulet vähättelemään isäni kuolemaa!!! Teidän perhe on päättänyt, että olet töissä, se ei ole minun ongelmani. Mutta me miehen kanssa ollaan päätetty, että hoidan lasta kotona syksyyn saakka, sadannen kerran. Sanonko vielä kerran? No, varmuuden vuoksi sanon: ME, MINÄ JA MIEHENI, OLEMME YHDESSÄ SOPINEET, ETTÄ HOIDAN YHTEISTÄ LASTAMME KOTONA VIELÄ SYKSYYN SAAKKA. Mutta sitten mies vaatiikin töihin menemistä, paikkaan joka ei kiinnosta.

Ei kaikki voi jäädä kotiin suremaan lähiomaisten kuolemaa ja kieltäytyä sillä perusteella töihin menosta.
Itsehän sen sinne kirjoitit.... Miten se sun mielstä liittyy siihen menetkö töihin vai et?"Mulla on ollut muutenkin rankkaa tässä parin vuoden aikana. Oma isäni kuoli pari vuotta sitten. Mummoni kuoli onnettomuudessa 3 vuotta sitten ja äitini on ihan kaamea, mulla ei käytännössä ole äitiä... "

 

Hei. En lukenut koko ketjua, mutta minusta olet ihan oikeassa siinä että et mene työpaikkaan joka ei sinua kiinnosta. Varsinkin kun sulla on pieni lapsi. Haloo, missäs nyt on ne kotihoidon puolustajat?

Ap, ehdotas miehellekin alanvaihtoa jollekin ihan päinvastaiselle alalla, kiinnostaisko?

Hyi teitä ÄITEJÄ jotka laittaisitte 1-vuotiaan VAUVAN hoitoon vain siksi että MIEStä kyrsii. Hyi. Tasa-arvoa ja mitä kaikkea.. ja teidän mielestänne ISLAMINuskoiset naiset ovat tossun alla..

 

Enää ei kannata opiskella? Jos sä (kaikesta päätellen) olet alle 60 v niin tottakai kannattaa opiskella! Muotohan voi olla muutakin kuin kokopäiväinen päiväopiskelija, just esim oppisopimus.

opiskelu heikentää perheen taloudellsita tilannetta, joten tuokin asia pitää yhdessä sopia.. ehkäpä lisä opiskelu ei miehen mielestä ole hyvä ajatus jos ap ei sitten haluakkaan tehdä sen alan duunia..

jos mun mies nyt ilmottais että lähtee opiskelemaan, niin vastaisin että siitä vaan kunhan edelleen tuot saman summan rahaa tähän perheeseen... sama juttu toisin päin.. ja kaikkihan me tiedämme että opiskellessa ei normiliksoille pääse..
pointti on se että noi on asioita joihin molempien mielipide vaikuttaa.. se ei ole vain yhden ihmisen päätös kun se vaikuttaa koko perheeseen...

mä en jaksa uskoa että täällä kovinkaan moni kotiäiti olis innosta piukeena jos mies tulis kotio ja kertois et päätti lähteä opiskelemaan kun kerran haluaa.. kuinka monella menis elämä uusiks? kuinka moni joutuis viemään ne lapset hoitoon kun sen miehen tili ei enää oliskaan hyvä ja pakko olis naisen töihin lähteä..
kun perheessä asiat ei mene sen mukaan mitä YKSI HALUAA.. vaan sen mukaan mitä kaikki haluaa ja mikä on järkevintä

 

Enää ei kannata opiskella? Jos sä (kaikesta päätellen) olet alle 60 v niin tottakai kannattaa opiskella! Muotohan voi olla muutakin kuin kokopäiväinen päiväopiskelija, just esim oppisopimus.

opiskelu heikentää perheen taloudellsita tilannetta, joten tuokin asia pitää yhdessä sopia.. ehkäpä lisä opiskelu ei miehen mielestä ole hyvä ajatus jos ap ei sitten haluakkaan tehdä sen alan duunia..

jos mun mies nyt ilmottais että lähtee opiskelemaan, niin vastaisin että siitä vaan kunhan edelleen tuot saman summan rahaa tähän perheeseen... sama juttu toisin päin.. ja kaikkihan me tiedämme että opiskellessa ei normiliksoille pääse..
pointti on se että noi on asioita joihin molempien mielipide vaikuttaa.. se ei ole vain yhden ihmisen päätös kun se vaikuttaa koko perheeseen...

mä en jaksa uskoa että täällä kovinkaan moni kotiäiti olis innosta piukeena jos mies tulis kotio ja kertois et päätti lähteä opiskelemaan kun kerran haluaa.. kuinka monella menis elämä uusiks? kuinka moni joutuis viemään ne lapset hoitoon kun sen miehen tili ei enää oliskaan hyvä ja pakko olis naisen töihin lähteä..
kun perheessä asiat ei mene sen mukaan mitä YKSI HALUAA.. vaan sen mukaan mitä kaikki haluaa ja mikä on järkevintä

Mutta ihmisellä on vain yksi elämä (joku voi uskoa toisin, mutta se on taas eri juttu se)... Ja jos haluaa opiskella itselleen eri ammatin, onko puolisolla oikeus kieltää se toiselta vain siksi, että opiskelun aikana joutuisi olemaan vähemmällä rahalla? Ja mitä se taas teksi parisuhteelle, jos toinen katkeroituisi siitä, että ei saisi koskaan opiskella unelmoimaansa ammattiin?