Suuttuiko mun mies aiheesta?

Onko se rahan ahneutta jos ihmiset haluavat "tienata" kuukaudessa yli 160e?

Kyllä mä sanon että oma elämänlaatuni ainakin kärsisi pahasti, jos ruokaan, vaatteisiin ja kaikkeen muuhun jäävä raha olisi noin vähän.
Kotona ainakin tällä hetkellä hoidan omaa lastani ja onneksi meillä on sellainen tilanne ettei tarvitse elää kädestä suuhun.

 

No, minä lähen nukkumaan. En olis uskonut, että tästä tulee 9 sivun ketju. Eniten itseäni huvitti se, että aina palstalla kaikki mammat on niin vastaan niin vastaan sitä, että pieni lapsi viedään hoitoon, mutta sitten kun tulee tällainen ketju, niin ollaan niin olevinaan supermammoja, jotka tietää muidenkin elämän paremmin kuin asianomainen itse.

Jokatapauksessa, täytyy vielä puhua miehen kanssa, mutta päätökseni olen tehnyt. En mene työpaikkaan, joka ei miellytä, vain ja ainoastaan sen takia, kun mies haluaa elää leveämminkin. Elämäni on täydellistä näin. <3

Mä taas olen aiemminkin huomannut että tää palsta on täynnä rahanahneita saavuttajia, joiden vaan pitää saada ne lapset jossakin välissä ja lykätä ne sit äkkiä hoitoon jotta pääsee jatkamaan omaa elämää. Surullista.

Sano sille miehellesi että ajattelee teidän lasta. Lapsi ei tarvii rahaa muuta kun sen välttämättömän määrän. Huolenpitoa sitä enemmän. Ja että se muutama vuosi minkä sä kotona olet, hurahtaa ohi todella nopeasti, sen jälkeen pääsee sitten elämään leveämmin ilman että se haittaa ketään.

ei se tee ihmisestä rahan-ahnetta saavuttajaa jos haluaa elättää perheen itse ilman tukia, ja haluaa että perheellä on riittävä elintaso jotta perusasiata on kunnossa.. ja ettei tarvitse elää kädestä suuhun kituuttamalla...
ja fakta on se että lapseen menee rahaa, elämiseen menee rahaa, lapsi ei elä pelkällä rakkaudella..

 

Merkkaan ja luen myöhemmin.

 

No, minä lähen nukkumaan. En olis uskonut, että tästä tulee 9 sivun ketju. Eniten itseäni huvitti se, että aina palstalla kaikki mammat on niin vastaan niin vastaan sitä, että pieni lapsi viedään hoitoon, mutta sitten kun tulee tällainen ketju, niin ollaan niin olevinaan supermammoja, jotka tietää muidenkin elämän paremmin kuin asianomainen itse.

Jokatapauksessa, täytyy vielä puhua miehen kanssa, mutta päätökseni olen tehnyt. En mene työpaikkaan, joka ei miellytä, vain ja ainoastaan sen takia, kun mies haluaa elää leveämminkin. Elämäni on täydellistä näin. <3

Mä taas olen aiemminkin huomannut että tää palsta on täynnä rahanahneita saavuttajia, joiden vaan pitää saada ne lapset jossakin välissä ja lykätä ne sit äkkiä hoitoon jotta pääsee jatkamaan omaa elämää. Surullista.

Sano sille miehellesi että ajattelee teidän lasta. Lapsi ei tarvii rahaa muuta kun sen välttämättömän määrän. Huolenpitoa sitä enemmän. Ja että se muutama vuosi minkä sä kotona olet, hurahtaa ohi todella nopeasti, sen jälkeen pääsee sitten elämään leveämmin ilman että se haittaa ketään.

ei se tee ihmisestä rahan-ahnetta saavuttajaa jos haluaa elättää perheen itse ilman tukia, ja haluaa että perheellä on riittävä elintaso jotta perusasiata on kunnossa.. ja ettei tarvitse elää kädestä suuhun kituuttamalla...
ja fakta on se että lapseen menee rahaa, elämiseen menee rahaa, lapsi ei elä pelkällä rakkaudella..

Ei kaikki kotihoidontukea saavat elä kädestä suuhun. Eikä ilman kotihoidontukea eläminen ole mitenkään tosi arvostettava juttu. Se tuki tulee siitä, että halutaan tukea hoitotapaa mikä tukee lapsen kehitystä parhaiten.

Mutta rahan ahneen susta tekee se, että teet elämäs mielummin itselles helpoksi, kuin että lapsi hoidettais kotona niillä varoilla mitä teillä on. Ja suoraan sanottuna tälläsen kuvan sä itsestäs annat. Perusasiat voi olla kunnossa vaikka jompikumpi kotona hoitamassa lasta, ja ihan helpostikin voi olla kunnossa. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.

 

No, minä lähen nukkumaan. En olis uskonut, että tästä tulee 9 sivun ketju. Eniten itseäni huvitti se, että aina palstalla kaikki mammat on niin vastaan niin vastaan sitä, että pieni lapsi viedään hoitoon, mutta sitten kun tulee tällainen ketju, niin ollaan niin olevinaan supermammoja, jotka tietää muidenkin elämän paremmin kuin asianomainen itse.

Jokatapauksessa, täytyy vielä puhua miehen kanssa, mutta päätökseni olen tehnyt. En mene työpaikkaan, joka ei miellytä, vain ja ainoastaan sen takia, kun mies haluaa elää leveämminkin. Elämäni on täydellistä näin. <3

Mä taas olen aiemminkin huomannut että tää palsta on täynnä rahanahneita saavuttajia, joiden vaan pitää saada ne lapset jossakin välissä ja lykätä ne sit äkkiä hoitoon jotta pääsee jatkamaan omaa elämää. Surullista.

Sano sille miehellesi että ajattelee teidän lasta. Lapsi ei tarvii rahaa muuta kun sen välttämättömän määrän. Huolenpitoa sitä enemmän. Ja että se muutama vuosi minkä sä kotona olet, hurahtaa ohi todella nopeasti, sen jälkeen pääsee sitten elämään leveämmin ilman että se haittaa ketään.

ei se tee ihmisestä rahan-ahnetta saavuttajaa jos haluaa elättää perheen itse ilman tukia, ja haluaa että perheellä on riittävä elintaso jotta perusasiata on kunnossa.. ja ettei tarvitse elää kädestä suuhun kituuttamalla...
ja fakta on se että lapseen menee rahaa, elämiseen menee rahaa, lapsi ei elä pelkällä rakkaudella..

Ei kaikki kotihoidontukea saavat elä kädestä suuhun. Eikä ilman kotihoidontukea eläminen ole mitenkään tosi arvostettava juttu. Se tuki tulee siitä, että halutaan tukea hoitotapaa mikä tukee lapsen kehitystä parhaiten.

Mutta rahan ahneen susta tekee se, että teet elämäs mielummin itselles helpoksi, kuin että lapsi hoidettais kotona niillä varoilla mitä teillä on. Ja suoraan sanottuna tälläsen kuvan sä itsestäs annat. Perusasiat voi olla kunnossa vaikka jompikumpi kotona hoitamassa lasta, ja ihan helpostikin voi olla kunnossa. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.

kht eläminen on kädestä suuhun mikäli se toinen ei ole töissä... miksi sen puolison pitäisi yksin elättää perhe?
mä en todella ole rahanahne siksi että haluan elämän olevan suht huoletonta... ja se ei myöskään tarkoita sitä ettenkö ajattelisi lapsen parasta tai rakastais lastani.. on käsittämätöntä että viitsitään edes väittää moista..
me eletään niillä varoilla mitä meillä on, ja ne on 2 ihmisen palkka... jos lapsi hoidettais kotona, me ei asuttais tässä asunnossa, me jouduttais miettimään kokoajan rahan riittävyyttä.. ja kun nyt satumme tämän asunnon jo omistamaan, autot omistamaan niin ei niitä myydä siksi että voidaan hoitaa lapsi kotona ( tosin sen hoitoon laittamisen mä olen päättänyt jo yli vuosi sitten kun erosin) ja seuraava lapsi menee myöskin hoitoon koska edelleen meillä on asunto ym mitkä pitää maksaa...
mä en näe mitään järkeä siinä että myydään asunto, muutetaan vuokralle pieneen asuntoon, maksetaan saman verran vuokraa kuin mitä tästä lainaa, eletään kädestä suuhun.. se olisi tyhmää

 

No, minä lähen nukkumaan. En olis uskonut, että tästä tulee 9 sivun ketju. Eniten itseäni huvitti se, että aina palstalla kaikki mammat on niin vastaan niin vastaan sitä, että pieni lapsi viedään hoitoon, mutta sitten kun tulee tällainen ketju, niin ollaan niin olevinaan supermammoja, jotka tietää muidenkin elämän paremmin kuin asianomainen itse.

Jokatapauksessa, täytyy vielä puhua miehen kanssa, mutta päätökseni olen tehnyt. En mene työpaikkaan, joka ei miellytä, vain ja ainoastaan sen takia, kun mies haluaa elää leveämminkin. Elämäni on täydellistä näin. <3

Mä taas olen aiemminkin huomannut että tää palsta on täynnä rahanahneita saavuttajia, joiden vaan pitää saada ne lapset jossakin välissä ja lykätä ne sit äkkiä hoitoon jotta pääsee jatkamaan omaa elämää. Surullista.

Sano sille miehellesi että ajattelee teidän lasta. Lapsi ei tarvii rahaa muuta kun sen välttämättömän määrän. Huolenpitoa sitä enemmän. Ja että se muutama vuosi minkä sä kotona olet, hurahtaa ohi todella nopeasti, sen jälkeen pääsee sitten elämään leveämmin ilman että se haittaa ketään.

ei se tee ihmisestä rahan-ahnetta saavuttajaa jos haluaa elättää perheen itse ilman tukia, ja haluaa että perheellä on riittävä elintaso jotta perusasiata on kunnossa.. ja ettei tarvitse elää kädestä suuhun kituuttamalla...
ja fakta on se että lapseen menee rahaa, elämiseen menee rahaa, lapsi ei elä pelkällä rakkaudella..

No tossa sen taas näkee sun elämä on täydellistä. Eikös sen pitäisi mennä niin että teidän elämä on täydellistä? Tai edes että löytyy sellainen kompromissi että molemmilla on hyvä olla eikä niin et toisen elämä on täydellistä ja toisen silkkaa raatamista?

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

 

No, minä lähen nukkumaan. En olis uskonut, että tästä tulee 9 sivun ketju. Eniten itseäni huvitti se, että aina palstalla kaikki mammat on niin vastaan niin vastaan sitä, että pieni lapsi viedään hoitoon, mutta sitten kun tulee tällainen ketju, niin ollaan niin olevinaan supermammoja, jotka tietää muidenkin elämän paremmin kuin asianomainen itse.

Jokatapauksessa, täytyy vielä puhua miehen kanssa, mutta päätökseni olen tehnyt. En mene työpaikkaan, joka ei miellytä, vain ja ainoastaan sen takia, kun mies haluaa elää leveämminkin. Elämäni on täydellistä näin. <3

Mä taas olen aiemminkin huomannut että tää palsta on täynnä rahanahneita saavuttajia, joiden vaan pitää saada ne lapset jossakin välissä ja lykätä ne sit äkkiä hoitoon jotta pääsee jatkamaan omaa elämää. Surullista.

Sano sille miehellesi että ajattelee teidän lasta. Lapsi ei tarvii rahaa muuta kun sen välttämättömän määrän. Huolenpitoa sitä enemmän. Ja että se muutama vuosi minkä sä kotona olet, hurahtaa ohi todella nopeasti, sen jälkeen pääsee sitten elämään leveämmin ilman että se haittaa ketään.

ei se tee ihmisestä rahan-ahnetta saavuttajaa jos haluaa elättää perheen itse ilman tukia, ja haluaa että perheellä on riittävä elintaso jotta perusasiata on kunnossa.. ja ettei tarvitse elää kädestä suuhun kituuttamalla...
ja fakta on se että lapseen menee rahaa, elämiseen menee rahaa, lapsi ei elä pelkällä rakkaudella..

No tossa sen taas näkee sun elämä on täydellistä. Eikös sen pitäisi mennä niin että teidän elämä on täydellistä? Tai edes että löytyy sellainen kompromissi että molemmilla on hyvä olla eikä niin et toisen elämä on täydellistä ja toisen silkkaa raatamista?

no kyllä se menee niin että molemmat on hyvinkin tyytyväisiä tilanteeseen

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

 

Jaa tänne on taas tullut lisää vastauksia. Edelleenkin, nukutun yön jälkeen olen sitä mieltä, että mulle raha on tärkeämpi kuin lapsi. Eri asia olisi, jos ei saataisi maksettua laskuja ja muita pakollisia menoja, sitten menisin töihin. Mutta kun me saamme, juuri ja juuri. Rahaa ei paljoa jää, että voisi esim. viikonloppuisin lähteä baariin, mutta minä en edes sitä kaipaa! En tykkää kulkea baareissa, joten mä en tarivtse rahaa siihen. Mikäli taas mies haluaa viettää vapaa-aikanansa jotain, joka maksaa kamalasti, esim. just ryyppääminen, niin minunko tosiaan pitäs teidän mielestä mennä töihin, jotta MIES saa käydä juopottelemassa? Ei, en todellakaan mene töihin sen takia, että mies saa rellestää. Ja juu, pakko sanoa tähän väliin että töihinhän kyllä vielä menen, mutta en kyseiseen paikkaan.

Joku kysyi aiemmin, että haluaako miehenikin muuttaa, kyllä haluaa. Syksyllä ajateltiin, että jos muutettaisiin johonkin, mutta nyt se ukko alkoi vaatimaan minua töihin, vaikka alunperin jotain aivan muuta sovittiin.

 

No, minä lähen nukkumaan. En olis uskonut, että tästä tulee 9 sivun ketju. Eniten itseäni huvitti se, että aina palstalla kaikki mammat on niin vastaan niin vastaan sitä, että pieni lapsi viedään hoitoon, mutta sitten kun tulee tällainen ketju, niin ollaan niin olevinaan supermammoja, jotka tietää muidenkin elämän paremmin kuin asianomainen itse.

Jokatapauksessa, täytyy vielä puhua miehen kanssa, mutta päätökseni olen tehnyt. En mene työpaikkaan, joka ei miellytä, vain ja ainoastaan sen takia, kun mies haluaa elää leveämminkin. Elämäni on täydellistä näin. <3

Mä taas olen aiemminkin huomannut että tää palsta on täynnä rahanahneita saavuttajia, joiden vaan pitää saada ne lapset jossakin välissä ja lykätä ne sit äkkiä hoitoon jotta pääsee jatkamaan omaa elämää. Surullista.

Sano sille miehellesi että ajattelee teidän lasta. Lapsi ei tarvii rahaa muuta kun sen välttämättömän määrän. Huolenpitoa sitä enemmän. Ja että se muutama vuosi minkä sä kotona olet, hurahtaa ohi todella nopeasti, sen jälkeen pääsee sitten elämään leveämmin ilman että se haittaa ketään.

ei se tee ihmisestä rahan-ahnetta saavuttajaa jos haluaa elättää perheen itse ilman tukia, ja haluaa että perheellä on riittävä elintaso jotta perusasiata on kunnossa.. ja ettei tarvitse elää kädestä suuhun kituuttamalla...
ja fakta on se että lapseen menee rahaa, elämiseen menee rahaa, lapsi ei elä pelkällä rakkaudella..

No tossa sen taas näkee sun elämä on täydellistä. Eikös sen pitäisi mennä niin että teidän elämä on täydellistä? Tai edes että löytyy sellainen kompromissi että molemmilla on hyvä olla eikä niin et toisen elämä on täydellistä ja toisen silkkaa raatamista?

no kyllä se menee niin että molemmat on hyvinkin tyytyväisiä tilanteeseen

kato sorry, luin hunosti enkä nähnyt sitä tummennettua osaa siinä ylimmässä tekstissä... *häpeilee*
ja olen siis samaa mieltä tuossa että molempien pitää olla tyytyväisiä tilanteeseen...

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

Mutta tässä tilanteessa, kerro mulle hyvä ihminen, miten saat tämän asian menemään niin, että molemmilla on hyvä olla??

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

Mutta tässä tilanteessa, kerro mulle hyvä ihminen, miten saat tämän asian menemään niin, että molemmilla on hyvä olla??

kompromissi..
esim. menet tekemään keikakluontoisesti hommia, tai osa-aikaseks.. niin että lapsenne hoidetaan silti kotona...
teette suunnitelman mitä tapahtuu syksyllä, yhdessä mietitte mikä olisi teidän perheen kannalat paras ratkaisu, eli mitkä on realistiset vaihtoehdot, otat selvää että jos lähdet opiskelemaan niin paljonko saisit rahaa ja mistä.. jos taas töihin niin minkälaista työtä haluat tehdä ja missä..

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

Mutta tässä tilanteessa, kerro mulle hyvä ihminen, miten saat tämän asian menemään niin, että molemmilla on hyvä olla??

kompromissi..
esim. menet tekemään keikakluontoisesti hommia, tai osa-aikaseks.. niin että lapsenne hoidetaan silti kotona...
teette suunnitelman mitä tapahtuu syksyllä, yhdessä mietitte mikä olisi teidän perheen kannalat paras ratkaisu, eli mitkä on realistiset vaihtoehdot, otat selvää että jos lähdet opiskelemaan niin paljonko saisit rahaa ja mistä.. jos taas töihin niin minkälaista työtä haluat tehdä ja missä..

Hmm, mä menenkin niinkuin me sovittiin, eli syksyyn asti olen kotona lapsen kanssa. Onko sinun mielestä miehellä oikeus tulla purkamaan jo sovittuja juttuja, ja vaatia yhtäkkiä töihin? Minusta ei. Ja miten muka saisimme lapsemme hoidettua kotona, jos menen tekemään keikkatyötä tai osa-aikaista?? Kerro mulle siihen vastaus, kun näytät tietävän niin pirun hyvin.

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

Mutta tässä tilanteessa, kerro mulle hyvä ihminen, miten saat tämän asian menemään niin, että molemmilla on hyvä olla??

kompromissi..
esim. menet tekemään keikakluontoisesti hommia, tai osa-aikaseks.. niin että lapsenne hoidetaan silti kotona...
teette suunnitelman mitä tapahtuu syksyllä, yhdessä mietitte mikä olisi teidän perheen kannalat paras ratkaisu, eli mitkä on realistiset vaihtoehdot, otat selvää että jos lähdet opiskelemaan niin paljonko saisit rahaa ja mistä.. jos taas töihin niin minkälaista työtä haluat tehdä ja missä..

Hmm, mä menenkin niinkuin me sovittiin, eli syksyyn asti olen kotona lapsen kanssa. Onko sinun mielestä miehellä oikeus tulla purkamaan jo sovittuja juttuja, ja vaatia yhtäkkiä töihin? Minusta ei. Ja miten muka saisimme lapsemme hoidettua kotona, jos menen tekemään keikkatyötä tai osa-aikaista?? Kerro mulle siihen vastaus, kun näytät tietävän niin pirun hyvin.

No voitko jo vastata, vai etkö keksi mitään?

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

Mutta tässä tilanteessa, kerro mulle hyvä ihminen, miten saat tämän asian menemään niin, että molemmilla on hyvä olla??

kompromissi..
esim. menet tekemään keikakluontoisesti hommia, tai osa-aikaseks.. niin että lapsenne hoidetaan silti kotona...
teette suunnitelman mitä tapahtuu syksyllä, yhdessä mietitte mikä olisi teidän perheen kannalat paras ratkaisu, eli mitkä on realistiset vaihtoehdot, otat selvää että jos lähdet opiskelemaan niin paljonko saisit rahaa ja mistä.. jos taas töihin niin minkälaista työtä haluat tehdä ja missä..

Hmm, mä menenkin niinkuin me sovittiin, eli syksyyn asti olen kotona lapsen kanssa. Onko sinun mielestä miehellä oikeus tulla purkamaan jo sovittuja juttuja, ja vaatia yhtäkkiä töihin? Minusta ei. Ja miten muka saisimme lapsemme hoidettua kotona, jos menen tekemään keikkatyötä tai osa-aikaista?? Kerro mulle siihen vastaus, kun näytät tietävän niin pirun hyvin.

No voitko jo vastata, vai etkö keksi mitään?

no esimerkiksi niin et mies on kotona kun sä oot töissä.. niinhän se yleensä toimii...
ei ole reilua että sovittuja juttuja muutetaan,. mutta mikäli miehesi ehdottama työpaikka olisi alaknut heinäkuussa, muutama kk sovittua aiemmin niin mä en kyllä pitäis sitä sovitun jutun perumisena.. kun niitä työpaikkoja ei kuitenkaan ihan joka oksalla ole..

 

Minä kävin kotihoidontuen aikana töissä tekemässä iltavuoroja ja viikonloppuja silloin, kun mies oli kotona ja pystyi hoitamaan lapsen. Me sovittiin ihan tarkkaan, että mitkä päivät viikosta isäntä on kotona pojan kanssa (työvuorot kun tietää yleensä ihan ajoissa) ja sitten toivottiin, että tulee sijaisuus siksi päiväksi/ajaksi. Ilmoitin kyllä kyseiset ajat palvelutalolle suoraan, joten osasivat soitellakin sitten juuri niille ajoille töitä.

Kakka-duunihan se on, mutta työkokemus karttui taas ja sain muutaman euron lisää.

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

Mutta tässä tilanteessa, kerro mulle hyvä ihminen, miten saat tämän asian menemään niin, että molemmilla on hyvä olla??

kompromissi..
esim. menet tekemään keikakluontoisesti hommia, tai osa-aikaseks.. niin että lapsenne hoidetaan silti kotona...
teette suunnitelman mitä tapahtuu syksyllä, yhdessä mietitte mikä olisi teidän perheen kannalat paras ratkaisu, eli mitkä on realistiset vaihtoehdot, otat selvää että jos lähdet opiskelemaan niin paljonko saisit rahaa ja mistä.. jos taas töihin niin minkälaista työtä haluat tehdä ja missä..

Hmm, mä menenkin niinkuin me sovittiin, eli syksyyn asti olen kotona lapsen kanssa. Onko sinun mielestä miehellä oikeus tulla purkamaan jo sovittuja juttuja, ja vaatia yhtäkkiä töihin? Minusta ei. Ja miten muka saisimme lapsemme hoidettua kotona, jos menen tekemään keikkatyötä tai osa-aikaista?? Kerro mulle siihen vastaus, kun näytät tietävän niin pirun hyvin.

No voitko jo vastata, vai etkö keksi mitään?

no esimerkiksi niin et mies on kotona kun sä oot töissä.. niinhän se yleensä toimii...
ei ole reilua että sovittuja juttuja muutetaan,. mutta mikäli miehesi ehdottama työpaikka olisi alaknut heinäkuussa, muutama kk sovittua aiemmin niin mä en kyllä pitäis sitä sovitun jutun perumisena.. kun niitä työpaikkoja ei kuitenkaan ihan joka oksalla ole..

Niin, mutta jos yhtään olet lukenut ketjua, (tuntuu siltä että et ole) niin kerroin jo aiemmin, että olenkin ehdottanut miehelle, että jäisi itse kotiin, kokonaan, tai sitten nimenomaan niin, että käyn tekeen jotain iltatöitä tai viikonloppuisin silloin tällöin, niin ei mies halua jäädä kotiin lapsen kanssa niin pitkäksi aikaa, ei tunne itseään koti-isäksi. Ei tunne pärjäävänsä. Hyvä että maanantain jumppaan pääsen menemään, tunniksi poistumaan kotoa, kun mies jää tytön kanssa. Joskus joudun kyllä viemään mummolle tunniksi, kun miehellä on niitä omia menojaan. Eli onko se tasa-arvoa, että vien lapsen hoitoon vasten tahtoani. Olen miehelle siis yrittäny ehdottaa vaihtoehtoja, mutta kun ne ei käy. Olen sitten varmaan itsekäs paskavaimo, jos minäkään en suostu ihan kaikkeen.

 

Mä en ihan ymmärrä tätä hyökkäystä ap:ta kohtaan. Siis onhan tossa nyt ehkä asioita joista pitäisi ap:n ja miehensä keskustella, mutta oikeesti tässä oli kyse yhdestä työpaikasta!

Ja mä ymmärrän ap:ta tosi hyvin kahdessakin asiassa tossa työkuviossa. Oon ite kerran tehnyt töitä 3 pv paikassa jota inhosin, sit vaan ilmotin, et ei kiitos, en tahdo tehdä tätä. Ja kuukauden päästä pääsin unelmaduuniin. Ton valvomisjutunkin ymmärrän, koska mun on vaikee valvoa öisin tai edes myöhään. Nuorempana kun käytiin ravintoloissa miehen tai kevereiden kanssa, niin en tykänny yhtään siitä valvomisesta. Halusin ja haluan edelleen jos joskus mennään jonnekin, lähteä kotiin ihan viimeistään klo 1. En pysty valvomaan pidempään. Oon kerran saanut valvomisesta epileptistä kohtausta muistuttavan kohtauksen. Aivokäyrissä ei kuitenkaan löydetty mitään. Mutta toisille valvominen ei yksinkertaisesti sovi ollenkaan.

Ja kyllä musta lapsen on parempi kotona hoidossa kun muualla. Mun poika oli onnellinen kun sai olla 4-vuotiaaksi kotona. Tyttö meni hoitoon 2 v 4 kk ja vaikka sinne sopeutui ja viihtyy ja on kavereita, niin nyt 5-vuotiaanakin vielä haluaa todellakin mieluummin jäädä kotiin ja kysyy aina onko vapaapäivä. Nyt me yritetään kolmatta lasta, jotta tyttö saisi olla edes osan eskarivuodesta puolipäiväisenä, eli vaan eskarissa ja sitten pystyisin olemaan kotona lasten kesälomat ja tytön ekaluokan.

Kyllä munkin mielestä täällä on ihme rahanahneita tyyppejä, sori vaan. Kyllähän nyt jokainen tietään, että lapsensaaminen pienentää tuloja. Ja jännä,ettei monikaan suostuisi, että miehen tulot tippuisi. No siis en minäkään haluisi, että kotona makoilisi, mutta jos siis hoitaisi lasta. Mulle on ainakin ihan ok, jos nyt saadaan kolmas lapsi, että mies jää jossain hoitovapaalle ja meen töihin. Oon jo nyt vaikka en edes ole raskaana ajatellut, että teen keikkaa hoitovapaalla. Joku taisi tässä ketjussa ihmetellä hoitovapaalla ansaitsemista. Kyllä hoitovapaalla töitä saa tehdä hyvänen aika! Sitä hoitolisää ei vaan silloin saa.

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

Mutta tässä tilanteessa, kerro mulle hyvä ihminen, miten saat tämän asian menemään niin, että molemmilla on hyvä olla??

kompromissi..
esim. menet tekemään keikakluontoisesti hommia, tai osa-aikaseks.. niin että lapsenne hoidetaan silti kotona...
teette suunnitelman mitä tapahtuu syksyllä, yhdessä mietitte mikä olisi teidän perheen kannalat paras ratkaisu, eli mitkä on realistiset vaihtoehdot, otat selvää että jos lähdet opiskelemaan niin paljonko saisit rahaa ja mistä.. jos taas töihin niin minkälaista työtä haluat tehdä ja missä..

Hmm, mä menenkin niinkuin me sovittiin, eli syksyyn asti olen kotona lapsen kanssa. Onko sinun mielestä miehellä oikeus tulla purkamaan jo sovittuja juttuja, ja vaatia yhtäkkiä töihin? Minusta ei. Ja miten muka saisimme lapsemme hoidettua kotona, jos menen tekemään keikkatyötä tai osa-aikaista?? Kerro mulle siihen vastaus, kun näytät tietävän niin pirun hyvin.

No voitko jo vastata, vai etkö keksi mitään?

no esimerkiksi niin et mies on kotona kun sä oot töissä.. niinhän se yleensä toimii...
ei ole reilua että sovittuja juttuja muutetaan,. mutta mikäli miehesi ehdottama työpaikka olisi alaknut heinäkuussa, muutama kk sovittua aiemmin niin mä en kyllä pitäis sitä sovitun jutun perumisena.. kun niitä työpaikkoja ei kuitenkaan ihan joka oksalla ole..

Niin, mutta jos yhtään olet lukenut ketjua, (tuntuu siltä että et ole) niin kerroin jo aiemmin, että olenkin ehdottanut miehelle, että jäisi itse kotiin, kokonaan, tai sitten nimenomaan niin, että käyn tekeen jotain iltatöitä tai viikonloppuisin silloin tällöin, niin ei mies halua jäädä kotiin lapsen kanssa niin pitkäksi aikaa, ei tunne itseään koti-isäksi. Ei tunne pärjäävänsä. Hyvä että maanantain jumppaan pääsen menemään, tunniksi poistumaan kotoa, kun mies jää tytön kanssa. Joskus joudun kyllä viemään mummolle tunniksi, kun miehellä on niitä omia menojaan. Eli onko se tasa-arvoa, että vien lapsen hoitoon vasten tahtoani. Olen miehelle siis yrittäny ehdottaa vaihtoehtoja, mutta kun ne ei käy. Olen sitten varmaan itsekäs paskavaimo, jos minäkään en suostu ihan kaikkeen.

Niin ja lisään vielä sen verran, että mä en todellakaan halua täältä VAKITUISTA työpaikkaa, koska olen melko varma, että syksyllä muutetaan täältä kokonaan pois, kun siitäkin on puhuttu yhteistuumin. Miksi hitossa mennä parin kk takia vakituiseen työhön, esittämään, että työ ei kiinnosta. Ihan sama alkaako se pari kk ennen sovittua aikaa, vai viikkoa sovittua aikaa, niin miten sä sit selität sen, että hoet koko ajan, että "en mä sitä tarkottanutkaa, että pitäs mennä siihen työpaikkaan mikä ei kiinnosta, vaan blaa blaa blaa." Just tuollahan sä nimenomaan sitä meinaat!

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

Mutta tässä tilanteessa, kerro mulle hyvä ihminen, miten saat tämän asian menemään niin, että molemmilla on hyvä olla??

kompromissi..
esim. menet tekemään keikakluontoisesti hommia, tai osa-aikaseks.. niin että lapsenne hoidetaan silti kotona...
teette suunnitelman mitä tapahtuu syksyllä, yhdessä mietitte mikä olisi teidän perheen kannalat paras ratkaisu, eli mitkä on realistiset vaihtoehdot, otat selvää että jos lähdet opiskelemaan niin paljonko saisit rahaa ja mistä.. jos taas töihin niin minkälaista työtä haluat tehdä ja missä..

Hmm, mä menenkin niinkuin me sovittiin, eli syksyyn asti olen kotona lapsen kanssa. Onko sinun mielestä miehellä oikeus tulla purkamaan jo sovittuja juttuja, ja vaatia yhtäkkiä töihin? Minusta ei. Ja miten muka saisimme lapsemme hoidettua kotona, jos menen tekemään keikkatyötä tai osa-aikaista?? Kerro mulle siihen vastaus, kun näytät tietävän niin pirun hyvin.

No voitko jo vastata, vai etkö keksi mitään?

no esimerkiksi niin et mies on kotona kun sä oot töissä.. niinhän se yleensä toimii...
ei ole reilua että sovittuja juttuja muutetaan,. mutta mikäli miehesi ehdottama työpaikka olisi alaknut heinäkuussa, muutama kk sovittua aiemmin niin mä en kyllä pitäis sitä sovitun jutun perumisena.. kun niitä työpaikkoja ei kuitenkaan ihan joka oksalla ole..

Niin, mutta jos yhtään olet lukenut ketjua, (tuntuu siltä että et ole) niin kerroin jo aiemmin, että olenkin ehdottanut miehelle, että jäisi itse kotiin, kokonaan, tai sitten nimenomaan niin, että käyn tekeen jotain iltatöitä tai viikonloppuisin silloin tällöin, niin ei mies halua jäädä kotiin lapsen kanssa niin pitkäksi aikaa, ei tunne itseään koti-isäksi. Ei tunne pärjäävänsä. Hyvä että maanantain jumppaan pääsen menemään, tunniksi poistumaan kotoa, kun mies jää tytön kanssa. Joskus joudun kyllä viemään mummolle tunniksi, kun miehellä on niitä omia menojaan. Eli onko se tasa-arvoa, että vien lapsen hoitoon vasten tahtoani. Olen miehelle siis yrittäny ehdottaa vaihtoehtoja, mutta kun ne ei käy. Olen sitten varmaan itsekäs paskavaimo, jos minäkään en suostu ihan kaikkeen.

Niin ja lisään vielä sen verran, että mä en todellakaan halua täältä VAKITUISTA työpaikkaa, koska olen melko varma, että syksyllä muutetaan täältä kokonaan pois, kun siitäkin on puhuttu yhteistuumin. Miksi hitossa mennä parin kk takia vakituiseen työhön, esittämään, että työ ei kiinnosta. Ihan sama alkaako se pari kk ennen sovittua aikaa, vai viikkoa sovittua aikaa, niin miten sä sit selität sen, että hoet koko ajan, että "en mä sitä tarkottanutkaa, että pitäs mennä siihen työpaikkaan mikä ei kiinnosta, vaan blaa blaa blaa." Just tuollahan sä nimenomaan sitä meinaat!

Anteeks, tuli kirjotusvirhe. Tarkotin, että miksi mennä esittämään, että työ KIINNOSTAA, kun se ei todellakaan kiinnosta.

 

Oliks tässä ketjussa nyt kysymys susta?

Ja jos oli niin onko sulla niin huono omatunto siitä ettet jäänyt kotiin, että se pitää täällä purkaa syyttelemällä muita? Sä olet valinnut isomman asunnon ja työssäkäyvän tulot, vaikka sun lapset on pieniä. Mikäs se olikaan lapsen kehitykselle hyväksi ja onko sillä sulle edes väliä? Toiset tekee erilaisia valintoja ja on tyytyväisiä niihin.

mä olen kertonut oman mielipiteeni ja nyt viimesillä sivuilla keskustellut yleisesti asiasta..
mulla ei ole huono omatunto, mä en syyttele ketään.. jos haluaa lapsen hoitaa kotona, siihen päätökseen molemmat suhteessa olijat ovat tyytyväisiä ja siihen on sellainen rahallinen mahdollisuus että ei tarvitse niitä tukia jokapaikasta nostaa, niin siitä vain
mä itse henkilökohtaisesti en näe sellaista mahdollisuutta meillä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsen parasta ajattelisi..
jokainen saa tehdä omat valintansa, mutta mä olen tässä keskustelsusa korostanut sitä että se ei ole vain sen toisen päätös.. kun suhteessa on kaksi henkilöä niin elämään vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä...

Mutta tässä tilanteessa, kerro mulle hyvä ihminen, miten saat tämän asian menemään niin, että molemmilla on hyvä olla??

kompromissi..
esim. menet tekemään keikakluontoisesti hommia, tai osa-aikaseks.. niin että lapsenne hoidetaan silti kotona...
teette suunnitelman mitä tapahtuu syksyllä, yhdessä mietitte mikä olisi teidän perheen kannalat paras ratkaisu, eli mitkä on realistiset vaihtoehdot, otat selvää että jos lähdet opiskelemaan niin paljonko saisit rahaa ja mistä.. jos taas töihin niin minkälaista työtä haluat tehdä ja missä..

Hmm, mä menenkin niinkuin me sovittiin, eli syksyyn asti olen kotona lapsen kanssa. Onko sinun mielestä miehellä oikeus tulla purkamaan jo sovittuja juttuja, ja vaatia yhtäkkiä töihin? Minusta ei. Ja miten muka saisimme lapsemme hoidettua kotona, jos menen tekemään keikkatyötä tai osa-aikaista?? Kerro mulle siihen vastaus, kun näytät tietävän niin pirun hyvin.

No voitko jo vastata, vai etkö keksi mitään?

no esimerkiksi niin et mies on kotona kun sä oot töissä.. niinhän se yleensä toimii...
ei ole reilua että sovittuja juttuja muutetaan,. mutta mikäli miehesi ehdottama työpaikka olisi alaknut heinäkuussa, muutama kk sovittua aiemmin niin mä en kyllä pitäis sitä sovitun jutun perumisena.. kun niitä työpaikkoja ei kuitenkaan ihan joka oksalla ole..

Niin, mutta jos yhtään olet lukenut ketjua, (tuntuu siltä että et ole) niin kerroin jo aiemmin, että olenkin ehdottanut miehelle, että jäisi itse kotiin, kokonaan, tai sitten nimenomaan niin, että käyn tekeen jotain iltatöitä tai viikonloppuisin silloin tällöin, niin ei mies halua jäädä kotiin lapsen kanssa niin pitkäksi aikaa, ei tunne itseään koti-isäksi. Ei tunne pärjäävänsä. Hyvä että maanantain jumppaan pääsen menemään, tunniksi poistumaan kotoa, kun mies jää tytön kanssa. Joskus joudun kyllä viemään mummolle tunniksi, kun miehellä on niitä omia menojaan. Eli onko se tasa-arvoa, että vien lapsen hoitoon vasten tahtoani. Olen miehelle siis yrittäny ehdottaa vaihtoehtoja, mutta kun ne ei käy. Olen sitten varmaan itsekäs paskavaimo, jos minäkään en suostu ihan kaikkeen.

Niin ja lisään vielä sen verran, että mä en todellakaan halua täältä VAKITUISTA työpaikkaa, koska olen melko varma, että syksyllä muutetaan täältä kokonaan pois, kun siitäkin on puhuttu yhteistuumin. Miksi hitossa mennä parin kk takia vakituiseen työhön, esittämään, että työ ei kiinnosta. Ihan sama alkaako se pari kk ennen sovittua aikaa, vai viikkoa sovittua aikaa, niin miten sä sit selität sen, että hoet koko ajan, että "en mä sitä tarkottanutkaa, että pitäs mennä siihen työpaikkaan mikä ei kiinnosta, vaan blaa blaa blaa." Just tuollahan sä nimenomaan sitä meinaat!

Anteeks, tuli kirjotusvirhe. Tarkotin, että miksi mennä esittämään, että työ KIINNOSTAA, kun se ei todellakaan kiinnosta.

luin ketjun uudestaan,. ihan alusta asti.. ja eelleenkin pysyn kannassani kaiken sen suhteen mitä olen kirjoittanut..

sä laitoit tuolal aiemmin että olet sanonut miehelles että voi jäädä kokonaan kotiin, ja silloin sä voit mennä töihin.. eli mistään keikkatyöstä ei oel tuolal aiemmin ollut puhetta, tai siitä että miehes hoitais lasta parina päivänä viikossa kun teet keikkaa..
sun juttu on muuttunut täsä ketjun edetessä, ja teidän syksyn suunnitelmat kuullostaa vähintäänkin epäselviltä.. sanot että menet kyllä töihin sitten joskus.. kun löydät duunin mitä haluat tehdä (mutta samalla toteat että lähärin duuni ei kiinnosta, ja että opiskelemaan voisit lähteä ehkä, ja muutto toiselle paikkakunnalle jos löytyy joku hyvä duuni, tai sitten toinen lapsi) ehkäpä miehsi juurikin siksi tuota työpaikkaa ehdotti, teillä on ihan kokonaan tulevaiuus auki noiden sun selitysten perusteella.. sä sanot että et ole valmis työelämään, etkä oman alasi töitä halua tehdä kun et pidä niistä ja haluat hoitaa lapsesi kotona, mutat kuitenkin samaan aikaan sanot että voisit lähetä töihin jos olis duuni mitä haluat tehdä.. (mikä nyt jäi epäselväksi että mikä ala se sitten on)
ja se että sovitte sun olevan kotona syksyyn asti, miehesi ehdottama duuni alkais muutama kk ennen tätä "syksy" määritelmää... joten en usko että kyse on mistään sovitun jutun perumisesta...

 

Kyse on ilmeisesti Reisjärvestä ja vanhustenhoidosta? Samassa paikassa on myös kesäloman sijaisuuksia tarjolla. Olisiko mahdollista taipua kompromissiin, jossa saisit pidettyä työkykyä yllä, mutta työ ei olisi kuitenkaan pitempikestoista?

Veikkaan, että ap:n mies suuttui, koska tietää, että Reisjärvellä niitä työpaikkoja ei kasva joka oksalla, joten niitä pitää hakea aina kun jotain tulee auki.

Aloittajana olisin sanonut: "Kyllä kultaseni, hyvä idea, haen paikkaa", ja tehnyt sen jälkeen niin huonon hakemuksen, etten olisi tullut valituksi. Kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.

 

Kyse on ilmeisesti Reisjärvestä ja vanhustenhoidosta? Samassa paikassa on myös kesäloman sijaisuuksia tarjolla. Olisiko mahdollista taipua kompromissiin, jossa saisit pidettyä työkykyä yllä, mutta työ ei olisi kuitenkaan pitempikestoista?

Veikkaan, että ap:n mies suuttui, koska tietää, että Reisjärvellä niitä työpaikkoja ei kasva joka oksalla, joten niitä pitää hakea aina kun jotain tulee auki.

Aloittajana olisin sanonut: "Kyllä kultaseni, hyvä idea, haen paikkaa", ja tehnyt sen jälkeen niin huonon hakemuksen, etten olisi tullut valituksi. Kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.

No ei todellakaan ole kyse mistään reisjärvestä Paikka näyttää olevan p-pohjanmaalla juu, mutta ei todellakaan asuta reisjärvellä päinkään! Mistä sä sellasen revit tähän?

 

Kyse on ilmeisesti Reisjärvestä ja vanhustenhoidosta? Samassa paikassa on myös kesäloman sijaisuuksia tarjolla. Olisiko mahdollista taipua kompromissiin, jossa saisit pidettyä työkykyä yllä, mutta työ ei olisi kuitenkaan pitempikestoista?

Veikkaan, että ap:n mies suuttui, koska tietää, että Reisjärvellä niitä työpaikkoja ei kasva joka oksalla, joten niitä pitää hakea aina kun jotain tulee auki.

Aloittajana olisin sanonut: "Kyllä kultaseni, hyvä idea, haen paikkaa", ja tehnyt sen jälkeen niin huonon hakemuksen, etten olisi tullut valituksi. Kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.

No ei todellakaan ole kyse mistään reisjärvestä Paikka näyttää olevan p-pohjanmaalla juu, mutta ei todellakaan asuta reisjärvellä päinkään! Mistä sä sellasen revit tähän?

No, siellä etsitään lähihoitajaa vuorotyöhön 1.7. alkaen. Pahoittelen, että meni metsään.