Suuttuiko lapsen äiti turhasta?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VOI HELVETTI
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun mielestä tuossa on äiti suuttunut turhasta. On se kohtuutonta vaatia kolmiota vain siksi, että lapsi on joka toinen viikonloppu.

En ihan koko ketjua lukenut, mutta se "oma soppi" voi olla vaikka joku oma lipasto tai laatikko siitä lipastosta, missä voi säilyttää omia juttujaan. Sitä rakkautta voi näyttää muutenkin, lapsi varmasti kokee olevansa tervetullut jos näin oikeasti on, oli sitä omaa huonetta tai ei.
 
[QUOTE="äp";29108354]siihen ei aleta kun menee oma sisustus piloille
tämä on minun ja mieheni vakituinen kotimme
lapsi käy täällä vain joka toinen viikonloppu[/QUOTE]

Tässä näkyykin hyvin tämän isän pikku rakastajan asenne. Haluaa että koti on hänen ja miehen ja lapsi vain pakollinen osa kuvioita. Missään nimessä hänen kotinsa ei ole miehen ja sen 'hirveän entisen akan' lapsen koti. Koska on pakko se lapsi pari kertaa kuussa ottaa kotiin niin saa kyllä hyvin punkata sohvalla. Jos lapsi olis jollain tapaa rakas niin asunnon hankinnassa jo olis otettu huomioon, ei ylimääränen huone vaan se että lapsi saa jonkun oman tilan ja on tärkeä osa perhettä ja siksi otettu jollain tapaa huomioon asunnon hankinnassa.
 
[QUOTE="Ninni";29109205]Tässä näkyykin hyvin tämän isän pikku rakastajan asenne. Haluaa että koti on hänen ja miehen ja lapsi vain pakollinen osa kuvioita. Missään nimessä hänen kotinsa ei ole miehen ja sen 'hirveän entisen akan' lapsen koti. Koska on pakko se lapsi pari kertaa kuussa ottaa kotiin niin saa kyllä hyvin punkata sohvalla. Jos lapsi olis jollain tapaa rakas niin asunnon hankinnassa jo olis otettu huomioon, ei ylimääränen huone vaan se että lapsi saa jonkun oman tilan ja on tärkeä osa perhettä ja siksi otettu jollain tapaa huomioon asunnon hankinnassa.[/QUOTE]

Aloittaja on jo tästä sanonut, ettei ole hänen kirjoituksensa. Saman voi myös itsekin huomata ihan vain kirjoitustyylin perustella.
 
[QUOTE="Ninni";29109245]Asenne on kuitenkin tuo.[/QUOTE]

Ei minun mielestäni. Aloittaja on monessa viestissä maininnut, että lapsi on tervetullut heille ja että heidän koti on myös lapsen koti.

En minäkään ymmärrä miksi lapselle pitäisi hankkia oma huone? Ei kaikilla ole omaa huonetta, ei edes omaa huoneen puolikasta, mutta kaikille varmaan löytyy silti tilaa ja paikka missä tavaroita säilyttää.
Toisekseen lapsi on vielä pieni (koululainen) ja elämäntilanne, taloudellinen tilanne , aivan kaikki voi muuttua moneen kertaan vuosien varrella. Voihan se olla että 5 vuoden päästä ap miehensä kanssa ostavatkinison omakotitalon jossa lapslle on kokonaan oma huoneisto.............
 
Ja mitään soppea ei edelleenkään tule, kämpän jokainen neliö on lapsen käytettävissä kun siellä on, ala toista eristämään minkään sermin taakse kuin pahaista puhelinmyyjää!!!!!!

Kannattaa tiedustella lapsen mielipidettä tästä, sen mielestähän sermi vois olla jännä =) Sinällään kyllä asenteesi siis tässä oikea, että kaikki tila myös lapsen tilaa :)
 
[QUOTE="vvv";29108820]Kuka aikuinen pari ylipäätään ostaa kaksion? Ja minkälainen isä ei koe tarvetta hankkia lapselle omaa huonetta? Koti se isänkin koti pitäisi olla, vaikka vain pari kertaa kuussa.[/QUOTE]

Kaikki ei halua lisää lapsia. Ja kotihan se ei lapselle ole, jos käy vain 2 kertaa kuussa isänsä luona. Koti on siellä äidin luona. Mitäs sitä kaunistelemaan.
 
Ei kukaan nyt lapsen takia kolmioo mee ostaa jotta puol vieras mukula saa oman huoneen!! Kun teille tulee lapsia niin miehes mukulako huoneen pitää ja oma yhteinen mukulanne nukkuu sohvalla? Vittu mitä sakkia tääl on. Miehen lapsi ei asu siellä joten ei tod mitään kakkoskotia kuulu pitää! Jos miehelläs ois ollu niit mukuloit 6, ni kartanoko teen täytys hankkia?! Hohhoijaa ja ne kuus sänkyä joissa mukulat nukkuis kaks kertaa kuus? Voi vittu sanon minä. Suuttu ämmä turhasta. Haistata ja käske pitää pentunsa!
 
Kyllähän se niin on, että aapeen koti on ensisijaisesti hänen ja miehensä. Jos lapsi vierailee siellä vain muutaman päivän kuukaudessa, ei siihen mitään omaa huonetta tarvita. Ja kyllä se rakastetuksi ja kaivatuksi itsensä tunteminen on kiinni aivan eri asioista, kuin siitä, onko omaa sänkyä tai pöytää. Ja miksi sitä toisen lasta pitäisi ylipäätään rakastaa kuin omaansa? Sietää pitää ja kohdella hyvin, muttei mielestäni pakosta rakastaa. Ja kyllä, olen myös "äitipuoli" ja omilla lapsillani on myös sellainen. Minä en rakasta mieheni lasta, enkä odota, että eksäni uusi vaimo rakastaisi minun lapsiani. Ja kun lapseni menevät isälleen, eivät he kaipaa omaa hyllyä tavaroille vaan mukavaa yhdessä oloa isän kanssa.
 
No jopas. Olisko hälle tullut joku ihan ihme pelko/paniikki että isä ei enää välitä tai huomioi lasta ja siksi ylireagoinut noin?

Mekin asuttiin pitkään kaksiossa nimittäin ihan 24/7 kolmihenkisenä perheenä ja hetken aikaa nelihenkisenäkin ennenkuin ostettiin isompaa. Nyt on kolme lasta eikä edelleenkään jokaisella ole omaa huonetta. Läksyt tehdään keittiön pöydän ääressä tai olkkarin lattialla useimmiten. Koulupöydät on, mutta niitä ei käytä ainakaan vielä kukaan. Minusta kuulostaa siltä, että ihan hyvin mahdutte sinne sen ajan mitä lapsi teillä oleskelee, noinhan siinä juuri ei tule sitä setelmaa, että lapsi olisi vaan jossain omassa huoneessaan teillä ollessaan, vaan todella olette yhdessä siinä tiiviisti aina. Sopu sijaa antaa! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitä vittua;29109435:
Ei kukaan nyt lapsen takia kolmioo mee ostaa jotta puol vieras mukula saa oman huoneen!! Kun teille tulee lapsia niin miehes mukulako huoneen pitää ja oma yhteinen mukulanne nukkuu sohvalla? Vittu mitä sakkia tääl on. Miehen lapsi ei asu siellä joten ei tod mitään kakkoskotia kuulu pitää! Jos miehelläs ois ollu niit mukuloit 6, ni kartanoko teen täytys hankkia?! Hohhoijaa ja ne kuus sänkyä joissa mukulat nukkuis kaks kertaa kuus? Voi vittu sanon minä. Suuttu ämmä turhasta. Haistata ja käske pitää pentunsa!

Kauheita ihmisiä täällä, todella rumaa tekstiä käytätte vieraiden lapsista, ens vaimorakas, sinä ja ties kuin moni muu :( Ei oo kyllä ihan terveitten ihmisten puheita nää.

Sille isälle se lapsi ei varmaankaan ole puol vieras mukula?! Mee kasvamaan, kuulostat niin epäkypsältä, liekö taas joku teiniäiti rööki huulessa...

Ei tartte rikas olla mutta mä en ikinä hankkis kaksiota, en varsinkaan omaa, edes kahdelle aikuiselle. Mä sanoisin että kukaan normaalijärkinen aikuinen ei hanki ton kokosta kämppää kuin hätätapauksessa eikä varsinkaan kun lapsia on kuvioissa! Mut ehkä siellä kehäkolmosen sisäpuolella tosiaan eletään kuin sillit suolassa kun se on niin ihqua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ootko vähän tymä;29109506:
Kauheita ihmisiä täällä, todella rumaa tekstiä käytätte vieraiden lapsista, ens vaimorakas, sinä ja ties kuin moni muu :( Ei oo kyllä ihan terveitten ihmisten puheita nää.

Sille isälle se lapsi ei varmaankaan ole puol vieras mukula?! Mee kasvamaan, kuulostat niin epäkypsältä, liekö taas joku teiniäiti rööki huulessa...

Ei tartte rikas olla mutta mä en ikinä hankkis kaksiota, en varsinkaan omaa, edes kahdelle aikuiselle. Mä sanoisin että kukaan normaalijärkinen aikuinen ei hanki ton kokosta kämppää kuin hätätapauksessa eikä varsinkaan kun lapsia on kuvioissa! Mut ehkä siellä kehäkolmosen sisäpuolella tosiaan eletään kuin sillit suolassa kun se on niin ihqua.

No mää ostin mun kaksion, 42 neliötä, pariskunnalta joilla oli yksi lapsi. Ei ne nyt ihan kilahtaneilta vaikuttanu. Ja onhan tää tosiaan Helsingissä mutta yllättävää kyllä täälläkin monet haluaa asua.

Kyllä minäkin jollain tapaa ymmärrän sen että jotkut haluaa hankkia talon jostain kuusen perseestä kun se on niin ihqua. Meitä on moneksi.
 
Kun mä olin lapsi, inhosin olla isäni luona. Jouduimme kans nukkumaan vuodesohvalla siskoni kanssa, vaikka heillä iso talo olikin. Koin olevani vieras talossa, en ollenkaan siltä että olisin ollut toisessa kodissani.

Mitä isommaksi tulin, sitä vähemmän halusin isän luo mennä. Nyt olen aikuinen enkä ole missään tekemisissä isäni kanssa. Soitan isänpäivänä, mutta emme tapaa koskaan.
 
Jännä homma miten erilaisia perheitä sitä onkaan - me ollaan eletty uusperheenä 10 vuotta eikä kertaakaan oo lasten nukkumajärjestelyt aiheuttaneet tuollaista soppaa. Ja niitä on ollut vaikka minkälaisia, välillä on nukuttu perhepedissä keskellä olohuoneen lattiaa koko porukka :-O Tärkeintä sille lapselle on olla tervetullut ja rakastettu itsenään, joku sängyn sijoituspaikka on siinä sivuseikka. Siitä olen samaa mieltä monien muidenkin vastanneiden kanssa, että joku oma soppi lapsella on hyvä olla. Meillä ei muuten ole kellään omaa huonetta, ei lapsilla eikä aikuisilla. Taitaa olla peli menetetty kaikkien osalta ;)
 
Kun mä olin lapsi, inhosin olla isäni luona. Jouduimme kans nukkumaan vuodesohvalla siskoni kanssa, vaikka heillä iso talo olikin. Koin olevani vieras talossa, en ollenkaan siltä että olisin ollut toisessa kodissani.

Mitä isommaksi tulin, sitä vähemmän halusin isän luo mennä. Nyt olen aikuinen enkä ole missään tekemisissä isäni kanssa. Soitan isänpäivänä, mutta emme tapaa koskaan.

Mielenkiinnosta haluaisin tietää että olisko susta ollut kiva että sulla ja siskollasi olisi ollut oma huone, oma paikka jossa olla? Kun kerta oli iso talokin. Olisiko se vaikuttanut siihen että olisi paremmin viihtynyt siellä?
 
Itse isossa ydinperheessä kasvaneena sain oman huoneen vasta muuttaessani kotoa opiskelemaan - oman huoneen neljän hengen soluasunnosta :)

Mie en näe mitään ongelmaa ap:n tapauksessa.
 
[QUOTE="Vieras";29109429]Onko kaikilla perheillä, joissa on lapsia, muuta kuin kaksio asuntona?[/QUOTE]

Ei. Meillä kaksio. Lapsella oma huone ja vanhemmat nukkuu olkkarissa.


Voisiko ap onnistua, että te nukkuisitte olkkarissa sen viikonlopun kun lapsi on teillä? Olisi paikka lapsen tavaroille edes jonkun huoneen nurkassa ja rauha nukkua vaikka aamulla jos on teini-ikäinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ootko vähän tymä;29109827:
Mielenkiinnosta haluaisin tietää että olisko susta ollut kiva että sulla ja siskollasi olisi ollut oma huone, oma paikka jossa olla? Kun kerta oli iso talokin. Olisiko se vaikuttanut siihen että olisi paremmin viihtynyt siellä?

Kyllä olisi ollut kiva, että meillä olis ollut joku yhteinen soppi. Vaikkapas talon yläkerrassa, missä isän vaimon lapsilla oli huoneet. Siellä oli kyllä tilaa. Olisimme voineet iltaisin jutella myös isän vaimon lasten kanssa, muodostaa jonkinasteisen sisarpuolisuhteen. Olisin viihtynyt siellä takuulla edes vähän paremmin, jos meillä olisi ollut joku pieni soppi. Olisi tuntunut kodilta.
 
[QUOTE="Jenis";29109814]Jännä homma miten erilaisia perheitä sitä onkaan - me ollaan eletty uusperheenä 10 vuotta eikä kertaakaan oo lasten nukkumajärjestelyt aiheuttaneet tuollaista soppaa. Ja niitä on ollut vaikka minkälaisia, välillä on nukuttu perhepedissä keskellä olohuoneen lattiaa koko porukka :-O Tärkeintä sille lapselle on olla tervetullut ja rakastettu itsenään, joku sängyn sijoituspaikka on siinä sivuseikka. Siitä olen samaa mieltä monien muidenkin vastanneiden kanssa, että joku oma soppi lapsella on hyvä olla. Meillä ei muuten ole kellään omaa huonetta, ei lapsilla eikä aikuisilla. Taitaa olla peli menetetty kaikkien osalta ;)[/QUOTE]

Usein näissä keskusteluissa eniten kommentteja antaa ne, jola ei uusperheestä kokemusta tai jo eronneet ja katkeruus kova ja koetaan isä huonoksi milloin missäkin asioissa.

Meillä miehen lapsi jakaa toisen lapseni kanssa huoneen aina meillä ollessaan, oma sänky ja tavarat, mutta on ollut aika kun mies muutti minun ja lapsieni kanssa omaan kaksiooni, hienosti sopu sijaa antoi ja miehen lapsi nukkui lastenhuoneen lattialla patjalla- ei oikein ollut muuta mahdollisuutta koska huoneeseen ei mahtunut enempää sänkyjä, ja halusivat meillä olla.. ei ongelmia koska se yhdessä olo isän kanssa ja perheeseen kuuluminen oli paljon suurempia asioita kuin puitteet. Kun ostimme yhteisen asunnon toki lapselle oma sänky ostettiin.
 

Yhteistyössä