Suuttuiko lapsen äiti turhasta?!

[ootko vähän tymä]

[QUOTE="vieras";29108502]Vaikutat hieman yksinkertaiselta.

Kenties se oma sänky ja pöytä merkitsee sille lapselle jotain muutakin kuin sitä paikkaa nukkua? Sama koskee omaa huonetta.

Kyllä hieman palikkana pidän ihmistä, joka ei tässä asiassa ymmärrä asian muita puolia kuin konkreettisen huonekalun tai asuinhuoneen.[/QUOTE]

Luepa ketju missä tämä samainen ihminen vaahtoaa kuinka hän tekee niin ja niin paljon töitä ja reissaa ja on pois kotoa, niin ymmärrät. Tämän ihmisen käsityskykyyn ei mene muu kuin että on hotellihuone ja sänky missä nukkua.

 

["vieras"]

Nykyiset vuodesohvat ovat oikein hyviä. Mun mies nukku semmosella pitkän aikaa kun kuopuksella oli koliikki ja tulehduskierre.

Nyt mä ehkä tiiä kuka vanha palstalainen oot.

Ootko sä se töyhtötukka joka käy/kävi puntilla?

Jos et, niin kannattaa bongata se palstalta, teistä tulis tosi hyviä kavereita.

 

[4tm]

[QUOTE="äiti88";29108439]Kyllä kuuluu. Ei se oma huoltajuus mihinkään katoa, vaikka lapsi olisi toisen huoltajan seurassa. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu, että lapsen asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä. [/QUOTE]

Hyvää vanhemmuutta kyllä, mutta äidillä ei ole mitään juridista oikeutta vaatia tietoonsa mitä toinen huoltaja lapsen kanssa tekee. Jos äiti on huolissaan lapsen hyvinvoinnista, tällöin hänen kannattaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun.

 

["iita"]

Meillä on viikko-viikko systeemi. Lasten isä saa kaikki tuet lapsista (lapsilisät yh-korotuksineen ja asumistuet) joten en omalla palkallani voi pitää kuin kaksiota. Lapset pitävät olohuonetta omana huoneenaan ja olohuoneessa myös ovi jonka saa kiinni. Toisella sänky ja toisellekin hankkisin, mutta nukkuu mieluummin sohvalla eikä kuulemma nuku sängyllä vaikka ostaisin. Usein tappelevatkin kumpi saa nukkua sohvalla tai nukkuvat siinä yhdessä.

Kaikillä nyt ei vaan ole varaa koviin tilaviin asuntoihin. Omassa lapsuudessani jouduin vanhempien kanssa asumaan yhdessä huoneessa ja seinän takana asuivat isovanhemmat. Äitini lapsuudessa taas nukkui 8 ihmistä samassa huoneessa eikä kaikille ollut omaa sänkyä edes. Silti on hengissä säilytty eikä traumoja jäänyt. Eihän tämä kaksio ole teillä edes välttämättä lopullinen ratkaisu vaan ehkä välivaihe ennen isompaa asuntoa.

 

["äiti88"]

Jos äiti on huolissaan lapsen hyvinvoinnista, tällöin hänen kannattaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun.

Niin, tai ehkä ensin kuitenkin kannattaa keskustella asiasta sille toiselle huoltajalle? Niinkuin ap:n tapauksessa on ilmeisesti tehty..

Ja nyt muistetaan, että exän nyksä voi myös usein laitella vähän omiaan, kun tulee eteen näitä pieniä konflikteja... miehen exä on aina joku hullu raivopää huutaja vaativa akka ja ties mitä

 

[Yksi tarina]

Ymmärrän ettei nykyään ole välttämättä varaa ostaa lapsen vierailujen vuoksi isompaa asuntoa tai mennä vuokrallekkaan isompaan vaikka ehkä haluaisikin.

Kannattaisin kuitenkin ajatusta, että lapsella olisi asunnossa esim. oma nurkkaus, vaikka pieni läppäripöytä (läppärin voi hankkia vaikka myöhemmin), siinä yläpuolella omat hyllyt johon voi tuoda omia tavaroita tai vaikka kauniit laatikot lattialle. Parit valokuvat ja piirustukset seinälle vielä tai mitä nyt lapsi haluaa

Oma lapseni alkoi vierailla isänsä luona eron jälkeen. Aluksi hänellä oli oma huone ja sai paljon huomiota sekä isältään, että tämän uudelta vaimolta.

No, syntyi uusi vauva. Lapseni jakoi tietenkin uuden pikkusisaren kanssa huoneen siellä käydessään ja oli vain innoissaan. Lapsella oli huoneessa oma lipasto ja hylly tavaroilleen ja vaatteilleen.

No, syntyi toinen vauva, joka kasvettuaan muutti myös lasten huoneeseen. Tässä vaiheessa huoneeseen ostettiin kerrossänky ja lapseni vieraillessaan siirtyi patjalle lattialle. Hän tuli sitten yhdeltä vierailulta kotiin lelukassin kanssa, koska tavarat eivät kuulemma enää mahdu huoneeseen. Yritin asiaa lapselle selittää, mutta näinhän että mieli oli paha. Aikaa ei tietenkään enää niin vierailuilla riittänyt isommalle ja senkin vuoksi koki olonsa hieman ulkopuoliseksi.

No, isä nyksänsä kanssa päätti vaihtaa makuuhuoneet niin, että saivat itse isomman ja lapset muuttivat pienempään makuuhuoneeseen. Tässä vaiheessa omani muutti olohuoneensohvalle nukkumaan. Jonkun ajan päästä lapseni sanoi, ettei enää halua isälle ja itku oli sen mukainen. Kertoi myös, että uudessa makuuhuoneessa hänellä ei enää ollut edes omaa hyllyä. Välillä kävi yön nukkumassa, mutta aina palasi jotenkin pahalla mielellä.

Ja tällähetkellä siis tilanne se, että lapsi on murrkuikäinen ja isänsä lähettelee vihaisia viestejä sekä minulle että lapselle kun tämä ei tule enää käymään. Pikkusisaret kuulemma kärsivät tilanteesta (varmaan totta, mutta sanoisi nyt edes kerran itsekkin ikävöivänsä).

Kannattaa panostaa tähän tilanteeseen nyt jotta lapsikin tuntee isän kodin kodikseen. Ne on pieniä asioita joilla voi olla iso merkitys.

Ja mielestäni tähän on nyt turha verrata miten joskus sota aikaan on asuttu pienissä tuvissa ahtaasti, huokaus sentään..

 

[:-D]

Mun miehen exä vaatii, että meillä pitäisi olla 5h+k, ei voi lapset olla meillä joka toinen viikonloppu jos ei ole omia huoneita jokaisella. Revi siitä suhteellisuudentajua..
Ei taivuta, kyllä 78m2 pitäisi riittää 4 lapselle.

 

["äiti88"]

Ymmärrän ettei nykyään ole välttämättä varaa ostaa lapsen vierailujen vuoksi isompaa asuntoa tai mennä vuokrallekkaan isompaan vaikka ehkä haluaisikin.

Kannattaisin kuitenkin ajatusta, että lapsella olisi asunnossa esim. oma nurkkaus, vaikka pieni läppäripöytä (läppärin voi hankkia vaikka myöhemmin), siinä yläpuolella omat hyllyt johon voi tuoda omia tavaroita tai vaikka kauniit laatikot lattialle. Parit valokuvat ja piirustukset seinälle vielä tai mitä nyt lapsi haluaa

Oma lapseni alkoi vierailla isänsä luona eron jälkeen. Aluksi hänellä oli oma huone ja sai paljon huomiota sekä isältään, että tämän uudelta vaimolta.

No, syntyi uusi vauva. Lapseni jakoi tietenkin uuden pikkusisaren kanssa huoneen siellä käydessään ja oli vain innoissaan. Lapsella oli huoneessa oma lipasto ja hylly tavaroilleen ja vaatteilleen.

No, syntyi toinen vauva, joka kasvettuaan muutti myös lasten huoneeseen. Tässä vaiheessa huoneeseen ostettiin kerrossänky ja lapseni vieraillessaan siirtyi patjalle lattialle. Hän tuli sitten yhdeltä vierailulta kotiin lelukassin kanssa, koska tavarat eivät kuulemma enää mahdu huoneeseen. Yritin asiaa lapselle selittää, mutta näinhän että mieli oli paha. Aikaa ei tietenkään enää niin vierailuilla riittänyt isommalle ja senkin vuoksi koki olonsa hieman ulkopuoliseksi.

No, isä nyksänsä kanssa päätti vaihtaa makuuhuoneet niin, että saivat itse isomman ja lapset muuttivat pienempään makuuhuoneeseen. Tässä vaiheessa omani muutti olohuoneensohvalle nukkumaan. Jonkun ajan päästä lapseni sanoi, ettei enää halua isälle ja itku oli sen mukainen. Kertoi myös, että uudessa makuuhuoneessa hänellä ei enää ollut edes omaa hyllyä. Välillä kävi yön nukkumassa, mutta aina palasi jotenkin pahalla mielellä.

Ja tällähetkellä siis tilanne se, että lapsi on murrkuikäinen ja isänsä lähettelee vihaisia viestejä sekä minulle että lapselle kun tämä ei tule enää käymään. Pikkusisaret kuulemma kärsivät tilanteesta (varmaan totta, mutta sanoisi nyt edes kerran itsekkin ikävöivänsä).

Kannattaa panostaa tähän tilanteeseen nyt jotta lapsikin tuntee isän kodin kodikseen. Ne on pieniä asioita joilla voi olla iso merkitys.

Ja mielestäni tähän on nyt turha verrata miten joskus sota aikaan on asuttu pienissä tuvissa ahtaasti, huokaus sentään..

kauheeta. Äitinä mun sydän itkis verta moisesta lapsen kohtelusta. Sitä niittää mitä kylvää, harmi vaan se murkkukin kärsii kun välit isään on "kolhitut".

 

[nedra]

Meillä on 4h+k eli jokaisella 24/7 asuvallakaan ei ole omaa huonetta,mutta meillä on sellainen aulatila josta olemme eristäneet tilan miehen pojan sängylle,jotta hänellä olisi oma paikka nukkua kun hän on meillä. Tällä hetkellä ei vaan isompaan ole rahkeita ja jos isompi asunto joskus hankitaankin niin tuskin jokaiselle siinäkään vaiheessa omaa huonetta tulee.

Olohuoneeseen en laittaisi ketään koska se on kuitenkin sellaista ns yleistä tilaa ja oma rauha on aika olematon siinä. Mutta jos se lapselle sopii ja teille niin mitäpä nokan koputtamista siinä on,eiköhän se ajan kanssa huomata onko se teille toimiva ratkaisu.

 

["vieras"]

Ymmärrän ettei nykyään ole välttämättä varaa ostaa lapsen vierailujen vuoksi isompaa asuntoa tai mennä vuokrallekkaan isompaan vaikka ehkä haluaisikin.

Kannattaisin kuitenkin ajatusta, että lapsella olisi asunnossa esim. oma nurkkaus, vaikka pieni läppäripöytä (läppärin voi hankkia vaikka myöhemmin), siinä yläpuolella omat hyllyt johon voi tuoda omia tavaroita tai vaikka kauniit laatikot lattialle. Parit valokuvat ja piirustukset seinälle vielä tai mitä nyt lapsi haluaa

Oma lapseni alkoi vierailla isänsä luona eron jälkeen. Aluksi hänellä oli oma huone ja sai paljon huomiota sekä isältään, että tämän uudelta vaimolta.

No, syntyi uusi vauva. Lapseni jakoi tietenkin uuden pikkusisaren kanssa huoneen siellä käydessään ja oli vain innoissaan. Lapsella oli huoneessa oma lipasto ja hylly tavaroilleen ja vaatteilleen.

No, syntyi toinen vauva, joka kasvettuaan muutti myös lasten huoneeseen. Tässä vaiheessa huoneeseen ostettiin kerrossänky ja lapseni vieraillessaan siirtyi patjalle lattialle. Hän tuli sitten yhdeltä vierailulta kotiin lelukassin kanssa, koska tavarat eivät kuulemma enää mahdu huoneeseen. Yritin asiaa lapselle selittää, mutta näinhän että mieli oli paha. Aikaa ei tietenkään enää niin vierailuilla riittänyt isommalle ja senkin vuoksi koki olonsa hieman ulkopuoliseksi.

No, isä nyksänsä kanssa päätti vaihtaa makuuhuoneet niin, että saivat itse isomman ja lapset muuttivat pienempään makuuhuoneeseen. Tässä vaiheessa omani muutti olohuoneensohvalle nukkumaan. Jonkun ajan päästä lapseni sanoi, ettei enää halua isälle ja itku oli sen mukainen. Kertoi myös, että uudessa makuuhuoneessa hänellä ei enää ollut edes omaa hyllyä. Välillä kävi yön nukkumassa, mutta aina palasi jotenkin pahalla mielellä.

Ja tällähetkellä siis tilanne se, että lapsi on murrkuikäinen ja isänsä lähettelee vihaisia viestejä sekä minulle että lapselle kun tämä ei tule enää käymään. Pikkusisaret kuulemma kärsivät tilanteesta (varmaan totta, mutta sanoisi nyt edes kerran itsekkin ikävöivänsä).

Kannattaa panostaa tähän tilanteeseen nyt jotta lapsikin tuntee isän kodin kodikseen. Ne on pieniä asioita joilla voi olla iso merkitys.

Ja mielestäni tähän on nyt turha verrata miten joskus sota aikaan on asuttu pienissä tuvissa ahtaasti, huokaus sentään..

Voi ei. Tuli ihan paha mieli sun lapsesi puolesta.

Ei hyvä, ei hyvä ollenkaan.

 

["vieras"]

Ei kaikissa ydinperheissäkään ole lapsilla omia huoneita, vaan koko perhe saattaa nukkua yhdessä makkarissa, tai osa lapsista yhdessä huoneessa ja osa vanhempien kanssa... Mä haluaisin järjestää etälapselle kuitenkin jonkun oman paikan, vaikka joku pieni lipasto/kirjoituspöytä, jonka luona joku oma taulu/juliste jne. Joku pieni alue talosta, jossa hän saa säilyttää tavaroitaan ja järjestää ne niin kuin haluaa. Meillä oli lapsena tällaiset, oma kirjoituspöytä ja matolla rajattu "oma tila", ja se oli tärkeä

 

[Vaimo-Rakas]

Tämä kertoikin jo paljon. En enää ihmettele ettet viihdy kotona vaan juokset työn perässä. Lapset on sulle rasite etkä raukka yrittäjän lapsena ole näköjään saanut tarpeeksi rakkautta. Et osaa asettua lapsen asemaan ja olet suorastaan ilkeä. Millainen ihminen kutsuu lapsia vellipersehousuiksi????! Ei ainakaan äiti-ihminen jolle lapset on tärkeitä ja niiden tarpeita tulee kuunnella Surullinen tapaus tämäkin!

Perjantai ilmiselvästi!

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="vieras";29108529]Nyt mä ehkä tiiä kuka vanha palstalainen oot.

Ootko sä se töyhtötukka joka käy/kävi puntilla?

Jos et, niin kannattaa bongata se palstalta, teistä tulis tosi hyviä kavereita.[/QUOTE]

No et tunnu tietävän. Mulla on letti, ei töyhtöä.

 

[Vaimo-Rakas]

Luepa ketju missä tämä samainen ihminen vaahtoaa kuinka hän tekee niin ja niin paljon töitä ja reissaa ja on pois kotoa, niin ymmärrät. Tämän ihmisen käsityskykyyn ei mene muu kuin että on hotellihuone ja sänky missä nukkua.

Voi hellanduudelis sentään. Juuri siinä ketjussa minä kerroin kuinka kieltäydyin liiallisesta työmatkojen määrästä ja ohitin ylennyksen siksi että perhe menee etusijalle. Ja että hotelliyöt eivät ole mitään luksusta miten jotkut olettavat vaan siellä on jatkuva ikävä kotiin.
Mutta tampiohan sinä olet jos et lukemaasi ymmärtänyt.

Onneksi meillä on ydinperhe ja omakotitalo niin ei tarvii murehtia missä ne lapset exän nyxän luona nukkuvat silloin harvoin kun heitä näkee. :heart: Että voidaan puhua nyt sitten lisää siitä miten perhe ja lapset menevätkin edelle, kellä menee ja kellä ei

 

["Vieras"]

Niinhän tuo ap sanoi että ei voi laittaa lapselle omaa soppea kun menee sisustus piloille. Kertoo minusta jo tarpeeksi tästä naisesta. Lapsi on ylimääräinen siinä tilanteessa. Surettaa vaan lapsen puolesta kun aikuiset sotkee niiden elämän. Kyllä lapsi tarvitsee oman tilan jos halutaan että hän kokee olevansa tervetullut ja osa uusioperheen elämää ja minne voisi jättää tavaroitaan kun tulee käymään (ilman että ne sotkee uuden rouvan sisustusta ja korjataan pois). Vittu kun vituttaa tuollaiset hu###t.

 

[Aloitta]

No tuo äp en ole minä...
Kiitos kaikille vastauksista. Asuntoja ollaan vuoden päivät katseltu, myös kolmioita mutta päädyimme tähän uuteen ja tilavaan kaksioon, neliöitä on mukavat 65, 5. Ja kyllä, asunnon ostaminen oli yhteinen päätös, niille tiedoksi jotka miettivät olenko minä valinnut pyhää vittuuttani kämpän missä ei ole lapselle huonetta. Samasta talosta kolmio paaaaaljon kalliimpi.. Mitään sermejä ei kyllä laiteta, ideana on lapsen kirjoille ja leluille hyllyä ja lipastoa laittaa olohuoneeseen. Lapsen asuminen meillä, vaikka vähäistä onkin, saa kyllä näkyä. Lapsi edelleen itse innoissaan muutosta ja varsinkin saunasta mikä asunnosta löytyy
Tällä hetkellä asumme myös kaksiossa, mutta makuuhuone on lapsen huone. Suurimman osan ajasta tyhjän panttina.

 

[Vaimo-Rakas]

No tuo äp en ole minä...
Kiitos kaikille vastauksista. Asuntoja ollaan vuoden päivät katseltu, myös kolmioita mutta päädyimme tähän uuteen ja tilavaan kaksioon, neliöitä on mukavat 65, 5. Ja kyllä, asunnon ostaminen oli yhteinen päätös, niille tiedoksi jotka miettivät olenko minä valinnut pyhää vittuuttani kämpän missä ei ole lapselle huonetta. Samasta talosta kolmio paaaaaljon kalliimpi.. Mitään sermejä ei kyllä laiteta, ideana on lapsen kirjoille ja leluille hyllyä ja lipastoa laittaa olohuoneeseen. Lapsen asuminen meillä, vaikka vähäistä onkin, saa kyllä näkyä. Lapsi edelleen itse innoissaan muutosta ja varsinkin saunasta mikä asunnosta löytyy
Tällä hetkellä asumme myös kaksiossa, mutta makuuhuone on lapsen huone. Suurimman osan ajasta tyhjän panttina.

Oikein hyvältä ratkaisulta kuulostaa. Tottakai lapsen tavaroita siellä saa olla ja näkyä mutta kohtuutonta vaatia noin pieneen asuntoon omaa sänkyä kun vuodesohva löytyy.
Vai onko sillä näille rääkyjille merkitystä onko siinä olohuoneessa vuodesohva vai sänky lapselle?
Ja kohtuutontahan sekin on että makuuhuone olisi käyttämättä 26 päivää kuukaudessa ja noina parina viikonloppuna vain lapsen käytössä.

 

["Vieras"]

Mua ottaa oikeesti pattiin tuo Vaimo-Rakas. Mä en tykkää sun asenteesta yhtään. Ootko narsisti vai muuten vaan helvetin kylmä ihiminen?

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Vieras";29108720]Mua ottaa oikeesti pattiin tuo Vaimo-Rakas. Mä en tykkää sun asenteesta yhtään. Ootko narsisti vai muuten vaan helvetin kylmä ihiminen?[/QUOTE]

Ihan rauhassa oo tykkäämättä.

 

[Aloitta]

....ja lastensuojeluilmoitus siitä ettei ole omaa huonetta. ..? Huh. Niin hullu ei miehen eksä sentään ole vaikka nyt tästä hermostuikin.

 

[Phoebsi]

Eipä sitä omaa huonetta tarvitse olla, kaikkein tärkeintä on se, miten lapseen suhtaudutaan silloin kun hän on isän luona, että tehdäänkö hänen olonsa sellaiseksi että lapsi tuntee olevansa tervetullut. Pelkkä oma huone ei tätä vielä takaa.

Jotain omaa sinne kuitenkin sitten, oma kaappi, tai jostain kaapista omia hyllyjä, kylpyhuoneeseen omia tavaroita, hammasharjat ja sen sellaiset. Kyllä se siitä

 

[ootko vähä tymä]

Voi hellanduudelis sentään. Juuri siinä ketjussa minä kerroin kuinka kieltäydyin liiallisesta työmatkojen määrästä ja ohitin ylennyksen siksi että perhe menee etusijalle. Ja että hotelliyöt eivät ole mitään luksusta miten jotkut olettavat vaan siellä on jatkuva ikävä kotiin.
Mutta tampiohan sinä olet jos et lukemaasi ymmärtänyt.

Onneksi meillä on ydinperhe ja omakotitalo niin ei tarvii murehtia missä ne lapset exän nyxän luona nukkuvat silloin harvoin kun heitä näkee. :heart: Että voidaan puhua nyt sitten lisää siitä miten perhe ja lapset menevätkin edelle, kellä menee ja kellä ei

Mä en vain ymmärrä miten kukaan äiti pystyy elämään tuollaista elämää että reissaa ja on poissa kotoa noin paljon. Että ei se perhe ja lapset taida ihan etusijalla olla. Mutta ehkä sun sitten täytyy tuolla tavoin tuoda sitä leipää pöytään jotta saatte pitää elintasonne, silläkin kustannuksella että lapset joutuvat olemaan erossa äidistään (tässä tapauksessa ehkä ihan hyväkin). Sun kommentointi tässä ketjussa oli todella törkeää joten kyllä sekin jotain kertoo sun luonteesta ja "äidillisyydestä". No, kaikkia ei ole äideiksi luotu, toiset on uraohjuksia ja mammona tärkeämpää että sen puolesta uhrataan sitten aika lasten kanssa.

 

[ootko vähä tymä]

[QUOTE="Vieras";29108720]Mua ottaa oikeesti pattiin tuo Vaimo-Rakas. Mä en tykkää sun asenteesta yhtään. Ootko narsisti vai muuten vaan helvetin kylmä ihiminen?[/QUOTE]

Sama mulle tuli mieleen nyt kun erehdyin samaisen henkilön kommentteja lukemaan. Narsistinen ihminen luultavasti ja tunnekylmä. Kulissit on oltava kunnossa mut siihen se sit jääkin...

 

[Vaimo-Rakas]

Mä en vain ymmärrä miten kukaan äiti pystyy elämään tuollaista elämää että reissaa ja on poissa kotoa noin paljon. Että ei se perhe ja lapset taida ihan etusijalla olla. Mutta ehkä sun sitten täytyy tuolla tavoin tuoda sitä leipää pöytään jotta saatte pitää elintasonne, silläkin kustannuksella että lapset joutuvat olemaan erossa äidistään (tässä tapauksessa ehkä ihan hyväkin). Sun kommentointi tässä ketjussa oli todella törkeää joten kyllä sekin jotain kertoo sun luonteesta ja "äidillisyydestä". No, kaikkia ei ole äideiksi luotu, toiset on uraohjuksia ja mammona tärkeämpää että sen puolesta uhrataan sitten aika lasten kanssa.

Just täytin tämän kuun matkalaskun. Olen ollut poissa peräti 4 yötä. Muut reissut olen tehnyt sillä periaatteella että olen lähtenyt aamuyöllä ajamaan ja tullut illaksi kotiin. Kello yökahden herätykset ovat olleet ihan arkipäivää siis. Minusta SE on äidin rakkautta.
Lisäksi saan pitää vapaapäiviä reissujen ylitöistä. Tällä viikolla oli 3 työpäivää, ensi viikolla 4. Ja kuten sanottu, reissuhommat ovat kausiluonteisia. Haukutko vaikka rekkakuski-isät tai sairaanhoitajaäidit myös?
Älä puhu mitään jos et mistään mitään tiedä.

 

[Vaimo-Rakas]

Uraohjus joka kieltäytyy ylennyksestä lasten takia.