Suurperhe kuumeilijat kesäkuussa

[MommysMonsters]

Mä olen ollut kotiäitinä reilu 7 vuotta. Esikoinen täytti juuri kahdeksan, sen syntymän jälkeen olin 10kk töissä

Tyttö on ollut tarhassa, kuntoutus syistä (adhd) Mutta muut on tottakai kotona. Tytöt on siis nyt kohta 1v, 3v ja 4v. Noi keskimmäiset on tarkoitus laittaa kerhoon syksyllä, jos kerkiän hakea kun muutetaan viikon päästä uudelle paikka kunnalle
Nyt asutaan kerrostalo neliössä, uusi koti on melkein 100 neliöinen 2kerroksinen rivari

Mä olen kyllä miettinyt että on sitä hullu kun vielä vauvan haluaa Mulla on ollut kaikki odotukset tosi vaikeita, johtuen osaksi siitä että ei ollut kerinnyt palautua ja kunto oli huono.
Kaksi viimeistä odotusta vietin päivystyksessä ravaten ja nipin napin osastolla joutumisen. Söin puolestä välistä panacodia ja muutaman kerran litalginia päivystyksessä. En pystynyt liikkumaan tai mitään.
Vauvat on ollut isoa ja roikkunut tosi alhaalla, issias vaivannut ym. Samoin järjetön närästys.
Viimeisessä odotuksessa oli aika kun en pystynyt edes istumaan. Oli todella kipeä..

Sitten kun vauvat syntyy niin ne kiljuu ekat kuukaudet ja nukkuu päin peetä On tosi vaativia vauvoja meillä olllut. Sitten on alkanut kaikilla neljällä korvatulehduskierteet

Nyt mä olen kerinnyt saada kroppaa parempaan kuntoon ja liikuttua tulee tarpeeksi! Elättelenn toivoa että viimeinen odotus olisi helpompi kunon fyysisesti paremassa kunnossa
Mutta tosiaan vielä kerkiän vahvistaa tota selkää

Eipä tässä muuta, me ollaankin juhannus kotona kun pienimmälle nousi korkea kuume.

 

[Nimendi]

Meillä vieteltiin juhannus ihan kotosalla miehen vapaapäivistä nauttien ja vielä saan huomenna nauttia hänen vapaapäivästä Yleensä saan hänen vapaapäivinä nukkua pitkään.

Tuli mieleeni kysymys, jota varmaan on jo useasti kysyttykkin, mutta miten ihmiset ovat ympärillänne reagoineet jos olette sanoneet haluavanne lisää lapsia? Kolmosen kohdalla mulle tuli jo niin paljon negatiivista kommenttia, että osa kaveripiiristäni läks ympäriltäni. Hiljalleen kylläkin. Tuntui kaiken jälkeen vaan siltä, etteivät oikeasti osanneet olla iloisia meidän puolestamme eivätkä osanneet ajatella ratkaisun olevan meidän oma. Etenkin kun kolmonen oli suunniteltu niin minulle tokaistiin etteikö kannattais abortti tehdä ettei tuossa ole mitään järkeä. Tässä varmaankin painoi eniten vaakakupissa se, että aiemmin olin jättänyt taakseni erittäin vaikean suhteen ja tavannut nykyisen mieheni (-11 syntynyt siis meidän yhteinen) Paljon tuomittiin elämäni valinnoista siinä vaiheessa.

Ja nyt kun nelosesta olen joillekin sanonut että juu joskus sit tulossa (emme ole kertoneet kuin parille ihmisille yrityksestä) Niin heti heitetään, etten jaksa, laitas nyt haaras kiinni, aijjaa olet lestadiolaiseksi kääntynyt, Onko tuossa mitään järkeä.... jne. Lista ois loputon. Tuntuu tän takia, että olen niin yksin kaiken jännittämisen ja yritksen innon kanssa yksin

Mulla jokainen odotus on ollut aikasen helppo ja niin myöskin vauva-aikakin. Supistuksista olen kärsinyt joka raskaudessa jo ennen puoltaväliä ja nyt viimeisimmässä voin kaikista parhaiten lukuunottamatta unettomuutta mikä iski loppuraskaudessa kuukauden ajaksi. Tämän toimesta pojusen synnytys käynnistettiinkin kun 6pv olin kerennyt olemaan jo sisällä sairaalassa. Ensimmäisen kerran pikkuinen näytti 35+ merkkejä syntymisestään ja sen jälkeen tulikin säännöllisesti kivuliaat ja synnytystä muistuttavat supistukset, mutta viimeistään monen tunnin yli6h loppuivat. Näin kävi myös sairaalassakin vaikka oli käynnistystabut annettu pariinkin otteeseen. Onneksi kalvojen puhkaisu rykäisi synnytyksen käyntiin oikein vauhdilla. Esikoisestakin vietin yhden yön sairaalassa supistusten takia ja seuraavana iltana syntyikin. Kakkosen kohdal menin puolenpäivän jälkeen synnärille ja käännyttivät takas, ei kuulemma käynnissä ollenkaan ja huppista vaan niin sitä illalla mentiin takas ja neiti syntyi 15min vuorokauden vaihtumisen jälkeen.

Eli synnytyksetkin ovat olleet helppoja. Henkisesti raskainta oli esikoisen lastenosasto aika synnytyksen jälkeen. Viikon oli ab-kuurilla ja koskaan häntä saanut vierihoitoon osastolle. Kakkonen kärsi masuvaivoista 1kk ajan syntymänsä jälkeen (tänäkin päivänä kärsii kyllä) ja huusi yötä päivää. Sitten loppui kuin seinään ja vasta taaperoiällä löytyi syy. Elimistö ei kestänyt laktoosia. Imettänyt olen jokaista parhaani mukaan ja kolmosen kohdalla vasta sain kokea "epäonnistumisen" kun 2kk vaan sain imetettyä. Kakkosta imetin 7kk ja esikoista 5-6kk Kaikki lapset ovat nukkuneet hyvin. Esikoinen 6kk:n iässä nukkui yöt läpeensä kakkonen 8kk:iässä ja kolmonen 5kk:n iässä

Munkin pitäisi saada kroppaa parempaan kuntoon, mutta se ei mitään tällä hetkellä hyödytä, koska täytyy käydä murtaa häntäluu sit kun kaikki synnytykset on ohi. Eli sitten kun lapsiluku ei enää kasva Muuten ei ole moittimista kropasta ainakaan vielä

 

[jokinorsu]

Juu, hei vaan!!

Voi teitä kanssasisaret :hug:
Kyllä on kuulunut asiattomia kommentteja ulkopuolisilta, mutta myös kannustavia aivan oudoilta.
Mutta asiahan on vain minun ja meidän perheen asia, ei kenenkään muun.

Ja joo, mun odotukset on täynnä insuliinia ja kepeillä kävelyä, kipua, särkyä, hormoni ärjyä ja vauvan synnyttyä armotonta valvomista itkuisen pienen kanssa.
MUTTA on ne vaan niin hellyyttäviä ja rakkaita nyyttejä =)
Ja mulle vaan tulee kuume uudelleen, eikä siihen auta kuin vauva

Jaksuja teille paljon jotka kamppailette ristiriitaisissa tunnelmissa!!! :heart:

ON:
Ja eilen illalla oli ovis.
Tällä vkoa on talleteltu.
Eli kierto on vielä vähän hakusessa mutta palautumassa kumminkin.

Heihei, kuullaan taas piakkoin!!
Plussa onnea kaikille!

 

[MommysMonsters]

Meillä on lähipiiri suhtautunut todella nihkeästi uusiin vauvoihin lähinnä siksi kun ovat nähneet kuinka kipeä olen ollut. Nelosesta (yhteensä siis viides) kysyttiin että oliko vahinko. Mun äiti on aina tiennyt että
tulen tekemään paljon lapsia
Tästä vitosen/kutosen yrityksestä olen kertonut muutamalle mun ystävälle ja ne on yllättynyt todella
Lähinnä sanoneet että olenko varma kun muistavat kuinka kipeä olin viimeksikin
Tästä seuraavasta tuskin mitään reimun kiljahduksia tulee päin vastoin.
Mutta eipä se enää häiritse kun on tottunut. Suurin mikä ottaa päähän on kyselyt että "koitatteko sitä poikaa tehdä?" Meillä on siis yht.5 tyttöä nyt

Mutta kierto ollaan siis vältelty ovista

 

[Nimendi]

Sit taas lisäkysymyksiä

Mites onko teillä muilla miten paljon lapsiperheitä ympärillänne? Mulla oli ennen paljon, mutta nyt oikeastaan 2 perhettä kenen kanssa olen tekemisissä viikottain. Jotenkin olen vaan ajan kanssa erakoitunut. Välillä on ollut syytäkin, mutta välillä ihmettelen mihin ihmiset ovat kadonneet ympäriltä. Ennen olin erittäin sosiaalinen ihminen ja tykkäsin mennä ja tehdä, mutta nyt junnaan vaan paikallani.

Me ei mieheni kanssa juoda oikeastaan ollenkaan niin ei tule ulkonakaan käytyä, vaikka harva se viikonloppu tulee pyyntöjä. Mä tykkäisin viettää kotona aikaa hyvän seuran kesken, ruokaa tehden ja viiniä maistellen, mutta pöh mun kaverit haluaa taas lähteä baariin ja vetää pään täyteen, missä mun mielestä ei ole vaan mitään järkeä. johtuu siitä, että mulla tulee jo 2 juomasta krapula

Kun koko ajan olen miettinyt miten saisin tutustuttua uusiin ihmisiin. Mut jotenkin olen aina pelännyt ihmisten ajattelumaailmaa minusta. Olen ihan pöhkö tän suhteen, koska aina olen tullut toimeen ihmisten kanssa ja olen ollut sosiaalinen, mutta nyt se on vaan vaikeampaa tehdä uusia kaverisuhteita kehenkään.

Varmaan omalla tavalla vaikuttaa se, että muutamat ovat vieneet luottamukseni pois ja tätä myötä musta on tullut pikkaisen varoivaisempi ihmisten suhteen.

Onneksi kaikki meneminen korvaantuu kotona erittäin huomioonottavalla miehellä antaa mun nukkua, leikkii lasten kanssa, ottaa välillä yhden taikka kaksi lapsista mukaansa jos menee kauppaan ilman mua ja ulkoilee meidän kanssa erittäin paljon mitä nyt työpäiviltään kerkee. Nyt on vaan käynyt niin, että aina kun on ollut hällä vapaata niin on satanut vettä.... Kohtalon ivaa Tänään ois tarkoitus pitää siivouspäivä, mutta tässä mä nytkin koneella jumitan ja nautin kun lapsoset ovat päikkäreillä

Ois ihanaa jos seuraavaksi tulis poika Sit oiskin hyvä ehkä poikkasta multa piuhat tai siis solmia, mutta jotenkin se tuntuu niin lopulliselta. Tiedän vauvakuumeen iskevän heti jos piuhat solmittais, joten varmaan sit miettisin jotain muuta ehkäisyä. Minipillereihin en ikinä enää koske, kierukkaa olen uusiksi miettinyt, mutta viimeksi tuli 2 kohtutulehdusta siitä, Kapseli ei toiminut, laastarit oli ihan toimivat. Haluaisin jonkun ehkäisyn, jota ei tosiaan tarttis muistaa vähään aikaan ollenkaan No ajan kanssa, josko ensin se nelonen joskus masussa kasvais.

Tää kierto sit tais mennä harakoille. Tänään dpo11 ja nega tuli. Ellei nyt ihme tapahdu ja menkat jää alkamatta 29.06 pitäis alkaa ihan viimeistään. Silloin ois kyl jo dpo16

Harvinaisen kiukkuinen olen ollut, mistä mieskin on valitellu nyt. Saattaa siis hyvinkin olla täti kurvaamassa kylään taikka ajatellaan näin, että kurvaa. En ainakaan pety sit. Joitain pieniä hämääviä oireita ilmenee ajoittain, mutta enpä pahemmin jää niitä miettimään.

 

[MommysMonsters]

Mulla on sellaisia ystävä perheitä, joiden kanssa vietetään aikaa niin muutama.
Sitten on naapureita ja muita tuttuja Me kyllä yökyläillään näiden muutaman perheen kanssa välillä. Istutaan iltaa, otetaan muutama ja syödään jotain hyvää
Uusiin ihmisiin tutustun lähinnä hiekkalaatikolla Mä puhun aikalailla kaikille niin tulee helposti tutustuttuakin Baarissa käyn silloin tällöin mutta siellä ollaan yleensä omalla porukalla

Toi mies on kanssa tosi huomioon ottava, ei siinä mitään. Mä en vaan halua että se on mun ainoa sosiaalinen elämä Mä sekoisin jos aina vaan sen kanssa tekisin kaikkea Käydään siis välillä yhdessä ulkona, yleensä erikseen kun vahteja on aika vähän Niin ja mies tottakai hoitaa lapsia siinä missä minäkin. En mäole noita itselleni tehnyt

Sitten mä käyn juoksemassa ja salilla, se on mun oma aika Paitsi nyt kun on nämä muutto hommat saatava lata pois niin pääsee salille taas

Isommat tytöt kovasti kyselee että tuleeko meille se poika vielä Kyllähän mä haluisin sen pojan mutta saa nähdä kuinka käy sukupuoli halutaan kyllä tietää tälläkin kertaa

Toivottavasti nimendille se plussa vielä tulee Ja taisi täällä olla joku muukin jolla jännät päivä edessä. Pkussa tuulia

 

[petronella09]

Heippa.Täällä taas kuikuilen,kuume on kova,mutta kun ei voi tehdä asialle mitään....
Meidän vanhemmat päivittelee perheitä missä monta lasta,joten luulen,että olisivat ihmeissään jos meille nelonen tulis: /Ja ollaan saatu sellasia kommentteja,että enää teidän ei tarvii tehdä lapsia,kun on molempia...Kukaan ei oo kyllä kyselly onko ollut vahinko meidän kolmonen.Yhdelle kaverille,jolla 5 lasta oon jutellut asiasta,että haluttais vielä lapsia,muille en.

Meillä on muutamia lapsiperheitä,joiden kanssa pidetään yhteyttä,harvakseltaan niihinkin,ja melkeinpä aika menee kotosalla myös viikonloppuisinkin.

Raskaudet: eka oli suht vaivaton,toisessa ja kolmannessa kiusaus issias tyyppinen kipu,puolen välin jälkeen raskaudet vaivas,niin ettei meinannut kunnolla pystyä käveleen.Kaikki vauvat on ollut isoja,yli 4 kiloa ja synnytkset pitkiä.

Vauvat: ovat olleet vaativia(tytöt enemmän,kun poika),huonoja nukkujia ja tytöillä oli mahaitkuja,toinen tyttö myös erityislapsi,1kk vietti lastenosastolla,kun syntyi) ja edelleen vaatii enemmän hoitoa,kun ikäisensä ns. tavalliset lapset.

Kolmannen jälkeen oltiin aika varmoja,että lapset on tässä,mutta kummasti se kuume vaan tuli takaisin: /.

 

[Reppasenkeli]

Pakko tulla kommentoimaan tuolta odotuspuolelta
Meillä siis 6 lasta joista vanhin täyttää syksyllä 8v ja nuorin heinäkuussa 1v. On saatu kuulla sekä meidän lapsien lukumäärästä että siitä kun noin monta ja heti perään. Harvemmin tulee kyllä positiivisia kommentteja Ihan kuin se nyt muille kuuluu montako lasta tekee. Varsinkin mun äiti on todella negatiivinen tän asian suhteen (no hän on nyt on sellainen perusnegatiivinen muutenkin).
Mulla raskausajat on olleet ihan ok. Suppareita, liitoskipuja ja välillä selkä sanonut yhteistyön irti, mutta muuten ihan ok. Synnytyksen on sitten olleet ihan kiitettävät. 3 viimesintä on käynnistetty ja se ei mitään herkkua ole ollut. Mutta lopputulokset on sitten Meillä ei ole ollut yhtään masuvaivasta lasta. Yösyöppöjä osa on ollut. 6kk on oikeestaan kaikki nukkuneet yönsä aikasten hyvin. Mitä nyt vieläkin välillä vaeltavat äidin viekkuun nukkumaan
Omaa aikaa ei kamalasti ole näin kotiäidillä. Töihin paluuta en ole tarkkaan miettinyt kun haluaisin vaihtaa alaa muutenkin ja opiskeleminen monta vuotta ei oikeen nappaa. No kassotaan. Ja juu kyllä on kaverit kaikonneet. Mua ei pyydetä minnekään mukaan kun en kuitenkaan pääse. No olis kiva kun joku edes viitsisi pyytää Että ei näitä ystäviä livenä kovin montaa ole. Netissä sitten vertaistukea löytyy, mutta olisi se kiva turista useammin ihan oikeen ihmisen kanssa. Ystävän. Jeps.
Plussatuulia täältä puhaltelen myös teille!
Reppis rv 8+4

 

[Nimendi]

Sitä mä olen ihmetellyt, että onko ihmiset sit niin itsekkäitä kun tulee kommenttia en mä jaksais, siinä on niin paljon työtä, ei sit koskaan ole sitä omaa rauhaa jne jne. kylhän sitä kerkee sit eläkepäivinäänkin kokemaan yksinäisyyttä tarpeeks ja kärsimään siitä kun onkin aivan liian paljon aikaa itselleen Ellei sit silloin ole menevä ja touhuava immeinen

Mä ainakin enemmän nautin siitä, että saan kasvattaa lapsia. Sitä iloa ja riemua kun ei koko elämäänsä näe kun lapset kasvaa isoiksi. Etenkin kaikki onnistumisen riemu, ensimmäiset kunnon välittämisen osoitukset lapselta. Niinkuin esikoinen tuli eilen yhtäkkiä mua halaamaan "Äiti mä niin rakastan sua" Mikään ole sen ihanempaa mun mielestä.

Itse olen suurperheestä ja niin on myös mieheni. Mulle oli jo esikoisen synnyttyä synnärillä selvää se ettei lapset jää siihen, että vähintään 1, 2 taikka kolmenkin vielä Välillä tulee niitä hetkiä kun miettii, että nyt riitti lapset, ei missään nimessä enempää, mutta jostain kumpuaa se odotuksen, synnytyksen ja vauva-ajan kaipuu.

Ihaninta mulla on se, kun mies on suoraan sanonut ettei mun tarttis hänen mielestään mennä ollenkaan pitkiin aikoihin töihin. Vaan, että voin kotona kasvattaa lapset. Jotenkin aiemmin olen tuominnut tämmöisen tilanteen, mutta nyt sitä kyl arvostaa. Jotenkin ajatus, että juoksisin aamut illat koti-päivähoito-koulu/työ-päivähoito-koti väliä niin ei todellakaan kiinnosta nyt. Mähän nappasin tytöt päivähoidostakin pois, koska tuntui niin turhalta heitä roudata sinne. Päivittäin melkein käymme ulkona ellei sit sada vettä. Hoidamme kauppareissut kävellen. Tästä tulikin mieleen miten mun kohdalla kauhistellaan kun sanon meneväni kaikkien lasten kanssa kauppaan. "Ihan yksin kaikkien kanssa! Ootko sä hullu" Juu en ole hullu vaan lapset tottuneet tähän elämän tapaan. Meillä suurin osa kauppareissuista menee tosi nätisti tällä poppoolla, enkä näe myöhemminkään ongelmaksi vaiks ois 10 lasta mukana kaupassa

*muoks* 6. yrityskerta nyt pyörähti käyntiin... :headwall:

 

[petronella09]

Heippa,mulla sappikivi vaivailee,saa nähdä oonko pian leikkauksessa,lääkettä vetelen jo kolmesti päivässä,lääkäri aikaa oottelen erikoislääkärille,mutta saa nähdä joudunko jo sitä ennen päivystykseen

Minäkin nautin lasten kanssa kotona olosta,kaksi ekaa lasta meni hoitoon 1v 2kk iässä ja on ollut ihanaa olla tän kolmannen kanssa kauemmin kotona.Mies on kans sitä mieltä,että hoitaisin lapset kotona,vaikka senkin jälkeen,kun hoitovapaa loppuu,tosin sitten ei sais kyllä rahaa tai täytys ottaa jotain keikkahommia.

Joo usein kuulee,kun joku päivittelee,kun käyn vaikka kaikkien kanssa kaupassa,hevosia katsomassa jne.. ja monesti kysytään,että miten jaksat pyörittää arkea,no kyllähän se välillä työlästä on ja pinna on kireellä,muttei ainakaan oo sitä samaa stressiä,kun pitäs olla töissä ja lapset onkin kipeinä,eikä voikaan viedä hoitoon..

Itsellä on yksi sisarus,miehellä kaksi,eli ei tulla suurperheistä,eikä alkuunsa haaveiltukaan"isosta" perheestä,mutta tässä sitä ollaan jo kolmen lapsen äiti.

 

[Nimendi]

Mähän haaveilin ekasta raskaudesta, että ois ollut kaksosraskaus ja ois tullut tyttö jä poika (ylläri minä itse kaksonen ja mulla on kaksoisveli) ja olihan se, mutta toinen ei ollut kehittynyt ja vuoti ennen puoltaväliä pois.

Mulla meni vanhimmat lapset 2v3kk ikäisenä ja toinen 11kk iässä hoitoon, kun koulut aloitin. Nyt päätin, että pidä kiirettä koulun kanssa ja pitäiskin lähettää kouluun eroamispaperi (ei ole yhtään mun ala) joten sit ei tarttis stressata koululla käyntiä ja puheluita sieltä milloin aion jatkaa. Mieskin sanoi eilen kun kysyin mites tuon koulun kanssa "Eroa vaan, sulla mikään kiire ole kouluun taikka töihin."

Mulla arkea omana osana helpottaa, kun tytöt menevät jokatoinen vkl isälleen. Nytkin olin unohtanut, että esikoisen piti mennä täksi viikoksi isälleen ja tuli kiire pukea neiti kun isänsä oli jo parkkipaikalla. Tosikkoa ei voi laittaa yhtä pitkiksi ajoiksi isälleen, koska on niin herkkä muutoksille. Ei voi olla viikonloppua kauempaa erossa minusta (psykiatrisella ihan todettu)

On tää arki välillä hullun myllyä, mutta kyl samalla palkitsevaa

 

[rakkaudesta äiti]

Hei kaikille =)
Täällä olisi viidennettä lasta haaveileva 32vuotias äiti.Edelliset lapset ovat tytöt 2003 ja 2006,pojat 2008 ja 2010.Vielä ei olla viidettä yritetty mutta kesän jälkeen olisi tarkoitus alottaa yritys =) Minulla haluttas kovasti saada tällä kertaa kesävauva kun kukaan aikaisemmista lapsista ei ole syntynyt kesällä.Tykkään loppuraskaudesta siitä jos on lämmin eikä tarvi tunkea hirveesti vaatetta päälle ja aijemmin kun tyttöjä ootin niin alkuraskaus ja pahoinvointi sattui kesälle niin meni sitten kesä sisätiloissa oleskellessa.Olisi myös ihanaa sitten tulevaisuudessa viettää syntymäpäiviäkin ulkona jos hyvä sää sattuu ja kesävauvan kanssa voisi myös heti aloittaa ulkoilun.Tämä vauvan yrityksen ajoittaminen johonkin vuodenaikaan tuntuu hiukan tyhmälle varsinkin kun olemme kärsineet ennen esikoista kolme vuotta lapsettomuudesta ja tiedän ettei vauvan saaminen ole itsestäänselvää,mutta ajattelen tässä myös omaa jaksamistani.En ehkä ois jaksanut jos viides ois tullut heti perään kahden vuoden ikäerolla niinkuin nämä muut lapsemme ovat tulleet.Nyt nuorimmaisemme on siis 1v.9kk ja jos saisimme ensi kesänä vauvan niin ikäeroa tulisi n.2v9kk tämän hekten kuopuksen ja vauvan välille.Minä olen kyllä ikuinen vauvakuumeilija ja rakastan olla kotiäitinä ja hoitaa itse lapseni joten en tiedä miten sitten selviän kun viimeinenkin(viidennen lapsen pitäs olla viimeinen ainakin miehen mielestä)lapsemme on "tehty" ja kasvaa kolmen vuoden ikään jolloin kotihoidontuki loppuu.Mutta jos nyt vaan saamme sen viidennen lapsen niin täytyy taas nauttia täysillä raskaus ja pikkuvauva ajasta :heart: Miten muuten onko muilla kierto muuttunut raskauksien jälkeen? Minulla alkoi ennen todella säännöllisesti päivälleen kuukautiset ja kierto oli 28 päivää,mutta nyt olen huomannut että se on lyhentynyt kahdella päivällä ja on nykyään 26 päivää.

-rakkaudesta äiti

 

[rakkaudesta äiti]

Eilen minun vauvakuumeeni kasvoi hurjasti kun kävin katsomassa siskoni 6päivän ikäistä vauvaa.Tuli sellanen olo että osiisn voinut ottaa pikkuvauveliinin kotiini mukaan =) JA pieni haikeuskin tuli kun siskoni imetti vauvaa ja itse lopetin vasta tämän meidän nuorimmaisemme imettämisen.Mietin että kyllä minäkin joskus vielä =) Toivottavasti jo ensi kesänä!

 

[Nimendi]

En tiedä nyt tarkalleen mikä mun kierron sotki, mut aikasemmin ollut kellon tarkalleen kp29 ja aina alkanut vuoto aamuisin eikä mitään ennakkomerkkejä ennen sitä muuta kuin normi kivut. Nyt sit synnytyksen jälkeen on tullu 10 vuotokiertoa ja ylläri poika täyttää 10kk tällä viikolla Tässä oli minipillerit marraskuusta helmikuuhun käytössä ja kierto heittelee miten sattuu... Nyt viimeisimmät kp:t ovat olleet 25,24,29 ja 28 Ennen tuota oli välillä 16-42 joten edelleen kropan normalisoitumista johonkin päivään odotan

 

[rakkaudesta äiti]

Luin nuita teidän juttuja ja pakko kommentoida vielä =)
Mää oon kans saanut vaikka minkälaista kommenttia lapsiluvusta.Toisen jälkeen raskaudesta onnittelut ovat olleet todella vaisuja(onneksi on ollut niitä oikeesti onnellisiakin meidän puolesta) ja sitten kun poika syntyi niin moni snaoi että nyt teillä on kumpiakin niin ei tarvitse enään lapsia tehdä.Törkein kommentti on tullut tuntemattomalta vanhalta mieheltä jonka ohi kävelin lasteni kanssa.Hän sanoi että "vahinkojako".Menin ihan sanattomaksi ja kävelin nopeesti pois.Lapset kuulivat mutta eivät onneksi ymmärtäneet kun vanhinkin on vasta 8v.Yhtenä päivänä kun kävelimme kaupan ovesta sisään niin oikein aurinkoinen mummeli hoki käsiään levittellen hymy naamassa " nuin monta,nuin monta".4v sanoi kaupassa että olipa hassu mummu =) Minun ihana mummuni on sanonut että hänen puolestaan voidaan tehdä niin paljon lapsia kuin halutaan kun meillä on niin ihania lapsia :heart: Tuollaset kommentit lämmittää,mutta sitten on niitä jotka päivittelee miten pärjäätte,jaksatte,miten rahat riittää ja etkö mee vieläkään töihin ym. Meillä kans mies haluais että hoitasin lapset koluikään asti kotona.periaatteessa voisinkin kun olen perhepäivähoitaja mutta toistaseksi en oo jaksanut ottaa hoitolapsia kun tiedän että jossain vaiheessa aletaan yrttään vauvaa ja jos mulla on pahoinvointia niin ei oo kiva jos tässä ois vielä hoitolapsiakin hoidettavana kun omienkin hoitamisessa on hommaa.6v alottaa eskarinkin syskyllä niin on sitten kuskaamista ja kolun jälkeen tehtävien tekoa kolulaisten kanssa.Täytyy katsoa jos sitten myöhemmin ottaa hoitolapsia

 

[Kissankulma]

Huomenta kaikille! En ole ehtinyt koneella käymään kun olen lasten kanssa ollut maalla mökkeilemässä äitini ja siskoni kanssa. Nyt tultiin kotiin välillä ja varmaan taas ens viikolla ainaki pari yötä mökillä. (se on niin mukavan matkan päässä kotoo, että ei pienet ajelut haittaa...20km) Miehellä on töitä vielä 3 viikkoa ja sitten hänkin pääsee jäämään kesälomalle.Meillä ei yritetä vielä mitään...hiljaa kuumeillaan. Mukavia kesäsäitä...tulis nyt aurinko ja peukkuja niille, jotka kuumeilusta ovat siirtyneet jo yritykseen!

 

[rakkaudesta äiti]

Heips!
Täällä näyttää olevan aika hiljaista.liekkö kaikilla kova kiire muksujen kanssa tai sitten muilla on hyvät ulkoilusäät ja reissuja : täällä on ollu niin surkea kesäkuu ettei paljon kesältä tunnu asun siis oulun lähistöllä.En kyllä muista koskaan olleen näin surkeaa kesäkuuta.Ei yhtään ainutta rantakeliäkään vielä ole ollut.No jospa tää tästä lämpenis.ootetaan kauheena lasten kanssa että päästäs rannalle ja jossain vaiheessa kesää ois tarkotus käydä jukujuku maassa.Viimeksi oon siellä käynyt lapsena ja kivat muistot siitä jäi.Nyt varmasti vielä kivempi paikka kun on tullut kaikkea uutta.
Mökkeilemässä oltiin mekin juhannuksena mummun ja ukin mökillä johon kerääntyy aina juhannukseksi muitakin sukulaisia.Oli tosi mukavaa saunoa ulkosaunassa ja kokkailla suvun kanssa ulkona kaikkia juhannusherkkuja Meidän tytöt 6v ja 8v kävivät saunasta uimassakin,mutta itse en tarennut kun vesi oli vielä niin kylmää.Pikkupoikiakaan en uskaltanut vielä päästää uimaan.
Vähän alkaa jo jännittämään kun elokuu lähestyy niin kovaa vauhtia ja silloin ois tarkotus jättää ehkäsy pois <3 Esikoista ennenhän me saatiin toivoa lasta lähes kolmisen vuotta,mutta sitten näiden kolmen nuorimmaisen raskaudet ovat alkaneet ihan heti,joten luulisin että tämä viideskin raskaus alkaa heti.Mutta olen myös varautunut siihen ettei ala.Siskoni on ollut nyt väsynyt reilun viikon ikäisen vauvansa kanssa ja tuntuu että aina kun yritän hälle soittaa hän on nukkumassa ja tänäänkin kertoi että on tosi väsynyt,kun vauva valvottaa.Mietinkin sitten heti että miten ihmeessä sitä taas jaksaa päivät kun mulla ei oo esikoisen vauva ajan jälkeen ollut mahdollisuutta nukkua päivisin.Ekan kanssa raskaus ja vauva aika oli helpompaa kun pystyi nukkumaan päivälläkin,mutta sen jälkeen ei oo paljon nukuttukkaan Onneksi mulla on ollu silti tosi hyviä nukkumaan kaikki vauvat.Yöllä kyllä söivät mutta jatkoivat sitten heti uniaan.Joten voisin "tilata" taas sellasen helpon vauvan
Mukavaa kesää kaikille ja onnea yrittäjille ja tietysti myös plussanneille !!!

 

[Alexmama]

Huuui,
kun tänne olikin tullut pitkät viestit kun viime lukemiskerrasta on jokseenkin vierähtänyt aikaa
On oikeesti NIIIIN KIVA lukea teidän kaikkien muiden kuulumisia ja touhuja ja eläytyä teidän arkipuuhiin ja tuntemuksiin kuumeilusta ja yrityksistä jne. joten eikun aina jossain välissä vaan tänne kirjottaan ees pari sanaa

Joku kyseli että joko plussasin no en.
odottelin siis pillerien lopetuksen jälkeen ekoja menkkoja alkaviksi eikä niitä kuulunut,aloin saamaan raskausoireita,hajuaisti herkistyi kovasti,nännit kipeityivät,mahassa tuntui jokin,hieman turvonnut kohtu plus muuta kummaa,noustessa oli useasti kovia repäisykipuja,ja mitäs muuta,ainiin yhdyntä tuntui kipeältä,mutta iloinen fiilis muuttui monena päivänä epäilyksi kun olikin tullut ruskeaa vuotoa,tosin ihan vähän,mutta tätä jatkui esim.viikon ajan joka toinen päivä....kunnes alkoi kunnon vuodot.
Mutta nou hätä kyllähän mulla on tässä elämää aikaa odotella jotta vielä yhden ihanuuden saisin joten en ressaa vaan odotan aikani ja vain toivon että vielä saan pienen käärön<3

Nytpä on ainakin selvillä että kroppa toimii pillereiden jälkeenkin Yleensä olen raskautunut todella nopeasti,melkein heti.Ja kun tän kierron yrityspäivät olisi käsillä niin mies kulta onkin poissa kotoa reissun päällä...jos ei siis tässä kierrossa nii katsotaan sitten ensikierrossa,ja nautitaan nyt näistä olemassa olevista lapsosista ja tietty lomailusta,vaikkakin aurinkoakin saisi olla enemmän

Mikähän se on joka saa naisen/äidin haluamaan vielä yhden lapsen ja vielä ja vielä,itse en ole ollenkaan varma siitä mikä sen tekee,mutta oisko se rakkaus<3

ja tätähän ei muut sukulaiset ja tuttavat ymmärrä vaan me itse vain

 

[Kissankulma]

Heips! Ottakaa mut pois täältä ryhmästä...elämäntilanteeseen tuli sellasia mutkia matkaan, että kuumeilu saa jäädä tulevaisuuteen. Lueskelen kuitenkin juttujanne välillä.

 

[Alexmama]

rakkaudesta äiti,

voi että mitäs teillä?toivottavasti ei mitään kamalaa?
oli kiva lukea sun tekstejä<3
jaksuja ja hyvää kesää

 

[jokinorsu]

Helteistä iltaa arvon naiset!
Koittihan se kesäkin vihdoin
Minä sain heittää vauvahaaveet taas romukoppaan puolukkapäivien alettua |O
Voi jospa ensi kierto onnen toisi!

Täällä on uitu ja mökkeilty ja jätskiä syöty.
Meille otettiin myös kisuvauvoja ja yksi koirista saa pentuja syksyllä =)
Että kyllä täällä touhua riittää

Illanjatkoja ja plussatuulia kaikille!!!

 

[Alexmama]

heippa..ei kukaan oo oikassu mun virheellistä kyssäriä...tuo edellinen kysymys oli tietty kissankulmalle eikä rakkaudesta äidille,anteeksi virheeni:/

nyt täällä ois sellanen vaihe että menojalkaa vipattas ja tekis mieli matkustella ja hoitaa parisuhdetta oikeen urakalla jne.jotta mietinkin ottaako hetkeksi kondoomit käyttöön...ehtiihän se vauva saada alkunsa vielä hetken myöhemminkin,ellei sitten jo ole pullat uunissa mitä kyllä vähän epäilen...kuten sanottu tää mun vauvakuume on ja pysyy mutta välillä se aaltoilee hurjana ja välillä se vähä laantuu

no mutta katsotaan ja hei kirjotelkaahan ihmiset nyt tänne!!;

 

[MommysMonsters]

Vähän intoa laannutti viime kierron loppu, mistä tonne odottajiin kirjoittelinkin.

Menkat piti siis alkaa vika päivä lauantaina.. Ke ja To tein hätäisenä testit ja haamuthan niissä oli. Oireita oli; väsymystä,palelua,huonoa olo ym. Perjantaina tein vielä yhden että olisiko viiva vahvistunut,negahan se oli ja sitten alkoi ihan järkky vuoto kera vatsakramppien: /
Kerittiin jo "vähän" innostua, tyhmänä piti vaan mennä testailemaan liian ajoissa

Vauvakuume on kova! Itkemättä ei pysty enää edes vauvalehteä lukemaan.. Mä niiiin haluan!
No okei, tässä oli tosi paljon kaikkea.. Muutettiin ja muita reissuja että sinäänsä parempi etten raskaana ollutkaan. Ja tätä ennen mun kuume ei ollut näin kova kuitenkaan. Kun kerkesi saamaan ne haamut siihen testiin niin samalla ajatukset siirtyi sata lasissa siihen vauvaan.
Ollaan tähän asti siis väistelty ovista. Tämä kuu kyllä ollaan niiiiin aktiivisia ettei ovis voi mennä ohi millään

Plussa tuulia kaikille

Niin ja Alexmama, mulla oli toi sama fiilis tossa vielä kuukausi sitten. Halusi kesän vielä mennä ja tehdä. SItten se kandee ehkä lykätä hetkeksi, kun ei tosiaan mikään kiire sinäänsä ole
Mulla meni menohalut parin viime reissun myötä Niistä oloista ei selviä ikinä Suhdetta pystyy hoitamaan raskauden aikanakin

Mm ja kp 11

 

[rakkaudesta äiti]

Heipä hei kaikille
Olipa mukava lueskella taas muidenkin kuulumisia Tällänen ketju on tosi hyvä jossa kaikkilla on toiveena useampi lapsi.Jotenkin kivempi lukea juttuja isoista perheistä ja yhä uudestaan tulevasta vauvakuumeesta kun itselläkin on iso perhe ja tuppaa tuo vauvakuume olemaan varmaan ikuisesti Luulen kuitenkin että tämän viidennen vauvan jälkeen pistämme stopin ihan jaksamisenkin vuoksi.Mutta mistä sitä tietää....
On myös kiva lukea miten muilla arki sujuu monen pienen tai vähän isommankin kanssa.

Minullakin on tuo vauvakuume vähän aaltoillut.Välillä toivoo että oisimpa raskaana nyt heti ja välillä taas tuntuu että voi kun väsyttää näiden neljän riehumien ja riitely ja en kyllä tähän vielä vauvaa halua viidenneksi "riehumaan".Oiskohan ollut viime talvea kun minulla oli "raskausoireita" : pahoinvointia,väsymystä ja olo oli jotenkin herkkä,niinkuin raskaana ollessakin.Olin ihan varma että olen raskaana ja ajatus alkoi ensi järkytyksen jälkeen tuntua aivan mahtavalle.No tein sitten kaksi raskaustestiä enkä millään uskonut niitä kun negatiivisiahan ne oli.Ihmettelin silti jatkuvia oireitani.Testejäkin otettiin(esim hemoglobiini ja verenpaine)ja kaikki oli ok,joten en vieläkään tiedä mikä tuon huonon olon ja muut oireet aiheutti,mutta petyin kauheena kun en ollutkaan raskaana.Nyt taas kun on päättänyt että vasta syksyllä alamme yrittämään vauvaa,niin olin vähän hermostunut kun kuukautiseni alkoivatkin kaksi päivää myöhässä.Alkuperäisen kierron mukaan alkoivat juuri oikeana päivänä,mutta imetyksen jälkeen mulla on ollut kierto 26 päivää,niin tuosta myöhästyivät nyt kahdella päivälläOikeastaan en ees kauheena epäillyt olevani raskaana,mutta mulla rupes pelottaan että jos mun kroppa pettää mut taas ja tulee jotain vikoja joiden takia en voikkaan saada enään lasta.Ennen esikoista me siis on yritetty vauvaa kolmisen vuotta ja käyty kaikki lapsettomuustutkimuksetkin läpi.Sillon ei mitään vikaa löytynyt,mutta jotain häikkää on täytynyt olla.Selvisin kuukautisista pelkillä pikkuhousunsuojilla ku verta tuli niin niukasti ja yhden kerran menkkoja ei tullut ollenkaan jolloin jouduin syömään keltarauhashormooneja kierron käynnistämiseksi.Ja huomashan sen siitäkin että en tullut millään raskaaksi vaikka yrittämisestä ei kyllä ollut puutetta.Petipuuhista tulee todellsita pakkopullaa kun kärsii lapsettomuudesta.Loppujenlopuksi sitä laskee vaan ovulaatio hetkeä ja otollista ajankohtaa ja suurinpiirtein sovitaan siitä millon yritetään Ja joka kuukausi pettyy kun menkat alkaa.Se oli kyllä ihan kamalaa.Mutta onneksi nämä kolme muuta raskautta ovat alkaneet lähestulkoon heti,kun on alettu yrittämään Ja kuukautisetkaan eivät ole enään yhtään niukat.Ensimmäisen jälkeen menkat on ollu todella runsaat,eli tuo eka raskaus tais vaikuttaa mun hedelmällisyyteen

Nyt täytyy lähtä nukkumaan että jaksaa touhuta lasten kanssa päivän.Kävinkin tänään taas katsomassa siskoni 3viikkoista vauvaa ja kun se siinä sylissäni alkoi hamuilemaan niin tuli taas kauhee haikeus siitä kun lopetin nuorimmaisemme imetyksen.Mutta kyllä minä vielä saan toivottavasti imettää yhtä lastamme jos viidennen lapsen saamme.

Hei täytyy vielä kysyä millaisissa taloissa asutte.Lähinnä kiinnostaa onko kuinka monta lasta ja kuinka monta lastenhuonetta?Miten muut ovat ratkaisseet erilaisia tilaongelmia? Meillähän on neljä lasta ja vain yksi lastenhuone.Tällä hetkellä nurin nukkuu pinnasängyssä meidän huoneessa,mutta jos vauva tulisi jossain vaiheessa niin meidän makkariin ei enään yhtään sänkyä mahdu,mutta ei mahdu myös lastenhuoneeseenkaan.Tämä on myös asia jonka vuoksi välillä tuntuu että vauvan saamista pitäisi vielä vähän siirtää eteenpäin.Meillä on tarkoitus laajentaa,mutta kun olen kotiäitinä niin rahaa ei yhtäkkiä tuollaiseen löydy.Olemme kauan haaveilleet myös ulkomaanmatkasta ja olen säästänyt siihen pieniä summia jo tosi pitkään ja tarkoitus olisi matkan jälkeen alkaa säästämään laajennukseen,mutta kun saan säästettyä niin vähän kerrallaan niin vauvakin kerkeäis syntyä ennen matkaa jos siis ensi kesänä syntyis.Eli tilaa olisi silloin vielä yhtä vähän kuin nytkin.Harmittaa miettiä tilan kannalta tätä asiaa mutta pakkohan se on.Isot tytöt kasvaa pituutta semmosta vauhtia että pian sais toisenkin sänkyä pidentää ja se ei onnistu kun seinä tulee vastaan ja toisella puolella on pikkuveljen sänky jota kans pitäs pian pidentää.Ehkä mun pitää vaan alkaa säästämään yhtä aikaa laajennusrahaa ja reissurahaa vieläkin pienempinä summina.Jospa ne joskus ois kasassa Ongelmaa tuottaa kans meidän pikku eteinen ja wc.Eteisessä on tuplakärryt joiden ohitse on hankala päästä kun ´menee ulos tai tulee sisälle.Vaateiden säilytystilaakin on eteisessä liian vähän(kaappeja on muutenkin liian vähän koko talossa) ja tuo wc :/ Tosi ahas ja vaikea siivottava.Muuttasin siinä kaiken jos ois rahaa.Joskus sekin on remontoitava.Ahistava ajatus kun lapset on murkkuikäsiä ja meillä on vain tuo yksi ahas wc.Siellä sitä vuoronperään käydään meikkaamassa ja hiuksia laittamassa ja jonotetaan vessaan voin kuvitella kuinka voi murkuikäsillä hermot kiristyä,ku joutuu oottaan tai ku muut koputtelee kun yhellä kestää.Haaveissa siis myös toinen wc ja ainakin alkuun tuo wc remontoituna käytännöllisemmäksi.Ja vaatehuoneenkin halua.Sitä meillä ei oo ja tämmösellä porukalla vaatteita taas on aivan hirveesti.Sisävarasto meillä on mutta kun alamme laajentaa niin siitä tulee yksi makuuhuone.

Kauhean pitkä kirjotus vaikka piti lähtä jo ajat sitten nukkumaan

 

[MommysMonsters]

Me muutettiin just isompaan. Asuttiin vielä kolmen lapsen kanssa pienessä kolmiossa ilman mitään ongelmia. Sitten vuosi sitten ennen nelosen syntymää muutettiin neliöön.
Haluttiin vähän rauhallisempaan paikkaan ja pois kerrostalosta niin ostettiin osaomistus rivari
Nyt meillä on 95 neliötä. 5huonetta+k+vaatehuone+khh+sauna+parveke+oma piha.
Vanhimmalla tytöllä on oma huone, tyttö on 8v ja tarvii omaa rauhaa.
Noi 4v, 3v ja 1v tytöt nukkuu samassa huoneessa. Meillä on siis yläkerrassa nukkumishuoneet ja alakerran huone on leikki/tietokone huone

Kyllähän tänne vielä yksi vauva mahtuu Ongelmahan tulee vasta sitten vajaan 10 vuoden päästä kun noi teinit täällä painii tilasta Helppo tollaisille pienille on tilaa löytää

Mä en muuten vieläkään koe meitä suurperheeksi, meillä on siis 5 lasta. Ehkä sitten kun yhden vielä saa niin mieli muuttuu

Niin ja tuntuu että aina sitä saa kaikki tilat tukittua sillä tavaralla Meidän lapsilla on kuullemma liikaa vaatteitakin, että turha mun on valittaa kaappitilan vähyydestä
Kaappeihin kannattaa hakea (Ikeasta) sellaiset ritiläkorisysteemit,tulee enemmän säilytystilaa kaappeihin! Samoin niitä pusseja mistä imetään ilmat pois

Kerrossänkyjä on kolmikerroksisiakin Ja seiniä kannattaa hyödyntää hyllyillä/kaapeilla jos on ahdasta

Me ei edes mietitä mitään ulkomaanmatkoja, lähinnä ton säästämisen takia. Se raha menee yleensä johonkin "tarpeelliseen". Ehka sitten kun lapset on isompia niin voi miettiä noita reissuja Olisihan se mukavaa mutta mulla ei onneksi ole kova hinku lomailemaan ulkomaille. Mökkireissut on jo tarpeeksi hektisiä
Ja rahaa menee aika hurjasti kun noi viedään johonkin huvipuistoon!

Meidän arjet menee aika peruskaavalla. Kunhan ollaan Mitään tiettyjä rytmejä meillä ei ole. Paitsi pienin nukkuu päikyt puolen päivän aikaan.
Ulkoillaan ja touhutaan. Mies kun tulee kotiin niin lähden juoksemaan tai jtn.
Eipä sen kummempia

Menis nyt pari viikkoa äkkiä!! Ovis alkaa lähestyä ja malttamattomuus lisääntyy Pakko plussata tästä kierrosta!!